Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä pitkässä suhteessasi tyytymätön nainen, osuuko näistä väittämistä joku sinuun?
30.08.2016 |
1. Alkuhuumassa ajattelit, että mies on iiiihana, mutta joku "korjattava" asia miehessä kuitenkin on ja rakkautesi "korjaa" sen. Kyseessä voi olla ulkonäköön, käytökseen, harrastuksiin, ajankäyttöön tai ihan mihin vaan liittyvä asia tai piirre. "Korjautuiko" asia?
2. Alkuhuumassa ja vielä pitkälle sen jälkeen uhrauduit ihan omasta tahdostasi jossakin tai useassakin asiassa (kotityöt, työ/ura, jäit lasten kanssa kotiin, yhteisten asioiden päättäminen) yhteisen hyvän vuoksi. Hiljaa katkeroituen odotit ja odotat mahdollisesti vieläkin, että sinunkin aikasi tulisi.
3. Alkuhuumassa ajattelit, että eri elämän vaiheissa oleminen ei haittaa, koska rakkaus voittaa kaiken... kunnes elämä osoitti toisin.
Nämä kolme asiaa ovat mielestäni karkeasti sanottuna naisten helmasynnit, joita naiset tekevät tavoitellessaan parisuhdetta. En ymmärrä miksi niin monet naiset tekevät yhä uudelleen ja uudelleen samat virheet ja sitten vuosien päästä, kun ne lapsetkin ovat tehty, niin erotaan, kun omat toiveet ja pilvilinnarakennelmat eivät toteutuneetkaan.
Kommentit (60)
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei osu. En rakkauden ensihuumassa etsinyt miehestä korjattavaa ja kotityötkin hän jätti minulle vasta lasten synnyttyä. Tilanne ei korjautunut miehen ollessa hoitovapaalla yli vuoden vaan kaikki kotityöt ja yöheräilyt sekä lastenhoito työaikojeni ulkopuolella jäi minulle.
Olen jo kylläkin eronnut.
En ymmärrä miten miehet aina pääsevät tästä pälkähästä "jätti kotityöt". Kai teillä naisillakin on siihen jotain sanottavaa?
Ehkä 1.
Meillä ei ollut ns alkuhuumaa ollenkaan (mun puolelta) vaan rakkaus kasvoi hiljalleen ja palaa edelleen 20v jälkeenkin. Olen tyytymätön vain siihen että mieheni ei kaipaa kosketusta eikä osaa myöskään antaa läheisyyttä, hänelle riittää se 1-1,5h kerran viikossa rakastelun yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Jos ei ole alkuhuumaa tai rakkautta vaan vain järki, niin eikö silloin kuitenkin osittain toteudu kohta yksi? Miehessä ei siis muuta korjattavaa kuin koko mies pitäisi vaihtaa. Aika paljon korjattavaa mun mielestä.
Ei oikeastaan. Olen eniten tyytymätön seksiin. Miehelläni on erektio-ongelmia, eikä hän muutenkaan ole mikään tulinen rakastaja. En ykdinkertaisesti enää halua seksiä hänen kanssaan, koska tiedän, että se ei kuitenkaan etene siihen pisteeseen, että tulisin laukeamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Jos ei ole alkuhuumaa tai rakkautta vaan vain järki, niin eikö silloin kuitenkin osittain toteudu kohta yksi? Miehessä ei siis muuta korjattavaa kuin koko mies pitäisi vaihtaa. Aika paljon korjattavaa mun mielestä.
On rakkautta, ihan valtavasti! Hän on elämänkumppanini ja monella tavalla parasta, mitä mulle on tapahtunut! Mutta ei ole himoa...
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Olen eniten tyytymätön seksiin. Miehelläni on erektio-ongelmia, eikä hän muutenkaan ole mikään tulinen rakastaja. En ykdinkertaisesti enää halua seksiä hänen kanssaan, koska tiedän, että se ei kuitenkaan etene siihen pisteeseen, että tulisin laukeamaan.
