Mies ei halua naimisiin!
Ollaan oltu pitkään yhdessä ja asutaan avoliitossa. Kihloihin mentiin jo vuosia sitten, mies 31 v ja itse olen muutaman vuoden nuorempi. Kummallakin vakituinen työsuhde. Yhteinen asuntolaina, kumpikaan ei selviäisi lyhennyksistä ja talon hoitotoimenpiteistä yksin (miehellä syynä matkustelu työn puolesta ja itse en ole kiinnostunut rännien putsauksesta).
Odotetaan esikoista, joka saatettiin alulle yhteisymmärryksessä. Mieheni ei halua naimisiin, vaikka suostun ehdottomasti täydelliseen avioehtoon (suojaa meitä molempia) ja koska talo on jo yhteinen niin en näe syitä miksi ei.
Syitä siviilisäädyn ennalleen jättämiselle miehen puolesta löytyy, mielestäni pinnallisia. Kuitenkin syntyvän lapsen tulisi ottaa mieheni sukunimi. Minulle se ei kelpaa? Olenko nyt vain hormonihirviö vai onko tämä spekulointi ihan aiheellista?
Kommentit (47)
No mitä syitä siviilisäädyn ennalleen jättämiselle miehen puolesta sitten löytyy? Kerro, niin spekuloidaan
Siis mies on pettänyt avioliittolupauksensa?
Sun halusi mennä naimisiin on tietysti paljon tärkeämpi asia kuin miehen halu olla menemättä?
Ettehän te ole kihloissa, jos kerran ette ole menossa naimisiin.
Kun olette kuitenkin menneet kihloihin, niin onko miehen mieli muuttunut matkalla? Vai oliko kihlaus enemmän merkki vakavasta seurustelusta kuin lupaus avioliitosta? Mitä olette asiasta keskustelleet ennen perheen perustamista?
Pakottaahan ei naimisiin voi ketään. Jos mies on aiemmin kihlautuessaan luvannut mennä naimisiin, paneutuisin siihen, miksi on muuttanut mielensä. Jos ei ole koskaan luvannutkaan mennä naimisiin, niin mielestäni sinäkin olet avoliittoon suostunut, kun olet perheen hänen kanssaan perustanut.
Et voi muuta kuin keskustella asiasta ja pyytää häntä perustelemaan kantansa ja päättää, miten asiaan suhtaudut.
Lapsen mäkin haluaisin omalle nimelleni ja käsittääkseni sinä äitinä viime kädessä siitä päätät.
Ensin haluaa kesähäät ja parisataa vierasta. Sitten niin isot häät on kalliit. Pienemmät kesähäät sopisi, mutta melko tyylitöntä jos vieraita vaan noin 50.
Talvihäät vaikea toteuttaa kun sisätiloissa ankeaa. Maistraatti ei käy, koska sielutonta (mieheni ei ole tippaakaan uskonnollinen) - jatkot ravintolassa tylsät. Kahden kesken avioituminen tai karkaaminen itsekästä (mies ei ole tekemisissä kummankaan meidän perheen kanssa, minä hoidan joululahjat ja muistamiset)
Ainiin. Ja kesällä voi osua sadepäivä myös.
-ap
Anna kihlasormus takaisin miehelle. Lapselle sun sukunimi koska miksi ihmeessä miehen kun ette ole naimisissa.
Ehdoton EI miehen sukunimelle tuossa tapauksessa.
Juu ei se halua naimisiiin just sun kanssa joten palauta sormus ja lähde.
Vierailija kirjoitti:
Ensin haluaa kesähäät ja parisataa vierasta. Sitten niin isot häät on kalliit. Pienemmät kesähäät sopisi, mutta melko tyylitöntä jos vieraita vaan noin 50.
Talvihäät vaikea toteuttaa kun sisätiloissa ankeaa. Maistraatti ei käy, koska sielutonta (mieheni ei ole tippaakaan uskonnollinen) - jatkot ravintolassa tylsät. Kahden kesken avioituminen tai karkaaminen itsekästä (mies ei ole tekemisissä kummankaan meidän perheen kanssa, minä hoidan joululahjat ja muistamiset)
Ainiin. Ja kesällä voi osua sadepäivä myös.
