Mies ei halua naimisiin!
Ollaan oltu pitkään yhdessä ja asutaan avoliitossa. Kihloihin mentiin jo vuosia sitten, mies 31 v ja itse olen muutaman vuoden nuorempi. Kummallakin vakituinen työsuhde. Yhteinen asuntolaina, kumpikaan ei selviäisi lyhennyksistä ja talon hoitotoimenpiteistä yksin (miehellä syynä matkustelu työn puolesta ja itse en ole kiinnostunut rännien putsauksesta).
Odotetaan esikoista, joka saatettiin alulle yhteisymmärryksessä. Mieheni ei halua naimisiin, vaikka suostun ehdottomasti täydelliseen avioehtoon (suojaa meitä molempia) ja koska talo on jo yhteinen niin en näe syitä miksi ei.
Syitä siviilisäädyn ennalleen jättämiselle miehen puolesta löytyy, mielestäni pinnallisia. Kuitenkin syntyvän lapsen tulisi ottaa mieheni sukunimi. Minulle se ei kelpaa? Olenko nyt vain hormonihirviö vai onko tämä spekulointi ihan aiheellista?
Kommentit (47)
Ukkos vähä kattelee paljonko niitä "raskauskiloja" kertyy ja jää. Päättää sitten myöhemmin. Naminami
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Jos ette ole naimisissa lapsen synnyttyä, miehen on tunnustettava isyys. Ilman sitä ei voi edes
antaa miehen nimeä... Toivottavasti edes sen suostuu tekemään.
Isyys on tunnustettu jo neuvolassa (kätilö suositteli kun sai tietää että avopari ja kuulemma kätevämpi kuin sopia vauvan syntymän jälkeen aikoja) -ap
Tässäkin on sitten 30 pvän harkinta-aika, jolloin tunnustuksen voi vielä perua...
Vierailija kirjoitti:
Aviottomalla lapsella on kai oikeus perinnössä vain lakiosaan?
Tunnustettu lapsi perii aina vanhempansa. Jos on ainut lapsi, perii kaiken. Tarkistapa faktasi. Vain tunnustamisella on merkitystä, ei sillä olivatko vanhemmat naimisissa vai eivät.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miten siis olette kihloihin päätyneet?
Kihlaus on lupaus avioliitosta.
Naimisiinmenohan ei vaadi muuta kuin esteiden selvityspyynnön jonka maistraatti tekee ja valmistuu viikossa. Sitten piipahdatte vaikka kaksistaan maistraatissa ja heiltä järjestyy todistajatkin.
Kysypä mieheltä että haluaako siis olla kihloissa eli olla menossa kanssasi naimisiin vai puretaanko kihlaus ja ollaan menemättä naimisiin.
Lapselle tietenkin äitinsä nimi jos ei yhteistä perhettä olekaan tekeillä - ja jos päädytte naimisiin niin silloin sekä lapsen että sinun nimi voidaan vaihtaa miehen nimeksi.
On monia pareja jotka on vihitty lapsen ristiäisissä samalla (jopa yllätyksenä vieraille).
Typerimmät perustelut ikinä.Tyylitöntä jos vieraita on noin 50? Itse keksin ehkä viisi ihmistä,jotka aidosti haluan paikalle todistamaan tärkeää päivääni,kun joskus avioidun.
Ja toki maistraatti onkin sielutun paikka avioitua,mutta ne ei-uskonnolliset häät voi järjestää missä vain(tosin sitten siviilivihkiminen maksaa,se on ilmainen vain virkapaikassa virka-aikana).Jatkotkin voi pitää missä vain.Karkaamisessa tai kahden kesken avioitumisessa ei ole mitään itsekästä,jos haluaa avioliiton,mutta ei pakollista häähössötystä,johon on velvolllisuudesta kutsuttava koko suku,kahden kesken avioituminen on oikein hyvä vaihtoehto.
Eli mies ei vain halua naimisiin,ja keksii ääliömäisiä tekosyitä.Tuollaisessa asiassa ei voi tehdä kompromissia,jompikumpi joutuu myöntymään toisen tahtoon tai sitten erotaan ja etsitään samanhenkinen kumppani.