Oliko ongelma heti alusta lähtien tiedossa vai onko se kehittynyt ajan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Jos ei ole alkuhuumaa tai rakkautta vaan vain järki, niin eikö silloin kuitenkin osittain toteudu kohta yksi? Miehessä ei siis muuta korjattavaa kuin koko mies pitäisi vaihtaa. Aika paljon korjattavaa mun mielestä.
No tässähän se paradoksi on, kun toisaalta sanotaan, että kumppani pitää valita järjellä ja pitää valita kunnon mies, mutta toisaalta pitäisi olla aivan mieletön kemia ja pitää kuunnella vain sydäntä. Kaikkea ei aina voi saada, jolloin pitää tehdä valinta kunnollisuuden tai kemian välillä. Teit kummin päin tahansa, teet kuitenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osu. En rakkauden ensihuumassa etsinyt miehestä korjattavaa ja kotityötkin hän jätti minulle vasta lasten synnyttyä. Tilanne ei korjautunut miehen ollessa hoitovapaalla yli vuoden vaan kaikki kotityöt ja yöheräilyt sekä lastenhoito työaikojeni ulkopuolella jäi minulle.
Olen jo kylläkin eronnut.
En ymmärrä miten miehet aina pääsevät tästä pälkähästä "jätti kotityöt". Kai teillä naisillakin on siihen jotain sanottavaa?
No kun ei vaan ole. Pyykki- ja tiskivuori kasvaa, jääkaappi tyhjenee ja lapset ovat nälkäisiä, jos nainen jättää kotityöt tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan kohta 2 pätee minuun, mutta on sen verran ollut vallalla koko 11-vuotisessa suhteessa että vie kolmen kohdan paikan.
Kaikista hauskinta on että mies on sitä mieltä että hän on aina joutunut alistumaan ja muuttamaan itseään ja "hyppimään kuin sirkusapina". Ja jokainen joka tämän miehen tuntee on mun "puolella", eli hänen alistumisensa on vaan ihan hänen omaa kuvitelmaa...
Kuten joku sanoikin, tekisin kaiken niiin toisin, mutta lapsiani en kadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Jos ei ole alkuhuumaa tai rakkautta vaan vain järki, niin eikö silloin kuitenkin osittain toteudu kohta yksi? Miehessä ei siis muuta korjattavaa kuin koko mies pitäisi vaihtaa. Aika paljon korjattavaa mun mielestä.
No tässähän se paradoksi on, kun toisaalta sanotaan, että kumppani pitää valita järjellä ja pitää valita kunnon mies, mutta toisaalta pitäisi olla aivan mieletön kemia ja pitää kuunnella vain sydäntä. Kaikkea ei aina voi saada, jolloin pitää tehdä valinta kunnollisuuden tai kemian välillä. Teit kummin päin tahansa, teet kuitenkin väärin.
Minä ja mieheni ollaan sitten kai jotenkin marginaaliin kuuluvia. Meillä on ollut rakkautta alusta lähtien ja on vieläkin, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja samanlaiset luonteet. Ei riidellä. Kunnioitetaan toinen toisiamme ja kumpikin kantaa vastuunsa niin lapsista kuin suhteesta. Mulla valitsi sydän, joka komppasi järjen kanssa samaan tahtiin. En tehnyt kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Haluan vielä täsmentää, että kun sanoin valinneeni järjellä, valitsin rakastavan miehen ja puhtaan kemian väliltä. Oli toinen mies, johon tunsin järjetöntä himoa, mutta ajattelin, että se ei olisi kantanut pidemmälle. Siksi valitsin nykyisen elämänkumppanini, jonka kanssa samanlaista himoa ei ollut, mutta ajattelin, että olisin hänen kanssaan onnellisempi. Olin tuolloin juuri eronnut onnettomasta suhteesta, jossa olin aivan hulluna mieheen, mutta hän ei tuntenut samoin. En hslunnut toistaa samaa virhettä. Ja olenkin ollut onnellinen, mutta kyllä tuo himon puuttuminen varjostaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osu. En rakkauden ensihuumassa etsinyt miehestä korjattavaa ja kotityötkin hän jätti minulle vasta lasten synnyttyä. Tilanne ei korjautunut miehen ollessa hoitovapaalla yli vuoden vaan kaikki kotityöt ja yöheräilyt sekä lastenhoito työaikojeni ulkopuolella jäi minulle.
