Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmisille ystävällinen ja saan vittuilua päin naamaa
31.08.2016 |
Siis ottaa päähän. Miksi ihmeessä jos toinen ärsyttää (tuntematon) niin joku Urpo alkaa naljailemaan? Viimeksi lasten harrastuksissa yksi äiti tuli pokkana kysymään urpon kysymyksen. Olis pitänyt vastata, että Mv.
Mikä ihmisiä vaivaa? Vai vetääkö nössö ihminen jotenkin luonnevikaisia puoleensa.
Laittaisi joku napakka ihminen hyviä sloganeita, joilla sais urpot pois elämästä.
Kommentit (48)
Kuinka sosiaalisesti lahjaton pitää olla, että menee kysymään joltain puolitutulta miks sen silmät punottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama..aina oon ystävällinen mutta ei musta useinkaan tykätä..siis en vaan tiedä mikä syy voi olla..jos sitä vaikuttaa jotenkin herkältä tai jotain :/
Vierailija kirjoitti:
Eräässä kirjassa oli hyvin sanottu, että kun tukahduttaa negatiiviset tunteet, niin ihmisestä tulee liian kiltti. Liian kiltti ei osaa sanoa vastaan. Vasta joskus parin päivän päästä saattaa tulla idea, että mitä olisi kannattanut sanoa (kaikki tietää sen tunteen kun jälkeenpäin miettii että miksi en sanonut mitään, miksi en sanonut tai tehnyt niin ja niin). Kun antaa niiden negatiivisten tunteiden olla eikä tukahduta niitä, huomaakin että ne ovatkin sinun puolellasi. Jossain vaiheessa idea tuleekin jo tunnin päästä kun joku on töksäytänyt sinulle jotain törkeää . Ja jonain päivänä heti sen jälkeen kun tilanne on ohi. Ja sitten jonain kauniina päivänä tämä reaktio tulee automaattisesti. Joku töksäyttää sinulle tökerösti ja reagoit automaattisesti, tiedät tasan mitä haluat sanoa ja toinen saa kerrankin kuulla kunniansa. Näin ihminen oppii suojelemaan itseään, sitä varten negatiiviset tunteet ovat olemassa. Ei sen takia että ne pitää peittää ja sitten se purkautuu ulos jollain pahemmalla tavalla. Kun antaa negatiivisten tunteiden tulla ulos, voit vaikuttaa tilanteeseen heti eikä vasta jälkeenpäin miettiä että voi, olisi pitänyt tehdä niin. Ja silloin siitä seuraa jotain hyvää, koska jokaisella tunteella on tarkoituksensa.
Arvaattekin varmaan että siinä kirjassa oli selitetty hieman paremmin. Mutta se ei tarkoita sitä, että ei saisi olla ystävällinen. Oman puolensa voi pitää silti!!! Ystävällisyys ei tarkoita, että olet kynnysmatto. Pitää toimia tilanteen mukaan. Minä olen ystävällinen kaikille ihmisille, mutta jos joku alkaa pottuilemaan, ystävällisyys loppuu tasan siihen. Sitä saa mitä tilaa.
Minkäniminen kirja kyseessä?
Itse olen tätä myös harjoitellut ja tuntenut niin paljon helpotusta kun ei enää ole kynnysmattona niin siksi aihe kiinnostaa.
Yksi tyyppi työpaikalla oli todella epäasiallinen ja kun annoin takaisin niin eipä ole enää tullut ollenkaan juttusille. Jos olisin ollut kynnysmattona niinkuin ennen sama tyyppi olisi luultavasti kokoajan kimpussani.
Mä oon huomannu, että mulla on paras olla ihan lähimpien kanssa tai yksin. En kaipaa muuta seuraa. Ylimääräiset ihmiset tuottavat minulle vain stressiä ja vaivaannuttavia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samaa vaivaa ollut aina. En osaa vastata nasevasti, koska hämmennyn tökeröstä ja typerästä käytöksestä. Odotan muilta ihmiseltä toisen ihmisen yksityisyyden ja rajojen kunnioitusta. Meillä se on ihan normaalia, ettei työnnetä väkisin nenää muiden asioihin ja huomannut tämän saman kohteliaan käytöksen ns paremmissa piireissä. Olen syntynyt kultalusikka suussa ja käytöstapani ovat myös sellaiset vaikka kultalusikka hukkuikin jo matkalla synnäriltä kotiin.
Minä satun myös tuntemaan Suomen ns.parempi piiriläisiä. Jos sitä siis halutaan mitata suvun rahalla tai yhtiöillä. Miten määrittelet sen?
Omaisuuden määrä ei korreloi mitenkään ystävällisyyden kanssa. Teennäisyys ei ole ystävällisyyttä. Hyvät käytöstavatkaan ei ole ystävällisyyttä.
Raha, hankinnat tai "laillinen" verojen kierto aiheuttaa kateutta, joten siinä määrin näistä asioista on parempi olla hiljaa. Se ettei puhu tietyistä henk.koht. asioista tai jättää kysymyttä niistä, ei ole ystävällisyyttä!
Ystävällisyys on jotakin syvällisempää, sitä kutsutaan varmaankin empaattiseksi älykkyydeksi. Empatia tulee harvemmin rahan myötä...
Ehkä meillä on eri piirit, mutta hyvät käytöstavat kuuluu niihin mun tuntemiini paremmin menestyviin ihmisiin.
