Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla lihava nainen?
Kommentit (39)
Muuttuu näkymättömäksi. Ei jaksa pukeutua kunnolla, kun paremmat vaatteet kiristää. Verskat on hyvät vapaa-ajalla, töihin on pakko ahtautua johonkin epämiellyttävään. Ei kuitenkaan tule ostettua isompia vaatteita, koska laihtari alkaa seuraavana päivänä. Tuon pulleuden vuoksi itsetunto on laskenut, ei hae kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. En muista, koska olisin viimeksi katsonut vierasta miestä silmiin. Olen näkymätön ja haluankin olla sellainen. En halua tunnetta, että katson ja herätän vain vastenmielisyyttä.
Ei halua nähdä vanhoja tuttuja tai mennä luokkakokoukseen, kun on niin läski.
Nyt kun kirjoitan tästä, niin tajuan, että olen antanut läskieni viime vuosina latistaa elämäni. Lähinnä noi sosiaaliset jutut ärsyttää. Ei niinkään vieraiden miesten katseet. Pakko tehdä jotain, joko hyväksyä aidosti läskit tai laihtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut 130kg jo ainakin 13 vuotta.
En ajattele koko ajan olevani lihava, mutta ei se tietenkään mikään hyvä asia ole. En tiedä mitä tarkoittaa että on sinut sen kanssa, kyllä minä mielelläni luopuisin 50 kg fläskiä, mutta erikoisen laiha en haluaisi edes olla. Olen aika pitkä joten olen tuntenut itseni isoksi silloinkin kun painoin 60kg.
Ei todellakaan pysty juoksemaan, tosin en juossut laihanakaan.
Vaatteiden löytäminen on aina hankalaa, monta kertaa jää kauppiailla rahat multakin saamatta kun ei ole kivoja tarpeeksi isoja vaatteita, isojen tyttöjen vaatemallistot on usein pelkkää mustaa, ruskeaa ja sinistä, eikä mikään niistä väreistä nappaa, aiheuttaa lähinnä masennusta.
Alkoholia en juo, joten se on ihan se ja sama. Uimisesta tykkäisin mutta en ole koskaan oppinut kunnolla uimaan kun pelkään niin paljon sitä että vettä alapuolella on paljon, ja että mitä jos putoan sinne pohjalle kuin kivi enkä pääse pois, paniikki meinaa iskeä.
Ja se on totta että miehiä ei tarvi pelätä, en kyllä pelännyt laihanakaan, en ole koskaan ollut sellainen pieni ja hento keijukainen jota kaikki miehet kuolaa, eikä ollut laihana isoja tissejä. Kyllä jotkut miehet on musta silti kiinnostuneita, mutta sillä ei ole väliä koska olen naimisissa, en käy koskaan baareissa, joten en tiedä mikä vastaanotto siellä mahtaisi olla.
Kukaan ei ole koskaan missään julkisilla paikoilla mitään huudellut ym. ainoat jotka on jotain vittumaista mun painosta vihjailleet on yks tosi narttu ex-naapuri joka haukkui kyllä muitakin, ja sitten toisen naapurin isä vittuili kun huomautin sille että se piti autoaan päiväkausia pelastustiellä ja tukkeena kääntymispaikalla.
Jotkut ihmiset selvästi pitävät lihavia ihmisiä tai ainakin lihavia naisia tyhminä, mutta se menee ohi kun oppivat tuntemaan mut. Yks nainen oli yrittäjäpiireissä samalla alalla kuin minä ja oli olevinaan niin hieno, että katsoi aina mun läpi, oli kuin mä olisin ollut ilmaa. Sitä en tiedä olisko sen suhtautuminen muhun ollut yhtään parempaa vaikka olisin ollut miten hoikka ja hemaiseva tahansa, voi olla että se ei vaan tykännyt kun olin alempi arvoinen kilpailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Voi juoda alkoholia huolettomammin; kun elopainoa on enemmän, ei tule niin helposti känniin.
Ei lihominen juurikaan vaikuta alkoholin suhteen, koska alkoholi on vesiliukoista. Lihominen lisää lähinnä rasvan määrää kehossa, ei veden määrää niinkään. Juuri siksi mies kestää enemmän alkoholia kuin samanpainoinen nainen, koska miehen kehossa on enemmän vettä.
Kyllähän ihmisen kehon sisältämä absoluuttinen vesimäärä lisääntyy kun ihminen lihoo.
Siksi käytinkin sanoja "juurikaan" ja "lähinnä". Rasvakudos itsessään sitoo hyvin vähän vettä kehoon verrattuna esim lihaskudokseen.
Kyllähän lihaksetkin kasvavat, kun ihminen lihoo. Ei ne läskit itseään kannattele. Tätä ei vain hahmota, koska useimmilla laihduttaessa lähtevät ekaksi lihakset.
