Mies ei halua naimisiin!

Aviottomalla lapsella on kai oikeus perinnössä vain lakiosaan?

Teillä on sormukset? Anna pois sormuksesi, ette ole kihloissa, joten mitä sitä enää pitämään. Kihlaus on LUPAUS avioliitosta. Miten hän oikein kihlauksen käsittää?

Ja toisekseen, ilman muuta sinun sukunimi lapselle! Kehtaakin vaatia omaa nimeään lapselle. Sano, että

kun et sinäkään kelpaa, niin lapsi on sinun nimelläsi, piste. 

Valitettavasti se, että "ei halua naimisiin" tarkoittaa sitä, että ei halua naimisiin sinun kanssasi. Kelpaat tähän hetkeen, kelpaat lapsentekoon, mutta tulevaisuutta hän ei näe sinun kanssasi. 

Mikään ei sido niin paljon kuin yhteinen lapsi, avioeron saa aina. En ymmärrä miksi ei halua naimisiin, jos lapsikin tulossa ja et ole tosiaan painostanut mihinkään superhäihin. Naimisiin voi mennä myös kirkon kappelissa tms.kahden todistajan läsnäollessa, jos maistraatti ei riitä. Et myöskään leskeneläkettä saa eikä avopuolisosikaan saa, koe ette ole naimisissa ja toinen teistä kuolee. Auttaisiko tällainen taloudellinen näkökulma?

Mitä muita järkisyitä voin kerätä paitsi omaisuuden jako kuoleman sattuessa ? Lapsi nyt saa lakiosansa joka tapauksessa, mutta vaikea tätä tilannetta on perustella kun perustuu tunteeseen.

Lapsen sukunimi on melko merkityksetön asia kunnes aloittaa koulun tai kerhon. Uskon, että minä hoidan hammasläärit ja neuvolat eli miehelle tuo "väärä" sukunimi ei edes näyttäytyisi. Siis tunteeseen perustuu. Puolin ja toisin.

-aloittaja

Monelle kihlaus merkitsee nykypäivänä vaan osoitusta sitoutumisesta/vakavammasta seurustelusta, mutta periaatteessa kihlautuminen on täysin turha ele. Ennen mentiin kihloihin, kun oli kosittu ja häät suunnitteilla. Nykyään tavan vuoksi vaikka ei olisi aikomustakaan mennä naimisiin.

Lapselle sinun sukunimesi jos mies ei halua naimisiin.

Lapsen tekeminen on sitovampaa kuin yksikään avioliitto.

Jos sinä sattuisit kuolemaan, niin maksaisi leskeneläkkeellä sitä asuntolainaa pois. Kurja olisi lapsen kanssa muuttaa kodista kuitenkin pois.

Elämä on opettanut sen verran, että lapset kuuluu mun mielestä hankkia avioliitossa. Jos olisin nainen niin en missään nimessä suostuisi tekemään miehelle lapsia ilman avioliittoa. Ihan pelkästään juridisista syistä. (Joo, vapaaehtoisilla sopimuksilla pääsee saamaan, mutta käsi ylös kuka tekee ne kaikki ennen kuin on liian myöhäistä.)

Miehellä on käytännössä kaksi syytä miksi vältellä naimiisin menoa:

1) kuvitellaan että ero avoliitosta on jotenkin helpompi ja mietitään vielä josko jostain löytyisi parempi puolisoksi

2) avioliittoinstituution vastustus periaatteellisista syistä (naurettavaa)

Menkää maistraatissa naimisiin ja järjestätte sitten vaikka valojen uudistamisen kesäjuhlineen kun siltä tuntuu ja lapsi on jo vähän isompi.

Vierailija kirjoitti:

Aviottomalla lapsella on kai oikeus perinnössä vain lakiosaan?

Ei todellakaan automaattisesti, vain jos isä tekee sellaisen testamentin.

Rintaperillinen on rintaperillinen vaikka voissa paistaisi tai vaikka isä ei olisi äidin kanssa naimisissa. Tai vaikka isä eroaisi äidistä. Rintaperillisen perinnön suuruuteen ei pätkääkään vaikuta millainen suhde isällä on äidin kanssa.

Rintaperillinen saa enemmän kuin lakiosan, ellei isä erikseen määrään testamenttiin, että vain lakiosa.

Vierailija kirjoitti:

2) avioliittoinstituution vastustus periaatteellisista syistä (naurettavaa)

Avioliitto instituutiosta ei ole nykypäivän feministisissä länsimaissa enää mitään jäljellä niistä asioista mitä raamatussa puhutaan avioliitossa muuta kuin nimi. Edes kirkko ei enää aikoihin ole noudattanut raamatun sanaa avioliittojen suhteen. Myöskään suurin osa naisista ei toimi siten miten raamatun mukaan heidän kuuluisi avioliitossa toimia miestään kohtaan.

Varsinkin miehen ei kannata naimisiin mennä näillä nykyisillä ehdoilla ja tulkinta tavoilla ja tulevaisuudessa vielä vähemmän, koska tulkinta muuttuu tulevaisuudessa miehen kannalta kokoajan epäedullisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tekeminen on sitovampaa kuin yksikään avioliitto.

No ei itseasiassa ole kaikille.  Onhan näitä lapsensa hylänneitä isejä/ äitejä tai etävanhempia, jotka tapaavat lastaan silloin kun sattuu huvittamaan. 

Avioliitossa sitoudut toiseen puolisona virallisesti.

Jos ette ole naimisissa lapsen synnyttyä, miehen on tunnustettava isyys.  Ilman sitä ei voi edes 

antaa miehen nimeä... Toivottavasti edes sen suostuu tekemään.

Et voi pakottaa, mutta tee selväksi että lapselle tulee sinun sukunimesi, mikä se sitten lapsen syntyessä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tekeminen on sitovampaa kuin yksikään avioliitto.

Eihän se lapsi sido miestä AP:hen. Lapsen tekemisellä mies sitoutuu lapseen, ei lapsen äitiin. Vissi ero. Mies haluaa jättää vaihtoehdot avoimiksi.

Uhkailu, kiristys ja lahjonta -tie onnelliseen avioliittoon. Notta onnittelut noin niinku etukäteen!

Trine kirjoitti:

Jos ette ole naimisissa lapsen synnyttyä, miehen on tunnustettava isyys.  Ilman sitä ei voi edes 

antaa miehen nimeä... Toivottavasti edes sen suostuu tekemään.

Isyys on tunnustettu jo neuvolassa (kätilö suositteli kun sai tietää että avopari ja kuulemma kätevämpi kuin sopia vauvan syntymän jälkeen aikoja) -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tekeminen on sitovampaa kuin yksikään avioliitto.

No ei itseasiassa ole kaikille.  Onhan näitä lapsensa hylänneitä isejä/ äitejä tai etävanhempia, jotka tapaavat lastaan silloin kun sattuu huvittamaan. 

Avioliitossa sitoudut toiseen puolisona virallisesti.

Lapselle se on sitova, isä tai äiti ei muutu vaikka ei tapaisikaan ihan sama kuinka kykenemättömiä tai vastuuttomia vanhempansa olisivat.

Anteeksi, mutta onkohan sillä toinen?

Aviopuoliso on lähin omainen. Jos sinulle tapahtuu jotain esim. synnytyksessä, haluaako mies olla se joka tekee päätökset?