Olen jo kylläkin eronnut.
En ymmärrä miten miehet aina pääsevät tästä pälkähästä "jätti kotityöt". Kai teillä naisillakin on siihen jotain sanottavaa?
Sanoin asiasta paljonkin, hyvällä ja pahalla. Sovimme uudestaan ja uudestaan kotitöiden jaosta, sopimukset eivät toteutuneet. Aikuista miestä ei vaan fyysisesti voi pakottaa tekemään kotitöitä. Kävimme pari kertaa parisuhdeterapiassa, jossa mies väitti, ettei ole itse huomannut, ettei tee kotitöitä (vaikka asiasta oli väännetty vuosia). Kerroin, että eroan, jos asiat eivät muutu, mies syytti uhkailusta. Yritin vielä kerran, muutosta ei tullut, joten ilmoitin miehelle erosta. Ero tuli miehelle kuulemma täysin yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuaa ykköstä. Olin tuntenut mieheni työkuvioiden kautta jo pitkään ja nähnyt, että osaa käyttäytyä ikävälläkin tavalla. Minua kohtaan oli kuitenkin aina kiva. En siis ajatellut, että rakkauteni korjaa tuon "vian", vaan että mies ei käyttäytyisi ikävästi sitä kohtaan, jota rakastaa. Eikä siis aluksi käyttäytynytkään. Ajan kanssa minusta tuli kuitenkin se, jonka niskaan kaikki paska kaadetaan, jolle raivotaan ihan kummallisista asioista jne. Ja kyllä tuo vieläkin väittää rakastavansa. Omista tunteistani en ole enää niin varma. Ei ole mukavaa elää varpaillaan.
Yleensä niillä on taustalla villi sinkkuelämä. Panoja on kertynyt ja paljon. Normaali parinmuodostus on häiriintynyt eikä nainen kykene enää kiintymään ja sitoutumaan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osu. En rakkauden ensihuumassa etsinyt miehestä korjattavaa ja kotityötkin hän jätti minulle vasta lasten synnyttyä. Tilanne ei korjautunut miehen ollessa hoitovapaalla yli vuoden vaan kaikki kotityöt ja yöheräilyt sekä lastenhoito työaikojeni ulkopuolella jäi minulle.
Olen jo kylläkin eronnut.
En ymmärrä miten miehet aina pääsevät tästä pälkähästä "jätti kotityöt". Kai teillä naisillakin on siihen jotain sanottavaa?
Sanoin asiasta paljonkin, hyvällä ja pahalla. Sovimme uudestaan ja uudestaan kotitöiden jaosta, sopimukset eivät toteutuneet. Aikuista miestä ei vaan fyysisesti voi pakottaa tekemään kotitöitä. Kävimme pari kertaa parisuhdeterapiassa, jossa mies väitti, ettei ole itse huomannut, ettei tee kotitöitä (vaikka asiasta oli väännetty vuosia). Kerroin, että eroan, jos asiat eivät muutu, mies syytti uhkailusta. Yritin vielä kerran, muutosta ei tullut, joten ilmoitin miehelle erosta. Ero tuli miehelle kuulemma täysin yllätyksenä.
Oletko vielä väleissä eksäsi kanssa? Tiedätkö kuinka hänellä on sujunut lasten ja kodinhoito eronne jälkeen? Oletan siis, että sinusta tuli lähivanhempi ja hänestä etävanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päde. Ei ollut mitään alkuhuumaa. Valitsin järjellä. Isoin ongelma on ehkä huuman puuttuminen ja se, että omat kiinnostuksenkohteeni ovat muuttuneet paljon suhteen (15v.) aikana. Ei ole hirveästi yhteistä tekemistä.
