Koekaniini tänne myös! KOitan omaa intuitiotani mutta hieman eri tavalla kuin tuo aiempi...

" Minäkin kokeilen. Elämässäni pyörii suuria kysymyksiä ja niiden takia mieli myllertää.

Olisi mukava kuulla jos sinä saat minusta jotain irti.



Olen 24v. Olen avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on kaksi pientä lasta sekä koiria. Perhe ja eläimet ovat elämässäni tärkeimmällä sijalla. Olen kotiäiti, eikä minulla ole työpaikkaa. Mietin usein uuden koulutuksen hankkimista, mutta minulla on vaikeuksia löytää omaa alaani. En keksi mitään, mikä kiinnostaisi tarpeeksi tai missä olisin hyvä. Olen aina ollut keskinkertainen kaikessa mitä teen.



Lapsuuteni oli onneton, alkoholisti isä ja narsisti äiti. Minua vaivaa myös tunne siitä, että joku on tehnyt minulle lapsena pahaa, mutta mitään tarkkoja muistikuvia ei ole.



Parisuhde toimii näennäisesti hyvin, mutta selvittämättömät asiat ja luottamuksen puute syövät minua sisältä. Mietin eroa päivittäin, mutta en uskalla tehdä ratkaisua.



Näetkö mitään minusta? Erityisesti haluaisin kuulla lapsuudestani ja parisuhteestamme."



Sanoit: " Olen aina ollut keskinkertainen kaikessa mitä teen." Onko asia todella näin? Vai onko asia vain iskostunut päähäsi epäonnistumisien kautta? On selvää että lapsuutesi on tehnyt sinusta sen ihmisen mikä tänä päivänä olet.

Haluat kiihkeästi olla jotain muuta, pyristellä eroon menneisyyden varjoista ja peloista. Sinulla on jatkuvasti tunne, ettet pysty kunnolla aloittamaan omaa elämääsi, koska lapsuutesikin on vielä elämättä ja käsittelemättä, vaikka oletkin jo perheesi perustanut.

Ehkä kompensoit oman tuskasi keskittymällä oman perheeseesi ja lapsiisi ja unohtamalla tai sysäämällä syrjään nuo menneisyyden asiat. Ja olet varmasti hyvä äiti, etkä halua missään olla samanlainen kuin omat vanhempasi.Mutta ehkä tunnet syyllisyyttä, että joskus huomaat itsessäsi samoja piirteitä kuin jommassakummassa vanhemmassasi? Siis jonkin pienenpienen asian joka heistä muistuttaa?



" minulla on vaikeuksia löytää omaa alaani. En keksi mitään, mikä kiinnostaisi tarpeeksi tai missä olisin hyvä." Tämä lauseesi jotenkin saa minussa aikaan sen tunteen, että sinulla on olemassa kiihkeitä mielihaluja joihinkin aloihin/alaan, muttet anna itsesi tajuta sitä. Jollakin tapaa sinulla on hirveästi estoja ja huono itsetunto, joka estää sinua tekemästä monia asioita, kuten löytämästä omaa alaasi. Et voi löytää sitä ellet löydä ensin itseäsi. Ja tuo, että sinua vaivaa, että joku on tehnyt sinulle pahaa, muttet muista kunnolla. Aistin sinussa hirveää epävarmuutta, odotat kiihkeästi että joku tai jokin tulee ja ratkaisee ongelmasi. Tätä haet ehkä mieheltäsi, joka ei mitenkään osaa eikä voi olla ratkaisu ongelmiisi. Oletko käynyt missään keskustelemassa?

Anna itsellesi aikaa tutkia menneisyyttäsi äläkä pelkää kipeitäkään muistoja.

Näen, että kaipaat hirveästi rakkautta ja koet ettet saa sitä tarpeeksi. Miehesi rakastaa sinua muttei osaa ehkä näyttää sitä oikealla tavalla? TUo, että mietit eroa päivittäin muttet uskalla tehdä ratkaisua, rakastatko vielä miestäsi? Näen vahvan siteen teidän välillä enkä usko että ero olisi ratkaisu teidän kohdalla, vaan ongelmien pitkällinen selvittely, ensin sinä itsesi kanssa ja sitten te yhdessä perheenä.

