ensirakkaus ei koskaan ruostu.

Itselleni kyllä, mutta usealle ei.

Riippuu kai mikä lasketaan ensirakkaudeksi. Minä olin kovin rakastunut silloin teininä henkilöön, jota pidän jossain määrin ensirakkautenani; muistan, että se oli silloin elämääkin suurempaa. Mutta nykyään en edes tietyssä määrin "laske" häntä mukaan. Eli jos ensirakkauteni oli se, joka yli 20-vuotiaana sai minut oivaltamaan itsestäni jotain ja jonka kanssa kävin pisimmän "kasvumatkan ihmiseksi", niin sitten kyllä, jollain tavalla rakastan häntä aina. Mutta jos ensirakkaus on se, jonka kanssa olin 15-vuotinaana (ja koin mm. ekan kerran seksiä), niin sitten en tosiaankaan edes ajattele häntä enää.

Ei helvetti mitä paskaa.

Mun ensirakkaus oli pahoinpitelevä ja narkkaava juoppo.

Luulin että rakkaus on sitä, koska mua ei oltu ikinä rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai mikä lasketaan ensirakkaudeksi. Minä olin kovin rakastunut silloin teininä henkilöön, jota pidän jossain määrin ensirakkautenani; muistan, että se oli silloin elämääkin suurempaa. Mutta nykyään en edes tietyssä määrin "laske" häntä mukaan. Eli jos ensirakkauteni oli se, joka yli 20-vuotiaana sai minut oivaltamaan itsestäni jotain ja jonka kanssa kävin pisimmän "kasvumatkan ihmiseksi", niin sitten kyllä, jollain tavalla rakastan häntä aina. Mutta jos ensirakkaus on se, jonka kanssa olin 15-vuotinaana (ja koin mm. ekan kerran seksiä), niin sitten en tosiaankaan edes ajattele häntä enää.

Ensirakkaus on AINA tietenkin se ensimmäinen rakkaus. Ei eka ääni tai seurustelu vaan eka rakkaus. Vaikka viisivuotiaana. Mun ensirakkaus oli poika hiekkalaatikolla ja sen elämä ollut ihan älyttömän kovaa. Mut rakastaisin sitä jos ois mahdollista tehdä se.

Ei todellakaan syty uudelleen.

No ei kyllä.

Itse näin juuri viime viikonloppuna pitkästä aikaa ensirakkauteni (jonka kanssa oltiin yhdessä teininä pari vuotta, ekat seksikerrat, kokeiltiin ekaa kertaa kaikkea "jännää" seksissä hänen kanssaan jne.) ja ajattelin vain, että hui kauhee miten nuori ihminen on voinut rupsahtaa.

Mitään rakkaudellisia saati seksuaalisia tunteita hän ei herättänyt, lähinnä olin että mitä helvettiä, miten siitä on tommonen tullut.

Teininä oli niin suloinen ja fresh poika, nyt (vasta 24-vuotiaana) ruma ja elähtänyt bilettäjä (juoppo).

Eikä meillä ollut enää mitään yhteistä.

Ei tehnyt mieli edes vanhoja muistella sellasen kanssa.

N24

Kyllä se ruostuu. Ensirakkauteni kohdalla tunteet säilyivät vuosia. Emme ikinä seurustelleet, mutta olimme läheisiä. Itse lopulta ihastuin toiseen ja aloin seurustelemaan, mutta tunteet ensirakkauteen olivat silti jäljellä, vaikka emme olleetkaan enää yhteydessä toisiimme. Muutama vuosi siihen vielä meni, ennen kuin tunteeni hiipuivat tähän ensirakkauteen. Nyt, usean vuoden päästä, olemme tämän ensirakkauden kanssa yllättäen samalla työpaikalla. Hänellä perhe, minulla myös avomies. En tunne häntä kohtaan enää mitään romanttisia tuntemuksia. 

Minulle ainakin. Vielä vuosikymmenienkin jälkeen tunnen ensirakkauden kanssa jonkin yhteyden. Välitän hänestä varmaan hautaan saakka. Meillä ei kuitenkaan sen kummenpaa ole. Silloin tällöin jutellaan ja kysellään toisiltamme kuulumiset. Voisi ehkä olla vieläkin jos etäisyys välillä ei olisi niin pitkä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka rakkaudesta olisi vuosia tai vuosikymmeniä, se aina syttyy uudelleen kun näkee toisen. Vaikka olisi varattu. Vaikka olisi tapahtunut mitä vain siinä välillä? Onko ensirakkaus se ainoa oikea rakkaus?

Kuka sitten on virallinen ensirakkaus?

Olin ensimmäisen kerran ihastunut poikaan 10-vuotiaana.

18-vuotiaana aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni,kyseessä oli molemmilla osapuolilla yksinolemisen pelko,ei rakkaus.Se kesti vuoden.

Parikymppisenä löysin aidon rakkauden,jonka kanssa olen yhä kolmikymppisenä.