Ystävällisyys on kohteliasta, oli teennäistä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta naljailusta tunnistat roskasakin ja tiedät jatkossa ketä vältellä.
Tyhjentävä kommentti. Paska saastoja ei kannata päästää luikertelemaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä kirjassa oli hyvin sanottu, että kun tukahduttaa negatiiviset tunteet, niin ihmisestä tulee liian kiltti. Liian kiltti ei osaa sanoa vastaan. Vasta joskus parin päivän päästä saattaa tulla idea, että mitä olisi kannattanut sanoa (kaikki tietää sen tunteen kun jälkeenpäin miettii että miksi en sanonut mitään, miksi en sanonut tai tehnyt niin ja niin). Kun antaa niiden negatiivisten tunteiden olla eikä tukahduta niitä, huomaakin että ne ovatkin sinun puolellasi. Jossain vaiheessa idea tuleekin jo tunnin päästä kun joku on töksäytänyt sinulle jotain törkeää . Ja jonain päivänä heti sen jälkeen kun tilanne on ohi. Ja sitten jonain kauniina päivänä tämä reaktio tulee automaattisesti. Joku töksäyttää sinulle tökerösti ja reagoit automaattisesti, tiedät tasan mitä haluat sanoa ja toinen saa kerrankin kuulla kunniansa. Näin ihminen oppii suojelemaan itseään, sitä varten negatiiviset tunteet ovat olemassa. Ei sen takia että ne pitää peittää ja sitten se purkautuu ulos jollain pahemmalla tavalla. Kun antaa negatiivisten tunteiden tulla ulos, voit vaikuttaa tilanteeseen heti eikä vasta jälkeenpäin miettiä että voi, olisi pitänyt tehdä niin. Ja silloin siitä seuraa jotain hyvää, koska jokaisella tunteella on tarkoituksensa.
Arvaattekin varmaan että siinä kirjassa oli selitetty hieman paremmin. Mutta se ei tarkoita sitä, että ei saisi olla ystävällinen. Oman puolensa voi pitää silti!!! Ystävällisyys ei tarkoita, että olet kynnysmatto. Pitää toimia tilanteen mukaan. Minä olen ystävällinen kaikille ihmisille, mutta jos joku alkaa pottuilemaan, ystävällisyys loppuu tasan siihen. Sitä saa mitä tilaa.
Minkäniminen kirja kyseessä?
Itse olen tätä myös harjoitellut ja tuntenut niin paljon helpotusta kun ei enää ole kynnysmattona niin siksi aihe kiinnostaa.
Yksi tyyppi työpaikalla oli todella epäasiallinen ja kun annoin takaisin niin eipä ole enää tullut ollenkaan juttusille. Jos olisin ollut kynnysmattona niinkuin ennen sama tyyppi olisi luultavasti kokoajan kimpussani.
Ongelma on siinä, että too many assholes.
Kusipäät ei maailmasta lopu. Eroon niistä pitäisi päästä. Kaikista.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin, vuosia roikotin mukanani ihan kammottavaa, niin sanottua "ystävää". Usein sain kuulla törkeää vähättelyä, mitätöintiä, ja arvostelua hänen taholtaan. Usein kun muita oli paikalla, jätti hän minut tyystin huomiotta, muiden ollessa paikalla hän sulki minut porukasta ulkopuolelle.
On ihan äärimmäisen kontrolloiva ja manipuloiva ihminen, minulla ei olisi saanut olla muita kavereita mutta hän sai huiskennella ihan missä tahansa ja kenen kanssa lystää. Ihan patologinen valehtelija, juorukello ja selän takana paskanpuhuja. Sätti muista ihmisistä minulle ja mitä todennäköisimmin puhui minusta pahaa muille kun en ollut itse paikalla.
Ylimielinen, kilpailunhaluinen kerskailija, joka oli äärimmäisen herkästi toisille kateellinen, etenkin itseään kauniimmille naisille. Jatkuvasti oli jonkinlainen kilpailu päällä ihan mittättömistä pikkuasioistakin. Hirvittäviä raivokohtauksia ja draamanhakuisuutta, ylitsevuotavaa huomionkipeyttä jota piti saada tyydytettyä säännöllisin väliajoin muiden ihmisten kustannuksella, piti saada narsistista lähdettä säännöllisin väliajoin, jota hän etsikin kuin kyltymätön leijona saalistaan.
Häijy ja kiero, ulkokultainen luonne joka kätkee sisimpäänsä inhottavan ja epäluotettavan persoonan joka vähät välittää muista ihmisistä. Ihan puistattavan oksettava ihminen jota minä yli-empaattinen, kiltti ja miellyttämisenhaluinen henkilö siedin yli 10 vuotta.
Oli siis lapsuudenystävä, joka on tätä nykyä historiaa. Yli neljä vuotta sitten päätin että nyt saa viimein riittää ja aloin harventamaan hänen tapaamistaan, viimeisin on kesältä 2013. Sen jälkeen en ole häntä kasvotusten tavannut kertaakaan, yhteyttä on minuun yrittänyt ottaa lukuisia kertoja Facebookissa, en noteeraa häntä millään tavalla ja sittemmin hän on minut vihdoin ja viimein rauhaan jättänyt. On kuin taakka olisi nostettu pois hartioiltani, oloni on huomattavasti kevyempi ja tunnen olevani henkisesti vapaa ihminen. En vieläkään ymmärrä että miksi siedin tuollaista sontaa häneltä niin monta pitkää vuotta, joskus ihmismieli on todella kummallinen.