Millaisia ovat yh.t/lesket jotka jäätyään yksin jäävät ilman miestä?

Minä jäin nuorena leskeksi. Rakastin miestäni, mutta en nuorena ihmisenä katsonut tarvetta pyhittää loppuelämää muistolle. Koskaan en kokenut miestä ja parisuhdetta myöskään taakkana, että mies jotenkin pyörisi tiellä. Erikoisia näkemyksiä täällä. Takana ilmeisesti todella huonoja suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Miehet voivat miettiä, että entäs sitten seksi. Seksi on kuitenkin vähän niinkuin tupakkakin: alussa tekee hirveästi mieli, mutta mitä pidempään on ilman sitä vähemmän sitä enää kaipaa. Romanttista rakkautta kaipaa enemmän kuin seksiä, mutta iän myötä rakkauden kaipuukin vähenee ja enemmän kaipaisi vaan elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita. Jos tässä vaiheessa on kuitenkin elämässään jo niin paljon ihmisiä, joiden kanssa jutella ja tehdä asioita, niin ei enää kaipaa elämänkumppaniakaan. 

Tämä on varmaan hyvin yleistä. Mitä pidempään on yksin, sitä enemmän muu elämä jo tuo sen tyydytyksen.

Yhden tunnen.

Hän on ihminen, jolle mikään ei kelpaa eikä mikään riitä.

Haukkui miehensä juopoksi kenestä ei ole mihinkään.

Selitti vihaisena kuinka hän yksin joutuu elättämään perheen eikä mies osallistu kuluihin millään tavalla. Kotonakaan ei tee yhtään mitään. On vaan passattavana ja ylimääräisenä lapsena.

Sitten mies kuoli yllättäen.

Leski joutui myymään talonsa ja muuttamaan halpaan kerrostalohuoneistoon, sillä ei ollut varaa pitää enää ok-taloa. Valitti myös, että talosta on niin paljon työtä ja vaivaa ettei hän jaksa sitä pitää. Autostakin joutui luopumaan rahavaikeuksien takia. Tämä siitä huolimatta että sai leskeneläkettä saman verran kuin palkkaa omasta työstään.

Hassua sinänsä että rahat yhtäkkiä eivät riittäneet jos oli miehen eläessä maksanut yksin kaiken. Hänellähän tulot tuplaantuivat. Ja jaksaminenkin loppui vaikka oli aikaisemminkin tehnyt kaiken yksin ja miehestä oli ollut vain vaivaa.

Uutta miestä tämä leski ei koskaan halunnut, sillä ei halunnut ottaa uutta miestä passattavaksi. Näin itse väittää.

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista piiloutuu kiireisen kalenterin, lasten harrastusten jne. taakse ja siten käytännössä jättäytyvät parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle. Heräävät sitten 45+ vuotiaina kun lapset jo itsenäisempiä vain todetakseen että ovatkin jo markkinoiden ulkopuolella. Alkavat sitten kuitenkin ahdistelemaan itseään nuorempia miehiä deittisaiteilla.

M4X

Nämä samat naiset jäävät roikkumaan lapsiinsa.

Äitini vastaa yllä olevaa kuvausta täydellisesti. Ja siinä vaiheessa kun me lapset muutettiin omillemme niin alkoi se roikkuminen, eikä sille näy loppua vaikka miten rajoja asettaa ja pitää niistä tiukasti kiinni.

Äitini käyttäytyy minua kohtaan kuin olisi mustasukkainen puoliso. Hänen pitäisi saada tietää jokainen liikkeeni, missä olen milloinkin, mihin aikaan menen töihin ja mihin aikaan tulen kotiin, keitä ihmisiä tapaan ja mistä heidän kanssaan keskustelen. Välillä aina mököttää kun osoitan rajoja vähän tiukemmin. Ne mökötykset tuovat ihanan rauhan elämääni.

Olen nelikymppinen työssä käyvä perheenäiti, jonka omat lapset ovat jo teini-ikäisiä, ja äitini vahtii minua puhelimensa kanssa kuin pikkulasta. Soittelee ja soittelee ja kyselee ja vaatii raporttia kaikista tekemisistä. Sitten suuttuu kun en kerro asioitani tai en vastaa puhelimeen.