Lue keskustelun säännöt.
Koululainen ei osaa pyöräillä
unessa
30.08.2016 |
Meillä 7v. juuri koulun aloittanut poika, joka ei tänä(kään) kesönä sitten oppinut pyöräilemään :( Mielestäni ei edennyt yhtään, jonkun verran suostui pihalla harjoittelemaan niin, että joku piti koko ajan kiinni. Tuntuu, ettei hänellä ole yhtään tasapainoa. Pyörä keikkaa koko ajan. Itsellä menee hermot ja poika on jo luovuttanut. On yritetty lahjoa ja kerrottu, kuinka paljon elämä helpottuu, kun pääsee kavereiden kanssa liikkumaan yms.
Pitäisikö tässä ottaa yhteyttä lääkäriin/fyssariin vai mihin?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Olette kovin myöhässä harjoittelussa.
Motorinen taitavuus on suoraan kiinni siitä, miten paljon sitä on harjoiteltu. Tilanne on sama myös niillä, joilla on synnynnäisiä puutteita motoriikassa. Taidot petraantuvat harjoitellessa todella paljon.
Huono motoriikka altistaa lapsesi onnettomuuksille ja tapaturmille. Hanki siis äkkiä apua!
mutta jos kyse ennemmin arkuudesta ja varman päälle ottamisesta eikä niinkään huonosta motoriikasta niin voi olla myös päinvastoin. Meillä ainakin liikunnallinen lapsi on ollut monin verroin tapaturma-alttiimpi kuin varovaisempi sisaruksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pojalla on kaveri, joka ei aja pyörällä. Hänellä on joku tasapainojuttu ja lisäksi aika vahvat silmälasit, liittyy jotenkin toisiinsa. Ihan normaalin oloinen kaveri muutoin.
Hyvänlaatuinen asentohuimaushan taitaa aiheuttaa vaikeuksia pyöräilyssä yms.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö harrasti ratsastusta ja telinevoimistelua 6-vuotiaasta, mutta vasta 7-vuotiaana oppi pyöräilemään.
No hyvä että harrasti. Voi olla että muuten olisi mennyt vielä kauemmin pyöräilyn oppimisessa. Se motoriikka.
2,5-5v ovat meillä oppineet. Nuorimmat nuorimpina. Me vanhemmat pyöräillään joka paikkaan, niin on nähty vaivaa oppimisen eteen. Potkupyörät hankittu kaikille ja pyöräilty ihan pienestä. Kannattaisi ehkä harjoittaa tasapainoa jonkun harrastuksen avulla ja sitten kunnon pyöräilykuuri. Täällä ainakin kolmosella pyöräillään jo paljon koulussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö harrasti ratsastusta ja telinevoimistelua 6-vuotiaasta, mutta vasta 7-vuotiaana oppi pyöräilemään.
No hyvä että harrasti. Voi olla että muuten olisi mennyt vielä kauemmin pyöräilyn oppimisessa. Se motoriikka.
Motoriikassa ei ollut mitään vikaa. Oli liikunnallisesti lahjakas, siksi laitettiin telinevoimisteluun ja siirtyi jo vuoden päästä kilparyhmään. Jotekin tuo pyöräily ei vaan kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö oppi vasta karvan alle 10-vuotiaana kun mies vei jonnekin rekkojen parkkipaikalle treenaamaan rauhassa. Mies oli oppinut saman ikäisenä samalla systeemillä. Tyttö ei ollut mitenkään kömpelö, mutta varovainen ja pelkäsi satuttamista. Oppi sitten pyöräilemään melkein kerrasta ja paras kaveri (vuotta vanhempi) oppi samoihin aikoihin. Pyöräilivät sitten yhdessä ihan intona koko kesän tehden retkiä ties sun minne.
Tuossa pyöräketjussakin vastasin, ettei mun 14-vuotias tyttö osaa edelleenkään kunnolla ajaa. Ei ollut kyse harjoituksen puutteesta, mutta tyttö on tavattoman arka ja tasapaino huono, harjoituksesta huolimatta. Myöskään luistelu ei suju kunnolla. Akateemiset taidot ovat loistavat, samoin hienomotoriikka, mutta karkeamotoriikka on kehno. Hän ei pyöräile ollenkaan, kun ei uskalla eikä juurikaan osaa. Ja isä on muuten liikunnan opettaja, joten opetusta on tyttö saanut ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kovin myöhässä harjoittelussa.
