Onko kokemusta tällaisesta ajattelutavasta yhteenmuutossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pieni palkan pitää olla että saa asumistukea? Minulla on kolme alaikäistä huollettavaa, vuokra 1100 kuussa ja bruttopalkka 3200. Ei toivoakaan saada asumistukea.

Aika jännä juttu. Kelan laskurilla laskettuna saisit 360e/kk asumistukea, jos asut Helsingissä. En kokeillut, paljonko se laskisi/nousisi, jos asut muualla.

Ei yhtään jännää. Saan myös lomarahat, bonuksia ja kokouspalkkioita vaihtelevasti. Eli vuosipalkka on 45-46 000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Av-mammojen mielestä Kelan etuudet ovat ansiotuloa.

Olet av-mamma, joten...?

Ihmisillä on väärä uskomus, että tuet olisivat "omia rahoja". Tuet ovat avustusta, joka maksetaan muiden ihmisten palkasta, eikä tukien saaja ole samoin itsenäinen kuin palkkatuloillaan elävä.

On vain helpompi valehdella itselleen, kun rahat tulevat kasvottomalta taholta eikä ap.n lailla puolisolta.

Todella kummallista, miten tilapäisiksi tarkoitetut yhteiskunnan avustukset on saajien keskuudessa sisäistetty ja mielletty ansaituksi ja pysyväiseksi elannon lähteeksi. Ajatelkaahan omaa vastuutanne elämästänne siipeilijät. Ero ei ole mikään oikeutus tai peruste. Sitä paitsi - eroon tarvitaan aina kaksi.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se eri asia olla riippuvainen yhteiskunnan tuesta kuin suoraan toisesta ihmisestä. Mikäli on ollut lasten kanssa pitkään kahden, voi jopa tuntua pelottavalta ajatus että on toisen tuloista riippuvainen. Että sillä tavalla ymmärrän kumppanisi kantaa. Sitä en ymmärrä miksi riitelet tai väittelet asiasta hänen kanssaan? Jos siis tarkoituksesi ei ole lyödä lyötyä. Olet eri mieltä asiasta hänen kanssaan. Asiasta joka selvästi on arka paikka hänelle. Miksi hieroa suolaa haavoihin? Mitä saavutat tuomalla omaa kantaasi esille asiasta, johon hän suhtautuu tunteella eikä järjellä? Voisit vain sanoa että tilanne on tämä, jos yhdessä aiotte asua, eikä asiasta harmittelu auta asiaa, vaan tuo vain negatiivisen jälkimaun yhteen muuttamiseen. Eli kertoisit hänelle miltä sinusta tuntuu hänen harmittelunsa, sen sijaan että yrittäisit saada hänet omalle kannallesi järkeilemällä.

Ei tässä ole kyse siitä, että puolisoni olisi riippuvainen minusta tai tuloistani. Kyllähän jos kaksi työssäkäyvää aikuista ihmistä asuu saman katon alla, niin molemmat osallistuvat asumisen kustannuksiin, mutta siinä ei ole kyse mistään riippuvaisuudesta.

Minusta on outoa kuinka puolisoni kokee pahaa oloa, vaikka minusta minun kuuluisi olla jossain määrin loukkaantunut siitä, että kovalla työllä hankkimani raha ei tähän talouteen kelpaa. Tai siis kelpaahan se, mutta se kelpaa vain niin, että se pidätetään palkastani sosiaaliturvamaksuna ja kärrätään Kelan kautta.

Minusta yksinhuoltajien taloudelliset edellytykset eivät ole millään lailla kadehdittavat. Mutta ihan periaatteesta minua kyllä todella loukkaa tämä koko tarina: jopa vanhempani elivät aikaa jolloin suurella osalla väestöä ei ollut juuri mitään. Hyvä jos joskus voita leivän päälle. Sitten tuli hyvinvointia ja keksittiin nämä tuet, jotka muutti kaiken niin että entisaikojen massiivista köyhyyttä ei enää ole samassa mittakaavassa koska voi saada tukea. Sitten tuli vuosi 2016, jolloin ollaan tässä tilanteessa jossa puolisollani on varaa suorastaan leikitellä näiden tukien kanssa. Tuskin on ainut tarina tämä, jossa ei ymmärretä kuinka ja miksi nämä tuet ovat olemassa.

No nythän sinulla ap on mahdollisuus vääntää puolisollesi rautalangasta. Näytä vaikka tämä ketju.

Kyse on aivan perustavanlaatuisesta hahmotusongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vastikeetonta apua on paljon helpompi ottaa vastaan kasvottomalta yhteiskunnalta kuin joltain tutulta ihmiseltä. Selvä asia. Miten tätä muka joku ei ymmärrä?

