Miksi pettämistä/jättämistä puolustellaan niin paljon?

Näitä puolustelevia kommentteja kun lukee, niin on vaan tyytyväinen sinkkuna oloon. Mieluummin yksin ja itseään arvostaen kuin ihmisen kanssa, joka koska tahansa häippäisee mielihalujensa matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sä kai elät vain kerran

Niin elää ne petetyt perheenjäsenetkin. Mutta mitäpä niiden sirpaleiksi hajonneesta tunne-elämästä ja mielenterveydestä, pettäjä kun elää vaan omien halujensa mukaan.

Tämä on vahingollinen uskomus, joka ei useinkaan ole totta. Ei avioeron tarvitse olla lapsille mikään mt-asia, vaan usein se nimenomaan tarjoaa mahdollisuuden jättää traumaattinen perhetilanne taakse. Toki moni avioerolapsi on ehtinyt kärsiä liian pitkään vanhempien huonosta suhteesta, mutta parempi ero myöhään kuin ei milloinkaan. Siis tapauksissa, joissa vanhempien liitto on ankea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni asia on muuttunut entisistä ajoista niin uskollisuutta ja kunnollisempaa moraalia kaipaan. Nykyisin pidetään jotenkin sinisilmäisenä haaveilijana, jos odotat uskollisuutta parisuhteessa ja myötä- ja vastoinkäymisissä rinnalla olemista. Toki ennenkin on oltu uskottomia, mutta silloin sitä ei katsottu näin suopeasti kuin nyt.

Itse asiassa ennen on ollut enemmänkin uskottomuutta, mutta siitä ei puhuttu. Avioliittoa ei purettu ja perhettä hajotettu vain siksi, että miehellä oli rakastajatar. Varsin arvostetulla edesmenneellä valtionpäämiehellämme Kekkosella oli elämänsä aikana useampiakin rakastajattaria, joista monet tiesivät, mutta siitä ei puhuttu ainakaan Sylvi Kekkosen kuullen. 

Todennäköisesti Sylvi tiesi niistä muutenkin vaikka ei niistä erityisesti hänen kuultensa puhuttu. Itse ajattelen että ihan hyvä niin hän varmasti olisi voinut asian itsekin nostaa esille jos olisi asiaa julkisesti halunnut käsitellä.

Hyvin todennäköisesti tiesi, mutta ei se ollut Sylville mikään syy erota Urhosta. 

Vierailija kirjoitti:

Musta jättäminen hyvästä syystä (esim. väkivalta ym) on eri asia ku jättäminen toisen tyypin vuoksi.

No aika usein jättäminen tapahtuu hyvästä syystä. Miehet vaan tarvitsevat useimmiten toisen naisen tukea ennenkuin uskaltavat lähteä edellisen pirttihirmun kynsistä.  Jättäminen on rehellistä ja rohkeaa, jättäjä joutuu kestämään ympäristön syyllistävän asenteen ja jätetyn uhriutumisshown. Vaikka usein syy lähtöön on ollut vähintään yhtä paljon siinä jätetyssä. 

Jos multa kysytään, niin pettämiseen taipuvaiset ja pelkkien tunteiden varassa eläjät vois jättäytyä perinteisten parisuhteiden ulkopuolelle tai ainakin kertoa heti suhteen aluks "saatan sit vähän pettää tai lähtee toisen matkaan jos musta silt tuntuu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jättäminen hyvästä syystä (esim. väkivalta ym) on eri asia ku jättäminen toisen tyypin vuoksi.

No aika usein jättäminen tapahtuu hyvästä syystä. Miehet vaan tarvitsevat useimmiten toisen naisen tukea ennenkuin uskaltavat lähteä edellisen pirttihirmun kynsistä.  Jättäminen on rehellistä ja rohkeaa, jättäjä joutuu kestämään ympäristön syyllistävän asenteen ja jätetyn uhriutumisshown. Vaikka usein syy lähtöön on ollut vähintään yhtä paljon siinä jätetyssä. 