Motorinen taitavuus on suoraan kiinni siitä, miten paljon sitä on harjoiteltu. Tilanne on sama myös niillä, joilla on synnynnäisiä puutteita motoriikassa. Taidot petraantuvat harjoitellessa todella paljon.
Huono motoriikka altistaa lapsesi onnettomuuksille ja tapaturmille. Hanki siis äkkiä apua!
Ollaan harjoiteltu neljä vuotta! Toki apupyörillä vielä viime kesänä, mutta nyt ostettiin uusi pyörä ja siihen ei appareita laitettu.
"Hanki apua" - MISTÄ?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kovin myöhässä harjoittelussa.
Motorinen taitavuus on suoraan kiinni siitä, miten paljon sitä on harjoiteltu. Tilanne on sama myös niillä, joilla on synnynnäisiä puutteita motoriikassa. Taidot petraantuvat harjoitellessa todella paljon.
Huono motoriikka altistaa lapsesi onnettomuuksille ja tapaturmille. Hanki siis äkkiä apua!
Ollaan harjoiteltu neljä vuotta! Toki apupyörillä vielä viime kesänä, mutta nyt ostettiin uusi pyörä ja siihen ei appareita laitettu.
"Hanki apua" - MISTÄ?
Ap
Apu(pyörä)koulusta varmaankin :D Ihan oikeasti, en usko, että on mitään hätää, lapsi oppii aikanaan ja oppiikin sitten varmaan kerralla nopeasti. Mutta älkää jättäkö harjoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle liian pieni pyörä alle, satula alas ja käsket potkutella sillä. Korostat sitä että ei saa polkea, potki vaan. Sitten kun lapsi on valmis niin alkaa kielloista huolimatta kyllä polkea. Tärkeää vaan että pyörä on niin pieni että yltää potkimaan polkimien ohi.
Koskaan ei kannata tukea pyörää pystyyn kun sitten lapsi oppii luottamaan siihen että vanhempinpitää sen oyörän pystyssä ja kaatuu kun vanhempi päästää irti. Jos lapsi tarvii esim alkuvauhtia niin työnnä aldta selästä, silloin lapsi tietää milloin ote irtoaa.
Mun lapsen kanssa oli epätoivoista tuo pyörällä ajamisen opettelu. Innokas oli polkemaan ihan pienenä, mutta sitten kun kaatui, niin ei enää suostunut pyörän päälle. 7-8-vuotiaana pakotin opettelemaan niin kauan, että oppii. Opetteli mummon kanssa, isän kanssa, minun kanssa. Oppihan tuo, vaikka hemmetin epätoivoiselta näytti.
Ja meillä kävivät kyllä useamman kerran luokan kanssa pyöräilemässä, että ihan oletuksena on kaikkien omistavan pyörän ja osaavan polkea sitä.
Tyttö oppi kuitenkin uimaan, luistelemaan yms. reilusti ennen kouluikää, niin ajattelin, että ei se ole kuin tahdosta kiinni. Eikä se sitten ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois, tämä on asia, joka muuttuu aivan minuuteissa. Se huojuva ja pelkäävä ja itkevä kaatuja hoksaa aivan yhtäkkiä sen jutun ja se on kerrasta poikki siinä.
Meillä ei ole ollut yhtäkään kovin rohkeaa pyöräilijää, kaikkien kanssa on saanut opetella ja ihmetellä ja olla varma, ettei tuo opi IKINÄ! Esikoinen oppi just jonkun kuvailemalla ruohikkoisella rinteellä meidän kesämökillä. Oli iki-, ikivanha pyörä alla - ehkä vakaampi kuin nykyiset? Viimein uskalsi vaan antaa mennä ja polkea ja jarruttaa. Se oli siinä. Keskimmäinen päätti kerran, että tänään hän oppii. Mentiin loivaan alamäkeen hiekkatielle ja se oli taas siinä. Kun oli tahto ja uskallus, oli myös taito. Kolmannen kanssa oltiin myös tätä opeteltu. Sitten tuli kaveri hakemaan pyöräilemään. Ei kehdannut sanoa ettei osaa ja lähti matkaan. Ja kas, se oli taas siinä. Ja oli itketty ja paiskottu pyörää ja pidetty tarakasta ja juostu perässä. Jälleen kolmessa minuutissa se taito löytyi kun se oli löytyäkseen.
Nykyiset potkupyörät ovat aivan huippuja tässä oppimisessa, näkee aivan pikkuisia jo ajavan ilman apupyöriä (apupyöriä ei oikein edes näe).
