Itken!
Hei, tässä kirjoittelee 16 vuotias normaali tyttö. Minulla on outoja tunnetilan ja mielialan muutoksia, kokoajan. Suutun helposti, jostain erittäin pienestä. Se suututtaa minua, saa minut aggressiiviseksi ja ärtyneeksi. Ja kun olen pahalla päällä, se ei jää keneltäkään huomaamatta ja tarttuu muihinkin läheisiini. Saatan heittää tavaroita lattiaan tms, jos esim olen vihainen ja joku tavara on tielläni. Toinen on se, että olen hyvin itkuisa, aina. On noloa, kun keskellä koulupäivää alan yhtäkkiä tuntea jäätävää surua ja alkaa itkettää ja surettaa, vaikka ei olisi minkäänlaista syytä. Alan vain itkeä ja surra kaikkea, ja samanaikaisesti en mitään. Ja kaikkein pahin on edellä mainittujen yhdistelmä, ns. Itkupotkuraivarit. Jos nyt vaikka esimerkiksi kuulokkeet ei toimi, tai en löydä asuun sopivaa paitaa, niin tavarat lentää, niin lentää myös kirosanat ja kyyneleet. Jostain turhasta, arkipäiväisestä ja mitättömästä. Aivan kuin olisi kokoajan menkat, ja hormoonit hyrräisivät, mutta tämä on valehtelematta jokapäiväistä. Useasti päivässä itken tai raivoan. Alkaa rasittaa kokoajan havahtua että "Oho, huusin äsken vanhemmilleni kurkku suorana, itken huoneeni nurkassa, kiroilen yksikseni riuhtoen tavaroita, ja kaikki tämä jostain aivan turhasta." Minulla ei ole mitään masentavia ajatuksia, en käytä mitään lääkkeitä, nukun riittävästi, ja olen mielestäni muuten normaali. Mutta mitä tämä jäätävä ylireagointi on?
Kommentit (2)
Hei!
Oletko hiljattain aloittanut hormonaalisen ehkäisyn? Hormonitoiminnan muutokset voivat aiheuttaa nuoressa tytössä mielialan heilahteluja niin, että se haittaa tavallista elämää.
Murrosikä sinulla alkaa olla ohi, mutta nyt olet itsenäistymisen vaiheessa. Olet lapsuuden ja aikuisuuden risteyskohdassa ja tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä ja aggressiivisuutta. Itsenäistymisvaiheen ongelmat voivat korostua, jos kasvatus on ollut kovin autoritääristä. Nuori taistelee itsensä ulos vanhempien kontrollista ja saattaa siksi käyttäytyä ylilyövästi.
Joskus käytöksessä voi olla kyse impulssikontrollin häiriöstä. Nuori ei harmin ja surun keskellä kykene hallitsemaan tunteitaan ja käytöstään vaan tunteet lyövät yli. Tällöin käytös saa aivan liian suuret mittasuhteet harmin tai surun syyhyn verrattuna. Impulssikontrollin häiriö ei ole varsinainen psykiatrinen diagnoosi vaan luonteenpiirre, joka lievittyy ja paranee iän myötä.
Suosittelisin sinulle käyntiä psykologilla. Psykologille voit päästä joko kouluterveydenhoitajan kautta, jos opiskelet, tai mielenterveystoimistosta. Mielenterveystoimistossa käyminen ei tarkoita, että psyykkeessäsi olisi mitään vikaa. Monet ihmiset käyvät siellä jonkun ammattilaisen, kuten sairaanhoitajan, psykologin, perhe- tai pariterapeutin tai psykiatrin vastaanotolla jossakin elämänsä vaiheessa. Joihinkin mielenterveystoimistoihin tarvitsee lääkärin lähetteen, joihinkin voi soittaa itse ja varata ajan tarvittaessa.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi! Olet rohkea nuori nainen, kun uskallat avoimesti kertoa tunteistasi.
Täysin normaalia suomalaisen naisen käyttäytymistä. Sinulla vain ei ole miestä, johon purkaa tuon kaiken.