12 - vuotias uskoo olevansa hullu

Erilaisuus on rikkaus . Tuskin se hullua meinaa.

Tutkimuksissa olimme n vuosi sitten add piirteiden vuoksi. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Vain haaveilua ja keskittymisen probleemaa.

Ap

Sano etteivät hullut koskaan usko olevansa hulluja, vaan ihan päinvastoin.

(itselläni on muuten ihan samat oireet)

Etenkn poikien muotit on erittäin ahtaat. Jos et pelaa sählyä ja pelkää homoja olet hullu. Ja homo.

Sano,että jokainen meistä on erilainen . Ja hyvä niin . Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa normaalin mallia,   hän on hyvä omana itsenään. Taitaa olla ajatteleva ja ehkä herkkä lapsi.

Lainatkaa Mieletön fiilis hyvän mielen käsikirja, kirjoittaja Raisa Cacciatore, Max Karukivi

Vierailija kirjoitti:

Etenkn poikien muotit on erittäin ahtaat. Jos et pelaa sählyä ja pelkää homoja olet hullu. Ja homo.

Aika mielenkiintoinen päätelmä kun sählyä pidetään yleisesti neitimäisenä homolajina, jota pelaavat ne jotka pelkäävät fyysista kontaktia ja kovaa peliä.

Onko joku ikäjuttu, meillä 12-vuotiaalla samanlaisia ajatuksia, välillä on huolissaan, välillä taas pitää sitä "hyvänä" juttuna?

Kysele ap tarkemmin. Miksi ajattelee olevansa hullu? Ei se pelkästään ole mikään hulluuden merkki, ettei tykkää samoista asioista kuin luokkakaverit. Keskittymisvaikeudetkaan eivät ole hulluutta.

Mutta kärsiikö esimerkiksi harha-aistimuksista? En nyt kysy tätä vittuillakseni, noita on osalla lapsista ja mm. skitsofrenia puhkeaa usein teini-iässä. Kannattaisi vähän jutella lapsen kanssa tarkemmin, jo ihan siksikin, että rauhoitat hänen mieltään, jos hän kuvittelee olevansa jotenkin epänormaali vain siksi, ettei satu olemaan presiis samanlainen kuin jotkut luokan kovispojat.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa olimme n vuosi sitten add piirteiden vuoksi. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Vain haaveilua ja keskittymisen probleemaa.

Ap

Keskittymisen puute ei tarkoita hulluutta, mutta voi aiheuttaa isojakin ongelmia koulunkäynnissä, opiskelussa ja työelämässä (riippuen vähän työn luonteesta). Itse  olen mielestäni ADD (diagnoosi puuttuu kyllä), hirveällä sinnillä suorittanut akateemisen loppututkinnon, keskittymiskyky välillä ihan nolla, tutkinnon suorittamiseen meni huomattavasti normaalia pidempi aika. 

Olisiko epätyypillisiä asperger oireita. Silloin usein tulkitaan kyseessä olevan ADD. Minä olen tällainen hullu, joka ei sovi oikein mihinkään muottiin ja tuon ikäisenä suunnilleen aikanaan aloin itsekin epäillä olevani hullu.

Kerro lapselle, että joka epäilee olevansa "hullu" ei yleensä ole vaan sen oikean hulluuden huomaa muut, ei itse...On varmaan herkkä lapsi ja myös herkkä ikävaihe menossa. Alkaa hakea nyt sitä omaa itseään ja on huomannut sen, että kaikki eivät ole samanlaisia vaikka samanlaisuuden ja normaaliuden paineet on valtavat ja murrosikään liittyvä ulkopuolisuus ja häpeä alkaa nostaa päätään. Jaksa tukea omia juttuja ja muistuttaa, että kaikilla on niitä omia ongelmia ja omia ajatuksia, joita kaikki myös piilottelee halutessaan olla niin tavallisia ja normaaleita. Se oma juttu löytyy sitten kyllä.

Tuntuu olevan aika tavallinen vaihe oireilla jotenkin, meillä samanikäinen herkkä poika, jolla myös tarkkaavaisuuden ja oman toiminnan ohjauksen haasteita (enemmän Add kuin adhd) ja jolla kanssa keväällä oli aika hankala vaihe oman itsensä kanssa mutta nyt näyttää taas paremmalta.

Nuo mielessä heräävät seksiasiat tuntuu olevan aika iso haaste ja paine, etenkin jos itse on vielä aika herkkä ja kypsymätön ja osalla jo pyörii aika kovat jutut puheissa. Tuo homouden pelko tuntuu olevan kauhean iso ongelma. Varmaan siksi, kun sitä homottelua on joka paikassa ja aina jos on jotenkin erilainen, on aina homo.

No tuon ikäisten maailma pyörii oman navan ympärillä ja koetaan olevan ihan erityinen ja muista poikkeava.

Eihän se ole yksilön itsensä määriteltävissä.

Äitinä ottaisin lapsen puheet vakavasti, toki vakuuttaen että fiiliksensä ovat normaaleja monille nuorille. Kyselisin, mitä "hulluus" lapselle tarkoittaa ja miten se hänessä ilmenee. Etsisin alustavasti kuitenkin jostain kevyttä keskusteluapua, esim. jostain nuorten tukipisteestä tmv. Ehkä tällaisen ehdottaminen lapselle herättäisi luottamusta, ja lisää kahdenkeskistä keskustelua ja toisi hänelle varmuutta siitä, että hänet ja huolensa otetaan vakavasti, ja että tukea on saatavilla. Voihan olla, että keskustelu näin suhtautuvan äidin kanssa jo riittää. Moni taitaa silti tarvita puolueettoman juttelutoverin.

