Äitini oli minulle lapsena vihollinen. En pääse yli siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas mennään.

Miten teillä on voinut olla niin hyvät äidit, mä en tajuu!? Helppohan se on naureskella. 

Ap

Ei, minä en naura. Alussa, kun aloitit tämän psykoottisen vainoretkesi täällä, koin sympatiaa sinua kohtaan. Kirjoitin jonkin verran kannustavia, ymmärtäviä viestejä. Sama vain jatkui. Jossain vaiheessa aloin epäillä mielenterveyttäsi ja elämäntilannettasi, mikä sinulla on, että jaksat jankuttaa samaa levyä. Mikään, mitä kuka tahansa sanoi/sanoo, ei muuta mielipidettäsi eikä kantaasi. 

Siis en naura.  Olen enää täydellisen kyllästynyt ja jossain määrin jopa ahdistunut sekä vittuuntunut näistä sun paatoksistasi. Mitä haluat täältä? Helpottaako sun oloasi, että oksennat äiti-stoorejasi tänne kerta toisensa jälkeen? Eivätkö silmäsi aukea, vaikka sulle sanotaan, että äitisi ei ole halunnut satuttaa sinua, se, miten sinä äitisi teot näin jälkikäteen käsittelet, on sinun oma ongelmasi - ja voi pojat, ongelma se sinulle tosiaan on. Miksi siis kirjoitat, kun emme voi mitenkään auttaa emmekä saa sinua tajuamaan "ongelman" mittasuhteita?

Tiedän että tänne saa kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ja on täällä kaikkea (muutakin) paskaa, mutta sun toistuvat jardonisi ovat ainoa aihe, joka mua täällä oikeasti ottaa jo päähän. Itse itseäsi psyykkaat kerta toisensa jälkee kaivaen mitä merkityksettömämpiä pikku tapahtumia lapsuudestasi, joilla voit kasvattaa lisää vihaa äitiäsi kohtaan. Kyllä sääliksi käy äitisi.

Tämä. Juuri sama kokemus ja ajatukset. Lisäksi epäilen ikävä kyllä että ap on trolli joka tekee pilaa vakavalla asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas mennään.

Miten teillä on voinut olla niin hyvät äidit, mä en tajuu!? Helppohan se on naureskella. 

Ap

Ei, minä en naura. Alussa, kun aloitit tämän psykoottisen vainoretkesi täällä, koin sympatiaa sinua kohtaan. Kirjoitin jonkin verran kannustavia, ymmärtäviä viestejä. Sama vain jatkui. Jossain vaiheessa aloin epäillä mielenterveyttäsi ja elämäntilannettasi, mikä sinulla on, että jaksat jankuttaa samaa levyä. Mikään, mitä kuka tahansa sanoi/sanoo, ei muuta mielipidettäsi eikä kantaasi. 

Siis en naura.   Olen enää täydellisen kyllästynyt ja jossain määrin jopa ahdistunut sekä vittuuntunut näistä sun paatoksistasi. Mitä haluat täältä? Helpottaako sun oloasi, että oksennat äiti-stoorejasi tänne kerta toisensa jälkeen? Eivätkö silmäsi aukea, vaikka sulle sanotaan, että äitisi ei ole halunnut satuttaa sinua, se, miten sinä äitisi teot näin jälkikäteen käsittelet, on sinun oma ongelmasi - ja voi pojat, ongelma se sinulle tosiaan on. Miksi siis kirjoitat, kun emme voi mitenkään auttaa emmekä saa sinua tajuamaan "ongelman" mittasuhteita?

Tiedän että tänne saa kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ja on täällä kaikkea (muutakin) paskaa, mutta sun toistuvat jardonisi ovat ainoa aihe, joka mua täällä oikeasti ottaa jo päähän. Itse itseäsi psyykkaat kerta toisensa jälkee kaivaen mitä merkityksettömämpiä pikku tapahtumia lapsuudestasi, joilla voit kasvattaa lisää vihaa äitiäsi kohtaan. Kyllä sääliksi käy äitisi.

No en minäkään halunnut sitä röyhkeää haukkua, mitä sain osakseni, kun kysyin, mitä tehdä äitini kanssa kun blaa blaa. Mitäs nyt tehdään?

