Lue keskustelun säännöt.
Olen varattu ja onnettomasti rakastunut toiseen
31.08.2016 |
Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen. Olen aivan totaalisen rakastunut toiseen miehen työpaikallani. Tutustuin häneen pikkuhiljaa vuosien kuluessa, ensin ystävänä. En ole ikinä tavannut ketään joka olisi niin samanlainen kuin minä ja jonka kanssa kemiat toimisivat niin hyvin. En ole osannut edes kuvitella tällaista vetovoimaa.
Mutta. Olen naimisissa ja minulla on lapsia. Suhde on ollut todella huonossa jamassa pitkään ja mietin jo tosissani eroakin, mutta mies on ainakin tällä hetkellä motivoitunut parantamaan suhdetta ja on muuttanutkin käytöstä. Minun tunteet ovat kuitenkin tällä hetkellä aika kuolleet, vaikka lasteni perhettä en halua rikkoa ja on järkevämpää pysyä yhdessä.
Toisen miehen kanssa ei ole tapahtunut mitään. Kerran hän yritti lähestyä mutta en lähtenyt mukaan, omatunto kolkutti liikaa. Puhuimme myös kerran tunteista, mies myönsi että tunteita on, mutta olosuhteet (mun tilanne, työtilanne ym) on liian hankalat. Olemme tekemisissä päivittäin ja se on yhtä tuskaa. Välillä mies on kylmä ja vetäytyy, kun taas minä vetäydyn ja yritän pitää etäisyttä, hän alkaa keksiä tikusta asiaa.
Miten saan tästä tilanteesta siedettävän? Tuntuu että tunteeni ovat ihan sekaisin, haluaisin vaan olla tuon miehen kanssa vaikka se ei ole järkevää eikä varmaan edes mahdollista....
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä työpaikan miehellä lapsia, vaimoa?
Oletko käynyt työpsykologilla juttelemassa?
Pystytkö luopumaan oikeasti omasta miehestäsi? Voitko kuvitella että hänellä on toinen nainen, jota hän rakastaa? Ihan kunnolliset miehet nimittäin löytävät jo ensimmäisen kolmen kuukauden kuluessa uuden naisen kun ero tulee. Niille on kovasti kysyntää. Kestäisitkö sen? Jos jätät miehesi, hän loukkaantuu todella, löytää uuden. Se on peruuttamaton teko.
Työpaikan mies on sinkku, ei lapsia... ja ymmärrän nuo kaikki asiat. Tämän takia kaikki onkin niin vaikeaa, järki ja tunteet taistelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos jätät miehesi ja uuden miehen kanssa ei synkkaakkaan sängyssä tai perhe-elämä muuten? Jos parisuhteessa ei mene hyvin sitä houkuttelevammalta muut ihmiset vaikuttaa, vaikka tosiasiassa oma puoliso onkin se paras vaihtoehto. En suosittele oppimaan tätä kantapään kautta.
Aina on siis oltava joku? Sekö itsessään ei riitä eron syyksi, että on rakastunut toiseen? Pakko on olla pedattuna jo uusi suhde vai..ihmiset on säälittäviä, ei osata olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Höpö höpö. Eroperheiden lapset ovat järjestään mielisairaita. Tätä todisti THL:n tutkimuskin. Parempi hieman huono suhde kuin tunteidensa perässä juokseva sekopäinen, ehkä hysteerinenkin nainen.
Kannattaa miettiä miten uusi mies suhtautuu lapsiisi, onko hän valmis ottamaan koko paketin, lapset ja ex-miehen (lasten isä toivottavasti pysyisi mukana lasten elämässä) Säätämään lomat, juhlat yms.myös lastesi isän aikataulun mukaan. Oletko valmis osallistumaan ex-miehesi kanssa koulujen vanhempainiltoihin yms? Hyväksymään lastesi negatiivisetkin tunteet uutta miestäsi kohtaan. Oletko valmis jäämään yksin, jos uusi mies ei jaksa uusperhekuviota?
T. Uusperheellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Höpö höpö. Eroperheiden lapset ovat järjestään mielisairaita. Tätä todisti THL:n tutkimuskin. Parempi hieman huono suhde kuin tunteidensa perässä juokseva sekopäinen, ehkä hysteerinenkin nainen.