Oletko vielä väleissä vanhempiesi kanssa?

Sinun täytyy uskaltaa ottaa uusia askelia ja tehdä asioita jotka satuttaakin. Näiden asioiden kautta pääset vihdoin elämään omaa elämääsi!

ap

Minäkin haluan tietää...

Olen 26v tänä vuonna täyttävä yhden lapsen äiti. Mieheni on juuri saanut uuden työpaikan,jossa ehkä (?) ylenemismahdollisuus tulevaisuudessa. Taloudellinen tilanteemme on ihan retuperällä ja minulla sydän jatkuvasti huolesta sairas.

Pojallamme on myös sairaus josta ei ole vielä varmuutta onko ohimenevä vai tuleeko kroonistumaan.

Minulla on paljon huolia,eikä ketään kuka niitä kuuntelisi.



Näen että sinulla on suuria pelkoja. Tulevaisuus pelottaa ehkä eniten ja jopa miehen uusi työpaikka, vaikka hyvä asia onkin, painaa myös mieltäsi. Mitä se tuokaan tullessaan? Onko mies enemmän poissa kotoa?

Olet ahdistuksen polulla ja tunnet olevasi umpikujassa huoliesi kanssa. On pian tulossa toinenkin suuri mutos, joka aluksi pelottaa sekin, mutta jos vain uskallat ottaa sen askeleen, kääntyy moni asia parempaan. En näe että poikasi sairaus olisi vakavampaa laatua, sillä näen hymyilevän pienen pojan joka on hyvin onnellinen. Näen sinusta, että silmiesi ympärillä on varjot. Pelkäät että otteesi lipsuu. Tarvitsette lepotaukoa joka ikinen, jonkin irtioton. Jonka jälkeen voitte tarttua toimeen ja korjata ongelmanne. taloudellinen tilanteenne on mahdollista korjata vielä, älkää vaipuko epätoivoon. Ratkaisu voi olla yllättävä.

Uskalla kääntyä muiden ihmisten puoleen, sillä tarvitset(te) ulkopuolista apua myös.Älä alistu huonojen asioiden alle, vaan korjaa ne!

ap

Näkisitkö mitään minusta?



Olen 33-v. nainen, jolla kaksi poikaa ja mies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Asumme maalla vanhempieni läheisyydessä. Olen ollut kotona viisi vuotta ja syksyllä olisi ehkä aika palata töihin. Entiseen työpaikkaani en halua, lähinnä pitkän etäisyyden vuoksi. Näetkö minulle uutta ja kivaa työtä lähempää asuinpaikkaamme? Miten käy mieheni ja minun suhteeni? Mies on ihana ja huolehtivainen mutta intohimo väliltämme on kadonnut. Kaikki on periaatteessa ok mutta joku ahdistaa minua koko ajan. Näetkö miten minulle käy erään riippuvuisuusongelmani kanssa? Pystynkö pääsemään irti ja löytämään tasapainon? Entä miten minä jatkossa selviydyn äitinä?



Mielenkiinnolla odottaen ja kiittäen!

" Hei!

Näkisitkö mitään minusta?



Olen 33-v. nainen, jolla kaksi poikaa ja mies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Asumme maalla vanhempieni läheisyydessä. Olen ollut kotona viisi vuotta ja syksyllä olisi ehkä aika palata töihin. Entiseen työpaikkaani en halua, lähinnä pitkän etäisyyden vuoksi. Näetkö minulle uutta ja kivaa työtä lähempää asuinpaikkaamme? Miten käy mieheni ja minun suhteeni? Mies on ihana ja huolehtivainen mutta intohimo väliltämme on kadonnut. Kaikki on periaatteessa ok mutta joku ahdistaa minua koko ajan. Näetkö miten minulle käy erään riippuvuisuusongelmani kanssa? Pystynkö pääsemään irti ja löytämään tasapainon? Entä miten minä jatkossa selviydyn äitinä?



Mielenkiinnolla odottaen ja kiittäen!"



