Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Piti mennä piiriin, yksi vetäjistä soitti kitaraa piirin keskellä. Ounastelin jo tässä vaiheessa pahaa, mutta se millainen leikki seurasi, oli vieläkin hirveämpää.

Kaikkien piti vuoron perään vetää sellaisessa hirveässä Blues-vireessä laulunpätkä joka kertoo omasta elämästään.

Elämäni hirvein tilanne, pois ei saanut lähteä. En osaa laulaa, en sitten yhtään. En pysy nuotissa, saatikka niin että pitäisi jotain tiettyä genreä laulaa. Olen vielä tuskallisen ujo ja koulukiusaamistaustan takia kammoan esiintymistilanteita. Katsohan vielä niin kaikki muut piirissä istuvat vetivät supliikisti ja taitavasti omalla vuorollaan. Minun vuoroni kun tuli, paniikkikohtaus meinasi iskeä ja yritin todeta rennosti, että minä taidan skipata nyt, en oikeasti keksi mitään. Sitten kaikki ohjaajat alkoivat kovaan ääneen maanittelemaan ja vaatimaan " *minun nimeni* älä nyt ole tuollainen nössö! Älä viitsi nyt pingottaa! Joo kaikki osallistuu nyt hei! Kukaan ei nyt pingota heti alkuun!"

Vedin sitten ehkä hirveimmän blues-lauseenpätkän mitä on koskaan kuultu. Hävettää vieläkin, muiden ilmeistä näki, että tajusivat jälkeenpäin miksi koitin kieltäytyä kunniasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Tiimikoulutusta konsulttifirman tapaan: työporukan pitää pukeutua munkinkaapuihin ja antaa leikkimielinen lupaus luopua jostakin asiasta elämässä. Tyyliin: Lupaan luopua etanoiden syönnistä jne. Nää oli oikeastaan ihan hauskoja, mutta leikin loppuhuipennus ei: jokaisen piti ruoskia vuorollaan  (jonossa edelläolevaa) työkaveria köydellä takalistoon. Todella kornia!

Mitä vittua?! Jollekin firmalle maksetaan siitä, että se järjestää tuollaisia pellekoulutuksia? Taidanpa hakeutua alalle. Keksisin vaikka mitä aivovammaisia leikkejä. Ja idiootit maksaa!

Meillä oli riparilla sellainen, että tytöt ja pojat menivät vastakkain riviin ja kaikki joutuivat halaamaan toisiaan, inhottavaa. Lisäksi oli se kaatumisleikki/luottamusleikki, että takanaolevat ottaa kiinni, siitä sai onneksi kieltäytyä, kieltäydyin.

Leirikoulussa ala-asteella (!) meillä oli tuo vaatteiden riisumisleikki, jossa vaatteet muodostavat jonon, se oli tosi outoa, koska olimme n. 11-vuotiaita. 

Riparilla oli myös sellainen todella outo leikki, että kaikki kerääntyivät katsomaan näytöstä, jossa oli muistaakseni yksi ohjaajista ja yksi riparilaisista saman säkin alla ja he heittivät vaatekappaleita säkin alta lattialle ja ääntelivät jotenkin ähkien (en ole ihan varma, muistanko omiani) ja sitten kun oli paljon vaatteita heitetty ulos, joku toinen ohjaaja tuli suurieleisesti ja veti säkin pois ja samaan aikaan joku kolmas ohjaaja huusi että "älä", mutta alta paljastui täysissä pukeissa olleet ohjaaja ja riparilainen. Jäänyt mieleen, mutta mikä hemmetin pointti tälläkin oli, herätellä seksuaalisuutta???! Aivan uskomatonta.

Olen itse opettaja aikuispuolella ja itse olen tutustuttanut ryhmäläiset ihan vain siten, että jaan porukan n. 4 hengen ryhmiin, jaan kysymyslaput käteen (tyyliin, kerro nimi, mitä kieliä puhut, mitä teet vapaa-ajalla ym), ja kaikki kertovat, mitä haluavat kertoa. 