Ap

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu kokenut lapsena vanhempaansa vihollisekseen? Tai tajunnut aikuisena, että tunsi lapsena niin ja sen vanhemmalle kerrottua saanut vain samaa paskaa kuin lapsena, eli näkee, että vanhempi oli vihollinen ihan oikesti?

Ap

Oletko nyt aikuinen? Yritä päästää irti lapsuudestasi ja äidistäsi, jos se ei onnistu mene terapiaan. Sinun ei ole mikään pakko aikuisena olla tekemisissä vanhempiesi kanssa, jos negatiiviset tunteet ovat ainoa mitä saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt terapiassa? Psykologi osaa antaa laajempaa näkökulmaa.

Voisin hyvin kuvitella, että lapseni ajattelee minusta samoin kunhan joskus aikuiseksi kasvaa. Kertakaikkiaan hänelle ei riitä mikään eikä kelpaa mikään, ihan sama miten asiat tehdään. Hän on erityislapsi, oletin ettei sinulla ole adhd tai käytöshäiriöitä?

Ikävää, että ajattelet noin äidistäsi. Oma äitini antoi ymmärtää, että olen lähinnä taakka ja hän joutuu uhrautumaan puolestani. Hän jopa antoi minut pois. Laitokseen siis jouduin kun olin matkustelun ja avioliiton tiellä.

Olen hänelle yrittänyt kertoa miltä minun näkökulmastani asiat näytti, mutta äitini kieltää kaiken. Vika oli vain minun. Koen 28-vuotiaana huonommuutta, alemmuutta, en ansaitse asioita, jotka olen saavuttanut. Koen hylkäämisen tunnetta enkä osaa ottaa kehuja vastaan. Nämä heijastuvat parisuhteeseen myös, mutta mieheni tietää mistä tunteeni johtuvat ja ymmärtää.

Äitini kanssa olen näennäisesti hyvissä väleissä. Olemme paljon tekemisissä ja tulemme kyllä juttuun. Jossain sisimmässäni kai yritän edelleen vain saada äitini hyväksynnän.

Olen pyrkinyt unohtamaan ja antamaan anteeksi. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että äitini toimi silloin niillä taidoilla, joita hänellä oli. Hänkin on kehittynyt ihmisenä, kuten minäkin. Yritän olla olematta katkera, mutta en tiedä pääsenkö ikinä siitä hylätyksi tulemisen tunteesta. Muistan kun ovi takanani suljettiin ja tajusin olevani suljetussa laitoksessa. Jouduin antamaan useita kertoja viikossa näytteet huumeseuloja varten, ikinä niissä ei ollut mitään eikä sinänsä ihme kun en ole ikinä edes maistanut tai kokeillut mitään.

Onko sinulla sisaruksia? Minkä ikäinen olet? Koska aloit ajattelemaan noita asioita?

Ei ole sisaruksia, olen jo päälle 4-kymppinen, itsekin äiti. Aloin ajatella näitä asioita joskus 17-vuotiaana. Olen saanut terapiaa, mutta ensimmäinen terapia auttoi lähinnä ulkoiset puitteet kuntoon, olin siis syrjäytymässä niin opinto- kuin työelämästä sekä mahdollisuudestakaan parisuhteeseen. Myös ystävyyssuhteet jäivät aika pinnallisiksi, koska olisin varmasti aika raskasta seuraa omana itsenäni.

En ole adhd, mutta ehkä jotain lievästi neurologista epätyypillisyyttä saattaisi olla, jos oikein pengottaisiin, lähinnä add-tyyppistä. Omalla toisella lapsellani on selkeästi sellaisia piirteitä myös ja hänkin saattaa hermostua aivan tyhjästä ja raivostua. En halua riidellä hänen kanssaa, niinpä annan kasvaa aika vapaasti. Sekin on minusta parempi asia lapsen itsetunnolle, kuin komentaminen. En haluaisi olla kummankaan lapseni vihollinen, mieluummin vaikka eläkööt kuin pellossa.

Ap

Aika jännä. Toisessa ketjussasi sanoit ettet ole vielä 40. Ootkohan oikeasti karvainen mies? Ja miksi tänään noinkin rationaalinen sävy? Yleensä sä vaan loukkaat vastaajia. Pelkäätkö että sut hylätään?