Näen, että sinua ahdistaa arki. Olet luonteeltasi sellainen, joka kaipaa jotain uutta tasaisin väliajoin pysyäkseen järjissään. Et välttämättä tajua sitä itsekään, sillä olethan itse valinnut elämäsi suunnan, ja uskot kaiken olevan hyvin kuitenkin, sillä sinulla on stabiileja asioita elämässäsi, jotka luovat turvaa. Miehesi on yksi näistä asioista. Rakastat häntä kyllä, mutta silti hän ei anna sinulle kaikkea mitä tarvitset. Hän ei ehkä osaa arvata sinun olevan tyytymätön.

Riippuvuusongelmallasi yrität löytää parannusta tuohon selittämättömään ahdistukseesi. uskon vakaasti että ahdistus tulee sisällön puutteesta, kaipaat sitä jotain, mitä et tiedä kaipaavasi. Et pääse riippuvuudestasi väkisellä yrittämällä, pakottamalla.



Pääset siitä vain löytämällä jotain muuta sen tilalle.



Näen että sinun olisi tehtävä suuria ratkaisuja rohkeasti. Näiden ratkaisujen jälkeen pystyt päästämään irti asioista, joita olet tähän asti kiihkeästi uskonut tarvitsevasi, ja sen jälkeen pystyt kehittymään myös vanhempana.

Riippuvuutesi myös kertoo turvallisuudenhakuisuudestasi.

Riippuvuus on tuttu ja turvallinen keino parantaa kivistystä sydämessä. Älä enää vakuuttele, että kaikki on hyvin ja asioita ei tarvitse korjata kun ei ole mitään korjattavaa. Pinnan alla on.

ap

Meni varmaan suht nappiin. Arki varmaan ahdistaa mutta en mielestäni ole ihminen, joka kaipaa kauheasti uutta säännöllisin väliajoin. Pikemminkin olen aika stabilisuutta arvostava. Mutta siinä olet oikeassa, että jotain muutosta elämään on pikku hiljaa tultava ja se varmasti auttaa minua pääsemään ahdistuksesta ja riippuvaisuudesta eroon.



Mukavaa kevään odotusta sinulle!

Tämä on juuri tyypillistä minua. Mikään ei koskaan onnistu.

Kun luin viestisi, aloin itkemään. Olet joko hyvä arvaamaan tai sitten sinulla todella on lahja.

Sanoit: " Olen aina ollut keskinkertainen kaikessa mitä teen." Onko asia todella näin? Vai onko asia vain iskostunut päähäsi epäonnistumisien kautta? On selvää että lapsuutesi on tehnyt sinusta sen ihmisen mikä tänä päivänä olet.

Saattaa olla, että tämä on vain opittu tunne. Äitini on aina vaatinut minua pitämään asioista joista hän tahtoo minun pitävän. Minun ajatukseni, tunteeni ja arvoni ovat olleet lapsellisia ja typeriä. En esimerkiksi saanut alkaa kasvissyöjäksi, koska se olisi ollut väärin koulun keittäjää kohtaan. Ymmärrän nyt kuinka väärin minua on kohdeltu, mutta en silti osaa nousta vastustamaan vanhempiani.

Haluat kiihkeästi olla jotain muuta, pyristellä eroon menneisyyden varjoista ja peloista. Sinulla on jatkuvasti tunne, ettet pysty kunnolla aloittamaan omaa elämääsi, koska lapsuutesikin on vielä elämättä ja käsittelemättä, vaikka oletkin jo perheesi perustanut.

Ehkä kompensoit oman tuskasi keskittymällä oman perheeseesi ja lapsiisi ja unohtamalla tai sysäämällä syrjään nuo menneisyyden asiat. Ja olet varmasti hyvä äiti, etkä halua missään olla samanlainen kuin omat vanhempasi.Mutta ehkä tunnet syyllisyyttä, että joskus huomaat itsessäsi samoja piirteitä kuin jommassakummassa vanhemmassasi? Siis jonkin pienenpienen asian joka heistä muistuttaa?

Tämäkin pitää paikkansa. Teen kaikkeni, jotta toimisin eri tavalla kuin vanhempani. Haluan olla lapsilleni hyvä äiti, jollaista minulla ei koskaan ollut. Välillä huomaan joissakin tilanteissa toimivani samoin kuin äitini, ja se kauhistuttaa minua.

