Millaisia ovat yh.t/lesket jotka jäätyään yksin jäävät ilman miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Olen jäänyt kahden lapsen yksinhuoltajaksi jo pari vuosikymmentä sitten, enkä ole kenenkään miesten verorahoja  tarvinnut yhtään sen enempää kuin lapsiperheet muutenkaan. Ihan itse olen oman ja lasteni elämän kustantanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Kerropa mitä verorahoja voi yksin lapsensa kasvattava voi hakea miehiltä, niin nykyiset yksin kasvattavat voivat niitä hakea, itse en niitä muutama vuosi sitten tiennyt olevan.

miehet maksaa n. 60% veroista. Yksinhuoltajista on n. 84% naisia. Miehet maksaa siis 9.2 kertaisen määrän veroista per oman sukupuolen tukia saava yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummini jäi leskeksi 38-vuotiaana, ja puhui loppuun saakka hyvin arvostavasti miesvainajastaan, jota oli rakastanut 15-vuotiaasta saakka.

Ikuinen rakkaus. Uutta ei katseltukaan. Sen veroista miestä ei tullut toista. Ja mitä olen nyt sukututkimuksen kautta selvittänyt ukkini elämää mm. löytämällä hänen sisaruksensa ja sisarustensa lapset, niin aikamoinen suoraselkäinen tyyppi hän oli, se josta lauletaan, että ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi...nyt ne ovat miehet lautaa..

Mummosi oli todennäköisesti liian masentunut toimiakseen toisin. Minusta tuo ei ole ihailtavaa ainoastaan surullista. T: 36 -vuotiaana leskeksi jäänyt, joka masennuksen lievityttyä avioitui uudelleen.

Eron jälkeen olin niin rikki, että ajattelin ettei kukaan ansaitse niin hajalla olevaa parannettavaksi.

Ne voimat jotka oli tarvitsin lapsista, kodista, opiskelusta, työssäkäynnistä huolehtimiseen. Jälkeenpäin ajatellen voimia tuntui olevan aika paljonkin.

Pari tuttua miestä lähestyi jopa kotiin noina alkuvuosina, vaikka ihan mahdottomia tapauksia minulle, jonkinlaista lohtua se kuitenkin antoi.

Nyt 14v erosta lapset ovat muuttaneet omilleen, oma elämä on rauhallista, voi tehdä mitä haluaa, jos lattialla on likaiset sukat ne on omat.

Ystävien kanssa voi viettää vapaa-aikaa, matkustaa, jutella vakaviakin.

Huomaan, että elämäntapani saa jonkunlaista ihailuakin, niiden keskuudessakin, jotka ovat nopeasti eron jälkeen pariutuneet.

Joskus toki kaipaisi omaa ihmistä, useimmiten kesäiltoina lomalla kun on yksin, töiden ja harrastusten syksyllä alettua nauttii taas omasta elosta 100%. Kesäkissa olisi siis syksyisin hylättävä, sellaiseen minusta ei ole.

Hohhoijaa, miksi pitäisi olla mies? Olen ollut kahdessa parisuhteessa puolet elämästäni, nyt päälle nelikymppisenä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihmettelen näitä joilla pitää aina olla joku, miksi? Seksikin on menettänyt merkityksensä, lapset ovat jo isoja ja nautin omasta rauhasta. Tämä ei ole ulkonäöstä kiinni, olen ihan hyvännäköinen- mutta kun en halua ketään pyörimään jalkoihin enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Kerropa mitä verorahoja voi yksin lapsensa kasvattava voi hakea miehiltä, niin nykyiset yksin kasvattavat voivat niitä hakea, itse en niitä muutama vuosi sitten tiennyt olevan.

miehet maksaa n. 60% veroista. Yksinhuoltajista on n. 84% naisia. Miehet maksaa siis 9.2 kertaisen määrän veroista per oman sukupuolen tukia saava yksinhuoltaja.