Eihän tässä kukaan vastaanota mitään apua. Sehän tässä on se pointti. Olisi täysin eri asia saada puolisolta jotain kuukausittaista käyttörahaa, mutta tässä ei ole kyse siitä. Puolisoni asumiskuviot muuttuivat joten hän jakaa kulunsa minun kanssani. Kun hän jakaa kulunsa, hänen tarpeensa saada mitään apua poistuu. Luulisi olevan täysin neutraali tai ehkä jopa iloinen asia. Mutta ei, on suuri tragedia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pieni palkan pitää olla että saa asumistukea? Minulla on kolme alaikäistä huollettavaa, vuokra 1100 kuussa ja bruttopalkka 3200. Ei toivoakaan saada asumistukea.

Aika jännä juttu. Kelan laskurilla laskettuna saisit 360e/kk asumistukea, jos asut Helsingissä. En kokeillut, paljonko se laskisi/nousisi, jos asut muualla.

Otitko huomioon korotetut lapsilisät ja elatustuet (joiden määrää emme edes tiedä)?

Ei vaikuta asumistukeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pieni palkan pitää olla että saa asumistukea? Minulla on kolme alaikäistä huollettavaa, vuokra 1100 kuussa ja bruttopalkka 3200. Ei toivoakaan saada asumistukea.

Aika jännä juttu. Kelan laskurilla laskettuna saisit 360e/kk asumistukea, jos asut Helsingissä. En kokeillut, paljonko se laskisi/nousisi, jos asut muualla.

Ei yhtään jännää. Saan myös lomarahat, bonuksia ja kokouspalkkioita vaihtelevasti. Eli vuosipalkka on 45-46 000 euroa.

Onhan se nyt niin jännä juttu, että jätit ne mainitsematta. Eli pimitit osan tuloistasi.

3800e/kk tuloilla asumsituki olisi 160e/kk. Että elä jauha kakkaa. Vai mitä muuta jätät kertomatta?

Todellisuudessa avokkia varmaan harmittaa, kun hän oli jo ehtinyt ehkä iloita yhteen muuttamisen parantavan hänen taloudellista tilannettaan. Nyt kävikin niin, että oma taloudenpito on ennallaan, kun omat asumismenot pienenivät, mutta tuetkin pienenivät. Ei jäänytkään ylimääräistä huvittelurahaa. Varmaan on ollut tiukkaa yksi asuessa, ja siksi olisi mukavaa, jos enää ei olisi niin tiukkaa.

Tätä hän ei vain oikein kehtaa sanoa.

No joo, se puoliso silti tuntee itsensä huonoksi kun ei yksin pysty elättämään koko porukkaa. Onhan se siten susta riippuvainen. Miten te ennen yhteenmuuttoa elitte? Mietin että haluaako mies vaan kuoria kermat kakun päältä?

Vierailija kirjoitti:

No joo, se puoliso silti tuntee itsensä huonoksi kun ei yksin pysty elättämään koko porukkaa. Onhan se siten susta riippuvainen. Miten te ennen yhteenmuuttoa elitte? Mietin että haluaako mies vaan kuoria kermat kakun päältä?

Miksi oletat että ap:n puoliso on mies? Ei hän ole kertonut omaa sen enempää kuin puolisonsakaan sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, se puoliso silti tuntee itsensä huonoksi kun ei yksin pysty elättämään koko porukkaa. Onhan se siten susta riippuvainen. Miten te ennen yhteenmuuttoa elitte? Mietin että haluaako mies vaan kuoria kermat kakun päältä?

Miksi oletat että ap:n puoliso on mies? Ei hän ole kertonut omaa sen enempää kuin puolisonsakaan sukupuolta.

Ei se ole ollenkaan omituinen olettamus. Niin yleensä on, että naisvaltaisella palstalla ap on nainen, ja heterous on yleisempää kuin lesbous.

Ihan lman mitään arvovalintoja.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, se puoliso silti tuntee itsensä huonoksi kun ei yksin pysty elättämään koko porukkaa. Onhan se siten susta riippuvainen. Miten te ennen yhteenmuuttoa elitte? Mietin että haluaako mies vaan kuoria kermat kakun päältä?

Miksi oletat että ap:n puoliso on mies? Ei hän ole kertonut omaa sen enempää kuin puolisonsakaan sukupuolta.

Ei se ole ollenkaan omituinen olettamus. Niin yleensä on, että naisvaltaisella palstalla ap on nainen, ja heterous on yleisempää kuin lesbous.

Ihan lman mitään arvovalintoja.

Eri

Itse taas jotenkin oletin että ap on mies ja puoliso nainen. Kirjoitustyylistä, ja siitä että yh/lähivanhempi on huomattavasti useammin nainen kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Mitään järkeähän tuossa ei ole sillä kuten sanoitkin, ei henkilö joka elää tuilla, tule toimeen omillaan. Ehkä nyt se illuusio sitten hänellä rikkoutuikin, kun konkretisoitui, että muut häntä elättävät eikä hän itse. 