Muistan että sairastuin 11-vuotiaana masennukseen, ja kerroin äidille. Hän kuittasi sen murrosikänä. Minulla puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö muutamia vuosia myöhemmin. Nyt olen eläkkeellä ja syön kolmea päivittäislääkettä. Olisi ehkä ollut kivempi jos olisin päässyt puhumaan pääni sisällöstä jo silloin esiteininä.

Poika on hyvin akateemisesti kyvykäs, mutta täysi tumpelo käytännön asioissa. Hänellä on add piirteitä, mutta myös erittäin vahva mielikuvitus joka pistää hänet hyppelemään ja " leikkimään" omiaan. Tämä tietysti kummeksuttaa ulkopuolisia. Koulussa ei tietenkään huku mielikuvitusmaailmaansa, mutta liian pitkä "ruodussa olo" ( hiljaa paikallaan) purkautuu aggressiona ja kiukkuna. Siinä mielessä oireet ovat myös hiukan tourette tyylisiä.

Ei sukurasitetta autismiin, mutta masennukseen kylläkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Poika on hyvin akateemisesti kyvykäs, mutta täysi tumpelo käytännön asioissa. Hänellä on add piirteitä, mutta myös erittäin vahva mielikuvitus joka pistää hänet hyppelemään ja " leikkimään" omiaan. Tämä tietysti kummeksuttaa ulkopuolisia. Koulussa ei tietenkään huku mielikuvitusmaailmaansa, mutta liian pitkä "ruodussa olo" ( hiljaa paikallaan) purkautuu aggressiona ja kiukkuna. Siinä mielessä oireet ovat myös hiukan tourette tyylisiä.

Ei sukurasitetta autismiin, mutta masennukseen kylläkin.

Ap

Jos poika on paljon ikäisiään älykkäämpi, hänen voi olla vaikea löytää hengenheimolaisia koulusta tai harrastuksista. Vaikka häntä valmentaisi tai opettaisi käyttäytymään enemmän ikäistensä tavalla, se ei tee kanssakäymisestä pojalle palkitsevaa ja vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta.

Mistä asioista poika on kiinnostunut? Löytyisikö hänelle jotain sellaista tekemistä tai sellaista seuraa, jonka parissa hän voisi olla täysin oma itsensä omituisuuksineen kaikkineen? Yksikin samanhenkinen kaveri voi helpottaa sopeutumista muualla, jos kyse on siitä että poikasi aivot ovat jollain tavalla nopeammat kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika on hyvin akateemisesti kyvykäs, mutta täysi tumpelo käytännön asioissa. Hänellä on add piirteitä, mutta myös erittäin vahva mielikuvitus joka pistää hänet hyppelemään ja " leikkimään" omiaan. Tämä tietysti kummeksuttaa ulkopuolisia. Koulussa ei tietenkään huku mielikuvitusmaailmaansa, mutta liian pitkä "ruodussa olo" ( hiljaa paikallaan) purkautuu aggressiona ja kiukkuna. Siinä mielessä oireet ovat myös hiukan tourette tyylisiä.

Ei sukurasitetta autismiin, mutta masennukseen kylläkin.

Ap

Jos poika on paljon ikäisiään älykkäämpi, hänen voi olla vaikea löytää hengenheimolaisia koulusta tai harrastuksista. Vaikka häntä valmentaisi tai opettaisi käyttäytymään enemmän ikäistensä tavalla, se ei tee kanssakäymisestä pojalle palkitsevaa ja vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta.

Mistä asioista poika on kiinnostunut? Löytyisikö hänelle jotain sellaista tekemistä tai sellaista seuraa, jonka parissa hän voisi olla täysin oma itsensä omituisuuksineen kaikkineen? Yksikin samanhenkinen kaveri voi helpottaa sopeutumista muualla, jos kyse on siitä että poikasi aivot ovat jollain tavalla nopeammat kuin muilla.

No ei nyt mikään Einstein, mutta keskiarvo ysin pintaa. Poika omaksuu kielet ja matematiikan melko nopeasti ha muistinsa onkin ilmiömäinen. Ikäkavereiden tyypilliset vitsit ei naurata häntä, eikä jaksa esittää mitään roolia tai edes hakea hyväksyntää luokkakavereiltaan. Huumorintajuinenhän kyllä on. Usein tilannekomiikkataju on huipussaan, mutta kaikki eivät taas ymmärrä sitä.. joten jutut tosiaan synkkaa paremmin yhteen aikuisten kanssa. Onneksi yksi hyvä kaveri löytyy. Omituinen hänkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa olimme n vuosi sitten add piirteiden vuoksi. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Vain haaveilua ja keskittymisen probleemaa.

Ap

Olen 22 vuotias nainen, itselläni on lapsena todettu lievä AD/HD:n muoto, mutta luulenpa että koska olen nainen, niin minulla se kallistuu enemmän ADD:n suuntaan joka on tytöillä yleisempi kuin pojilla. Tuo kuvailusi kuulostaa todella tutulta, keskittyminen ei ole koskaan ollut parhaita puoliani, myös päivähaaveilua esiintyy todella paljon. Saatan uppotua kesken päiväaskareidenkin omaan päänsisäiseen maailmaani, toisinaan se saattaa olla jopa niin intensiivistä etten ole tietoinen mitä ympärilläni tapahtuu, saatan yhtäkkiä "herätä" todellisuuteen ja se tuntuu  todella oudolta. Saattaa kestää tovin ennen kuin hämmennys menee ohi. Ihan normaalia AD/HD:n/ADD:n oireilua.

Monet nerot ovat hulluja. Tiedä vaikka sinun 12 vuotias lapsesi on tuleva Einstein, Stephen Hawkingin tai Leonardo da Vinci.