Koska jätit ekan kerran yöksi hoitoon?
Eli minkä ikäisenä olette ensimmäisen kerran jättäneet vauvanne yöksi jollekin hoitoon? Jos oli imetysvaihe niin vaikuttiko jotenkin maidon määrään?
Meikäläisellä tuli kuppi täyteen tänään. Vauvalla ikää 3vkoa, mies ulkomailla työmatkalla... takana erittäin rankka yö ja päivä... eikä yhtään edes 4h yhtenäistä unipätkää sitten synnytyksen. Tästä johtuen vauva matkusti mummolaan kassissaan yksi pullollinen rintamaitoa ja rutkasti Tuttelia. Itkuinen äiti suunnisti kotiin ja menee nyt suihkuun ja nukkumaan...
Kotona on hiljaista, mutta päätös ei kaduta. Mä olen ollut viime päivät niiiin puhki ja pillittänyt vaan ja nyt kun mies ei ole kotona niin en olis varmaan enää yhtään yötä jaksanut valvoa. Saas nähdä tuleeko uni. Onneksi mummolassa on hoidettu myös veljeni vauvaa, joka oli ensimmäisen kerran yökylässä viikon vanhana eli mummo on tottunut pienten kanssa valvomaan :-D
Kommentit (25)
...enkä kyllä koe olevani mitenkään huonompi äiti sen takia. En jaksa ymmärtää teitä jotka moralisoi tollasista asioista, ei kai se teitä haittaa jos mä vien lapseni hoitoon...Meidän tyttö on nyt 9kk ja ollut yöhoidossa varmaan ainakin 10 kertaa, että ollaan päästy miehen kanssa juhlimaan tai saatu nukkua. Tyttö on tosi huono nukkuja, heräilee vieläkin useita kertoja yössä. En jaksaisi jos en välillä pääsis tuulettumaan tai saisi viettää koti-iltoja kahestaan miehen kanssa. Oma äitini asuu muutaman sadan metrin päässä ja hän usein soittaa ja kysyy voiko saada taas tytön hoitoon. Äitini asuu yksin, joten hänestä on mukava saada joskus viikonloppuisin seuraa ja tekemistä. Mielestäni se, että vien lasta pienestä pitäen suht usein hoitoon, ei tee minusta yhtään sen huonompaa äitiä kun kukaan muukaan. Itse jaksan paremmin kun saan välillä lepoa. Vauvan kanssa tulee kuitenkin vietettyä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa jne, ehkä 12 tunnin ero vaikka kerran kuussa ei ole liikaa vaadittu. Ja moonika, ei kukaan varmasti halua eroon vauvastaan, vaan pienen lepohetken.
hensku ja tyttö 9kk
Kirjoitit:
" Teillä varmaan äidinvaistot on luontaisia, mulla niiden kanssa on tekemistä. Jo nää arkipäivät kun mies on töissä tekee tiukkaa yksin -en tiedä onko se huonoa äitiyttä, mutta itse luulen että mulla se äitiolo tulee vasta pikkuhiljaa. Ainakin toistaiseksi tunteet on usein hyvinkin ristiriitaiset vauvan kanssa ja siksi varmaan tarvitsenkin apua jaksamiseen. Meitä on niin moneksi :-)"
Näinhän se on. Minä olen ainakin pikkuhiljaa kasvanut äidiksi. Esikoisen kanssa olin aivan kuoleman väsynyt vaikka hän heräsi vain kaksi kertaa yössä. Nyt kun olen vuosia näiden lasten kanssa heräillyt niin pari tuntia putkeen yössä tuntuu hyvältä yöltä. Alussa väsyttää myös niin kuin sanoit, nuo ristiriitaset tunteet vauvasta. Menee kyllä ohi ja kun vauva rupeaa enemmän kommunikoimaan niin ihmeesti se oma pirteyskin kasvaa, vaikka yöunet ei paranisi. Mustakin tuntuu että vasta nyt arkipäivät sujuu kivasti, eli en koko päivää vaan odota että tulis nyt se mies töistä...
