Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vaan jatkaa paisumistaan, mikä avuksi ?
01.09.2016 |
Apuva 39v ja painoa about 140kg ja ruoka maistuu.
Vaimoni on paikkakunnan suurin nainen & nälkäinen 24/7 365
Eikä tämä ole vitsi tai provo, valitettavasti ?
Olo on kuin elokuvasta : Hal ja iso rakkaus
Kommentit (71)
Täällä fätsyt ämmät yrittää manipuloida miestä 'tukemaan ja auttamaan' naista joka on 'sairas, mutta sääliä ei tulisi yhtään jos sukupuolet olisi toisinpäin. Silloin tulisi pelkästään 'sinulla on oma elämä' -tyyppisiä kommentteja.
Sairas tai ei niin tuollainen mätisäkki pitää potkaista ulos omasta elämästä. Kukaan tässä maassa ei pakota ruokaa toisen suuhun ja sitäpaitsi kalliiksikin tuollainen kehonrakennus tulee. Jokaisen suupalan suuhun laittaminen on aina oma aktiivinen päätös. Tuo nainen on päättänyt olla välittämättä omasta kropastaan, terveydestään, perheestään ja ylipäätänsä mistään.
Siitä vaan mutta mies voi ainakin rajoittaa itsensä ja (mahdollisesti lapsensa) tuon tuhoajattelun ulkopuolelle. Itse asiassa se on hänen velvollisuutensa ja siitä on turha edes keskustella enää, nainen on jo näyttönsä antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Hei ihan oikeasti, te läskit voitte vaikka kuinka uskotella itsellenne, että ihranne on muiden syytä. Tiedätte kuitenkin (toivottavasti) itsekin, että näin ei ole.
Voin varmaankin puhua tästä aiheesta, sillä olen itse ollut ennen ylipainoinen. Mulla on lapsesta asti ollut kieroutunut suhde ruokaan, sillä olen varhaislapsuudestani asti ollut ylipainoinen. Ruokaan suhtautumiseni tulee todennäköisesti AINA olemaan vaikeaa ja taistelua. Tein kuitenkin elämäntapamuutoksen 10 vuotta sitten, 16 -vuotiaana, enkä ole katunut hetkeäkään.
Tottakai lihavana olo on väsynyt/masentunut/huono, jo ihan sen ylipainon takia. Tiedättekö edes, kuinka paljon ne liikakilot häiritsevät kehonne normaalia toimintaa(esim hormoni)? Sitä ei edes tiedä paremmasta, ennen kuin sen kokee.
Mullekin on ollut (ja on edelleen) todella vaikaa hillitä syömistä. Joskus vaan on laitettava sille stoppi. Heitä kaikki paska pois ja tee päätös, että et osta enää mitään roskaa. Aloita liikunta uimalla/kävelemällä/jollain kevyellä tavalla. Ylipaino alkaa yleensä tippua jo ruokavaliomuutoksen voimalla, mutta liikunta on hyvä ottaa elämäntavaksi jo heti alussa. "En mä tykkää urheilla" on usein kuultu lause, mutta uskokaa pois, en mäkään siitä ennen pitänyt. Nykyään treenaan 5-7 kertaa viikossa, enkä voi kuvailla sitä hyvää oloa, mitä se saa aikaan. Elämässä joskus on vaan tehtävä asioita, joista ei pidä. Saatat jopa alkaa pitämään niistä asioista ;)
Mutta siis. Voit vierittää vastuuta kiloistasi muille, mutta se ei tule auttamaan sua MITENKÄÄN, siis ei yhtään mitenkään. Ei ne muut niitä kiloja sulta saa karistettua. En väitä, että kaikki lihavat olisi laiskoja, mutta ollaan nyt rehellisiä - ei maan päällä ole yhtään 100% terveellisesti syövää ja liikuntaa säännöllisesti harrastavaa ylipainoista ihmistä. Ota vihdoin vastuu itse isestäsi, hanki tarvittaessa ammattiapua. Sun kilot on seuraus omasta syöpöttelystäsi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä fätsyt ämmät yrittää manipuloida miestä 'tukemaan ja auttamaan' naista joka on 'sairas, mutta sääliä ei tulisi yhtään jos sukupuolet olisi toisinpäin. Silloin tulisi pelkästään 'sinulla on oma elämä' -tyyppisiä kommentteja.