En mä hylkäämistä pelkää hylkäämisenä, mutta en mä ensinnäkään ole mikään raivohullu vaan mussa on erilaisia puolia. Raivokin löytyy, mutta osaan mä keskustellakin jos asiat ei loukkaa mua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu kokenut lapsena vanhempaansa vihollisekseen? Tai tajunnut aikuisena, että tunsi lapsena niin ja sen vanhemmalle kerrottua saanut vain samaa paskaa kuin lapsena, eli näkee, että vanhempi oli vihollinen ihan oikesti?

Ap

Oletko nyt aikuinen? Yritä päästää irti lapsuudestasi ja äidistäsi, jos se ei onnistu mene terapiaan. Sinun ei ole mikään pakko aikuisena olla tekemisissä vanhempiesi kanssa, jos negatiiviset tunteet ovat ainoa mitä saat.

Ne negatiiviset tunteet mulle tuli jo eikä ne poistu vaikka mitä tekisin. Vaikka äiti ois kuollut. Silti se oli mun vihollinen.

Ap

Aikuisen ihmisen on ymmärrettävä, että äiditkin ovat vain ihmisiä, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen, ihan samalla tavalla kuin Sinä ap. Eikä kielteisiin tunteisiin pidä takertua vuosikymmeniksi.

Jos et osaa päästää irti, hakeudu ammattiauttajalle. Se parantaa elämäsi laatua.

Vierailija kirjoitti:

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Enkä ole paska trolli, enkä odota muiden avautuvan äitisuhteistaan, vaan haukun sellaiset, jotka hyppii mun silmilleni ja siis on kumma että jos mulla on kipeä äitisuhde, niin joku ajattelee parantavansa mun mieleni sillä, että kertoo miten oli hänen omaa ansiotaan jos pääsi omastaan eroon, aivan kuin sanoisi mulle mun olevan paska jos en pääse. Aivan kuin se olisi minun omaa syytäni. Vaikka tilanteita on niin erilaisisa, ettei se, että joku on päässyt jaloilleen vaikeuksien jälkeen ole mikään mittari sille, miten mä voisin pärjätä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen ihmisen on ymmärrettävä, että äiditkin ovat vain ihmisiä, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen, ihan samalla tavalla kuin Sinä ap. Eikä kielteisiin tunteisiin pidä takertua vuosikymmeniksi.

Jos et osaa päästää irti, hakeudu ammattiauttajalle. Se parantaa elämäsi laatua.

Sanoisitko näin murhaajistakin? Vain ihmisiä heikkouksineen? Miksi mun piti sietää vihollista?

Ap

Ja olen nytkin terapiassa. Pitääkin ottaa tämä äitini oli viholliseni -teema esille. Miten terapeutti vois auttaa mua siinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Enkä ole paska trolli, enkä odota muiden avautuvan äitisuhteistaan, vaan haukun sellaiset, jotka hyppii mun silmilleni ja siis on kumma että jos mulla on kipeä äitisuhde, niin joku ajattelee parantavansa mun mieleni sillä, että kertoo miten oli hänen omaa ansiotaan jos pääsi omastaan eroon, aivan kuin sanoisi mulle mun olevan paska jos en pääse. Aivan kuin se olisi minun omaa syytäni. Vaikka tilanteita on niin erilaisisa, ettei se, että joku on päässyt jaloilleen vaikeuksien jälkeen ole mikään mittari sille, miten mä voisin pärjätä.

Ap

MOT: sun kokemuksesi on uniiiiiiiikki eikä kukaan meistä voi sua auttaa. Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Enkä ole paska trolli, enkä odota muiden avautuvan äitisuhteistaan, vaan haukun sellaiset, jotka hyppii mun silmilleni ja siis on kumma että jos mulla on kipeä äitisuhde, niin joku ajattelee parantavansa mun mieleni sillä, että kertoo miten oli hänen omaa ansiotaan jos pääsi omastaan eroon, aivan kuin sanoisi mulle mun olevan paska jos en pääse. Aivan kuin se olisi minun omaa syytäni. Vaikka tilanteita on niin erilaisisa, ettei se, että joku on päässyt jaloilleen vaikeuksien jälkeen ole mikään mittari sille, miten mä voisin pärjätä.

Ap

MOT: sun kokemuksesi on uniiiiiiiikki eikä kukaan meistä voi sua auttaa. Case closed.