" minulla on vaikeuksia löytää omaa alaani. En keksi mitään, mikä kiinnostaisi tarpeeksi tai missä olisin hyvä." Tämä lauseesi jotenkin saa minussa aikaan sen tunteen, että sinulla on olemassa kiihkeitä mielihaluja joihinkin aloihin/alaan, muttet anna itsesi tajuta sitä. Jollakin tapaa sinulla on hirveästi estoja ja huono itsetunto, joka estää sinua tekemästä monia asioita, kuten löytämästä omaa alaasi. Et voi löytää sitä ellet löydä ensin itseäsi. Ja tuo, että sinua vaivaa, että joku on tehnyt sinulle pahaa, muttet muista kunnolla. Aistin sinussa hirveää epävarmuutta, odotat kiihkeästi että joku tai jokin tulee ja ratkaisee ongelmasi. Tätä haet ehkä mieheltäsi, joka ei mitenkään osaa eikä voi olla ratkaisu ongelmiisi. Oletko käynyt missään keskustelemassa?

Anna itsellesi aikaa tutkia menneisyyttäsi äläkä pelkää kipeitäkään muistoja.

Totta. Minulla on ollut muutama unelma-ammatti, mutta olen saanut aina perusteltua itselleni miksi en sovi siihen työhön.

Itsetuntoni on nollassa ja tunnen usein olevani väärässä paikassa ja väärien ihmisten seurassa.

Monet saavat minusta vahvan kuvan. Pystyn vetämään päälleni kylmän roolin ollessani seurassa jonka koen huonoksi tai vaaralliseksi. Pystyn sulkemaan kaikki tunteeni ja olemaan reagoimatta kovaankaan provosointiin. Tämäkin on luultavasti kotoa opittua. Jos ei näytä tunteita, ei satuta itseään niin pahasti.

Minulla ei ole paljon muistikuvia lapsuudesta. En muista mitään perhetapahtumia.

En ole käynyt keskustelemassa missään. Kerran yritin puhua eräälle sukulaiselle (joka oli hyvä ystäväni) mutta hän ei uskonut minua vaikka vaikuttikin myötäntuntoiselta. Asiasta ei puhuttu enää koskaan.

Odotan jonkun pelastavan minut, vaikka tiedän että sen voin tehdä vain minä itse. Toivon, että jonakin päivänä joku tulisi ja kertoisi minulle " totuuden" minun elämästäni. Että joku tulisi ja sanoisi ääneen " Sinua on kohdeltu väärin. Nämä ihmiset ovat tehneet sitä ja tätä ja he ovat loukanneet sinua ja yrittäneet murtaa sinut. Mutta sinä et murtunut ja nyt kaikki on tullut ilmi. Ei ole enää salaisuuksia, ei ole enää velkoja, ne ovat menneisyyttä. Nyt voit antaa anteeksi ja jatkaa elämääsi."

Näen, että kaipaat hirveästi rakkautta ja koet ettet saa sitä tarpeeksi. Miehesi rakastaa sinua muttei osaa ehkä näyttää sitä oikealla tavalla? TUo, että mietit eroa päivittäin muttet uskalla tehdä ratkaisua, rakastatko vielä miestäsi? Näen vahvan siteen teidän välillä enkä usko että ero olisi ratkaisu teidän kohdalla, vaan ongelmien pitkällinen selvittely, ensin sinä itsesi kanssa ja sitten te yhdessä perheenä.

Oletko vielä väleissä vanhempiesi kanssa?

Sinun täytyy uskaltaa ottaa uusia askelia ja tehdä asioita jotka satuttaakin. Näiden asioiden kautta pääset vihdoin elämään omaa elämääsi!

Rakastan miestäni. Meillä on vahva side ja hän tuntuu oikealta. Kun olemme perheen kesken ilman häiriöitä, kaikki on hyvin. Miehellä on joitakin traumoja vanhempiensa epäonnistuneesta avioliitosta ja se osaltaan vaikuttaa siihen, että mies ei osaa näyttää tunteitaan niin että minä ymmärtäisin häntä oikein.