Sairas tai ei niin tuollainen mätisäkki pitää potkaista ulos omasta elämästä. Kukaan tässä maassa ei pakota ruokaa toisen suuhun ja sitäpaitsi kalliiksikin tuollainen kehonrakennus tulee. Jokaisen suupalan suuhun laittaminen on aina oma aktiivinen päätös. Tuo nainen on päättänyt olla välittämättä omasta kropastaan, terveydestään, perheestään ja ylipäätänsä mistään.
Siitä vaan mutta mies voi ainakin rajoittaa itsensä ja (mahdollisesti lapsensa) tuon tuhoajattelun ulkopuolelle. Itse asiassa se on hänen velvollisuutensa ja siitä on turha edes keskustella enää, nainen on jo näyttönsä antanut.
Ehkä se vaimo onkin vain onnellinen jos ero tulee. Saa osuutensa ja pääsee perheestään eroon. Alkaa uusi elämä.
Alatte syödä raakaravintoa, sillä laihtuu. Ja voi silti tehdä herkkuja. Vähän vaivalloista tutustua uuteen mutta uhkaa erolla ja kysy miksei ole valmis panostamaan teidän suhteeseen. Oletan että sinä olet ollut ihan kunnon aviomies jonka jotenkin aiheuttamana nainen ei ole voinut katkeroitua. Näytä että rakastat häntä vaikka pidättelisit oksennusta mutta sano että huomiota saa etenkin itsestään huolehtiva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Tottakai syöminen on itsestäni kiinni mutta eipä mulla elämässä muuta iloa ole kuin ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Tottakai syöminen on itsestäni kiinni mutta eipä mulla elämässä muuta iloa ole kuin ruoka.
Muuttaako miehen kanssa keskustelu asiaa? Vai pitäskö sun etsiä elämääsi jotain muutakin?
Tuo on negatiivinen noidankehä. Koet että vain ruoka on sun elämäsi ilo mutta lihominen ja ruuan mättäminen aiheuttaa pahaa oloa ja syyllisyyttä.
Tuosta kehästä sinua ei saa pois mikään ulkopuolinen tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Tottakai syöminen on itsestäni kiinni mutta eipä mulla elämässä muuta iloa ole kuin ruoka.
Muuttaako miehen kanssa keskustelu asiaa? Vai pitäskö sun etsiä elämääsi jotain muutakin?
Tuo on negatiivinen noidankehä. Koet että vain ruoka on sun elämäsi ilo mutta lihominen ja ruuan mättäminen aiheuttaa pahaa oloa ja syyllisyyttä.
Tuosta kehästä sinua ei saa pois mikään ulkopuolinen tekijä.
Ei muuta ja koko elämä olisi saatava ihan erilaiseksi, en vaan saa sitä haluamakseni. En vaikka kuinka yritän. Ei siitä sen enempää. Haluan syödä ja kuolla pois.
Tuossa tilanteessa ei mikään yhteinen, terveellinen ruoanlaittohetki enää auta. Vaimosi on sulkenut lihavuutensa pois mielestään ja syö/ahmii ajatellen, että huomenna sitten ryhdistäydyn. Laihdutuskuuri varmasti pyörii jatkuvasti hänen mielessään mutta hän ei vaan saa aloitettua sitä. Ja vittuileminen ei auta yhtään, päin vastoin. Herätys hänelle olisi kuitenkin hyväksi, ihan järkevä, syyttelemätön keskustelu ja tarvittaessa tuki mikäli hän itse sitä haluaa. Kyllä lihava tietää olevansa lihava, ei sitä hänelle tarvitse erikseen kertoa, potkaisu laihdutuskuurillepäin voisi kuitenkin tehdä hyvää. T: samassa jamassa ollut (mutta itse tilanteen tajunnut ja laihduttanut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita jääkaappiin lukko. Siinähän saa läski tehdä vähän töitä ennen kun pääsee mussuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Laita jääkaappiin lukko. Siinähän saa läski tehdä vähän töitä ennen kun pääsee mussuttamaan.