Opekoulutuksessa yksi ihan kiva tutustumisjuttu oli sellainen, että pienissä ryhmissä kukin kirjoittaa lapulle 3 väitettä itsestään, joista 1 on valhetta, tyyliin "olen hypännyt benjihypyn" ym, ja sitten muut arvaavat mikä olisi valheellinen väite. Ja tietenkin mitä uskomattomia (tosi)tarinoita kirjoitat, sen mielenkiintoisempi ja niistä yleensä sikiää muilta automaattisesti lisäkysymyksiä, "ihanks totta, olet kiertänyt koko Aasian" tai jotain vastaavaa. Kuitenkaan ei ole pakko paljastaa mitään sellaista mitä ei halua, vaan ihan normielämän juttuja. Toisaalta tuokaan ei varsinaisesti tutustuta pahemmin, riippuen vähän lauseista.

Tietovisa on myös hauska, siinä voi hiljaiset olla hiljaa ja muut huutaa vastauksia. Ei kyllä varsinaisesti tutustuta mutta ryhmähenkeä nostanee. 

Kauhea on se leikki, missä osallistujille jaetaan joku eläimen nimi paperilapulla. Sitten pitää silmät sidottuina/kiinni äännellä niinku se eläin ja etsiä toiset samat eläimet. Esim. possu-lapun saaneet kulkevat röhkien ympäriinsä silmät kiinni yrittäen etsiä toisia possuja. Inhottava leikki, johon olen joutunut osallistumaan useammankin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piipin Pieni kirjoitti:

Riparilla aikoinaan, oltiin ringissä ja piti laittaa sormi kaverin napaan. Sitten kuvailtiin muille miltä se tuntui. Pappi oli minun parini, muistan miten karvaiselta ja hikiseltä hänen kätensä tuntui. YÄK!

Sairasta. Kas kun ei laitettu sormea perseeseen.

Tehdään piiri ja laitetaan oma peukalo edellä olevan rektaaliin. Piiri lähtee pyörimään myötäpäivään kun kantele soi.

:D

Aaah, nämä introvertin kidutusriitit. Yks karmaisevampia kokemuksiani oli yliopistoaikojen alussa, kun mentiin ventovieraiden kanssa piiriin ja jokainen vuorollaan sanoi nimensä ja teki siihen nimeen sopivan koreografian samalla (siis joku pyörähdys tai temppu). Ei siis oltu millään tanssilinjalla aloittamassa yliopistoa. Niin noloa ja nöyryyttävää. Miksi kysyt, suunnitteletko jotain kivaa työpaikalle? :D

Ope kirjoitti:

Meillä oli riparilla sellainen, että tytöt ja pojat menivät vastakkain riviin ja kaikki joutuivat halaamaan toisiaan, inhottavaa. Lisäksi oli se kaatumisleikki/luottamusleikki, että takanaolevat ottaa kiinni, siitä sai onneksi kieltäytyä, kieltäydyin.

Leirikoulussa ala-asteella (!) meillä oli tuo vaatteiden riisumisleikki, jossa vaatteet muodostavat jonon, se oli tosi outoa, koska olimme n. 11-vuotiaita. 

Riparilla oli myös sellainen todella outo leikki, että kaikki kerääntyivät katsomaan näytöstä, jossa oli muistaakseni yksi ohjaajista ja yksi riparilaisista saman säkin alla ja he heittivät vaatekappaleita säkin alta lattialle ja ääntelivät jotenkin ähkien (en ole ihan varma, muistanko omiani) ja sitten kun oli paljon vaatteita heitetty ulos, joku toinen ohjaaja tuli suurieleisesti ja veti säkin pois ja samaan aikaan joku kolmas ohjaaja huusi että "älä", mutta alta paljastui täysissä pukeissa olleet ohjaaja ja riparilainen. Jäänyt mieleen, mutta mikä hemmetin pointti tälläkin oli, herätellä seksuaalisuutta???! Aivan uskomatonta.

Olen itse opettaja aikuispuolella ja itse olen tutustuttanut ryhmäläiset ihan vain siten, että jaan porukan n. 4 hengen ryhmiin, jaan kysymyslaput käteen (tyyliin, kerro nimi, mitä kieliä puhut, mitä teet vapaa-ajalla ym), ja kaikki kertovat, mitä haluavat kertoa. 