Minkä näistä pitäisi olla se ruostumaton ensirak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai mikä lasketaan ensirakkaudeksi. Minä olin kovin rakastunut silloin teininä henkilöön, jota pidän jossain määrin ensirakkautenani; muistan, että se oli silloin elämääkin suurempaa. Mutta nykyään en edes tietyssä määrin "laske" häntä mukaan. Eli jos ensirakkauteni oli se, joka yli 20-vuotiaana sai minut oivaltamaan itsestäni jotain ja jonka kanssa kävin pisimmän "kasvumatkan ihmiseksi", niin sitten kyllä, jollain tavalla rakastan häntä aina. Mutta jos ensirakkaus on se, jonka kanssa olin 15-vuotinaana (ja koin mm. ekan kerran seksiä), niin sitten en tosiaankaan edes ajattele häntä enää.

Ensirakkaus on AINA tietenkin se ensimmäinen rakkaus. Ei eka ääni tai seurustelu vaan eka rakkaus. Vaikka viisivuotiaana. Mun ensirakkaus oli poika hiekkalaatikolla ja sen elämä ollut ihan älyttömän kovaa. Mut rakastaisin sitä jos ois mahdollista tehdä se.

Kiitos tarkennuksesta.Siinä tapauksessa ensirakkauteni oli poika,johon ihastuin ala-asteella.Olimme myös samalla yläasteella,sitten samassa lukiossa ja samassa kauppaopistossa,sen jälkeen kadotin hänet,unohtanut en ole.

Tosin kuulin joku aika sitten,että hän on mennyt kihloihin miehen kanssa.Ilmankos rakkauteni jäi yksipuoliseksi.

No mä en kyllä keksi ketään, josta ajattelisin noin. Ensi-ihastus ei herätä mitään tunteita. Ensimmäinen poikaystävä ei herätä mitään tunteita. Ensimmäinen seksikumppani (ja ex-mies, lasteni isä) on edelleen elämässäni mukana, mukavat ja mutkattomat välit, ei mitään romanttista tai seksuaalista.

Mä taas kilahdan aina säännöllisesti vuosien välillä kun nään ensirakkauteni. Hän on edelleen komea ja hänestä on kehittynyt mukava ihminen. Huomaan että kaikki muutkin rakkauteni jotenkin muistuttavat häntä joko ulkoisesti tai muuten. Koin rakkauteni 11 vuotiaana. Hänelle en asiasta ole koskaan kertonut ja tuskin kerrokkaan. Hän on onnellinen omassa elämässään ja se riittää minulle.

Mun ensirakkauteni kohde on jo kuollut :(

Ensirakkaus ruostuu kun pelti happosateessa.

Koska nyt näyttää olevan epäselvyyttä ensirakkaudesta niin laitan virallisen määritelmän tähän.

Ensirakkaus on se jota on höylännyt.

Mitkään 10 vuotiaana nurkan takaa nähdyt ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt näyttää olevan epäselvyyttä ensirakkaudesta niin laitan virallisen määritelmän tähän.

Ensirakkaus on se jota on höylännyt.

Mitkään 10 vuotiaana nurkan takaa nähdyt ei ole.

No ei tasan ole.

Ensimmäinen seksipartneri oli vain kiva kokeilukaveri. Ensirakkaus oli toinen seksikumppanini.

Mikä ihmeen rakastamista pelkkä hauskanpitoseksi on?

Kyllä aito rakkaus on eri juttu kuin pano.

No jos itsekin nimittää tunnetta ihastumiseksi niin ei kai se silloin mikään rakkaus ole.

Minun ensirakkaus oli näin jälkeenpäin ajatellen 28 vuotiaana vaikka vakavia parisuhteita oli ennen sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt näyttää olevan epäselvyyttä ensirakkaudesta niin laitan virallisen määritelmän tähän.

Ensirakkaus on se jota on höylännyt.

Mitkään 10 vuotiaana nurkan takaa nähdyt ei ole.

Ai että ensirakkauden kanssa pitäisi päästä sänkyyn asti vai? Entä jos näin ei ole käynyt?

Mun ensirakkaus oli juurikin 13-vuotiaana erääseen poikaan luokallani. Poika ei ikinä tiennyt tästä, mutta minä rakastin häntä ainakin 3 vuotta yksipuolisesti. Vielä monta vuotta sen jälkeenkin se oli hän, jonka kanssa olisin alkanut seurustelemaan koska vain. Mutta ei tullut mahdollisuutta.

En enää usko, että rakastuisin häneen, jos näkisimme. Näin hänet kerran humalassa koulun discossa kun itse olin jo lukiossa ja hän oli jatkanut kauppikseen. Se ei vielä sammuttanut tunteitani, vaikka ei mukavalta näyltä tuntunutkaan, mutta myöhemmin aloin miettiä, että mitä kihtovaa hänessä on, jos hän on amistason koulutuksen käynyt perjantaisin dokaava sohvaperuna? (Tätä en tosin tiedä).

Nykyisin olen sitä mieltä, että minulla on uusi ensirakkaus, joka oli täysin toisella tasolla tuon kanssa. Tämän rakkauden kanssa olisin halunnut seksiäkin ekaa kertaa elämässäni halusin seksiä miehen kanssa, mutta eipä siinäkään päästy edes seurusteluasteelle. Silti mulla on kumppaneita ollut, mutta en kutsu heitä rakkauksiksi.