Elämäni on mennyt pieleen enkä löydä enää elämänhalua

Menin nuorena ja sinisilmäisenä naimisiin, avioliitto oli erittäin vaikea ja siten tietysti erokin. Jätin miehen henkisen ja fyysisen väkivallan takia kun toinen lapsista ei enää uskaltanut olla kotona kun isä tuli sinne raivoamaan. Tiesin ettei vaikeudet lopu mutta nyt kahdeksan erovuoden jälkeen olen aivan loppu. Hän ei ole halunnut eikä kyennyt minkäänlaiseen kasvatusyhteistyöhön. Lapset ovat traumatisoituneita ja oireilevat monin tavoin. Kaksi vuotta sitten löysin uuden miehen, jolloin isä vei huollon ja tapaamisen oikeuteen, jolloin hävisin sen. Näen heitä enää 25/75 entisen 50/50 sijaan. Tytär on pitkälti vieraannutettu minusta, nuorempi ei uskalla isää vastustaa. Kun lapset ovat isällään, en näe merkitystä elämälläni. Ei ole motivaatiota eikä toivon kipinää. Lasten lapsuus meni huoltokiistoissa pilalle ja se surettaa valtavasti.

Ja ei tarvitse ehdottaa masennuslääkkeitä tai mielenterveystoimistoa. Nämä keinot on jo käytetty eikä mikään lääke korjaa äidin särkynyttä sydäntä.