Taidat itse olla se toinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni asia on muuttunut entisistä ajoista niin uskollisuutta ja kunnollisempaa moraalia kaipaan. Nykyisin pidetään jotenkin sinisilmäisenä haaveilijana, jos odotat uskollisuutta parisuhteessa ja myötä- ja vastoinkäymisissä rinnalla olemista. Toki ennenkin on oltu uskottomia, mutta silloin sitä ei katsottu näin suopeasti kuin nyt.

Itse asiassa ennen on ollut enemmänkin uskottomuutta, mutta siitä ei puhuttu. Avioliittoa ei purettu ja perhettä hajotettu vain siksi, että miehellä oli rakastajatar. Varsin arvostetulla edesmenneellä valtionpäämiehellämme Kekkosella oli elämänsä aikana useampiakin rakastajattaria, joista monet tiesivät, mutta siitä ei puhuttu ainakaan Sylvi Kekkosen kuullen. 

Todennäköisesti Sylvi tiesi niistä muutenkin vaikka ei niistä erityisesti hänen kuultensa puhuttu. Itse ajattelen että ihan hyvä niin hän varmasti olisi voinut asian itsekin nostaa esille jos olisi asiaa julkisesti halunnut käsitellä.

Hyvin todennäköisesti tiesi, mutta ei se ollut Sylville mikään syy erota Urhosta. 

Eli pettäminen ei pitäisi olla syy erota kenellekään muillekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni asia on muuttunut entisistä ajoista niin uskollisuutta ja kunnollisempaa moraalia kaipaan. Nykyisin pidetään jotenkin sinisilmäisenä haaveilijana, jos odotat uskollisuutta parisuhteessa ja myötä- ja vastoinkäymisissä rinnalla olemista. Toki ennenkin on oltu uskottomia, mutta silloin sitä ei katsottu näin suopeasti kuin nyt.

Itse asiassa ennen on ollut enemmänkin uskottomuutta, mutta siitä ei puhuttu. Avioliittoa ei purettu ja perhettä hajotettu vain siksi, että miehellä oli rakastajatar. Varsin arvostetulla edesmenneellä valtionpäämiehellämme Kekkosella oli elämänsä aikana useampiakin rakastajattaria, joista monet tiesivät, mutta siitä ei puhuttu ainakaan Sylvi Kekkosen kuullen. 

Todennäköisesti Sylvi tiesi niistä muutenkin vaikka ei niistä erityisesti hänen kuultensa puhuttu. Itse ajattelen että ihan hyvä niin hän varmasti olisi voinut asian itsekin nostaa esille jos olisi asiaa julkisesti halunnut käsitellä.

Hyvin todennäköisesti tiesi, mutta ei se ollut Sylville mikään syy erota Urhosta. 

Eli pettäminen ei pitäisi olla syy erota kenellekään muillekaan?

En mä niin sanonut. Kommentoin vain tuota aiempaa väitettä, että ennen ei olisi muka juurikaan petetty. Kyllä petettiin, mutta siitä ei yleensä puhuttu eikä sen vuoksi erottu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sä kai elät vain kerran

Niin elää ne petetyt perheenjäsenetkin. Mutta mitäpä niiden sirpaleiksi hajonneesta tunne-elämästä ja mielenterveydestä, pettäjä kun elää vaan omien halujensa mukaan.

Tämä on vahingollinen uskomus, joka ei useinkaan ole totta. Ei avioeron tarvitse olla lapsille mikään mt-asia, vaan usein se nimenomaan tarjoaa mahdollisuuden jättää traumaattinen perhetilanne taakse. Toki moni avioerolapsi on ehtinyt kärsiä liian pitkään vanhempien huonosta suhteesta, mutta parempi ero myöhään kuin ei milloinkaan. Siis tapauksissa, joissa vanhempien liitto on ankea.

