Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin yksin
31.08.2016 |
Kärsin masennuksesta, en halua käydä missään ulkona, korkeintaan kaverilla kahvilla. Senkin hoitaisin mieluummin niin, että kaverit tulisivat minun luo, ei tarvitsisi liikkua ulkona. Ja tämä siksi, että olen väsynyt ja nykyään ahdistun ihmisten seassa olemisessa ja julkisissa paikoissa kököttämisestä.
Kukaan ei tule, ketään ei tunnu kiinnostavan. Juhlimaan minua pyydetään, mutta kukaan ei tunnu sisäistävän sitä asiaa etten halua juhlia/ei ole mitään juhlittavaa/en ole elämäni kunnossa nyt/haluan pysyä seinien sisällä jne.Tuntuu, että olen vaivaksi kaikille jos avaudun ongelmistani ja huolistani. Siksi koen syyllisyyttä tällä hetkellä avautumisistani ja yrityksistäni saada keskustelua, koska ketään ei kiinnosta. Muilla menee hyvin.
Käyn terapiassa. Terapeutti hokee, että pitäisi jäädä sairaslomalle töistä. Työt on ainut asia mihin kykenen tällä hetkellä ja sekin on tiukkaa. Haluaisin jäädä, mutta en voi. Pelkään, että menetän työpaikkani ja siksi on vain pakko jaksaa, vaikka olen väsynyt, univelkainen, vittuuntunut, ärtynyt ja itkuinen. Pienetkin vastoinkäymiset ja epäoikeudenmukaisuudet saavat minut raivon partaalle.
Kyllä elämä on yhtä alamäkeä.
Kommentit (8)
Sinulla on työpaikka ja kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja valitat yksinäisyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulepa kakkonen, sitä voi tuntua itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi paljonkin ystäviä. Minäkin tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olen perheellinen ja minulla on ystäviä, ei vain ole ketään sellaista sielunystävää.
Onko sulla ap jokin syy masennukseesi vai olekot ilman varsinaista syytä masentunut? Joskus masennusta lievittää oikeanlainen ruokavalio ja suoliston bakteeriston kuntoon laittaminen, suolistossa muodostuu serotoniinia ja sen puute aiheuttaa masennusta. Siksi on tärkeää, että suolisto on hyvässä kunnossa ja syömme oikeanlaista ruokaa. Mutta jos tuo on jo kunnossa, pitää miettiä mikä masennuksen aiheuttaa.
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei.
Kerrot masennusoireiden vievän sinulta elämänhalun ja nitistävän jaksamista. Kerrot myös käyväsi terapiassa. Ilmeisesti olet siis jo lääkärinkin hoidossa. Onko saamasi hoito tällä hetkellä riittävän toimivaa? Jos et ole aikoihin käynyt lääkärissä, kannattaa mennä tilannearvioon niin sairausloman tarpeen kuin muunkin tuen kartoittamiseen.Viestistäsi kuulen rivien välistä, miten haluaisit jaksaa enemmän. Kunpa elämä olisi sellaista, että kokisit aihetta juhlaan ja ilonpitoon. Väkisin ei voi kuitenkaan jaksaa. Masennusta vastaan kamppaileminen koettelee ihmissuhteitakin. Mietin, onko sinulle tarjottu vertaistukea? Moni kokee masennuksessa vertaistuen hyvänä. Ei tarvitse 'pinnistellä' miellyttääkseen muita vaan voi reilusti olla oma itsensä.
Ystävyyssuhteittesi kannalta on tärkeää, ettet heillekään yritä teeskennellä tai mitätöidä omaa tilannettasi. Kerro heille, ettet haluaisi olla masentunut yhtään sen enempää kuin kukaan haluaa saada muitakaan sairauksia, mutta et mahda oireillesi mitään lyhyellä tähtäimellä. Rohkaise pyytämään kylään avoimesti, kertoen, että juhlimisen sijaan tarvitsisit kahdenkeskisiä rauhallisia hetkiä.
Toivottavasti saat hoitavalta taholtasi tarvitsemasi määrän ja tarvitsemasi laatuista tukea
En epäile ettenkö sairaslomaa saisi (tai pelkään kumminkin, että kun sitä työterveyteen menen hakemaan niin tulen torjutuksi,se jos mikä vasta masentavaa olisikin) vaan kyse on siitä, etten uskalla hakea sitä peläten työpaikan puolesta ja myös työkavereiden reaktioita ja ajatuksia. Tiedän, ettei heille tarvitse kertoa syytä poissaoloon, mutta spekuloinnit ja juorut tuossa paikassa jylläävät senkin edestä...
Ystävilleni olen kertonut tilanteestani ja siitä etten ole kykeneväinen sen kummempiin sosiaalisiin tilanteisiin, ainoastaan kyläilyyn. Tätäkin ehdottaessa saan kumminkin vastauksen, että mennään mielummin kaupungille. Jos edes sinne ystävän luokse kykenen menemään, niin sekin olisi hyvä tietää viikkoa etukäteen jotta jaksan kerätä voimia. En kykene mihinkään spontaaniin tapaamiseen. En vain koe saavani tarpeeksi ymmärrystä läheisiltä ihmisiltä vaikka olen tilanteeni kartoittanut, se turhauttaa.