Mene muualle provoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies vaikuttaa aika saamattomalta peräkammarin pojalta jos on vuosia ollut ilman naista.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Nyt on kyllä niin epäloogista kuin vain voi olla. Täällä aina haukutaan miehet, jotka yhtäkkiä jättävät perheensä ja lähtevät toisen naisen matkaan. He ovat alinta sorttia mitä voi olla, siis palstan mukaan. Mutta kun nainen on vastaavassa tilanteessa, niin se onkin ihan ok ja siihen kannustetaan.
Miksi naisille on ok lähteä toisen matkaan, mutta miehille ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Nyt on kyllä niin epäloogista kuin vain voi olla. Täällä aina haukutaan miehet, jotka yhtäkkiä jättävät perheensä ja lähtevät toisen naisen matkaan. He ovat alinta sorttia mitä voi olla, siis palstan mukaan. Mutta kun nainen on vastaavassa tilanteessa, niin se onkin ihan ok ja siihen kannustetaan.
Miksi naisille on ok lähteä toisen matkaan, mutta miehille ei?
Minä kannustan kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta kuuntelemaan sydämen ääntä ja menemään rakkauden perässä.
Eroa miehestäsi, jos teidän suhteenne ei millään toimi, et ole onnellinen, eikä rakkautta ole. Mutta älä eroa toisen miehen takia. Sitten kun olet eronnut, ja toivottavasti yksiksesi onnellisempi kuin huonossa suhteessasi, niin sitten olet vapaa miettimään uutta suhdetta. Silloin ei tarvitse verrata vanhaa ja uutta, kun on oppinut olemaan onnellinen yksinkin. Muuten ei tule toimimaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alat treffailemaan miehen kanssa salaa mieheltäsi. Pussailet ja ehkä käyt sängyssä. Siinä näet aika nopeasti, kuulutteko yhteen. Tuollainen vuosien haaveilu ei johda mihinkään. Luultavasti se on pahentanut suhteenne nykyisen miehesi kanssa.
Yllättävän moni salasuhteeseen lähtenyt katuu tekooaan ja rakastuukin omaan puolisoon uudestaan kun ei se ruoho ollutkaan vihreää aidan toisella puolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Nyt on kyllä niin epäloogista kuin vain voi olla. Täällä aina haukutaan miehet, jotka yhtäkkiä jättävät perheensä ja lähtevät toisen naisen matkaan. He ovat alinta sorttia mitä voi olla, siis palstan mukaan. Mutta kun nainen on vastaavassa tilanteessa, niin se onkin ihan ok ja siihen kannustetaan.
Miksi naisille on ok lähteä toisen matkaan, mutta miehille ei?
Minä kannustan kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta kuuntelemaan sydämen ääntä ja menemään rakkauden perässä.
Sinä ehkä, mutta kuinka ristuksen monta ketjua täällä on ollut, jossa haukutaan perheensä jättänyt mies maanrakoon. En vain ymmärrä tätä ensimmäisen lainaamani kommentin logiikkaa ja sen peukutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa miehestäsi, jos teidän suhteenne ei millään toimi, et ole onnellinen, eikä rakkautta ole. Mutta älä eroa toisen miehen takia. Sitten kun olet eronnut, ja toivottavasti yksiksesi onnellisempi kuin huonossa suhteessasi, niin sitten olet vapaa miettimään uutta suhdetta. Silloin ei tarvitse verrata vanhaa ja uutta, kun on oppinut olemaan onnellinen yksinkin. Muuten ei tule toimimaan...
Juuri näin! Jos eroat niin eroa, koska et ole onnellinen. En suosittelisi heti hyppäämään tämän työkaverin kainaloon, ihan lastenkin parasta ajatellen. Lapset ovat onnellisia jos vanhemmat ovat onnellisia. Joten jos haluat lapsillesi parasta, niin mieti mikä tekee sinut onnelliseksi (ilman että se satuttaa lapsia!). Muista että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Vaikka oletkin ihastunut työtoveriin niin et tiedä millainen hän on parisuhteessa, millaista arki hänen kanssaan on jne. Ette ole keskustelleet kaikista tärkeistä parisuhteeseen liittyvistä asioista. Älä siis eroa hänen takiaan, vaan itsesi takia! Entä jos juttu ei toimikaan hänen kanssaan, kadutko sitten että erosit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa miehestäsi, jos teidän suhteenne ei millään toimi, et ole onnellinen, eikä rakkautta ole. Mutta älä eroa toisen miehen takia. Sitten kun olet eronnut, ja toivottavasti yksiksesi onnellisempi kuin huonossa suhteessasi, niin sitten olet vapaa miettimään uutta suhdetta. Silloin ei tarvitse verrata vanhaa ja uutta, kun on oppinut olemaan onnellinen yksinkin. Muuten ei tule toimimaan...
