Millaisia ovat yh.t/lesket jotka jäätyään yksin jäävät ilman miestä?

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Jäävät yksin kuvastaa sitä, että haluaisivat miehen, mutta eivät saa. Oletko varma, että ovat halunneet ukkoa itselleen?

Eikö leski ole yh?

"Jäävät ilman miestä"...?! Mistäpä kirjoittelet, 50-luvultako? Voi luoja.

Itse jättäydyin omasta halusta markkinoiden ulkopuolelle, ainakin nyt vähäksi aikaa.

Katsellen suhdetta sitten kun lapset ovat vanhempia, en halua järkyttää heidän elämää yhtään enempää ennenkuin he kykenevät ymmärtämän paremmin.

T. 2 alaikäista ja leski jo 3 vuotta.

Fiksuja

Mä olen ollut yksin melkein 12 vuotta. Takana kaksi traumaattista parisuhdetta, joiden jälkeen päätin ettei mun lapsille tule enää yhtäkään isäpuolta. Olen keskittynyt lapsiini ja omaan elämääni. Mulla on myös kriteerit sille, millaisen parisuhteen ja kumppanin haluan, olen mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Haluan ongelmattoman, normaalin työssäkäyvän miehen jolle tärkeintä on perhe ja parisuhde. Eipä näitä tunnu kovin runsaasti olevan. Ei sillä, että oisin etsinytkään.

Minua ovat lähestyneet vain varatut miehet tai muuten rentut, jotka eivät mua kiinnosta. Nettitreffejä en jaksa harrastaa. Baareissa en viihdy. Asun pienellä paikkakunnalla, joten ei täällä kukaan tuntematon tule jossain kauppajonossa tms tekemään tuttavuutta.

Käyn töissä, olen itsenäinen nainen joka pärjää omillaankin. En harrasta päihteitä, vaan viihdyn mieluummin kotona, selvinpäin, elän normaalia elämää. Tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, joten mitään suurempaa luonnevikaakaan ei ole. Olen ehkä hieman tylsä ja hissukka joidenkin mielestä, sillä en tykkää ns. räväkkyydestä ja olen mieluummin diplomaattinen ja asiallinen kuin sellainen törppö joka sanoo kaikki asiat suoraan ajattelematta pätkääkään vastapuolta.

Jos nyt jotain suurta turn offia pitää etsiä, niin olen ylipainoinen enkä erityinen kaunotar. Toisaalta näyttää niillä muakin isommilla ja rumemmillakin olevan parisuhteita, joten en sitten tiedä. Ehkä mun omat kriteerit ei vaan kohtaa sitä tasoa, jonka itse saavuttaisin. Mutta kuten sanoin, olen kyllä mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Joten sinkkuuteni jatkuu, luulen että loppuelämäni ajan. Ja se on mulle ihan ok.

Jos itselle tulisi ero niin en kyllä uutta miestä kotiini ottaisi. Ihastuminen on ihanaa, mutta aikuisena se kahden elämäntavan yhteensovittaminen täytyy olla ihan painajaista. Lisäksi sitten vielä se ettei monet miehet osaa suhtautua luontevasti toisten lapsiin. En oikeastaan ymmärrä miten niin monet etsii heti uuden.

Joo, kaikki eivät todellakaan halua uutta parisuhdetta heti tai jopa koskaan. Miksi ap kuvittelee, että olisivat vasten tahtoaan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Jos itselle tulisi ero niin en kyllä uutta miestä kotiini ottaisi. Ihastuminen on ihanaa, mutta aikuisena se kahden elämäntavan yhteensovittaminen täytyy olla ihan painajaista. Lisäksi sitten vielä se ettei monet miehet osaa suhtautua luontevasti toisten lapsiin. En oikeastaan ymmärrä miten niin monet etsii heti uuden.