Kiitos sinulle suuresti kun jaksoit vaivautua kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulepa kakkonen, sitä voi tuntua itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi paljonkin ystäviä. Minäkin tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olen perheellinen ja minulla on ystäviä, ei vain ole ketään sellaista sielunystävää.
Onko sulla ap jokin syy masennukseesi vai olekot ilman varsinaista syytä masentunut? Joskus masennusta lievittää oikeanlainen ruokavalio ja suoliston bakteeriston kuntoon laittaminen, suolistossa muodostuu serotoniinia ja sen puute aiheuttaa masennusta. Siksi on tärkeää, että suolisto on hyvässä kunnossa ja syömme oikeanlaista ruokaa. Mutta jos tuo on jo kunnossa, pitää miettiä mikä masennuksen aiheuttaa.
On minulla syyt tiedossa ja siksi terapiassa olenkin, tämä vain tuntuu niin ylitsepääsemättömältä suolta etten tiedä koska tämä loppuu. Ja sehän se vasta pelottaakin, että loppuuko se koskaan vai onko tämä aina tällaista koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulepa kakkonen, sitä voi tuntua itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi paljonkin ystäviä. Minäkin tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olen perheellinen ja minulla on ystäviä, ei vain ole ketään sellaista sielunystävää.
Onko sulla ap jokin syy masennukseesi vai olekot ilman varsinaista syytä masentunut? Joskus masennusta lievittää oikeanlainen ruokavalio ja suoliston bakteeriston kuntoon laittaminen, suolistossa muodostuu serotoniinia ja sen puute aiheuttaa masennusta. Siksi on tärkeää, että suolisto on hyvässä kunnossa ja syömme oikeanlaista ruokaa. Mutta jos tuo on jo kunnossa, pitää miettiä mikä masennuksen aiheuttaa.
Oletko tosiaan sitä mieltä että jos on kasvanut vaikka alkoholistiperheessä ja kokenut väkivaltaa sekä syö epäterveellisesti, niin epäterveellinen ruokavalio on masennuksen syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on työpaikka ja kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja valitat yksinäisyydestä?
En varsinaisesti valittanut yksinäisyydestä, vaan siitä tunteesta, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän sinua ja tilannettasi. En vietä paljon aikaa kavereideni kanssa, koska en jaksa ja sitten kun jaksan väsymykseltäni niin ehdotetaan sellaisia asioita, joihin en nyt pysty. Vaikkakin olen heille ilmaissut kykenemättömyyteni asiaan.
Ja yleensä kun kykenen vaikka kaverin kanssa kahville, niin puolet siitäkin ajasta menee kaverilla puhelinta räplätessä tai siihen puhuessa. Ei kauheasti nostata sitä arvokkuuden tunnetta ja itsetuntoa, kun muutenkin koet itsesi taakaksi ja "ei-niin-kivaksi" seuraksi.
Itsellä sama tilanne, mutta mulla lisäksi ongelmaa nykyään alkoholin suhteen.
Alue: Aihe vapaa
Hei.
Kerrot masennusoireiden vievän sinulta elämänhalun ja nitistävän jaksamista. Kerrot myös käyväsi terapiassa. Ilmeisesti olet siis jo lääkärinkin hoidossa. Onko saamasi hoito tällä hetkellä riittävän toimivaa? Jos et ole aikoihin käynyt lääkärissä, kannattaa mennä tilannearvioon niin sairausloman tarpeen kuin muunkin tuen kartoittamiseen.
Viestistäsi kuulen rivien välistä, miten haluaisit jaksaa enemmän. Kunpa elämä olisi sellaista, että kokisit aihetta juhlaan ja ilonpitoon. Väkisin ei voi kuitenkaan jaksaa. Masennusta vastaan kamppaileminen koettelee ihmissuhteitakin. Mietin, onko sinulle tarjottu vertaistukea? Moni kokee masennuksessa vertaistuen hyvänä. Ei tarvitse 'pinnistellä' miellyttääkseen muita vaan voi reilusti olla oma itsensä.
Ystävyyssuhteittesi kannalta on tärkeää, ettet heillekään yritä teeskennellä tai mitätöidä omaa tilannettasi. Kerro heille, ettet haluaisi olla masentunut yhtään sen enempää kuin kukaan haluaa saada muitakaan sairauksia, mutta et mahda oireillesi mitään lyhyellä tähtäimellä. Rohkaise pyytämään kylään avoimesti, kertoen, että juhlimisen sijaan tarvitsisit kahdenkeskisiä rauhallisia hetkiä.
Toivottavasti saat hoitavalta taholtasi tarvitsemasi määrän ja tarvitsemasi laatuista tukea