Lue keskustelun säännöt.
Olen varattu ja onnettomasti rakastunut toiseen
31.08.2016 |
Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen. Olen aivan totaalisen rakastunut toiseen miehen työpaikallani. Tutustuin häneen pikkuhiljaa vuosien kuluessa, ensin ystävänä. En ole ikinä tavannut ketään joka olisi niin samanlainen kuin minä ja jonka kanssa kemiat toimisivat niin hyvin. En ole osannut edes kuvitella tällaista vetovoimaa.
Mutta. Olen naimisissa ja minulla on lapsia. Suhde on ollut todella huonossa jamassa pitkään ja mietin jo tosissani eroakin, mutta mies on ainakin tällä hetkellä motivoitunut parantamaan suhdetta ja on muuttanutkin käytöstä. Minun tunteet ovat kuitenkin tällä hetkellä aika kuolleet, vaikka lasteni perhettä en halua rikkoa ja on järkevämpää pysyä yhdessä.
Toisen miehen kanssa ei ole tapahtunut mitään. Kerran hän yritti lähestyä mutta en lähtenyt mukaan, omatunto kolkutti liikaa. Puhuimme myös kerran tunteista, mies myönsi että tunteita on, mutta olosuhteet (mun tilanne, työtilanne ym) on liian hankalat. Olemme tekemisissä päivittäin ja se on yhtä tuskaa. Välillä mies on kylmä ja vetäytyy, kun taas minä vetäydyn ja yritän pitää etäisyttä, hän alkaa keksiä tikusta asiaa.
Miten saan tästä tilanteesta siedettävän? Tuntuu että tunteeni ovat ihan sekaisin, haluaisin vaan olla tuon miehen kanssa vaikka se ei ole järkevää eikä varmaan edes mahdollista....
Kommentit (42)
Oletko ollut jo märkänä miehen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele selkeän loogisesti kuin nainen, eli et tee yhtikäs mitään kuten et tähänkään asti!
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja ei oikein ole antaa.. Toi on ihan kamala tilanne. Tavallaan parhain tunne ikinä sekoittuu jatkuvasti pahimpiin tunteisiin ja pelkoon ja turhautumiseen.. Tsemppiä. Toivottavasti asia jotenkin ratkeaa.
Nimenomaan noin se menee. Välillä oon jossain seitsemännessä taivaassa ja välillä itkettää ja turhauttaa. Koko ajan vielä painaa syyllisyys, en saisi tuntea näin..
Vierailija kirjoitti:
Ajattele selkeän loogisesti kuin nainen, eli et tee yhtikäs mitään kuten et tähänkään asti!
Näin olen tehnyt... noin kahdeksan vuotta. Aluksi oli helppoa, mutta viimeisen vuoden aikana ei enää niinkään.. ap
Meet sen kanssa sänkyyn, sillä hoituu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meet sen kanssa sänkyyn, sillä hoituu!
..mutta käytä kondoomia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meet sen kanssa sänkyyn, sillä hoituu!
..mutta käytä kondoomia!
..ettei tuu kondoluomia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meet sen kanssa sänkyyn, sillä hoituu!
..mutta käytä kondoomia!
Ikäänkuin se olisi itsestäänselvyys että mies suostuu tunkemaan nautintoa vähentävän kuminpalasen penikseensä...
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen katuu eniten elämässään sitä mitä jätti tekemättä, kuin sitä mitä teki... Elämään mahtuu vanhoja rakkauksia, uusia rakkauksia, uusia kokemuksia, vanhojen ovien sulkemisia ja kaikki se on vain elämää. Tiedät itse missä tilanteessa on nykyinen "rakkautesi", tiedät myös että sinulla on nyt edessäsi mahdollisuus uuteen, ihan ketään satuttamatta. Ei ihmisen elämään kuulu vain yksi ja ainoa rakkaus ja loppuelämä haikailua niiden hävinneiden tunteiden perään, elämä vaihtaa rakkauden kohteita ja se on aika inhimillistä se. Jotkut tarinat loppuu jotta uusia voi tulla tilalle. Ei elämä silti hukkaan ole valunut niiden vanhojenkaan rakkauksien kanssa, niillä oli vain aikansa kuten kaikella täällä, ne oli rikkaita kokemuksia muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä. Vaikka ette olisi vihamielisiä tai riidoissa jatkuvasti, lapset näkevät ja huomaavat sen, ettette rakasta toisianne. He ansaitsevat onnelliset vanhemmat.