Jos ei ole alkuhuumaa tai rakkautta vaan vain järki, niin eikö silloin kuitenkin osittain toteudu kohta yksi? Miehessä ei siis muuta korjattavaa kuin koko mies pitäisi vaihtaa. Aika paljon korjattavaa mun mielestä.No tässähän se paradoksi on, kun toisaalta sanotaan, että kumppani pitää valita järjellä ja pitää valita kunnon mies, mutta toisaalta pitäisi olla aivan mieletön kemia ja pitää kuunnella vain sydäntä. Kaikkea ei aina voi saada, jolloin pitää tehdä valinta kunnollisuuden tai kemian välillä. Teit kummin päin tahansa, teet kuitenkin väärin.
Minä ja mieheni ollaan sitten kai jotenkin marginaaliin kuuluvia. Meillä on ollut rakkautta alusta lähtien ja on vieläkin, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja samanlaiset luonteet. Ei riidellä. Kunnioitetaan toinen toisiamme ja kumpikin kantaa vastuunsa niin lapsista kuin suhteesta. Mulla valitsi sydän, joka komppasi järjen kanssa samaan tahtiin. En tehnyt kompromisseja.
Niin, olette ollut tuossa suhteessa onnekkaita. Kaikki eivät ole, eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se nyt ihan järjetön säkä löytää ihminen, joka on omasta mielestä todella viehättävä, kunnollinen ja vieläpä että tämä henkilö kiinnostuisi juuri sinusta. Kyllä minullekin on tullut monia miehiä vastaan, jotka täyttävät näistä kolmesta kohdasta kaksi, mutta sellaista, joka täyttäisi nämä kaikki, ei vain tunnu löytyvän. Jostain on pakko tinkiä.
Ei osunut. Mulla ei tämän miehen kanssa mitään alkuhuumaa ole koskaan ollutkaan. Eikä mitään muutakaan huumaa. Vasta näiden parinkymmenen vuoden kuluttua olen alkanut ajatella, että se huuma olisi saattanut olla ihan hyvä juttukin, olisipa edes mitä muistella. Mutta ei se huuman puute ole pahinta, vaan yhä rasittavammaksi käyvä luonteiden eroavuus ja kommunikoinnin uskomaton vaikeus. Olisi vain niin helppoa, kun saisi olla aivan omissa oloissaan eikä tarvitsisi koko ajan säätää jonkun kanssa.
Kyllä mies osasi aluksi esittää monipuolisemmin positiivisia roolejaan. Todellisuus iski, kun oli viimeinen niitti jalkakahleessa. Nyt sitten räydytään kunnollisuuden nimissä.
Alue: Aihe vapaa
Olimme 18-vuotiaita kun tapasimme, minusta on ihan perusteltua, että ajattelin meidän molempien muuttuvan ja kasvavan. Ja kyllä me kasvoimmekin, monta vuotta asiat menivät parempaan suuntaan.
Ensimmäisen lapsen syntymään osui monta harhaluuloa toisen muuttumisesta: minä luulin, että mies vähentää alkoholinkäyttöä ja mies luuli, että minä alan tykätä mökkeilystä. Olimme myös eläneet aika tasa-arvoisessa parisuhteessa, mutta lapsen myötä mies karautti 50-lukulaiseen perheenelättäjä rooliin. Osittain lapsi ja uusi koti olivat vain tekosyy sille, että mies saa toteuttaa itseään. Kuulostaahan se paremmalta, kun sanoo tekevänsä 24/7/365 töitä perheen vuoksi, eikä oman kunnianhimon ja näyttämisen tarpeen.
Minä taas tunnen ajautuneeni pikkurouvaroolissani niin kauas siitä mitä joskus olin, että olen aika eksyksissä. Ja kun ollaan oltu melkein lapsesta asti yhdessä, ei ole minua aikuisena ihmisenä, on me sellaisina kuin yhdessä kasvettiin.