Täällä nainen 172cm/100kg. Olen sopusuhtainen, sporttisen oloinen (moukarinheittäjä), lihastakin löytyy. Ihan ok tissit, pitkät vaaleat hiukset. Naamasta jopa kaunis.
En koe olevani näkymätön. Minulle avataan ovia, katsotaan silmiin jne. Vaikeinta tässä lihavuudessa on se, että ylipaino hidastaa vauhtia ja rasittaa niveliä. Helpompi olisi rymytä metsässä ja juosta jos olis vaikka 20 kg kevyempi. Löydän sopivankokoisia kauniita vaatteita helposti.
Saa olla rauhassa! Olen ollut suurimman osan elämääni hoikka (ja varsin hyvännäköinen, vaikka itse sanonkin) ja nyt reilusti ylipainoisena ei tarvitse enää hätistellä jatkuvasti miehiä pois ja kuunnellä lässytystä ja iskuyrityksiä.
Pidin hoikasta kropadtani enemmän, mutta en halua laihduttaa, koska on ihanaa olla huomiotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa, ärsyttävää, masentavaa ja kivuliasta. Olo on epäviehättävä 24/7.
Juuri näin. Kaikki on raskasta ja v*tuttaa 24/7.
161/82
Itse olen 170/110, eli aika iso tyttö :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse lapsena ja nuorena lihava ja olihan se elämä silloin kurjaa. Ensimmäisen kerran 10-vuotiaana toivoin, että voisin vain saksilla leikata mahamakkarat pois. Yläasteella cooper-testissä en jaksanut juosta koko aikaa, vaan olin kierroksen jälkeen aivan hengästynyt, vaikka vain hölkkäsin. Vaatteet piti aina ostaa aikuisten osastolta, samalla kun luokkatoverit käyttivät söpöjä ja nättejä nuortenosastoilta hankittuja tavaroita. Pojat haukkuivat aina läskiksi muka ohimennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani 160 kg kieppeillä oleva mies joskus sanoi, että vessaan meno vastaa kuntosalikäyntiä, kun pitää punnertaa 160 kg penkistä. :D
No ylipainoa on noin 10 kiloa, ei ehkä niinkään paljoa. Toiveena olisi pudottaa painoa joku 5-8 kiloa. Tämä riittää minulle, vaikka painoindeksin mukaan siinäkin on vielä ylipainoa.
Kilot tulleet "vaivihkaa" muutamassa vuodessa. Sanoisin, etten mielestäni koskaan aikaisemmin ole sairastellut näin paljon, lääkärissä olen joutunut ramppaamaan tuon tuostakin. Just nyt polvi on jäätävän kipeä.
Eniten harmittaa huono kunto ja kömpelyys, jos kyykistyn vaikka lattialle, en meinaa päästä enää ylös. Eikä tuo liikkuminen ole muutenkaan järin sulavaa. Vaatteissa olen siirtynyt hirveisiin säkkeihin eli tunikoihin ja mekkoihin, vaikka ennen kiloja vannoin, etten ikinä osta ensimmäistäkään tunikaa.
Ylipaino ei ole mikään onnen asia. Parasta on se, että rypyt eivät pullukalla näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluan kertoa vaikka en olekaan enää lihava (BMI 21,ennen 31):
- Vaatteiden osto perustui siihen missä näyttää mahdollisimman hoikalta.
- Tuntemattomat ihmiset kommentoivat tosi törkeesti ulkonäköä. Esimerkiksi baarimikko sanoi että olen liian iso koko ravintolaan.
- Olo oli epämiellyttävä ja epäviehättävä koko ajan.
- Naamaa ei saanut nätiksi millään meikillä.
- Ei toivoakaan miesystävästä.
Ja kyllä,ihan omaa laiskuuttani ja huonojen syömistapojen takia olin lihava.
Aika hyvin saa läskinä olla rauhassa. Eli minulla ainakin läski on ollut tapa piiloutua kun minulla on ollut vaikeita masennuskausia. Läskinä ei kukaan oikein huomioi ja se on helppoa silloin kun ei haluakaan että huomioidaan.