No niin on uniikki tietenkin kuten kaikkien ihmisten elämät ja kokemukset on jos kaikki nyanssit katsotaan asioissa. En vaadikaan ketään ymmärtämään mua, mutta on plussaa jos joku jotain ymmärtäisi. Ja miksi mua sai haukkua siinä ekassa ketjussani, jos nyt ei sit kestetäkään vihollisenne vastausta...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu kokenut lapsena vanhempaansa vihollisekseen? Tai tajunnut aikuisena, että tunsi lapsena niin ja sen vanhemmalle kerrottua saanut vain samaa paskaa kuin lapsena, eli näkee, että vanhempi oli vihollinen ihan oikesti?

Ap

Oletko nyt aikuinen? Yritä päästää irti lapsuudestasi ja äidistäsi, jos se ei onnistu mene terapiaan. Sinun ei ole mikään pakko aikuisena olla tekemisissä vanhempiesi kanssa, jos negatiiviset tunteet ovat ainoa mitä saat.

Ne negatiiviset tunteet mulle tuli jo eikä ne poistu vaikka mitä tekisin. Vaikka äiti ois kuollut. Silti se oli mun vihollinen.

Ap

Tuo on täysin oma henkilökohtainen valintasi. Jos käännät selkäsi, ne negatiiviset tunteet alkavat laimeta ja unohtua. Mutta kun se pitäisi tehdä ilman hyvitystä ja siihenhän sinä et lähde. Joten kidu oikeutuksentarpeesi kanssa sitten loppuelämäsi.

Rautalanka: jos avaat joka aamu telkkarin ja istut siinä saman kanavan ääressä koko valveillaoloaikasi, se täyttää mielesi hyvässä ja pahassa. Pikkuhiljaa et enää oikein muista, miltä tuntui kuunnella radiota saati että osaisit tarttua kirjaan tai lähteä lenkille. Olet aivopessyt itsesi tämän äiti-kanavan ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu kokenut lapsena vanhempaansa vihollisekseen? Tai tajunnut aikuisena, että tunsi lapsena niin ja sen vanhemmalle kerrottua saanut vain samaa paskaa kuin lapsena, eli näkee, että vanhempi oli vihollinen ihan oikesti?

Ap

Oletko nyt aikuinen? Yritä päästää irti lapsuudestasi ja äidistäsi, jos se ei onnistu mene terapiaan. Sinun ei ole mikään pakko aikuisena olla tekemisissä vanhempiesi kanssa, jos negatiiviset tunteet ovat ainoa mitä saat.

Ne negatiiviset tunteet mulle tuli jo eikä ne poistu vaikka mitä tekisin. Vaikka äiti ois kuollut. Silti se oli mun vihollinen.

Ap

Tuo on täysin oma henkilökohtainen valintasi. Jos käännät selkäsi, ne negatiiviset tunteet alkavat laimeta ja unohtua. Mutta kun se pitäisi tehdä ilman hyvitystä ja siihenhän sinä et lähde. Joten kidu oikeutuksentarpeesi kanssa sitten loppuelämäsi.

Rautalanka: jos avaat joka aamu telkkarin ja istut siinä saman kanavan ääressä koko valveillaoloaikasi, se täyttää mielesi hyvässä ja pahassa. Pikkuhiljaa et enää oikein muista, miltä tuntui kuunnella radiota saati että osaisit tarttua kirjaan tai lähteä lenkille. Olet aivopessyt itsesi tämän äiti-kanavan ääreen.

No siis se, että äiti oli viholliseni on noussut kaikissa elämäni kriiseissä esille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Enkä ole paska trolli, enkä odota muiden avautuvan äitisuhteistaan, vaan haukun sellaiset, jotka hyppii mun silmilleni ja siis on kumma että jos mulla on kipeä äitisuhde, niin joku ajattelee parantavansa mun mieleni sillä, että kertoo miten oli hänen omaa ansiotaan jos pääsi omastaan eroon, aivan kuin sanoisi mulle mun olevan paska jos en pääse. Aivan kuin se olisi minun omaa syytäni. Vaikka tilanteita on niin erilaisisa, ettei se, että joku on päässyt jaloilleen vaikeuksien jälkeen ole mikään mittari sille, miten mä voisin pärjätä.

Ap

MOT: sun kokemuksesi on uniiiiiiiikki eikä kukaan meistä voi sua auttaa. Case closed.