Näinhän se on ja tätä minäkin veikkaan syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Kelan elätit eivät hahmota elävänsä sosiaalituilla, he saattavat jopa haukkua "sossupummeja".

Tämä on muuten yllättävän yleistä, olen huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä kukaan vastaanota mitään apua. Sehän tässä on se pointti. Olisi täysin eri asia saada puolisolta jotain kuukausittaista käyttörahaa, mutta tässä ei ole kyse siitä. Puolisoni asumiskuviot muuttuivat joten hän jakaa kulunsa minun kanssani. Kun hän jakaa kulunsa, hänen tarpeensa saada mitään apua poistuu. Luulisi olevan täysin neutraali tai ehkä jopa iloinen asia. Mutta ei, on suuri tragedia.

ap

Puolisosi ei ole valmis asettumaan kanssasi yhteen, simple as that. Nyt se vaan kulminoituu tuohon rahaan ja tukiin. Eli "saavutetuista eduista ei tingitä". 

Mutta ei se ole pointti. Hänellä vaan ei ole hyvä olla tässä nykyisessä kuviossa. 

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa avokkia varmaan harmittaa, kun hän oli jo ehtinyt ehkä iloita yhteen muuttamisen parantavan hänen taloudellista tilannettaan. Nyt kävikin niin, että oma taloudenpito on ennallaan, kun omat asumismenot pienenivät, mutta tuetkin pienenivät. Ei jäänytkään ylimääräistä huvittelurahaa. Varmaan on ollut tiukkaa yksi asuessa, ja siksi olisi mukavaa, jos enää ei olisi niin tiukkaa.

Tätä hän ei vain oikein kehtaa sanoa.

Näin sitä luulisi, että asia menee - todellisuus on toinen. Puolisolla ei ole ollut taloudellinen hyötyminen missään vaiheessa kiikarissa. Tässä ei oikeasti ole mitään järkeä, koska jos tämä väite pitäisi paikkansa en olisi tullut koko palstalle vuodattamaan tätä tarinaa. Tässä on joku käsittämätön asioiden hahmotusongelma kyseessä ja nyt siitä sitten tietää moni ulkopuolinenkin, että jotkut ajattelevat näin.

Voisin tottakai olla viisas ja antaa asian olla, mutta hieman hiertää se, että mikäli puoliso ymmärtäisi mistä tässä kuviossa on kyse, säästyisi hän itse kaikelta mielipahalta. Täällä kotona on tuherrettu voimakasta itkua kun Kelan kirje on ilmoittanut tukien lakkautumisesta. Siinä on aika omituinen tunnelma, kun itse ymmärtää asian neutraalina tai jopa iloisena asiana (onhan yhteenmuutto iloinen asia) ja toinen viettää sisällään maailmanlopun tunnelmia.

Onpas tunkkaisen oikeistolainen keskustelu tämä. Jopa hurraatte ajatukselle, että erosta pitäisi jotenkin rankaista köyhdyttämällä eronnut (nainen), koska oma vikahan se oli, mitäs läksit.

Haaveksitte paluuta aikaan, jonne ehkä joudutaan, mutta ei vielä olla. Koko yhteiskunta rakentuu nyt toisin, ja materiaalisesti huomattavan paljon korkeampi elintaso ei suinkaan perustu siihen, että nykyisin tehtäisiin enemmän töitä. Päinvastoin, töitä tehdään vähemmän, mutta riisto on laajentunut ja isompi osa jengiä on päässyt osalliseksi sen hyödyistä. Elämme siis syömävelaksi koko porukka, ja jossain mielessä suuressa pyramidihuijauksessa.

Kuitenkaan emme vieläkään lisäänny koneellisesti, vaan jälkeläisiä tuotetaan ja kasvatetaan työläästi, käsityönä. Niille muodostuu käsityön hinta maailmassa, jossa käsityöläisen palkan voi maksaa vain harva. Jos tulonsiirtoja ei tehdä, lapsia ei monellakaan ole varaa hankkia nykyisten standardien maailmaan, jossa lastensuojelu vie lapset jos elettäisiin aidosti pienviljelijätalouden mukaan.

Eli kumpaa te mitäänymmärtämättömät loishuutelijat nyt haluatte: yhteiskunnan, jossa lapsia saa kymmenen prosenttia kansasta, vaiko sellaisen, jossa köyhä lisääntyy kuin kehitysmaassa, jossa lapsi keräilee ruokansa itse ja on vanhempansa ainoa sosiaaliturva? Käsi sydämelle nyt vaan.