Tulen saamaan alapeukkuja, mutta itse kannustaisin sinua tavoittelemaan onnea! Etenkin kun tunteet selvästi ovat molemminpuoliset, älä haaskaa elämääsi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi, muuten jäät pohtimaan "mitä jos".
Haihattelen nyt jo mitä jos :( mutta mutta... tuo toinen mies tuskin edes ryhtyisi mihinkään töiden takia.. välillä epäilen että onkohan hänellä edes oikeasti tunteita kun välillä kylmenee? Ja jos mies lähtisi, uskaltaisinko ottaa niin isoa riskia että rikkoisin perheeni?? Kyllä mulle lasten hyvinvointi merkitsee niin paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta älä helvetissä tee mitään vielä kun olet miehesi kanssa. Joko jatkat miehen kanssa ja kärsit tai sitten eroat ja olet vapaa tekemään mitä haluat.
Nimimerkillä olen kanssasi samassa tilanteessa. Paitsi ei ole lapsia. Ja ajauduin suutelemaan kaksi kertaa tätä toista miestä, ennen kuin osasin laittaa stopin. Ei kannata, oikeasti. Ihan hirveä olo tekoni takia nyt eikä voi puhtaalla omalla tunnolla setviä eroa miehen kanssa. Olen joo raukka, kun en kerro, mutta sinulle voin sanoa että älä MISSÄÄN NIMESSÄ tee mitään kun olet miehesi kanssa yhdessä.
Minä haluan sanoa sinulle tämän. Olen itse parikymppinen naisen alku, jonka äiti pysyi yhdessä isäni kanssa lapsien ja yleisen mielipiteen vuoksi. Me lapsetkin sanoimme jo teini-iässä että eroaisivat. Olen ollut viisi vuotta parisuhteessa. Olen kumppanilleni ilkeä, vittuileva, en osaa sanoa että rakastan tai välitän, en osoita hellyyttä kuin harvoin. Minä todella yritän kyllä. Rakastan häntä kyllä, mutta kun hän joutui esim. sairaalaan en jaksanut olla kuin tunnin siellä hänen kanssaan kun halusin kotiin tekemään omiani. Olen onneksi oppinut ja pikkuhiljaa edistynyt asioissa. Nyt vasta viiden vuoden jälkeen olen alkanut luottamana ylipäätään, että hän ei ole lähdössä mihinkään. Voin kertoa, että lapsuudessa nähty äidin ja isän suhde on varmasti osasyyllinen tähän. Voin kertoa ettei tämä ole TODELLAKAAN kivaa. Minusta ei vaan siis tunnu luontaiselle pussailla ainakaan muiden nähden, rakastan sinuakin on ihan kummallinen lause johon vieläkin meinaan kiusaantuneena naurahtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten jos jätät miehesi ja uuden miehen kanssa ei synkkaakkaan sängyssä tai perhe-elämä muuten? Jos parisuhteessa ei mene hyvin sitä houkuttelevammalta muut ihmiset vaikuttaa, vaikka tosiasiassa oma puoliso onkin se paras vaihtoehto. En suosittele oppimaan tätä kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten jos jätät miehesi ja uuden miehen kanssa ei synkkaakkaan sängyssä tai perhe-elämä muuten? Jos parisuhteessa ei mene hyvin sitä houkuttelevammalta muut ihmiset vaikuttaa, vaikka tosiasiassa oma puoliso onkin se paras vaihtoehto. En suosittele oppimaan tätä kantapään kautta.
Arvatkaa olenko miettinyt tätä... jo jonkun vuoden :/
Työpaikkaromanssit so last season.
Tuttua. Tosin itse olen sinkkuäiti ja hän naimisissa. Mutta saa ollakin. En halua ottaa kontolleni kenenkään liittojen kariutumisia.
Onko sillä työpaikan miehellä lapsia, vaimoa?
Oletko käynyt työpsykologilla juttelemassa?
Pystytkö luopumaan oikeasti omasta miehestäsi? Voitko kuvitella että hänellä on toinen nainen, jota hän rakastaa? Ihan kunnolliset miehet nimittäin löytävät jo ensimmäisen kolmen kuukauden kuluessa uuden naisen kun ero tulee. Niille on kovasti kysyntää. Kestäisitkö sen? Jos jätät miehesi, hän loukkaantuu todella, löytää uuden. Se on peruuttamaton teko.
Neuvoja ei oikein ole antaa.. Toi on ihan kamala tilanne. Tavallaan parhain tunne ikinä sekoittuu jatkuvasti pahimpiin tunteisiin ja pelkoon ja turhautumiseen.. Tsemppiä. Toivottavasti asia jotenkin ratkeaa.