Nyt ei ollut kyse avioerosta tai jättämisestä vaan pettämisestä. Pettäminen rikkoo petettyjen perheenjäsenten luottamuksen ja uskon ihmisiin, osa ei kykene enää ikinä parisuhteisiin tuon jälkeen. Erilaiset masennus- ja ahdistusoireet, unettomuus ja osalla jopa itsetuhoisuus on osa elämää petetyksi tulemisen jälkeen. Tuskin siis parantaa kenenkään elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Näitä puolustelevia kommentteja kun lukee, niin on vaan tyytyväinen sinkkuna oloon. Mieluummin yksin ja itseään arvostaen kuin ihmisen kanssa, joka koska tahansa häippäisee mielihalujensa matkaan.

Minä ajattelen niin, että parisuhteeseen kannattaa ryhtyä vasta kun ensin tutustuu toiseen ja tietää haluavansa sitoutua tähän. Jos suhdetta ei ole aloitettu hetken mielijohteesta, ei siitä yleensä hetken mielijohteesta halua erotakaan. Jos suhteessa ei halua olla, on epäreilua roikottaa toista mukana. Jättäminen on silloin eettisesti kestävin ratkaisu.

Ja ei, en meinaa että joka ongelman pitäisi johtaa jättämiseen. En minä ainakaan haluaisi lopettaa suhdetta pikkuongelman takia, koska hyvä suhde perustuu niin paljolle, ettei se ihan vähään kaadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni asia on muuttunut entisistä ajoista niin uskollisuutta ja kunnollisempaa moraalia kaipaan. Nykyisin pidetään jotenkin sinisilmäisenä haaveilijana, jos odotat uskollisuutta parisuhteessa ja myötä- ja vastoinkäymisissä rinnalla olemista. Toki ennenkin on oltu uskottomia, mutta silloin sitä ei katsottu näin suopeasti kuin nyt.

Itse asiassa ennen on ollut enemmänkin uskottomuutta, mutta siitä ei puhuttu. Avioliittoa ei purettu ja perhettä hajotettu vain siksi, että miehellä oli rakastajatar. Varsin arvostetulla edesmenneellä valtionpäämiehellämme Kekkosella oli elämänsä aikana useampiakin rakastajattaria, joista monet tiesivät, mutta siitä ei puhuttu ainakaan Sylvi Kekkosen kuullen. 

Todennäköisesti Sylvi tiesi niistä muutenkin vaikka ei niistä erityisesti hänen kuultensa puhuttu. Itse ajattelen että ihan hyvä niin hän varmasti olisi voinut asian itsekin nostaa esille jos olisi asiaa julkisesti halunnut käsitellä.

Hyvin todennäköisesti tiesi, mutta ei se ollut Sylville mikään syy erota Urhosta. 

Eli pettäminen ei pitäisi olla syy erota kenellekään muillekaan?

En mä niin sanonut. Kommentoin vain tuota aiempaa väitettä, että ennen ei olisi muka juurikaan petetty. Kyllä petettiin, mutta siitä ei yleensä puhuttu eikä sen vuoksi erottu. 

Yleisesti sitä ei minusta silti paheksuttu sen enempää kuin nykyisin. Paremminkin hyväksyttiin se että suhteella oli muitakin "hyötyjä" kuin romanttinen rakkaus ja uskollisuus puolisolle.

En ymmärrä mitä väärää on jättämisessä.. Jos mun mies haluis panna muita, toivon todella että hän jättää mut, eikä petä.

Pettäminen on aina väärin. Jättäminen ei koskaan.

Varmaan siksi, että jokaisella on oikeus täällä olla ihan sen kanssa, jonka kanssa huvittaa ja haluaa olla.

Tietenkin on suotavaa jättää ennenkuin pettää, mutta suurempaan rakkauteen vaihtamisessa en näe mitään väärää. Elämme vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Jos multa kysytään, niin pettämiseen taipuvaiset ja pelkkien tunteiden varassa eläjät vois jättäytyä perinteisten parisuhteiden ulkopuolelle tai ainakin kertoa heti suhteen aluks "saatan sit vähän pettää tai lähtee toisen matkaan jos musta silt tuntuu".