Jos prosentti pitää paikkansa on se aika epäsuhta,miesten pitäisi siis maksaa suurempi osuus, ottaen huomioon, että naiset tosiaan ovat niitä kasvattajia.

Mutta kerro toki ne tuet, joita naiset saavat lapsia kasvattaessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Kerropa mitä verorahoja voi yksin lapsensa kasvattava voi hakea miehiltä, niin nykyiset yksin kasvattavat voivat niitä hakea, itse en niitä muutama vuosi sitten tiennyt olevan.

miehet maksaa n. 60% veroista. Yksinhuoltajista on n. 84% naisia. Miehet maksaa siis 9.2 kertaisen määrän veroista per oman sukupuolen tukia saava yksinhuoltaja.

Jos prosentti pitää paikkansa on se aika epäsuhta,miesten pitäisi siis maksaa suurempi osuus, ottaen huomioon, että naiset tosiaan ovat niitä kasvattajia.

Mutta kerro toki ne tuet, joita naiset saavat lapsia kasvattaessaan?

http://www.kela.fi/lapsiperheet

Olin 34 v, kun jäin yksinhuoltajaksi. Mulla ei ollut yksinkertaisesti aikaa ruveta tapailemaan ketään. Olin juuri päässyt töissä vaativimpiin tehtäviin ja kaikki vapaa-aika, mikä ei mennyt lasten kanssa tai sukulaisuus- ja ystävyyssuhteiden hoitamiseen, meni uusien asioiden opiskeluun. Muutamaa vuotta myöhemmin lähdin vielä työn ohessa opiskelemaan, vaihdoin työpaikkaa ja tässä uudessa työpaikassa halusin edetä urallani. Baareissa käyminen ei kiinnostanut, mutta tapasin ihan kivoja miehiä muissa yhteyksissä. Myös sellaisia, jotka olivat musta kiinnostuneita. Jouduin kuitenkin sanomaan heille, että jokainen minuutti, jonka heidän kanssaan deittailisin, olisi pois yöunista. Ja nukuin siihen aikaan muutenkin vain 3-5 tuntia yössä, joten ei paljon inspiroinut vähentää yöuniaan vielä entisestään. Vuodet vierivät, lapset kasvoivat, ryhdyin yrittäjäksi, suku ja ystävät olivat edelleen tärkeämpiä kuin löytää jostain uusi mies. Lapset muuttivat omilleen ja elämäni on nyt helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Nyt mulla olisi aikaakin parisuhteelle, mutta ei enää kiinnostusta. Jos en halua tehdä jotain asiaa yksin, aina löytyy suvusta tai ystävistä joku, joka lähtee seurakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Voi hyvä tavaton taas. Varakas/hyvin toimeentuleva/ isopalkkainen nainen siis ei voi jäädä leskeksi/yh:ksi? Ja leskeksi jäänyt voi olla myös perijätär.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Kerropa mitä verorahoja voi yksin lapsensa kasvattava voi hakea miehiltä, niin nykyiset yksin kasvattavat voivat niitä hakea, itse en niitä muutama vuosi sitten tiennyt olevan.

miehet maksaa n. 60% veroista. Yksinhuoltajista on n. 84% naisia. Miehet maksaa siis 9.2 kertaisen määrän veroista per oman sukupuolen tukia saava yksinhuoltaja.

Oletan, että puhut Kelan maksamasta elatysavusta jota saa, kun lapsen toinen vanhempi, yleensä mies, ei maksa.

Lihavia ja surullisia.

Osa naisista piiloutuu kiireisen kalenterin, lasten harrastusten jne. taakse ja siten käytännössä jättäytyvät parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle. Heräävät sitten 45+ vuotiaina kun lapset jo itsenäisempiä vain todetakseen että ovatkin jo markkinoiden ulkopuolella. Alkavat sitten kuitenkin ahdistelemaan itseään nuorempia miehiä deittisaiteilla.