Usein ollessani yksin vanhat haavat alkavat repeillä auki ja minulle tulee tunne, että minun " täytyy" jättää mies.

Haluaisin päästä eteenpäin ongelmieni kanssa, mutta en osaa käsitellä niitä. En tiedä miten voisin ottaa sen ensimmäisen askeleen.

Olen väleissä vanhempieni kanssa, asumme lähekkäin ja näemme usein. En ole koskaan kertonut vanhemmilleni omasta elämästäni vaan me olemme kuin kaksi tuttavaperhettä jotka tapaavat toisiaan mutta eivät koskaan ystävysty.

Kiitos vastauksestasi, et tiedäkkään kuinka paljon autoit minua. Sain sinulta paljon voimaa.

Tekstini ei ollut pelkkää arvausta tai edes aistimista, sillä minulla itselläni on hyvin samanlainen kohtalo kuin sinulla. Kesti vuosia ennenkuin tajusin itse nuo samat asiat mitä sinulle kirjoitin. vaati ihan hirveitä ponnistuksia ottaa härkää sarvista ja ottaa oman elämäni ohjat omiin käsiini, kun en uskaltanut elää elämääni niinkuin itse halusin. Elin sitä niinkuin minulle oli opetettu ja niinkuin sitä oli käsketty elää. Olin kauhistunut jälkeenpäin, kun sain asiani kuntoon, että mitä jos en koskaan olisi edes yrittänyt löytää uuttä minääni? Jos olisin vasta kuusikymppisenä tajunnut kuinka väärin minua on kohdeltu?

Ei kannata odottaa enää sitä pelastajaa, kun se olet sinä itse. tarvitset ensinnäkin sitä keskusteluapua mitä saat ihan aluksi vaikka terveyskeskuksesta josta voivat ohjata sinut psykologille. vaikka se tuntuisikin vaikealta, niin mene silti edes yhden kerran.

hieno asia että teillä on miehesi kanssa hyvä ja vahva suhde, mutta älä ripustaudu liikaa siihen. Se voi mennä vain paremmaksi jos pääset niistä piruista eroon jotka kummittelee.

Toivon sulle kaikkea hyvää!

ap

Kokeile minullekin?



Ikää vasta 19, punaiset hiukset, opiskelija, parisuhteessa. Esimerkiksi tulevaisuudesta jotain aistitko? Tai miehen tilanteesta?



Kiitos!

Tiedän senkin, huonon itsetunnon omaavana ihmisenä, että apua on nöyryyttävää lähteä hakemaan. Minulle se oli ainakin kamalan vaikeaa ja odotin liiankin kauan ennenkuin pääsin psykologin juttusille. Sieltä kautta lähettiin purkamaan vyyhtiä ja pääsin terapiaan. Näistä asioista VOI ihan oikeasti päästä eroon, ei ne koskaan mihinkään häivy mutta ne lakkaa vaikuttamasta jokapäiväiseen elämään! Elämäsi on sinun omasi, ja vaikka alkupää olisikin mennyt pilalle, ei kannata antaa huonon alun pilata myös loppua. Liian moni tyytyy siihen mitä on eikä tavoittele parempaa!

ap

ap

Monta rautaa tulessa nyt, paljon tekemistä. Eräs ala, mitä haluaisin päästä opiskelemaan, mutta todella vaikeapääsyinen. Ristiriitaisuuksia täynnä elämä, tai ainahan se on ollut. :) Olen sellainen miettijä, haaveilija, mutta myös toimija. Miestäni rakastan suuresti, mutta hänellä suurta alakuloa nyt.. Miten saisin tämän tilanteen ratkottua?



Jos jotain aurinkoista näet, niin kerrohan? Kaipaisi hieman piristystä päivään.. :) Ja näetkö lapsia joskus?