Meidän tyttö oli 3vk kun nukkui eka kerran yön mun äidin kanssa. Erona oli vaan se, että en " jättänyt" yökylään vaan nukuin itse viereisessä huoneessa tulpat korvissa. Sitten päivällä minä hoidin. Meille siunaantui sellainen yksilö, että nukkui 5-30 minuutin jaksoissa. Tuo puoli tuntiakin oli sitä, että heräili vähän väliä -> tainnutus tutilla. Kolme viikkoa me jaksettiin melkein täydellistä nukkumattomuutta (ei ehtinyt kunnolla edes nukahtaa kun vauva heräsi jo). Mentiin niin, että minä otin kaksi yötä, äitini yhden jne.. Äitini sanoi myös minulle, että hänellä itsellään on kolme lasta (minä ja veljeni) ja nyt vasta tajusi miten onnekas oli nukkumisten suhteen. Sanoi, että olisi kyllä tullut yksin hulluksi tällaisen nukkujan kanssa. Siksi mielellään auttoi. Ihana ihminen! Tätä jatkui kunnes tyttö muutamaa päivää vajaa 2kk, tammikuun alussa. Sitten alkoi nukkua 2 tunnin pätkissä. Taivas! Tällöin muutettiin takaisin kotiin. Tän jälkeen äitini on hoitanut tyttöä kaksi yötä samalla tavoin kuin alussa (me eri huoneessa yö). Viimeksi viime viikon loppuna, sillä nyt viimeiset 2 vk tyttö on alkanut taas heräileen puolen tunnin, tunnin välein. Saa nähdä miten jatkuu.. Toivotaan parasta!
Ei vaikuttanut rintamaidon määrään tuo yksi yö. Lypsin käsin illalla ja aamulla pari kertaa ennen kuin hain pojan.
Lapsi ei saa traumoja yökylästä. Nuku hyvin ja makoisasti :)
Ja sen jälkeen on ollut useampia kertoja hoidossa.
Meillä hoitokerrat vaikutti imetykseen, niin että tyttö tottui pulloon ja rinta ei sitte enää kelvannutkaan, mutta siinä oli kyllä useampi hoitokerta. Ei siis ensimmäisen eikä toisenkaan kerran jälkeen imetys loppunut.
Tissit oli aina aamulla aivan täynä maitoa ja tulva oli melkoinen :) Muuten ei maidon määrään vaikuttanut.
Mutta olikin aika hyvä nukkuja, eli ei valvottanut juurikaan. 8 kk kohdalla kuitenkin haluttiin kunnolla juhlimaan ja sitten vietiin yökylään mummilaan. Hyvin meni. Aamulla menin mummilaan taksilla ja imetin heti ekaksi.
mutta tyttö on nukkunut tosi hyvin aina ja jos oisin ollut samanlaisessa tilanteessa kuin ap sinä, niin varmasti olisin vauvan hoitoon laittanut vastaavassa tilanteessa.
yritä saada unta, niin jaksat sitten taas valvoa tulevia öitä pikkusen kanssa. voima halaus.
oodi77: hyvä että veit niin saat hieman levätä. Minullakin oli aikaa rankkaa valvomista tuo alkuaika vauvan kanssa. Nyt 3kk ja nukkuu hyvin yöt. Vielä en ole yöksi hoitoon vienyt. Ajattelin sitten vasta viedä yöksi hoitoon kun lopetan imetyksen, se on niin hankalaa pumppailla niitä rintoja sitten jossain baarin vessassa. kiirettä sinne baareihin tms. ei ole.
" Vauva" nyt 14 kk enkä edelleenkään halua niin tehdä, eikä onneksi ole pakko tehdäkään.
Poikamme oli 4 kk kun oli ensimmäistä kertaa siskollani yötä hoidossa. Edelliset kaksi kuukautta poika, ja siten myös minä sekä mieheni, oli nukkunut todella katkonaisesti ja minä olin aivan poikki. Kyllä helpotti kun sai nukkua yhden yön lähes kokonaan. Jouduin siis heräämään yöllä pumppamaan rintoja tyhjäksi ja samaten aamulla melko aikaisin.
