Äitini oli minulle lapsena vihollinen. En pääse yli siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olen nytkin terapiassa. Pitääkin ottaa tämä äitini oli viholliseni -teema esille. Miten terapeutti vois auttaa mua siinä.

Ap

Siis olet ollut vuosia terapiassa, mutta et ole vielä ottanut esille tätä äitini on pilannut elämäni -teemaa?????!!!!???? 

Oon tietenkin, mutta en sitä, että miten päästä eroon tunteesta, että hän oli viholliseni. Se on eri tunne, kuin vaikkapa että äiti oli arvosteleva. Tai ainakin voimakkaampi. Te olette ihan pihalla jos kuvittelette jotkut arvostelemalla auttavanne ketään.

Ap

No ethän sä voi mitenkään päästä siitä eroon koska oot jo tehnyt kaiken mitä inhimillisesti on mahdollista. Vai mitä?

Olen hakenut siihen niin paljon apua kuin olen voinut, mutta avun laatu on ollut riittämätöntä ongelman syvyyteen nähden. En siitä syytä ketään vaan haluan lisää apua ja olen siksi terapiassa vielä. En tykkää siitä, että minua syytetään siitä, etten ole saanut oikeanlaista apua riittävästi ja että sit sussa on vikaa. (Et siivoa ja olet ilkeä ja paska äiti). No voi höh.

Ap

No jos haet apua trollaamisesta tunnetulla anonyymillä massakeskustelupalstalla niin kyllähän sua voi itseääsikin vähän syyttää jos avun laatu on riittämätön. :D Mutta onneksi olet itsekin trolli niin tässä ei ole minkäänlaista tragediaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletkos miettinyt tätä juttua koskaan Äitisi kannalta ? Mitkä ovat olleet hänen syynsä käytökselle. Jos nykyäänkin hän on sitä mieltä että on kasvattanut sinut normaalisti ei hän ole tehnyt sitä TAHALLAAN ja sen takia hän ei ole vihollisesi vaikka lapsuutesi oli rankka etkä saanut kannustusta ja kehuja. Maailma on täynnä sinulaisia kohtaloita ja varmasti 1 niistä on ollut sinun oma äitisi. Jostainhan hänen käytöksensä kumpuaa ja mistä muualtakaan kuin omasta lapsuudesta. Hän pitää sitä normaalina. Tähän päälle sinä, teini joka olisi halunnut ymmärrystä ja olit huonolla itsetunnolla varustettu, sai aikaan sen että sinusta tuli vihainen ja katkera ja mielessäsi kaikki mitä äitisi sanoi ja teki oli sinua vastaan ja muistat vain ne huonot hetket, olet vuosikausia paisutellut niitä päässäsi vaikka pitäisi osata päästää irti. Nyt ala elää omaa elämääsi ja ota vähän perspektiiviä tähän asiaan, sulla voisi olla paljon huonommin asiat ja jos joskus teet omia lapsia niin koitappa sitten kohdella heitä erilailla. Huomaat että joitain asioita on vaan kiellettävä ja lasta on välillä painostettava eteenpäin elämässä.

Toivon, etten KOSKAAN painosta lapsia eteenpäin elämässä. Koska jos joutuisin painostamaan, niin se olisi merkki viasta joka kannattaisi mieluummin koittaa korjata ja selvittää ja sen jälkeen odottaisin taas, että lapsi itse haluaisi mennä johonkin suuntaan elämässä. Tai voisi hyvin siinä missä on. En ymmärrä tuollaista painostamista ollenkaan. Luuleeko joku, että joku alkaa puliukoksi, koska kotona ei painostettu? Eikö se ole sitten ennemminkin kannustuksen puutetta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olen nytkin terapiassa. Pitääkin ottaa tämä äitini oli viholliseni -teema esille. Miten terapeutti vois auttaa mua siinä.

Ap

Siis olet ollut vuosia terapiassa, mutta et ole vielä ottanut esille tätä äitini on pilannut elämäni -teemaa?????!!!!???? 

Oon tietenkin, mutta en sitä, että miten päästä eroon tunteesta, että hän oli viholliseni. Se on eri tunne, kuin vaikkapa että äiti oli arvosteleva. Tai ainakin voimakkaampi. Te olette ihan pihalla jos kuvittelette jotkut arvostelemalla auttavanne ketään.

Ap

No ethän sä voi mitenkään päästä siitä eroon koska oot jo tehnyt kaiken mitä inhimillisesti on mahdollista. Vai mitä?

Olen hakenut siihen niin paljon apua kuin olen voinut, mutta avun laatu on ollut riittämätöntä ongelman syvyyteen nähden. En siitä syytä ketään vaan haluan lisää apua ja olen siksi terapiassa vielä. En tykkää siitä, että minua syytetään siitä, etten ole saanut oikeanlaista apua riittävästi ja että sit sussa on vikaa. (Et siivoa ja olet ilkeä ja paska äiti). No voi höh.

Ap

No jos haet apua trollaamisesta tunnetulla anonyymillä massakeskustelupalstalla niin kyllähän sua voi itseääsikin vähän syyttää jos avun laatu on riittämätön. :D Mutta onneksi olet itsekin trolli niin tässä ei ole minkäänlaista tragediaa.

No siis olin mä hakenut kaikenlaista apua ennen kuin minut teilattiin täällä ainakin joidenkin kirjoittajien toimesta hyvinkin ilkeästi ja tarkoitin lähinnä sitä. En tietenkään laske palstan varaan elämääni.

Se teilaus tuntui todella kamalalta, koska olisin kaivannut tukea ja apua.

Ap

Niin siis tarkoitin sitä, että ikävää, että minut teilattiin, koska olin koittanut saada elämääni paremmaksi jo kauan, miksi joku kokee asiakseen arvostella muiden kirjoittajien asioita täälläkään? Jos ei osaa auttaa äitinsä vallan alla olevaa aikuista niin älä herranjumala sano mitään. Koska se vain saattaisi lamaannuttaa sen, kenet haukut entistä pahemmin entistä pienemmäksi. Mutta se on varmaan tarkoituskin, kun arvostelija kohtaa läheisensä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja taas mennään.

tunsitko piston sydämessäs?