Olen 28-vuotias 1 lapsen äiti, avoliitossa. Näetkö millaiseksi elämäni muodostuu? Olen jotenkin masentunut, tuntuu ettei mikään kiinnosta. Saako mieheni muuta työtä pian? Hän on jotenkin eksyksissä, että mikä olisi se hänen juttunsa työelämässä. Kannattaako minun jatkaa yrityksessäni? Saanko siitä kenties joku päivä " palkkaakin" ? Lisäksi elämäni suurin huoli on isäni ja äitini tilanne. Näetkö siihen valoa? Tuleeko muutosta parempaan, tähän asti kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan ja on ainainen pelko, mitä siellä tapahtuu. Pääseekö isäni ongelmastaan eroon?

olen vähän alle kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Elän maaseudun rauhassa ja nautin olostani täällä, kaupunki vuosien jälkeen. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja positiivinen. Tahtoisin tietää mitä näet minulle tulevassa? :) Monet asiat mietityttää, työ, rakkaus, taloudellinen tilanne jne..

mielellään sellaiselle vastaan, joka on paikalla ja voi antaa palautetta!



ap

Vierailija:

olen vähän alle kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Elän maaseudun rauhassa ja nautin olostani täällä, kaupunki vuosien jälkeen. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja positiivinen. Tahtoisin tietää mitä näet minulle tulevassa? :) Monet asiat mietityttää, työ, rakkaus, taloudellinen tilanne jne..

Nainen 34 v. 2 lasta ja kiva työ.

ulkoisesti asiat hyvin, mutta muutoksen vaatimus on olemassa. Miehen tilanne huolestuttaa; hän tarvitsee muutosta vielä minua enemmän. Kestääkö miehen terveys ahdistuksen, entä kestääkö avioliittomme?"

--------

kaipaisin vähän lisätietoa...näen miehesi vierellä tumman varjon. Onko hän masentunut tai stressaantunut? Uskon, että miehesi todella kaipaa muutosta, mutta myös asenteen muutosta. Hän ei halua hyväksyä arkea/asioita sellaisina kuin ne teille annetaan. Hänen on vaikea sopeutua. Sinä olet vahvempi kuin hän, vaikka sinunkin tahtosi alkaa murentua. yrität ehkä paeta näitä asioita? Onko teidän välillänne jokin näkymätön muuri, kaikki ehkä suurilta osin hyvin mutta jotain puuttuu, ehkä se täydellinen yhteys ja kommunikointi? Toinen sanoo vääriä sanoja väärällä hetkellä?

Jos olette miettineet suurta projektia, nyt ei ole sen aika. Se ei ole se muutos mitä kaipaatte, sillä te vain pahentaa stressiä. On vetäytymisen ja levon aika.



ap

olen vähän alle kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Elän maaseudun rauhassa ja nautin olostani täällä, kaupunki vuosien jälkeen. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja positiivinen. Tahtoisin tietää mitä näet minulle tulevassa? :) Monet asiat mietityttää, työ, rakkaus, taloudellinen tilanne jne..







----

Näen aurinkoisen luonteen. Jostain syystä mulla tuli kissat mieleen kun ajattelin sinua :) ehkä sinulla on kissoja, tai olet jotenkin kissamainen? ;) Hyvä mieli ja onni aistii sinusta heti. Tulet saamaan paljon onnea osaksesi, niinkuin olet jo saanutkin. Rahaa ei tule sen enempää olemaan, mutten usko, että se on teille kovinkaan iso elementti. Teidän onnenne löytyy jostain muualta. Onko miehesi paljon poissa, ulkotöissä tai jossain? tai ehkä oma yritys? Miehesi kanssa on edessä muutos, mutta uskon, että parempaan. Toiseksi nuorimmainen lapsesi on jollain tapaa hyvin erikoinen, hän jotenkin paistaa sieltä esiin :)

Nämä asiat tuli sinusta mieleen , en osaa oikein muuta sanoa....

ap

Et ole ensimmäinen jolle tulee minusta kissat mieleen ;))) En tiedä mistä johtuu, muut sen sitten tietänevät.. Onnea en ole niin kauheasti saanut elämässäni osakseni, mutta toivon sitä tulevassa kohtaavani. Raha-asioissa olit hyvinkin oikeassa.. mutta miestä minulla ei tällä hetkellä ole. Kiitos sinulle.

Vierailija:

olen vähän alle kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Elän maaseudun rauhassa ja nautin olostani täällä, kaupunki vuosien jälkeen. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja positiivinen. Tahtoisin tietää mitä näet minulle tulevassa? :) Monet asiat mietityttää, työ, rakkaus, taloudellinen tilanne jne..