Jouduin jättämään vauvani sairaalan infektio-osastolle alle kaksiviikoisena yöhoitoon, koska olin itse niin sairas, että en jaksanut jäädä yöksi. Nyt neiti on 5 kk ja todennäköisesti menee melko kauan ennenkuin raatsin lastani muutamaa tuntia pidemmiksi hoitojaksoiksi saati yöksi muualle hoitoon laittaa...
Niin ja maidontulo ehtyi kyllä hetkeksi tuohon sairaalakeikkaan.
Silloin hän oli isänsä kanssa kotona. Tuo yhden yön poissaolo ei vaikuttanut maidontuotantooni mitenkään. Ei varmasti vaikuta sinullakaan.
Toivottavasti saat nukuttua. Sehän se tässä tärkeintä on. Teit mielestnäi viisaan ratkaisun. Jos ei jaksa, kannattaa se myöntää ja kun kerran on vauvalle hyvä hoitaja saatavilla, käyttää tilaisuus hyväkseen.
Esikoinen oli ekaa kertaa yökylässä vuoden iässä, ja kuopus vajaa vuotiaana oli meillä kotona isovanhempien ja isosiskon kanssa 2 yötä.
En varmaan ekaan 8 kuukauteen saanut esikoisen kanssa nukkua 3 tuntia pidempää aikaa kerrallaan. Olin kyllä ihan naatti ja mies myös. Sanoja ei meinannut enää väsymykseltä löytää. Jotenkin sitä vaan selvisi päivästä päivään. Mulle ei edes tullut mieleen, että vauvan voisi viedä isovanhemmille yökylään. En olisi osannut erota vauvasta.
Hyvä, että te olette osanneet ja saaneet apua. Minä luulin, että äidin pitää venyä lapsen tarpeisiin kunnes lapsi nukkuu yöt läpeensä. Kuopus onneksi lopettu yöheräilyt 8kk iässä.
Minusta on viisasta että äiti osaa myöntää väsymyksensä. Ei äidin tarvitse olla mikään kone joka vaan jaksaa ja jaksaa. Nykyään törmään liikaa näihin ns. " marttyyriäiteihin" jotka monesti ovat niin väsyneitä etteivät itse sitä ymmärrä.
Meillä tyttö oli ekaa kertaa yöhoidossa n. 4kk iässä. Kävimme miehen kanssa teressilla parilla (kesäaika siis :)) ja kotiin nukkumaan. Uni maistui 10 tunnin verran. En siinä vaiheessa enää imettänyt.
Ainiin. Ensimmäistä kertaa olin tytöstä erossa yön yli kun hän oli tehohoidossa syntyessään. Minut laitettiin kotiin (tilanpuutetta muka) 6 päivän jälkeen, tyttö jäi siis sinne yöksi ja minä jouduin yöksi kotiin. Aamulla menimme tytön luokse ja illalla sit takaisin kun meidät sieltä häädettiin. Näitä oitä oli kolme ja ne olivat ihan kauheita :(
Tyttömme oli 2-vuotiaana ekan kerran yökylässä, vietti tosin elämänsä ekat viikot sairaalassa. Kun tytöllä oli koliikki päällä, siskoni tarjoutui ottamaan vauvan hoitoon, vaikka vain päiväsaikaan, jotta saisin nukutuksi. En nähnyt sitä kuitenkaan tarpeelliseksi, mutta jo se lohdutti, että tiesin tällaisen mahdollisuuden olevan puhelinsoiton päässä.
Vastasyntyneen äitinä oleminen ei ole mikään urheuskoe. Mielestäni on sairasta odottaa, että äiti lapsivuodeaikana aina vain jaksaisi. Jotkut jaksavat, hyvä niin, mutta kyllä pitää antaa armoa itselleen. Ihan oikean päätöksen teit!
keskimmäinen oli " hoidossa" (eli anoppini oli yhden yön kaksin lasten kanssa) kun kuopus syntyi, keskari sillon 1v8kk. Vauva kohta 11 kk eikä ole ollut yöhoidossa.
Eipä meillä siihen yleensä ole mahdollisuuttakaan, en tiedä jos tilanne olis toinen jos isovanhemmat asuis edes samassa maassa kun me.