Miten tämä järjestetään? jos ap on 12 tuntia töissä tulee lapsikin jo aikoja sitten koulusta. Pitääkö lapsenkin olla syömättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimosi masentunut? Itse olen ollut suhteessa masentunut, kun mies vetäytyi täysin. Vietti aikaa kavereiden kanssa. Minä joudun kodin ja lapset. Iltaisin sitten söin yksin telkkarin ääressä. Vasta eron jälkeen aloin syödä terveellisemmin ja liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Tottakai syöminen on itsestäni kiinni mutta eipä mulla elämässä muuta iloa ole kuin ruoka.
No onko se miehesi syy? Ihan oikeasti - ota vastuu itsestäsi. Aloita uusia harrastuksia, siitä saat iloa elämääsi? Pitäisikö miehesi istua kanssasi kotona syömässä vai mikä mättää? Tuskin olet vankina neljän seinän sisässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimollasi on varmasti syynsä miksi syö. Minä ainakin syön pahaan olooni ja auttaisi jos mieheni joskus kuuntelisi minua mutta hän ei kuuntele. Kysy siis ap vaimoltasi miksi hän syö? ja yhdessä mietitte sitten millä saatte asiat kuntoon. T: se samanpainoinen
Voi nyt vittu. On siis miehen vika ettet sinä viitsi yhtään katsoa mitä ja kuinka paljon suuhusi pistät. Aina löytyy syy mässyttämiseen ja miestä voi aina käyttää tekosyynä. Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.
En minä miestäni mistään syytä. Vaan haluaisin että yhdessä puhuisimme ongelmistamme ja yrittäisimme niille jotain tehdä. Se varmasti saisi minun syömiseeni jotain tolkkua.
Ei saisi. Sitten söisit iloosi tai keksit jonkun muun syyn.
Syöminen on kiinni omien korvien välistä. Ei mistään muusta. Uskot vakaasti, että sinulla on lupa syödä suruun/iloon/palkinnoksi/väsymykseen.
Myös syömisen vähentäminen ja järkeistäminen on kiinni vain sinusta itsestäsi.
Tottakai syöminen on itsestäni kiinni mutta eipä mulla elämässä muuta iloa ole kuin ruoka.
No onko se miehesi syy? Ihan oikeasti - ota vastuu itsestäsi. Aloita uusia harrastuksia, siitä saat iloa elämääsi? Pitäisikö miehesi istua kanssasi kotona syömässä vai mikä mättää? Tuskin olet vankina neljän seinän sisässä?
Kuten jo laitoin ei ole miehen syy. Syön koska haluan kuolla. Ei ole mitään järkeä laihduttaa koska elämä jatkuisi samankaltaisena sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee tuossa koossa ruokavaliosta. Et osta herkkuja, saa itse hakea jos kehtaa. Itse olen 90kg ja jo tässä painossa hävettää ostaa roskaa. En pysty edes juosta kun polvi meinaa hajota. Tehkää kivoja kävelylenkkejä, tai pyöräilkää, käykää uimassa, ja jätä ne herkut kauppaan. Sopikaa yksi herkkupäivä.
Mua ainakin jo ällöttää oma ruumis, ja on tullut se raja vastaan, että herkkuja syödessä en nauti enää yhtään.
N90kg/174cm
Paitsi että pituuteesi nähden et oikeasti edes ole läski...
On raskasta varmasti katsella oman vaimon huonoa oloa, joka luultavimmin aloittanut syömisen ja ahmimisen tms.. Yleensä näin voi käydä kun ihminen esim: masentuu. Voisitko puhua vaimollesi niin, että pidät häntä arvokkaana ja haluaisit terveeksi perheenne, mutta varsinkin jos häntä rakastat, niin senkin kertominen voisi oikealla tavalla saada vaimosi ajattelemaan kuinka tärkeää yhdessä esimerkiksi kävelylenkit ovat. Pienin askelin ja elämäntapa remonttina koko perheelle pientä kannustusta. Uskon ettei vaimosi kuten kukaan muukaan nuin ylipainoiseksi itsensä syövä normaalisti sitä itse ole tahtonut. Eli eniten toivotan sinullekin kovasti jaksamista ja toivottavasti jaksat vielä olla vaimosi tukena josko ammattilaisen avun hakeminenkin saisi vaimollesi uutta alkua liikkumiseen ja syömiseen. He osaavat parhaiten siihen kuitenkin kannustaa perheen lisäksi oikeilla nikseille yms..
Sellanen rantakunto, että Greenpeacen kaverit kierittelee takasin mereen.