12 - vuotias uskoo olevansa hullu
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nerot ovat hulluja. Tiedä vaikka sinun 12 vuotias lapsesi on tuleva Einstein, Stephen Hawkingin tai Leonardo da Vinci.
No toivottavasti ei. Ei poika mikään nero ole, eikä tarvitse olla. Ehkä tuo erilaisuuden kokeminen juuri suhteessa ikätovereihin tekee hänelle sellaisen outolintu-olon. Joku mainitsi tuon iän. Saattaahan se olla että existentiaalinen kriisi puskee päälle juuri puberteetin kynnyksellä. Toisaalta poika on aina ollut pohtija ja ihan pienestä pitäen miettinyt ns suuria kysymyksiä, kuten: kuka minä olen? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on hyvä elämä? Olenko vapaa/ oletko sinä vapaa? Mitä merkitsee olla vapaa...?
Näihin kysymyksiin olen niin tottunut jo monen monen vuoden ajan.
ap
Voisi kuvitella että asia on päinvastoin, mutta tuskin kukaan haluaa poikkeuksellisen älykkään lapsen, koska se tuo mukanaan ongelmia. Se, että vähättelet asiaa, ei auta. Moni vanhempi pelkää että jos lapsi kasvaa ymmärtämään älykkyytensä, hänestä tulee itserakas, ylpeä ja sietämätön. Kulttuurissamme ei myöskään pidetä sopivana huomata eroja ihmisten älykkyydessä, koska tasa-arvo on täällä niin tärkeää. Englannin kielessä käytetään neutraalimpaa sanaa gifted kuvaamaan tällaisia yksilöitä.
Mietit varmaan miksi olisi tärkeää keskittyä poikasi älykkyyteen eikä vain antaa hänen kasvaa rauhassa ilman paineita. Älykkäiden tai lahjakkaiden lasten ongelmat ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia ja tutustumalla ilmiöön löydät muiden samanlaisten lasten ja heitä kasvattavien vanhempien tarinoita, sekä keinoja voittaa asiaan liittyvät vaikeudet. Vaikka lapsesi olisi älykäs, hän on paljon muutakin. Silti asiaa kannattaa pohtia jos se tuntuu tuovan mukanaan ongelmia.
Löysin englanninkielisen artikkelin, jossa kuvataan lahjakkaiden lasten vaikeuksia. Sieltä löytyi mm. tämä teksti: "Feeling everything more deeply than others do is both painful and frightening. Emotionally intense gifted people feel abnormal. "There must be something wrong with me..... maybe I'm crazy... nobody else seems to feel like this"."
No toivottavasti ei. Ei poika mikään nero ole, eikä tarvitse olla. Ehkä tuo erilaisuuden kokeminen juuri suhteessa ikätovereihin tekee hänelle sellaisen outolintu-olon. Joku mainitsi tuon iän. Saattaahan se olla että existentiaalinen kriisi puskee päälle juuri puberteetin kynnyksellä. Toisaalta poika on aina ollut pohtija ja ihan pienestä pitäen miettinyt ns suuria kysymyksiä, kuten: kuka minä olen? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on hyvä elämä? Olenko vapaa/ oletko sinä vapaa? Mitä merkitsee olla vapaa...?
Näihin kysymyksiin olen niin tottunut jo monen monen vuoden ajan.
ap