Olet tehnyt tosi hyvän päätöksen. Kaikkein tärkeintä on pysyä itse järjissään ja jaksaa löytää iloa lapsesta. Vauva voi tasan yhtä hyvin kuin sinä. Meillä kaksoset olivat koko viikonlopun isovanhemmilla 12 viikkoa vanhoina, kun uupumukseni oli tulla ylivoimaiseksi. Olin todella ylirasittunut ja siksi aloin saada jo masennuksen oireita. Sain tutulta lääkäriltä tuolloin nukahtamislääkkeet joiden avulla sain nukahdettua, sillä ylirasittuneena ainakin minun on tosi vaikea nukahtaa. Nukuin melkein vuorokauden ympäri tuon viikonlopun ja olin kyllä niin väsynyt, etten edes jaksanut potea tuota kuuluisaa äidin huonoa omaatuntoa. Vasta sunnuntaina alkoi tuntua siltä, että haluan lapset takaisin kotiin. Tuo viikonloppu oli hengenpelastus, sen jälkeen arki on taas maistunut hyvältä. Nyt lapseni ovat jo 4 kk ja nukkuvat jo läpi yön joten " pahin" on ehdottomasti takana. Lapsesi on vielä tosi pieni ja varmasti sinulla on rankkaa. Ihmiset kestävät unenpuutettakin eri lailla, ainakin minulle se on heikoin kohta. Iloitse siitä että sinulla on auttavia ihmisiä ja saat levätä! Se on 100% myös lapsenkin parhaaksi. Itke itkutkin pois ja huonoina hetkinä koeta muistaa, että arki helpottuu päivä päivältä kun vauva kasvaa. Voimia!
Eikä käynyt mielessäkään viedä aikaisemmin. Ja miksikö? No ihan vain siksi, että jokainen normaalilla järjellä varustettu äiti tietää, että vauva ei nuku kovin pitkiä pätkiä. Miksi pitäisi nukkua? 2-3h välein herääminen on kolmeviikkoiselle ihan normaalia. Siihen pitää vain sopeutua. Ei se äidin väsymys yhden yön nukkumisella mihinkään lähde, sen takia ei hoitoon kannata viedä. Toki eri asia on se, jos aikoo jatkuvasti olla hoitoon viemässä, silloinhan toki mamma ehtii levätä ja olla menoillaan niin paljon kuin lystää.
Kolmeviikkoinen on lähes vastasynytyt. Ihmettelen suuresti, miten joku juuri synnyttänyt äiti HALUAA eroon vauvastaan. Pakko, siis vauvan tai oma sairaus on eri asia, sitä ei voi valita.
Juu ja otan mielelläni haukut niskaan, en vain voi ymmärtää.
meillä poitsu on 8kk eikä ole ollut vielä kertaakaan yötä pois joskus muutaman tunnin hoidossa. EN ole saanut viedyksi, vaikka en ole kuukautta pidempään edes imettänyt, joten sekään ei ole¿ ollut " esteenä" .
Molemmat mummot asuvat lähellä samassa kaupungssa ja otaisivat varmaan mielellään, oma äitini vihjailee jatkuvasti yökyläilystä ja miehenkin vanhemaat ova hankkineet matkasängyn kotiinsa ikään kuin vinkiksi. Nyt sitten ruvettiinkin miehen kanssa tosissaan miettimään, että pitäiskö viedä yökylään nyt, kun poikakin on alkanut kuukausi sitten nukkua yöt heräämättä. Olisi niin ihana vaan olla ja nauttia tekemättömyydestä ja ennen kaikkea nukkua.
Meillä vauva oli melko vaikea tapaus ekat puoli vuotta ja siksi en uskaltanut/halunnut viedä, vaikka toisinaan olin ihan rikki. Nyt kun vauva sitten on alkanut nukkua , olen saanut riesakseni todella ilkeän issias-kivun selkään, joka tietty alkaa usein pakottaa juuri yöllä...=(
Voin myös minäkin myöntää, että vauva-arki tuli minullekin yllätyksenä mm. se kuinka raskasta (eikä vähiten henkisesti) voi olla hoitaa lasta yksin päivät, kun en ole juurikaan vauvan kanssa harrastanut eikä ystäviäkään liiemmin ole juttukaverina.