Juuri näin! Jos eroat niin eroa, koska et ole onnellinen. En suosittelisi heti hyppäämään tämän työkaverin kainaloon, ihan lastenkin parasta ajatellen. Lapset ovat onnellisia jos vanhemmat ovat onnellisia. Joten jos haluat lapsillesi parasta, niin mieti mikä tekee sinut onnelliseksi (ilman että se satuttaa lapsia!). Muista että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Vaikka oletkin ihastunut työtoveriin niin et tiedä millainen hän on parisuhteessa, millaista arki hänen kanssaan on jne. Ette ole keskustelleet kaikista tärkeistä parisuhteeseen liittyvistä asioista. Älä siis eroa hänen takiaan, vaan itsesi takia! Entä jos juttu ei toimikaan hänen kanssaan, kadutko sitten että erosit?
Juuri näin! Lähipiirissäni on tapaus, jossa nainen joka oli naimisissa ja kahden lapsen äiti, rakastui työkaveriinsa, joka myös oli naimisissa ja hänellä on lapsia. Nainen oli ihan teinimäisen ihastuneen lääpähtänyt tähän mieheen ainakin vuoden. Mies oli täysin tietämätön asiasta. He eivät olleet edes mitenkään paljoa tekemisissä töissä mutta niin vain nainen onnistui kehittelemään päähänsä tästä miehestä aivan ihmeellisen ihannekuvan. Ihmisestä, jota ei tuntenut oikeastaan ollenkaan.
Monta kuukautta nainen pohti mitä tekee asian eteen. Minä yritin puhua hänelle järkeä, että jäitä hattuun. Että yrittäisi ensin vaikka elvyttää väljehtynyttä liittoaan tai että eroaisi ensin ja katsoisi mitä sitten tekee. Mutta ei. Nainen meni tunnustamaan ihastuksensa miehelle. Mies lähti alussa mukaan mutta hyvin pian totesi, että ei hän perhettään haluakaan jättää. Nainen oli onnen huumassa ehtinyt jo laittaa eron vireille ja näin jäi luu vetävän käteen.
Sivusta seuranneena kuvio oli ihan selvä. Nainen oli pitkään ollut tyytymätön liittoonsa. Hän on sitä tyyppiä ettei osaa olla yksin. Tarvitsi siis jonkun jonka avulla irrota liitosta. Hänellä vain on niin huono itsetuntemus ettei jotenkin osaa itseään analysoida. Hän kehitteli ihan pakkomielteisen ja täysin omiin haavekuviin perustuvan ihastuksen ihmiseen, jota oikeasti ei tuntenut ollenkaan. Sitten kun sai pakit sieltä(kin) niin tilanne oli naiselle ihan katastrofi. Aviomies ilmoitti, että hän ei pettäjän kanssa jatka, ihastusmies ilmoitti, että kiitos mutta ei kiitos.
Mutta pähkinänkuoressa: älä tee mitään sen miehen suhteen vielä. Ensin punnitset päässäsi tunteet aviomiestäsi kohtaan. Mietit onko suhde pelastamisen arvoinen ja jos näin päätät, niin sitten myös sitoudut siihen, että asioita parannetaan. Jos taas koet, että liitto on nähty, niin eroa ensin. Ja ole eron jälkeen yksin jonkun aikaa. Opettele elämään itseksesi ja käsittele sitä eroa ennen kuin alat luomaan uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Nyt on kyllä niin epäloogista kuin vain voi olla. Täällä aina haukutaan miehet, jotka yhtäkkiä jättävät perheensä ja lähtevät toisen naisen matkaan. He ovat alinta sorttia mitä voi olla, siis palstan mukaan. Mutta kun nainen on vastaavassa tilanteessa, niin se onkin ihan ok ja siihen kannustetaan.
Miksi naisille on ok lähteä toisen matkaan, mutta miehille ei?

Resepti katastrofiin.
