ensirakkaus ei koskaan ruostu.

Ihminen joka tasottelee rakkautensa kohteet ei ole oikeasti edes rakastunut koskaan. Ensirakkauteni on juuri sellainen mikä hänestä piti tullakkin ja siis sun mitalla ajattelen tasokas. Mulle taas riittää että hän on onnellinen.

LOL :-D En edes tunnistaisi lähes 40 vuoden takaista ensirakkauttani, jos hän tulisi vastaan, saati että ajattelisin ja muistelisin häntä.

Eipä ole ruostunut. 20 vuoden jälkeenkään. Se oli ensirakkauteni enkä ole koskaan tuntenut mitään sellaista ketään kohtaan. En koskaan saanut häntä. Kerroin hänelle jokin aika sitten että rakastan ikuisesti. Olen kyllä jo hyväksynyt sen että en häntä saa. Hän on kai sinkku kuitenkin.. Onneksi ihminen ei tiedä tulevaisuudestaan, nuorena kun unelmoin että kun tullaan täysi-ikäiseksi niin hän tulee järkiinsä ja lopettaa ne sekoilut.. Uskoin vahvasti että päädymme yhteen. En olisi kestänyt jos olisin silloin saanut tietää että emme tule menemään yhteen ja hän päätyy naimisiin kaverini kanssa.

Tunnen yhden ensirakkausparin. Sinä olleet yhessä. Ja kyllä sen ensirakkautensa muistaa. Hän syöpyy sydämeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt näyttää olevan epäselvyyttä ensirakkaudesta niin laitan virallisen määritelmän tähän.

Ensirakkaus on se jota on höylännyt.

Mitkään 10 vuotiaana nurkan takaa nähdyt ei ole.

No ei tasan ole.

Ensimmäinen seksipartneri oli vain kiva kokeilukaveri. Ensirakkaus oli toinen seksikumppanini.

Mikä ihmeen rakastamista pelkkä hauskanpitoseksi on?

Horot on tietysti asia erikseen.

Useimmat kuitenkin menee sänkyyn vasta sen ensirakkauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt näyttää olevan epäselvyyttä ensirakkaudesta niin laitan virallisen määritelmän tähän.

Ensirakkaus on se jota on höylännyt.

Mitkään 10 vuotiaana nurkan takaa nähdyt ei ole.

Ai että ensirakkauden kanssa pitäisi päästä sänkyyn asti vai? Entä jos näin ei ole käynyt?

Se oli yksipuolinen ihastus ei rakkaus.

Täysin väärä käsitys. Et ole kuullut yksipuolisesta rakkaudesta? Kun olisi täysin valmis rakastamaan ihmistä ja rakastaakin, mutta toinen ei vastaa tunteisiin.

Kyllä ruostui minun tapauksessani ja hyvä niin. Ja siis kyse ei ollut ensimmäisestä parisuhteesta tai ihastumisesta, vaan ensirakkaudesta jonka kanssa olin parisuhteessa.

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Täysin väärä käsitys. Et ole kuullut yksipuolisesta rakkaudesta? Kun olisi täysin valmis rakastamaan ihmistä ja rakastaakin, mutta toinen ei vastaa tunteisiin.

Juuri näin!Se ensirakkaus on joka tapauksessa ensi rakkaus,vaikka olisi yksipuolista.

Nostan tätä ketjua koska olen säälittävä. Mä rakastuin joskus seiskalla itseäni muutaman vuoden vanhempaan poikaan. Oltiin samaa kaveriporukkaa. Jotain kädestäpitämistä oli ja monta vuotta myöhemmin harrastettiin seksiäkin. Oltiin samaa kaveriporukkaa ja törmättiin nuorempana usein. Ei koskaan seurustelu ja aika yksipuolista tuo mun rakkaus oli.

No mä ihastuin muihin, seurustelin, menin kihloihin ja sain lapsen. Jokaikisen miehen viereltä kaipasin ensirakkauteni viereen. Kun suhde rakoili hakeuduin hänen sänkyynsä.

Puhuimme, että hänestä ei ole isäpuoleksi lapselleni. Itkettiin.

Jo kaukaa aina huomasin hänet. Voi luoja sitä sähköä ei koskaan voinut olla noteeraamatta.

Myöhemmin löysin sen oikean ja menin naimisiin. Enää en juossut ensirakkauteni sänkyyn karkuun parisuhdetta. Edelleen minulla oli kuitenkin tunteita häntä kohtaan. Nyt olin vaan tehnyt valintani. Toivoin, että hänkin löytäisi jonkun ja tulisi onnelliseksi.

Pari vuotta sitten sain puhelun. Ensirakkauteni oli tehnyt itsemurhan. Itkin monta päivää ja mieheni kuunteli.

Edelleen sanon ensirakkaudelleni huomenta ja hyvää yötä. Ajattelen päivittäin. Mietin mitä kaikkea jätin kertomatta. Miksen sanonut miten erityinen paikka hänellä oli minun sydämessä. Juttelen syksyn myrskylle ja kuvittelen hänen vastaavan tuulessa. Nytkin itken kun tätä kirjoitan.

Edelleen olen onnellisesti naimisissa ja lapsia on 4

Aromipesä saattaa ajan myötä ruostua.