----

Näen aurinkoisen luonteen. Jostain syystä mulla tuli kissat mieleen kun ajattelin sinua :) ehkä sinulla on kissoja, tai olet jotenkin kissamainen? ;) Hyvä mieli ja onni aistii sinusta heti. Tulet saamaan paljon onnea osaksesi, niinkuin olet jo saanutkin. Rahaa ei tule sen enempää olemaan, mutten usko, että se on teille kovinkaan iso elementti. Teidän onnenne löytyy jostain muualta. Onko miehesi paljon poissa, ulkotöissä tai jossain? tai ehkä oma yritys? Miehesi kanssa on edessä muutos, mutta uskon, että parempaan. Toiseksi nuorimmainen lapsesi on jollain tapaa hyvin erikoinen, hän jotenkin paistaa sieltä esiin :)

Nämä asiat tuli sinusta mieleen , en osaa oikein muuta sanoa....

ap

Tää meni kuule aikalailla nappiin. Varsinkin tuo iso projekti oli mielenkiintoinen heitto, mulla noita suunnitelmia riittää, mutta miehen ja sitä kautta oma jaksaminen epäilyttää.

Mun puolesta voit avata sen maksullisen palvelunumeron ;)

Olen 28-vuotias 1 lapsen äiti, avoliitossa. Näetkö millaiseksi elämäni muodostuu? Olen jotenkin masentunut, tuntuu ettei mikään kiinnosta. Saako mieheni muuta työtä pian? Hän on jotenkin eksyksissä, että mikä olisi se hänen juttunsa työelämässä. Kannattaako minun jatkaa yrityksessäni? Saanko siitä kenties joku päivä " palkkaakin" ? Lisäksi elämäni suurin huoli on isäni ja äitini tilanne. Näetkö siihen valoa? Tuleeko muutosta parempaan, tähän asti kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan ja on ainainen pelko, mitä siellä tapahtuu. Pääseekö isäni ongelmastaan eroon?



----

Ihan ensimmäisenä näin isäsi, kun luin tarinasi. Näen kumaran miehen, ehkä vanha/sairas/masentunut? En näe isäsi kohdalla muutosta parempaan ihan pian. Hän ei enää osaa luopua tietyistä asioista, joista on tullut hänelle liian itsestäänselviä. Äitisi on jaksamisen äärirajoilla enkä ihmettele. Ymmärrän täysin pelkosi, mutta en näe mitään suurta, dramaattista käännettä. Pikemminkin asiat pysyvät ennallaan. Näen äitisi käsissä tietynlaiset ratkaisun kortit...en vain tiedä, kannattaako niitä käyttää...ja käyttääkö hän niitä. Äitisi on vahva sisältä, jota ei ehkä kukaan näe, ei hän itsekään. En ole varma, mutta tietyn ajanjakson jälkeen...jonkinlainen käänne parempaan on kuitenkin tulossa. Ei välttämättä suuri, mutta muutos kuitenkin. Tähän liittyy ehkä joku ulkopuolinen henkilö.



Ehdottomasti jatka yrityksessäsi. Näen siellä menestystä, mihin panostat kaiken minkä itsestäsi irti saat. Nyt sinulta vaaditaan suurta kestävyyttä ja luonteenlujuutta kaikkien vaikeuksien keskellä! yritä keskittyä, ota jokin kiintopiste mihin keskityt, älä menetä otettasi. Sinun on nyt vaikea suunnata tarmoa mihinkään, tuntuu ettei mikään kiinnosta eikä jaksa nähdä vaivaa. Sinulla ei ole kiire vielä, mutta kevään tullen laita asiat rullaamaan. Pystyt kyllä siihen!

Voisiko mies löytää tiensä sinun yritykseesi? Näen että te kaksi työskentelisitte hyvin yhdessä. Ehkä olisi aika laajentaa, tai kokeilla jotain ihan uutta.

Sinun/teidän kohdalla menestys on teidän omissa käsissänne, eli oman yrityksen kannalla olen aivan ehdottomasti.



ap