Opekoulutuksessa yksi ihan kiva tutustumisjuttu oli sellainen, että pienissä ryhmissä kukin kirjoittaa lapulle 3 väitettä itsestään, joista 1 on valhetta, tyyliin "olen hypännyt benjihypyn" ym, ja sitten muut arvaavat mikä olisi valheellinen väite. Ja tietenkin mitä uskomattomia (tosi)tarinoita kirjoitat, sen mielenkiintoisempi ja niistä yleensä sikiää muilta automaattisesti lisäkysymyksiä, "ihanks totta, olet kiertänyt koko Aasian" tai jotain vastaavaa. Kuitenkaan ei ole pakko paljastaa mitään sellaista mitä ei halua, vaan ihan normielämän juttuja. Toisaalta tuokaan ei varsinaisesti tutustuta pahemmin, riippuen vähän lauseista.

Tietovisa on myös hauska, siinä voi hiljaiset olla hiljaa ja muut huutaa vastauksia. Ei kyllä varsinaisesti tutustuta mutta ryhmähenkeä nostanee. 

Minkähän takia seurakunnan toiminnassa on näitä ääliömäisempiä "leikkejä"?

Romy kirjoitti:

Aaah, nämä introvertin kidutusriitit. Yks karmaisevampia kokemuksiani oli yliopistoaikojen alussa, kun mentiin ventovieraiden kanssa piiriin ja jokainen vuorollaan sanoi nimensä ja teki siihen nimeen sopivan koreografian samalla (siis joku pyörähdys tai temppu). Ei siis oltu millään tanssilinjalla aloittamassa yliopistoa. Niin noloa ja nöyryyttävää. Miksi kysyt, suunnitteletko jotain kivaa työpaikalle? :D

eiku vihaan tutustumisleikkejä syvästi. Kaikki niihin kuitenkin aina osallistuu, joten oon luullut olevani tyyliin ainoa. Oon luullut että mun ei niihin enää koskaan, ikinä tarvii osallistua, mutta sit avasin ketjun toiminnallisista vanhempainilloista. Ja alkoi nousta muistoja mieleen...

Nyt mulle on ainakin valjennut se, että mä en ole ainoa joka niitä vihaa.

-ap

Lusikassa kannetaan kananmunaa ja lusikanvarsi suussa.  Pysyykö vai ei?

Tansiitaan parin kanssa niin kauan kun musiikki soi ja sitten heittäydytään sylikkäin lattialle siis toinen siihen toisen syliin voimalla istumaan.  En muista oliko se voittaja joka joutuimmin heittäytyi.  Itse tulin kyllä kipeäksi moneksi päiväksi.  Selkää särki niin että en meinannut päästä kävelemään, tietäähän tuon kun 50-60 vuotias ylipainoinen heittäytyy lattialle voimalla.  Ihan hullua totella tuollaista. Nyt en tekisi.

Kyllä olisi hauskaa mielestäni, jos eduskunnassa tällaisia tutustumisleikkejä harrastettaisiin ja televisioitaisiin ne! Timo Soini Lolo-pelleksi pukeutuneenan varmaan kaiken jään rikkoisi! :D :D

Omalla kohdalla oksettavin oli yläasteen alussa, täysin vieraassa luokassa. Mentiin rinkiin tyttö-poika-asetelmaan niin että molemmilla puolilla oli vastakkaisen sukupuolen edustaja. Sitten piti kierrättää omenaa ringin ympäri suusta suuhun täysi ympyrä. ONNEKSI olin heti ringin alussa, niin ei tarvinnut ottaa omenasta muiden sylkeä suuhun! Eniten säälitti ne jotka pudottivat vuorollaan omenan maahan ja joutuivat sen sieltä suullaan poimimaan takaisin rinkiin kiertämään...

PONILEIKKI.

Seiskalla oli ysien jarjestamana kaikenlaisia seksivaritteisia muka-hauskoja leikkeja. Oli todella noyryyttavaa. Vielakohan noita tilaisuuksia pidetaan ylakoulun alkaessa?

Tuolloin en viela tohtinut kieltaytya, mutta myohemmin olen jattanyt kaikki leikit valiin.

Se missä työnnetään vuorotellen aina sormi jonkun perseeseen, ja tämä yrittää sitten silmät sidottuna arvata, että kenen sormi siellä perseessä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PONILEIKKI.