Kannattaa vaan rohkaista ja luoda tilanteita, että tulee se varma tilanne ja antaa sitten mennä - ei niin, että huudat perään varovasti, varovasti, jarruta, jarruta!!!!
Mun tyttöni on arka lapsi, jännittää ja pelkää kaikkea maan ja taivaan väliltä ja olin varma, ettei tule oppimaan pyöräilyä helpolla. Olin jo luovuttamassa koko opettamisesta, koska ei siitä meinannut vaan tulla mitään, kunnes isänsä päätti puuttua peliin ja tyrkkäsi tytön vaan menemään, sanoi että jännitti ja pelkäsi hänen puolestaan, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tyttö oppi siis polkemaan 5-vuotiaana. Pari kertaa käytiin polkemassa ja sitten ilmoitti ettei häntä kiinnosta. Luovutin koko pyöräilyn suhteen. 6-vuotiaana yhtäkkiä halusikin pyörän esiin ja siitä eteenpäin alettiin tekemään pitkiä pyörälenkkejä yhdessä, nykyään on kova tyttö polkemaan :) ei ehkä toimi kaikilla, mutta meillä tämä "polje tai kaadu" oli paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PäteväPirkko kirjoitti:
Mun lapsen kanssa oli epätoivoista tuo pyörällä ajamisen opettelu. Innokas oli polkemaan ihan pienenä, mutta sitten kun kaatui, niin ei enää suostunut pyörän päälle. 7-8-vuotiaana pakotin opettelemaan niin kauan, että oppii. Opetteli mummon kanssa, isän kanssa, minun kanssa. Oppihan tuo, vaikka hemmetin epätoivoiselta näytti.
Ja meillä kävivät kyllä useamman kerran luokan kanssa pyöräilemässä, että ihan oletuksena on kaikkien omistavan pyörän ja osaavan polkea sitä.
Tyttö oppi kuitenkin uimaan, luistelemaan yms. reilusti ennen kouluikää, niin ajattelin, että ei se ole kuin tahdosta kiinni. Eikä se sitten ollutkaan.
Mitä lapsesi teki sitten sillä aikaa, kun muut olivat pyöräretkillä jos hän ei itse osannut vielä ajaa pyörää?
Osta sille tarpeeksi pieni pyörä, jolla tasapainoilee jalat maassa.
Tämä taito on opittava pikkulapsena. Mummoni yritti kovasti opetella yli kaksikymppisenä, kun olisi taitoa tarvinnut (sota alkoi ja bussit kulki surkeasti sodan takia) Ei oppinut sitten millään.
Meillä kans loppuvuodesta 8v täyttävä poika, pyöräilyn opetteleminen on pakkopullaa eikä jaksa montaa mäenlaskua harjoitella. Harjoittelee 2v pikkusiskonsa potkupyörällä, ei suostu omalla polkupyörällään edes kokeilemaan. Vuotta vanhempi veljensä oppi viime kesänä juuri ennen koulun alkua.
Me käytiin harjoittelemassa pallokentällä, oli tilaa kierrellä ja kaarrella kun ei tien laidat/ojat tulleet vastaan.
mun pojalla oli 2 kaveria jotka eivät osanneet pyöräillä eikä luistella ja olivat jo varmaan nelosluokkalaisia,poikani opetti ja sitten jälkeenpäin kävi ilmi,etteivät vanhemmat olleet viitsineet opettaa/auttaa tyyliin kuin pari kertaa,nyt ovat kaikki aikuisia jo ja monesti muistelevat tätä asiaa koska olivat olleet pilkankohteena koulussa
Meillä oli myös yhden lapsen kanssa ongelmia. Laitettiin tukeva reppu selkään ja pidettiin siitä kiinni, kun ei enää ollut apupyöriä. Tasapaino oli alussa aivan hukassa, mutta sitten yhtäkkiä kekkasi homman ja rupesi ajamaan kunnolla...
Hermo meni vanhemmilta monta kertaa...
Potkupyörä voisi olla hyvä vaihtoehto.
Sujuuko luistelu?
Kuten joku täällä sanoi, niin loivaan alamäkeen vain harjoittelemaan pyörällä, tai vaikka potkulaudalla laskien. Tällä tavoin on helpompi oppia tasapaino vartalon hallitsemisen avulla, ilman että tarvitsee samalla keskittyä polkemiseen. Sitten kun tämä on hallussa niin sitten polkeminen tasaisella mukaan.