Mun ensirakkaus tuli esiin vasta viime kesänä vaikka mulla ikää jo reilu 40v. Olin yksissä kesäjuhlissa ja kuinka ollakkaan siellä oli mies jonka heti tunsin. Viimeksi oltiin nähty kun mä olin jotain 4v. Että tuli lämmin tunne. Olin häntä ajatellut näinä vuosina usein. En aikuisena edes ollut nähnyt häntä. Ja silti heti kun hän käveli ohitse tiesin kuka oli. Siinä me syötiin jädet ja juotiin kahvit. Juteltiin maailman asioista. Ollaan nyt nähty silloin tällöin . Miksi hän sitten olisi se eka rakkaus? Koska muistan aina kuinka kuvittelin pienenä kuinka juuri tämän pojan kanssa leikittäisiin majaa, yrittäisi jne. Muistan aina sanoneeni äidille että xxx on mun kaveri vaikkei niin ollut. Ensirakkaus ei todella ruostu 😊

Kyllä ruostuu. En voisi kuvitellakaan seukkavani ns. ensirakkauteni kanssa enkä  halua edes tavata häntä.

Kyllä se ruostui, vaikka toisin silloin teininä luulin.

Minun ensirakkaus oli vuotta vanhempi poika.. Itse olin silloin kasilla.

Tavattiin jossakin kaupungilla sattumalta, kumpikin alkoholin vaikutuksen alaisena. Se ilta käveltiin käsikädessä ja halailtiin yms. ihan viatonta.

Seuraavana päivänä tajusin, että olen rakastunut. Ja se tunne oli niin voimakas.

Asuttiin eri kaupungeissa, ei nähty tuon jälkeen kuin pari kertaa. Ei ikinä harrastettu mitään seksiä, eikä muistaakseni edes pussattu. Muistan ajatelleeni, että tässä on kaikki, mitä ikinä haluan, kun istuin sen pojan vieressä ja halattiin ja juteltiin tuntikausia.

En päässyt eroon noista tunteista moneen vuoteen, vaikka aloin seurustelemaan toisen pojan kanssa.

Lopulta vuodet kuitenkin tekivät tehtävänsä ja tunteetkin hävisivät pikkuhiljaa. Enää niitä ei ole, mutta samanlaista puhdasta rakkautta en ole kokenut enää ketään kohtaan sen jälkeen. Nykyinen kumppani on kuitenkin melko lähellä. Yhtä rakas, mutta eri lailla, aikuisia kun ollaan.

Minun ensi rakkaus ei herätä yhtään mitään tunteita,ei siis mitään,miehelleni olin ensi rakkaus ja rakastamme toisiamme hillittömästi yhä 25 yhteisen vuoden jälkeenkin,ensirakkauden kanssa en olisi ikinä edes harkinnut perhettä,nyt minulla on ihanat lapset rakkaani kanssa enkä voisi olla onnellisempi

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä ketjua koska olen säälittävä. Mä rakastuin joskus seiskalla itseäni muutaman vuoden vanhempaan poikaan. Oltiin samaa kaveriporukkaa. Jotain kädestäpitämistä oli ja monta vuotta myöhemmin harrastettiin seksiäkin. Oltiin samaa kaveriporukkaa ja törmättiin nuorempana usein. Ei koskaan seurustelu ja aika yksipuolista tuo mun rakkaus oli.

No mä ihastuin muihin, seurustelin, menin kihloihin ja sain lapsen. Jokaikisen miehen viereltä kaipasin ensirakkauteni viereen. Kun suhde rakoili hakeuduin hänen sänkyynsä.

Puhuimme, että hänestä ei ole isäpuoleksi lapselleni. Itkettiin.

Jo kaukaa aina huomasin hänet. Voi luoja sitä sähköä ei koskaan voinut olla noteeraamatta.

Myöhemmin löysin sen oikean ja menin naimisiin. Enää en juossut ensirakkauteni sänkyyn karkuun parisuhdetta. Edelleen minulla oli kuitenkin tunteita häntä kohtaan. Nyt olin vaan tehnyt valintani. Toivoin, että hänkin löytäisi jonkun ja tulisi onnelliseksi.

Pari vuotta sitten sain puhelun. Ensirakkauteni oli tehnyt itsemurhan. Itkin monta päivää ja mieheni kuunteli.

Edelleen sanon ensirakkaudelleni huomenta ja hyvää yötä. Ajattelen päivittäin. Mietin mitä kaikkea jätin kertomatta. Miksen sanonut miten erityinen paikka hänellä oli minun sydämessä. Juttelen syksyn myrskylle ja kuvittelen hänen vastaavan tuulessa. Nytkin itken kun tätä kirjoitan.

Edelleen olen onnellisesti naimisissa ja lapsia on 4

Nyt järki käteen hyvä nainen. Käytä hetki sen miettimiseen, miltä tuntuisi menettää nykyinen miehesi, lastesi isä ja ihminen joka on jakanut kanssasi parisuhteen arjen ja koettelemukset - vieläkö kaipaisit sitä ensirakkautta enemmän, vieläkö hän tuntuisi olevan ylitse muiden?

Usein kun kaipaa jotain paikkaa tai ihmistä, niin sitä kaipaa sitä silloista itseään ja sellaista mitä olisi voinut olla. Todellisuus kuitenkin määrittää reunaehdot, ja elämä voi jäädä elämättä, jos velloo menneessä.

mm