No niin on uniikki tietenkin kuten kaikkien ihmisten elämät ja kokemukset on jos kaikki nyanssit katsotaan asioissa. En vaadikaan ketään ymmärtämään mua, mutta on plussaa jos joku jotain ymmärtäisi. Ja miksi mua sai haukkua siinä ekassa ketjussani, jos nyt ei sit kestetäkään vihollisenne vastausta...

Ap

Voi me kestetään kyllä. Kestätkö sä kun sulle puhutaan oikeasti suoraan eikä enää yritetä sua lohduttaa ja ymmärtää tai auttaa onkin sitten ihan eri asia.

Koin teidän siis suhtautuvan minuun kuin viholliseenne siinä mun ekassa ketjussa kun haukuitte minua. Siis ne jotka haukkui. Jos ei ymmärrä jonkun jotain tilanneta niin pidä turpasi kiinni, haukkumisellako luulet minua auttavasi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varoitus: ap on paska trolli joka nauttii siitä että saa muut avautumaan äitisuhteistaan, vaan voidakseen sitten haukkua heidät. Älkää kertoko mitään henk koht kokemuksia tai muuten ruokkiko trollia.

Enkä ole paska trolli, enkä odota muiden avautuvan äitisuhteistaan, vaan haukun sellaiset, jotka hyppii mun silmilleni ja siis on kumma että jos mulla on kipeä äitisuhde, niin joku ajattelee parantavansa mun mieleni sillä, että kertoo miten oli hänen omaa ansiotaan jos pääsi omastaan eroon, aivan kuin sanoisi mulle mun olevan paska jos en pääse. Aivan kuin se olisi minun omaa syytäni. Vaikka tilanteita on niin erilaisisa, ettei se, että joku on päässyt jaloilleen vaikeuksien jälkeen ole mikään mittari sille, miten mä voisin pärjätä.

Ap

MOT: sun kokemuksesi on uniiiiiiiikki eikä kukaan meistä voi sua auttaa. Case closed.

No niin on uniikki tietenkin kuten kaikkien ihmisten elämät ja kokemukset on jos kaikki nyanssit katsotaan asioissa. En vaadikaan ketään ymmärtämään mua, mutta on plussaa jos joku jotain ymmärtäisi. Ja miksi mua sai haukkua siinä ekassa ketjussani, jos nyt ei sit kestetäkään vihollisenne vastausta...

Ap

Voi me kestetään kyllä. Kestätkö sä kun sulle puhutaan oikeasti suoraan eikä enää yritetä sua lohduttaa ja ymmärtää tai auttaa onkin sitten ihan eri asia.

Kestän. Ei tartte lohduttaa eikä olla sanomatta jotain, mutta haukkumiselle mulla on ollatoleranssi. Se ei vie MITÄÄN ASIOITA ETEENPÄIN.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koin teidän siis suhtautuvan minuun kuin viholliseenne siinä mun ekassa ketjussa kun haukuitte minua. Siis ne jotka haukkui. Jos ei ymmärrä jonkun jotain tilanneta niin pidä turpasi kiinni, haukkumisellako luulet minua auttavasi?

Ap

Voi ap kun se juuri oli sitä ymmärtämistä ja auttamista. Nyt se on loppu ja nyt sua haukutaan.

Siis ei tartte olla sanomatta jotain jos älyää, että ongelmani voisi johtua jostain seikasta, vaikkei se mairittelisi minua. Mutta sellaiset inhottavat huudot mitä sain siinä ekassa ketjussa loukkaavat. Ja sellainen pyllistäminen mun murheeni edessä, miten kirjoittaja sai itse kaiken fiksattua, koska on niin etevä, vähän parempi kuin minä, voi oikein lukea rivienvälistä. Just joo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin teidän siis suhtautuvan minuun kuin viholliseenne siinä mun ekassa ketjussa kun haukuitte minua. Siis ne jotka haukkui. Jos ei ymmärrä jonkun jotain tilanneta niin pidä turpasi kiinni, haukkumisellako luulet minua auttavasi?

Ap

Voi ap kun se juuri oli sitä ymmärtämistä ja auttamista. Nyt se on loppu ja nyt sua haukutaan.

Eikä ollut. Minua ARVOSTELTIIN siinä ketjussa. SE on HAUKKUMISTA.

Ap