Eräs tuttu mies rakastui työkaveriinsa. Molemmat olivat varattuja ja molemmilla oli lapsia.
Pussailivat ja puhuivat tunteistaan. Mies rakastui työkaveriinsa ihan tosi kovasti ja jätti vaimonsa. No, työkaverinainen ei ollutkaan valmis jättämään omaa miestään vaan perääntyi suhteesta. Mies jäi yksin.
Teidän tilanne ei ole sama, jos mies on kerran sinkku, mut siis meinaan, että ei voi tietää, onnistuuko se uusi suhde.
Mutta jos vanha suhde ei noin muuten toimi, niin se kannattaa lopettaa. Palkintona ei vaan välttämättä ole mitään uutta ihanaa suhdetta.
Joo. Minäkin olin työpaikalla monta vuotta rakastunut sielunkumppaniini. Kunnes sitten lopulta päädyttiin hotellihuoneeseen ja mies paljastui seksuaalisesti ongelmaiseksi ja superahdistuneeksi ja homma kosahti siihen. Mies itse asiassa sen lopetti kokemansa häpeän vuoksi. Olin aivan romuna. En ollut moiseen osannut varautua.
Suosittelen, että jos puoliso kerran yrittää, yritä sinäkin vielä. Mutta jos liitto osoittautuu kuolleeksi, jätä se taaksesi. Älä kuitenkaan odota, että onni välttämättä löytyy siitä työkaverista. Mutta huonoon liittoon ei silti kannata jäädä.
Vierailija wrote:
Joo. Minäkin olin työpaikalla monta vuotta rakastunut sielunkumppaniini. Kunnes sitten lopulta päädyttiin hotellihuoneeseen ja mies paljastui seksuaalisesti ongelmaiseksi ja superahdistuneeksi ja homma kosahti siihen. Mies itse asiassa sen lopetti kokemansa häpeän vuoksi. Olin aivan romuna. En ollut moiseen osannut varautua.
Suosittelen, että jos puoliso kerran yrittää, yritä sinäkin vielä. Mutta jos liitto osoittautuu kuolleeksi, jätä se taaksesi. Älä kuitenkaan odota, että onni välttämättä löytyy siitä työkaverista. Mutta huonoon liittoon ei silti kannata jäädä.
Mies Porvoosta?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joo. Minäkin olin työpaikalla monta vuotta rakastunut sielunkumppaniini. Kunnes sitten lopulta päädyttiin hotellihuoneeseen ja mies paljastui seksuaalisesti ongelmaiseksi ja superahdistuneeksi ja homma kosahti siihen. Mies itse asiassa sen lopetti kokemansa häpeän vuoksi. Olin aivan romuna. En ollut moiseen osannut varautua.
Suosittelen, että jos puoliso kerran yrittää, yritä sinäkin vielä. Mutta jos liitto osoittautuu kuolleeksi, jätä se taaksesi. Älä kuitenkaan odota, että onni välttämättä löytyy siitä työkaverista. Mutta huonoon liittoon ei silti kannata jäädä.
Mies Porvoosta?
Jaa miten niin? Helsingissä asuu, tosin maakunnista kotoisin alun perin. Kuulostaako kovastikin epäuskottavalta? Voi tosiaan näin olla, koska olin itsekin aika tyrmistynyt. Jotenkin sitä pitää itsestään selvyytenä, että jos on kuumat tunteet molemmilla, seksi toimii. Mutta eipä se niin olekaan välttämättä, varsinkaan jos toisella on jokin trauma. Kyseinen mies oli ollut vain vaimonsa kanssa, joka oli samanlainen. Kaikki seksi, mitä oli ollut, oli peiton alla lähetyssaarnaaja. Eikä se niin mennyt, että mies olisi ollut innoissaan kokeilemassa, vaan meni ihan paniikkiin aivan tavallisesta touhusta, vaikka yritin olla kaikin tavoin hellä, kun angsti laukesi päälle.
Tämä on yksi esimerkki siitä, että ikinä et voi siitä uudesta tietää todella, vaikka miten olisitte vuosia työkavereita olleet.
Ensin pitää saada kirkkohäät jotta pääsee Jumalan edessä lupaamaan kaikenlaista ja muutama vuosi myöhemmin pitäisi päästää juoksemaan vieraiden perässä. Hyi helvetti.