Oletkohan meidän koulun oppilas tai peräti työkaveri. -yläkoulun ope

Voi kuule, pääsin yläkoulusta vuosia sitten. Mutta käsittämätöntä, että sitä paskaleikkia vieläkin vedetään.

Vierailija kirjoitti:

Hampaattomat eläimet... siis et ollaa ringissä ja vuorollaan pitää sanoo eläin niin ettei näy hampaat viereiselle henkilölle D: ja sitte ku joku keksii sanoo sulle sapelihammastiikerin ja koitat sössöttää sen eteenpäin sasselihamhashtiikevi..

Tiedän tämän leikin! Olen joutunut leikkimään sitä sellaisilla säännölillä, että pelistä joutuu (siis pääsee) pois jos rupeaa nauramaan vierustoverin sössötykselle. Minä joka kerta teeskentelin heti alussa repeäväni nauruun, vaikkei huvittanut yhtään.

Minä olen myös kaikenlaisten tutustumisleikkien vannoutunut inhoaja. En ole ikinä ymmärtänyt miksi aikuisen ihmisen pitäisi ruveta leikkimään jotain idioottimaisia leikkejä jos ei halua. Ja tämän ketjun perusteella ylivoimaisesti suurin osa ei halua.

Oman kokemukseni mukaan aikuiset ihmiset tutustuvat parhaiten toisiinsa niin, että keitetään pannullinen kahvia (tee käy myös), isketään keksipaketti pöytään ja sitten saa juttu vapaasti kulkea. Kaikissa koulutuksissa missä olen ollut, olen parhaiten tutustunut sekä ohjaajiin että kurssikavereihin nimenomaan vartin kestävillä kahvitauoilla.

"Kuvitelkaa tähän lattialle Suomen kartta. Menkää siihen kohtaan, mistä olette kotoisin. Käydään sitten paikkakunnat läpi. "

Juu, eri tyyppien vetämänä on käyty aika monta kertaa töissä tämäkin läpi. Ei erityisen viihdyttävää, kun osa porukasta on ollut yli 20 vuotta talossa ja muutenkin on ihmisillä aika hyvin tiedossa, mistä kukin on kotoisin.

No mielestäni tietovisarata oli tosi ärsyttävä. Idea on sinällään hauska eikä kovin nöyryyttävä sinällään, mutta kyseessä oli suurimmaksi osaksi humanististen alojen opiskelijoista/valmistuneista koostuva ryhmä.

Se mikä oli typerää: kysymyksissä oli pelkkää matikkaa ja fysiikkaa. Jotain vitun vaikeita integraaleja yms, vähintään pitkän matikan tasoa, monesti yli.

Itselle kävi tuuri kun pariksi osui eräs fyysikko joka oli lukenut historiaa sivuaineenaan. Muita kävi sääli. Ihan kun olisi tehty tahallaan tuollainen että jotkut tuntisivat olonsa tyhmäksi. Varsinkin kun lopussa tulokset heijastettiin esille. Oli aika paljon nollia, vain yhdet täydet pisteet, tai läheskään täydet, ja siitä on kyllä yksin kiittäminen tätä fyysikkokaveria.

Näiden tutustumisleikkien ehkä pahin ongelma on, että niissä ihmiset yritetään mahdollisimman nopeasti tutustuttaa toisiinsa, ja eihän se normaalisti mene niin. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ajan kanssa vähän kerrallaan, eikä se toimi, että parinkymmenen minuutin aikana pitäisi tulla tutuksi huoneelliselle vieraita ihmisiä. Siis ihan oikeasti, jos aikanaan esi-isämme tai -äitimme olisivat savannin toisella laidalla liikettä huomatessaan ensi töikseen rynnänneet naapuriheimon jäsenen eteen matkimaan elefantin törähdyksiä tai pussaamaan jonkin muinaisen pehmolelun takapuolta, niin olisi saattanut kivikirveen heilahdus lopettaa sen tutustumisleikin lyhyeen. Minusta tuota totuutta pitäisi edelleen kunnioittaa näiden "hauskojen" tutustumisleikkien kohdalla ja antaa porukan itse päättää missä tahdissa haluavat alkaa kaveerata.