-ap
Eli, valitettavasti, mies ei halua sinun kanssasi naimisiin. Voihan tämä olla joku isyyspaniikki, mutta sinuna kokaisin seuraavaan keskusteluun järkisyitä, miksi teidän kannattaa mennä naimisiin ja katsoa mitä mies niihin vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Sun halusi mennä naimisiin on tietysti paljon tärkeämpi asia kuin miehen halu olla menemättä?
Miehelläni on oikeus olla haluamatta avioliittoon ja se sopii. Ei se muuta suhdettamme parempaan tai huononna. Kuitenkin vaatimus lapsemme sukunimestä on mielestäni kohtuuton.
-ap
Mä en ymmärrä miksi me it tekemään lapsen hänen kanssaan. Eka olis pitänyt saada mies naimisiin ja sitten vasta lapsi. Et sä nyt enää mitään voi tehdä. Olette avoliitossa loppuelämän.
Minuakin kiinnostaa, mitkä on miehen syyt kihlauksen purkamiselle? Purkiko mies kihlauksen ennen vai jälkeen raskaaksi tulosi? Jos ennen, ja sinä silti suostuit lapsentekoon, et voi tässä vaiheessa valittaa, olet osasi valinnut.
Miehelle ei ole kuin haittaa naimisiinmenosta länsimaalaisen feministi naisen kanssa, koska kaikki naimisiin menosta miehille tulevat edut on aikoja sitten poistettu ja velvollisuudet jätetty ennalleen. Jos miehesi menee naimisiin kanssasi hän on elatusvelvollinen loppuelämänsä ajan myös muiden miesten kanssasi tekemistä lapsista.
Sellaiset sopimukset missä naisen oikeudet lisääntyvät ja miehen velvollisuudet lisääntyvät ja oikeudet pysyvät ennallaan on niin huono sopimus, että yhdenkään miehen ei enää sellaista kannata ottaa kiviriipakseen.
Kukapa se haluaisi antaa kusettaa itseään?
Aivan järkimieshän tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Ensin haluaa kesähäät ja parisataa vierasta. Sitten niin isot häät on kalliit. Pienemmät kesähäät sopisi, mutta melko tyylitöntä jos vieraita vaan noin 50.
Talvihäät vaikea toteuttaa kun sisätiloissa ankeaa. Maistraatti ei käy, koska sielutonta (mieheni ei ole tippaakaan uskonnollinen) - jatkot ravintolassa tylsät. Kahden kesken avioituminen tai karkaaminen itsekästä (mies ei ole tekemisissä kummankaan meidän perheen kanssa, minä hoidan joululahjat ja muistamiset)
Ainiin. Ja kesällä voi osua sadepäivä myös.
-ap
Minusta on kaksi eri asiaa - mennä naimisiin ja sitten päättää, miten sen tekee ja miten tätä tuoretta avioliittoa juhlii. Kuulostaa tekosyyltä se, että ei mennä naimisiin, koska meille sopivaa tapaa juhlia ei ole. häät on vain yksi päivä, avioliitto on elämän pituinen asia.
Jos ette ole naimisissa, lapselle tulee äidin sukunimi ellette muuta sovi. Sinun ei tarvitse sopia jos et halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun halusi mennä naimisiin on tietysti paljon tärkeämpi asia kuin miehen halu olla menemättä?
Miehelläni on oikeus olla haluamatta avioliittoon ja se sopii. Ei se muuta suhdettamme parempaan tai huononna. Kuitenkin vaatimus lapsemme sukunimestä on mielestäni kohtuuton.
-ap
no niin on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun halusi mennä naimisiin on tietysti paljon tärkeämpi asia kuin miehen halu olla menemättä?
Miehelläni on oikeus olla haluamatta avioliittoon ja se sopii. Ei se muuta suhdettamme parempaan tai huononna. Kuitenkin vaatimus lapsemme sukunimestä on mielestäni kohtuuton.
-ap
Eli sinäkään et oikeastaan halua naimisiin, tai asialla ei ole sinulle merkitystä, vaan asian pihvi on tuo lapsen nimi?
Yksinkertaista; jos ette pääse yhteisymmärrykseen, sinä päätät.
Eikö kihlaus ole lupaus avioiliitosta? puolin ja toisin. Lapsi saa automaattisesti sun nimen, jos ete erikseen halau muuttaa sitä miehen nimelle. Sinuna en tekisi.