Nyt olen voinut paremmin ja paino on laskenut 110–>85kg ja edelleen laskee. Olen vieläkin lihava mutta huomaan että saan huomiota ihan toisella tavalla. En kyllä vieläkään välittäisi kovin paljon saada huomiota miehiltä. Tavallaan tulee sellainen fiilis että tuskin olisin lihavampana kelvannut niin parempi ettei nytkään mihinkään ryhdy. Sitä paitsi olen nyt ihan tavoitteellisesti laihduttanut ja -20kg vielä tarkoitus tiputtaa. Ei -45kg jälkeen kyllä enää kukaan sänkyyn ainakaan huoli kun jää sen verran ruma kroppa roikkuvan ihon kanssa. Harmi sinänsä kun pidän seksistä tosi paljon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lapsena ja nuorena lihava ja olihan se elämä silloin kurjaa. Ensimmäisen kerran 10-vuotiaana toivoin, että voisin vain saksilla leikata mahamakkarat pois. Yläasteella cooper-testissä en jaksanut juosta koko aikaa, vaan olin kierroksen jälkeen aivan hengästynyt, vaikka vain hölkkäsin. Vaatteet piti aina ostaa aikuisten osastolta, samalla kun luokkatoverit käyttivät söpöjä ja nättejä nuortenosastoilta hankittuja tavaroita. Pojat haukkuivat aina läskiksi muka ohimennen.
En minäkään ole jaksanut juosta kouluaikana ainuttakaan cooper-testiä. Aina piti kävellä suurin osa ajasta. Ja ikäni olen ollut hoikka, lasten saamiseen asti laiha luikku.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lapsena ja nuorena lihava ja olihan se elämä silloin kurjaa. Ensimmäisen kerran 10-vuotiaana toivoin, että voisin vain saksilla leikata mahamakkarat pois. Yläasteella cooper-testissä en jaksanut juosta koko aikaa, vaan olin kierroksen jälkeen aivan hengästynyt, vaikka vain hölkkäsin. Vaatteet piti aina ostaa aikuisten osastolta, samalla kun luokkatoverit käyttivät söpöjä ja nättejä nuortenosastoilta hankittuja tavaroita. Pojat haukkuivat aina läskiksi muka ohimennen.
Minä olin yläasteella 160/47-48 enkä jaksanut edes hölkätä koko aikaa Cooperin testissä. Olen aina vihannut juoksemista, en kerta kaikkiaan opi oikeaa tekniikkaa.
Vaikka olen lihava, olen myös timmi. En pursu mistään kohdasta enempää kuin hoikempi yksilö. Jaksan kävellä esim. kuudenteen kerrokseen hengästymättä. Käyn kuntosalilla, kävelen ja pyöräilen. Nuorempana, kun vielä viitsin käydä ravintoloissa, miehiä riitti lyhyempään ja pitempään suhteeseen. Nykyään olen vakaassa parisuhteessa. Mies ei ole koskaan valittanut kiloistani. Seksi on hyvää ja säännöllistä. Joskus harvoin joku tuntematon ihminen saattaa tulla kertomaan, että olen lihava. Sellainen ihminen lähinnä säälittää ja joskus myös naurattaa, koska hän on yleensä kaljan pöhöttämä, yli 50-vuotias kaljuuntuva äijänkäppänä.
Kun hetkuttelen lanteitani musiikin tahdissa ja pysähdyn, fläsä pakaroissa ja reisissä tutisee vielä itsekeen hetken hiljaa.
Ekana tunnustan: Nivelvaivat! Ihan oikeesti jos olet nuori ja xxl, laihduta kuntosi vuoksi please. Muutoin olen 160cm ja hartioista aika pieni, silti rintava, joten xl ja xxl vaatteet roikkuu hartioista aina, takkien hihat menee aina vähintään kaksi senttiä sormien yli, ja näytän kädettömältä. Lanteissa ja vatsassa löytyy, joten jos ostan hairtioilta sopivaa, lanteilla soi:). Onneksi olen jo siinä iässä että elän sovussa itseni kanssa, ja en yöuniani menetä olen sitten vau tai en.
Mikään ei voisi ärsyttää enemmän kuin he jotka alkavat luennoimmaan kuinka laihtua tai mitä pitäisi syödä! Yli 50vuotias joka on vuosia ollut ylipainoinen tietää kyllä nämä. (Masennus ei ole yhtään asiaa auttanut, painoa on). Tunnustan myös sen, että se mitä syö vaikuttaa painoon. Kun eräässä elämän vaiheessa laihduin yli 25kg se vaati neljästi viikossa täyden rehkimisen, eli noin 2t salilla plus 2km kävelyä joka päivä, ja joka ilta tuon vuoden ajan menin nukkumaan nälissäni.
Tekee mieli kysyä kuinka moni ns. normaali painonen kykenisi samaan, hyvälläkään tahdonvoimalla. Silti oletetaan jos se vain viitsis niin...
Mikä olisi kivaa jos suomestakin saisi värikkäitä ja sopivia alusvaatteita myös xxl kokoisina kohtuuhinnalla.
Siksi käytinkin sanoja "juurikaan" ja "lähinnä". Rasvakudos itsessään sitoo hyvin vähän vettä kehoon verrattuna esim lihaskudokseen.