M4X

Mä en koe tarvitsevani miestä, en ole masentunut enkä surullinen. En ole valmis kompromisseihin enkä halua luopua omasta ajastani. Olen kahden pienen lapsen totaaliyksinhuoltaja ja toki välillä kaipaa aikuista rinnalleen mutta eniten kuitenkin kaipaisin vain lastenhoitajaa, jotta saisin omaa aikaa. Päivät menee töissä ja iltaisin kun saan lapset nukkumaan, haluan vain olla yksin ja rauhassa.

Enkä oikein edes tiedä missä niitä miehiä voisi tavata. Olen naisvaltaisella alalla töissä ja lapsenvahteja ei ole, ei siis isovanhempia tai muutakaan verkostoa. Ja vaikka olisikin niin käyttäisin lapsettoman ajan vaikka kampaajaan tai siihen, että pääsen rauhassa kauppaan. Treffit ei todellakaan ole prioriteettilistan edes top 10:ssä.

Yksi tärkeä syy miehettömyyteen on myös lapset: en halua esitellä lapsille mitään miesystäväehdokkaita, jotka mahdollisesti olisivat elämässämme vain hetken ja taas uusi kierrokseen. Ei kiitos.

Elämä on aika kiireistä työn, harrastusten ja lasten (3 kpl) kanssa. Olen ollut totaaliyh nyt viisi vuotta. Harvemmin tulee käytyä paikoissa, missä edes tapaisi ketään. Minun ja lasten elämä on muotoutunut omanlaisekseen, ajatus kuvion sotkemisesta ei houkuttele.

En ole tehnyt mitään periaatepäätöstä yksin olosta, mutta viihdyn sen verran hyvin itsekseni että en ole tuntenut tarvetta etsiä mitään -ja tässä elämäntilanteessa sitä miestä tuskin ihan tuosta vain ilmestyy ovelle. Muutama tuttu on kyllä ilmaissut kiinnostuksensa, mutta itse en valitettavasti ollut romanttisessa mielessä heistä kiinnostunut.

Tämä on vähän ot kun olen yhä parisuhteessa mutta jos nyt niin huonosti kävisi että tulisi ero tai jäisin leskeksi niin tuskin olisin heti uutta miestä jahtaamassa.

Olen ollut parisuhteessa nyt 17v.-47v. ja kaikki on erittäin ok ja yhä on rakkautta. Mutta jos jäisin yksin niin todellakin haluaisin olla yksin ilman mitään sitovaa seurustelua ja parisuhdetta ja ainakaan en muuttaisi saman katon alle kenenkään miehen kanssa.

En nyt väitä että eläisin "nunnana" selibaatissa loppuelämäni mutta haluaisin olla ihan itsekkäästi vapaa varsinkin kun lapsetkin ovat jo isoja...esikoinen on jo aikuinen ja kuopus teini.

Viihdyn muutenkin todella hyvin yksin joten yksinäisyys ei pelota. Enkä tarvitse miestä taloudellisestikaan.

Mummoni jäi leskeksi 3 lapsen kanssa ja ei koskaan "ottanut" uutta miestä kun rakasti lastensa isää elämänsä loppuun asti ja ihan itse elätti lapsensa työtä tehden.

Kyllä huomaa että parille miehelle ottaa koville kun on olemassa naisia jotka pärjäävät ja haluat olla ilman miehiä kun pitää jankata kaikkea negatiivistä.

Varmaan luulevet itse olevansa joku taivaan lahja naisille :) tai ainakin haluaisivat olla mutta kukaan ei huoli vaan naiset elää omaa elämäänsä onnellisena.

Minä olen ollut pian 3 vuotta yksin. Olen 25-vuotias, lapsi on 3v. Opiskelen ja käyn töissä, ja muutenkin menee hyvin.