Sama juttu. Lisäksi olisin ollut jo kahdesti naimisissa ja kokenut ihan riittävästi parisuhteen arkea ja juhlaa. Lapsikin on kasvatettu. Nykyiseltä puolisolta jäisi myös varsin isot saappaat, enkä ihan äkkiä osaa kuvitella, miten joku toinen voisi ne täyttää. Seksin ja romantiikan vuoksi voisin seurustella kevyesti, mutta tuskin jakaisin enää kotiani kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Miehiä löytyy helposti, jos kaikki kelpaa ja joku on pakko saada nopeasti, kun ei osaa olla yksinkään.

Moni jää kiinni suruunsa ja ei pääse eteenpäin.

Mulla on monta tälläistä tuttua. Avioero lapsen isästä siinä 30v molemmin puolin, yksin vielä yli nelikymppisenä omasta tahdostaan. Minusta hienoa. Ihanaa itsenäistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä löytyy helposti, jos kaikki kelpaa ja joku on pakko saada nopeasti, kun ei osaa olla yksinkään.

Noinhan se on koska 30-40 ikäluokassa vapaita miehiä on vähän tarjolla. Rimaa on laskettava ja otettava minkä saa.

Kyllä niitä miehettömiä on laidasta laitaan. Ei se ole varmaan kellekään mikään miehensaantia helpottava tekijä jos on yh vaikka olisi millainen. Moni haluaa suojella lapsiaankin siltä että ne miehet osoittautuiskin joksikin ihan kamalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisiä. Osaavat olla yksin eivätkä välttämättä tarvitse miestä elämänsä sisällöksi.

Itsenäisiä ja ei tarvitse miehiä = miehet maksaa verorahoilla elämisen.

Kerropa mitä verorahoja voi yksin lapsensa kasvattava voi hakea miehiltä, niin nykyiset yksin kasvattavat voivat niitä hakea, itse en niitä muutama vuosi sitten tiennyt olevan.

Mun mummini jäi leskeksi 38-vuotiaana, ja puhui loppuun saakka hyvin arvostavasti miesvainajastaan, jota oli rakastanut 15-vuotiaasta saakka.

Ikuinen rakkaus. Uutta ei katseltukaan. Sen veroista miestä ei tullut toista. Ja mitä olen nyt sukututkimuksen kautta selvittänyt ukkini elämää mm. löytämällä hänen sisaruksensa ja sisarustensa lapset, niin aikamoinen suoraselkäinen tyyppi hän oli, se josta lauletaan, että ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi...nyt ne ovat miehet lautaa..

Vierailija kirjoitti:

Jos itselle tulisi ero niin en kyllä uutta miestä kotiini ottaisi. Ihastuminen on ihanaa, mutta aikuisena se kahden elämäntavan yhteensovittaminen täytyy olla ihan painajaista. Lisäksi sitten vielä se ettei monet miehet osaa suhtautua luontevasti toisten lapsiin. En oikeastaan ymmärrä miten niin monet etsii heti uuden.

Ei noinkaan. Itse erosin kun lapset itsenäistyivät, nyt uusi mies löytynyt. Tietenkin voi ottaa rauhallisemmin kun lisälapsista tms. ei haaveile, kahden asunnon systeemi on ihan toimiva. Mutta jos niinkuin minä on  paremmin sinut itsensä kanssa ja suhtautuu elämään rennommin voi ihan hyvin nähdä useampia oikeita tapoja täyttää tiskikone tai imuroida lattiat. Ei koko elämää tarvitse yksin viettää vaikka eroaisikin, vanhemmiten sitä seuraa kotiin alkaa kaipaamaan enemmänkin.

"Jääneet ilman miestä" on kokemukseni mukaan ilmaus, jota käyttää huonossa/epätyydyttävässä suhteessa elävä nainen. Hän yrittää nostaa itseänsä edes ilman-miestä-jääneiden yläpuolelle kokeakseen olevansa jonkun arvoinen. Jos kerron, että en ole jäänyt ilman miestä vaan se on oma vapaa valintani, joka tuottaa minulle iloa, hän ei usko sitä - koska se tuhoaa hänen heikon rakennelmansa.

t erosta 5 v ja ilman miestä