Hyvä idea. Olisi kamalaa lähteä parisuhteeseen sillä mielellä, että on kestettävä kaikki paska siitä lähtien, ihan vaan siksi, että ollaan parisuhteessa eikä pettäminen tai jättäminen tule kysymykseen. Ja jos toisen lähtökohta on se, että saa tehdä mitä vaan paitsi pettää, en tosiaankaan uskaltautuisi tuollaiseen järjestelyyn mukaan.

Sitten on myös ihmisiä, joille pippeli-pimppiin-toiminta ei ole parisuhteen keskeisin tai tärkein elementti. Eli eivät koe suurtakaan syyllisyyttä seksisuhteesta, jos siihen ei liity halua jättää puoliso (vrt. Kekkonen).

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että jokaisella on oikeus täällä olla ihan sen kanssa, jonka kanssa huvittaa ja haluaa olla.

Tietenkin on suotavaa jättää ennenkuin pettää, mutta suurempaan rakkauteen vaihtamisessa en näe mitään väärää. Elämme vain kerran.

Tekis mieli toivoa, että sun puoliso löytää sen "suuremman rakkauden" jostain muualta, vaikka puolet nuoremmasta ja kauniimmasta naisesta. Varmaan muuttuis sullakin ääni kellossa tai sit ei, kun eihän siinä susta oo mitään väärää.

Blogi In The middle. Aika kauheaa luettavaa muutamat viimeisimmät postaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni asia on muuttunut entisistä ajoista niin uskollisuutta ja kunnollisempaa moraalia kaipaan. Nykyisin pidetään jotenkin sinisilmäisenä haaveilijana, jos odotat uskollisuutta parisuhteessa ja myötä- ja vastoinkäymisissä rinnalla olemista. Toki ennenkin on oltu uskottomia, mutta silloin sitä ei katsottu näin suopeasti kuin nyt.

Ei sitä katsottu suopeasti, vaan miehet "varmisti", että akat pitävät suunsa kiinni. Tai se oli niin häpeällistä, ettei petetyt halunneet puhua siitä.

Nyt asia kuitenkin nostetaan esille, jos tällaista on käynyt.

Pitäähän mamman saada elää miten haluaa, mamma on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta jättäminen hyvästä syystä (esim. väkivalta ym) on eri asia ku jättäminen toisen tyypin vuoksi.

No aika usein jättäminen tapahtuu hyvästä syystä. Miehet vaan tarvitsevat useimmiten toisen naisen tukea ennenkuin uskaltavat lähteä edellisen pirttihirmun kynsistä.  Jättäminen on rehellistä ja rohkeaa, jättäjä joutuu kestämään ympäristön syyllistävän asenteen ja jätetyn uhriutumisshown. Vaikka usein syy lähtöön on ollut vähintään yhtä paljon siinä jätetyssä. 

Taidat itse olla se toinen nainen?

Olen ollut sekä petetty, että pettäjä, jätetty että jättäjä. Olen ollut toinen nainen. Sekä ykkönen joka jäi kakkosen takia kakkoseksi. Aika monta näkökulmaa on. Kun tähän lisätään vielä ystävien ja tuttavien vastaavia kokemuksia niin tiedän mistä puhun. Eroon kuuluu lähes aina se, että se jätetty syyllistää jättäjän ja kerää itse joukkonsa uhriparkana. (Tähän sorruin pulassa itsekin) vaikka se ero lopulta on myös jätetyn etu. Surkeasta parisuhteesta kärsivät kaikki. Osa jätetyistä ottaa vastuun elämästään ja pääsee eteenpäin. Osa jää tuohon uhrin asemaan syyttelemään muita ja vaatimaan elämältä (ja muilta ihmisiltä) hyvistystä kärsimyksistään. Ja nää ovat usein niitä jotka liitossa oliva niitä pirttihirmuja :)