Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koululainen ei osaa pyöräillä

unessa
30.08.2016 |

Meillä 7v. juuri koulun aloittanut poika, joka ei tänä(kään) kesönä sitten oppinut pyöräilemään :( Mielestäni ei edennyt yhtään, jonkun verran suostui pihalla harjoittelemaan niin, että joku piti koko ajan kiinni. Tuntuu, ettei hänellä ole yhtään tasapainoa. Pyörä keikkaa koko ajan. Itsellä menee hermot ja poika on jo luovuttanut. On yritetty lahjoa ja kerrottu, kuinka paljon elämä helpottuu, kun pääsee kavereiden kanssa liikkumaan yms.

Pitäisikö tässä ottaa yhteyttä lääkäriin/fyssariin vai mihin?

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
31.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä osasi 5-vuotiaana molemmat pyöräillä ja samana kesänä oppi molemmat uimaan (7v ja 5v). Harjoituksen puutetta ja heti luovuttamista sanon minä.

Vierailija
42/44 |
31.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä osasi 5-vuotiaana molemmat pyöräillä ja samana kesänä oppi molemmat uimaan (7v ja 5v). Harjoituksen puutetta ja heti luovuttamista sanon minä.

Niin kuin teidän lapset niin muidenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
31.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaa luistella jotenkuten, kun sain houkuteltua luistelukouluun.

Ap

Vierailija
44/44 |
31.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä opin pyöräilemään vasta 9-vuotiaana. Oli ongelmia tasapainon kanssa, jatkuvasti korvatulehduksia. Kärsin myös helposti huimauksesta ja matkapahoinvoinnista jokaisella reissulla jossa ajettiin auton kyydissä yli 20 km... Myös keinuessa tuli huono olo.

Muistan miten kamalaa oli se pyöräilemään oppiminen. Minulla oli turhan iso pyörä, sen lisäksi äitini ei suostunut mihinkään apupyöriin. No kyllä polkimienkin idean olisi helpommin ymmärtänyt, jos olisi ollut ne apupyörät auttamassa pystyssä pysymisessä. Nyt vaan äiti työnsi pyörän perästä vauhtia ja sitten rymähdin joka kerta kivuliaasti maahan, kun en ymmärtänyt edes polkea. Myös joku potkulauta tms olisi varmasti auttanut, mutta eipä meiltä sellaistakaan löytynyt.

Muistan miten tunsin häpeää siitä etten osannut pyöräillä. Asiasta teki numeron niin koulukaverit että puoli sukua. Mutta kaikenlainen häpeä ja muiden painostus vaan pahensi asiaa. Sitten yhtenä kesäpäivänä minä vaan päätin opetella pyöräilemään, rullailin itsekseni nurmikolla hieman liian pienen pyörän kanssa ja sitten yhtäkkiä tajusin asian. Syksyllä menin jo pyörällä kouluun.

Nykypäivänä olisin varmaan saanut jotain tukea ja apua tuohon korvaongelmaan ja muuhun hahmottamiseen. Matematiikassa, musiikissa ja kuvataiteissa olin aina hyvä, liikunnassa ja kielissä huono. Kuitenkin huonoista koululiikunnan kokemuksista huolimatta löysin itselleni mieluisen lajin aikuisiässä ja liikunta kuuluu nyt päivittäiseen elämääni. Joten ei ole tämäkään asia lapsuudessa sinetöity.

Olen ihan varma että ap:n lapsi kyllä oppii pyöräilemään kunhan ei painosteta ja tehdä asiasta numeroa. Vähän liian pieni pyörä on hyvä opetteluun, jotta jalat saa nopeasti maahan eikä tule pelkoa.