Yksin olen luultavasti siksi, etten käy missään eikä minulla ole paljoa kavereita. Lapsi on 24/7 minulla eli lapsivapaita ei juuri ole enkä niitä nykyään enää kaipaakaan. En kaihoa myöskään miestä elämääni, suhde lapsen isään oli hyvin vaikea ja edelleen nautin siitä että saan olla rauhassa ja itsekseni. Parisuhde kuulostaa taakalta ja suhtaudum todella epäilevästi siihen, että joku mies muka ottaisi lapseni ns omakseen ja huolehtisi hänestä. Ylipäätään uuden miehen esittely lapselle tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Mihinkään kevyeen tapailuun ei ole aikaa, koska lapsi on tosiaan aina minulla ja treffejä varten pitää aina erikseen järjestää hoitaja. Lapsen isä on myös käytännössä hylännyt lapsen joten en halua lapsen turhaan kiintyvän yhteenkään mieheen.

Summa summarum: olen epäsosiaalinen ja viihdyn yksin, ja uusi parisuhde tuntuisi vain sotkevan kaiken. Siksi en lähde edes treffeille.

Minä olen huomannut, että heitä on kolmenlaisia:

- on niitä, jotka haluavat olla yksin. Eivät halua enää tehdä kompromisseja vaan haluavat elää juuri niin kuin itse haluavat.

- on niitä, jotka ehkä haluavat miehen, mutta eivät tapaa ketään missään eivätkä kulje silmät auki. Se on sellaista hiljaista haaveilua, joka pidetään itse käsivarren mitan päässä. He ovat niitä, jotka sanovat "ei ole aikaa" tai "elämään ei mahdu miestä".

- on niitä, jotka haluavat miehen, mutta pelästyvät, kun joku mies lähestyy. Menevät lukkoon, karkaavat, kauhistuvat. He ovat niitä, joilla riittää selityksiä "ei ole tullut oikeaa vastaan".

N48

Vierailija kirjoitti:

"Jääneet ilman miestä" on kokemukseni mukaan ilmaus, jota käyttää huonossa/epätyydyttävässä suhteessa elävä nainen. Hän yrittää nostaa itseänsä edes ilman-miestä-jääneiden yläpuolelle kokeakseen olevansa jonkun arvoinen. Jos kerron, että en ole jäänyt ilman miestä vaan se on oma vapaa valintani, joka tuottaa minulle iloa, hän ei usko sitä - koska se tuhoaa hänen heikon rakennelmansa.

t erosta 5 v ja ilman miestä

Hyvä pointti. Mulle kaverit ehdttelevat, että hommaa jo mies tai edes joku pano. Selvästi ajatellaan, että minussa on joku vika kun olen sinkku ja sinkkuus ei mitenkään voi olla oma valintani. Siihen on turha edes väittää vastaan, alkaa vain kuulostaa puolustelulta ja todistelulta. Nämä kaverit ovat monet olleet parisuhteessa alle parikymppisestä ja sille samalle miehelle tehty lapset. Osa on eronnut ja löytänyt heti uuden, eli yksin ei olla ikinä oltu kuin ehkä kuukausi. Heidän tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että joku voi nauttia yksinolosta ja ettei kaikki kaipaa mitään vakipanoakaan. Myhäilevät vain että puutteessa toikin on. Vaan kun en ole.

Miehet voivat miettiä, että entäs sitten seksi. Seksi on kuitenkin vähän niinkuin tupakkakin: alussa tekee hirveästi mieli, mutta mitä pidempään on ilman sitä vähemmän sitä enää kaipaa. Romanttista rakkautta kaipaa enemmän kuin seksiä, mutta iän myötä rakkauden kaipuukin vähenee ja enemmän kaipaisi vaan elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita. Jos tässä vaiheessa on kuitenkin elämässään jo niin paljon ihmisiä, joiden kanssa jutella ja tehdä asioita, niin ei enää kaipaa elämänkumppaniakaan.