Lue keskustelun säännöt.
Kummallinen "huono äiti ja ylpeä siitä"- ilmiö
28.08.2016 |
Oletteko muut huomanneet tällaista? Olen itse nuori äiti ja kaveerannut nyt melko paljon toisten äitien kanssa. Viime aikoina on alkanut rassaamaan jatkuvat huono äiti- keskustelut.
On totta kai selvää että kukaan ei ole täydellinen äiti ja hienoa, että äidit vaihtavat keskenään kokemuksiaan ja tsemppaavat toisiaan, mutta minun äitikaveri- piirissä tämä on mennyt todella omituiseksi. Halveksutaan äitejä, jotka esim. pitävät kodin aina tip top- kunnossa, eivät lähes koskaan huuda lapsilleen, pitävät max yhden herkkupäivän viikossa; eli tekevät parhaansa lastensa kanssa. Sen sijaan hymistään hyväksyvästi ja kerrotaan naureskellen, kuinka lapset taas valvoivat yli puoleen yöhön, TV toimi taas lapsenvahtina koko viikonlopun, 5v on kulkenut viimeiset puoli vuotta liian pienissä vaatteissa kun ei ole jaksanut ostaa uusia, jne jne. Jopa jotain kilpailullisia piirteitä tuossa tuntuu olevan. Tutkimustuloksille, neuvolan ohjeille ymv. sanotaan piutpaut ja röhönaurut päälle.
Ilmeisesti joku vastailmiö ikivanhalle äitien syyllistämiselle ja ikuiselle huonolle omalletunnolle- että ei tunneta huonoa omaatuntoa mistään eikä edes yritetä? Mainittakoon, että ihan normaaleja ihmisiä nämäkin mammat muuten ovat, ja ilmiö on aika uusi.
Onko kellään ideoita kuinka näille saisi taottua järkeä päähän vai suljenko vain suosiolla korvani?
Kommentit (75)
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai joudun suorittamaan, koska näin monen lapsen kanssa se on sitä! Nyt hoidan lapset ja ehkä 10v päästä mulla on jo omaakin aikaa. En ala häpeilemään sitä, että jaksan aika paljon ja koti on hyvässä kunnossa. Jää aikaa touhuta lastenkin kanssa. Tuo sun kommentti on oikeesti aika säälittävä, ettei oikein ymmärrä mistään mitään.....
Lapset ehkä arvostais enemmän rentoa äitiä kuin äitiä, joka tarjoilee ravitsemuksellisesti optimaalista ruokaa.
Ainakin kun ovat lapsia eivätkä vielä ymmärrä mistään paljon mitään. Sen sijaan aikuisena tajuavat kyllä, jos se äidin "rentous" on ollut vain laiskuutta ja sitä, että haluaa mennä joka asiassa siitä missä aita matalin. Pahimmissa tapauksissa lapsilla näkee yhä enemmän vakavia terveysongelmia sen takia, että vanhemmat ovat olleet "rentoja" kavereita lapsilleen.
Kyllä lapset ymmärtävät vanhemman henkisestä tasosta paljon ja kärsivät, jos joku optimaalinen ravinto menee lapsen näkemisen edelle. Et näe lasta jos väität, ettei lapsi ymmärrä mitään.
Kyllä lapset ymmärtävät vanhemman henkisestä tasosta paljon ja kärsivät, jos vanhemmalle on ylivoimaista huolehtia lapsen hyvästä ravitsemuksesta JA siitä, että lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi.
En usko, että kärsivät siitä, jos ruoka ei ole optimaalista ravintoa. Mutta henkisestä laiminlyönnistä kärsivät aivan varmasti.
Mistä ajatus että siistissä, terveellistä ruokaa ja aikaisia nukkumaanmenoja jne tarjoavassa kodissa ei nähdä/kohdata lasta terveellä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Sulla ei pis 7 mielestäni mitään syytä loukkaantua tuollaisesta jos kaikki olisi kunnossa ja niin kuin yritit tuossa tekstissäsi meillekin esittää.
En ole tuo yh-yrittäjä. Mutta ymmärrän että loukkaantuu. Loukkaantuisin minäkin jos hoitaisin lapset ja kodin kunnolla ja kaikki epäilisivät että esitän, ylläpidän kulisseja ja lapset ovat surullisia tiuskimisistani yms.
On olemassa aikuisia jotka pystyvät pitämään homman hanskassa ja kaikki (perhe) ovat onnellisia. Vaikka muut eivät sitä uskoisikaan.
No jos kerran on, niin en ymmärrä miksi siitä pitää loukkaantua? Mua ei haittais ainakaan jos kerran itse tietäisin miten asia on ja tietäisin olevani noin paljon parempi kuin ihmiset keskimäärin. Siksi tuossa minusta jokin haiskahtaa.
Koska ihmiset ovat erilaisia. Joku ei loukkaannu vaikka muut epäilisivät mitä, toinen loukkaantuu vaikka kuinka tietää itse totuuden ja "olevansa oikeassa".
Ehkä pienen vauvan kanssa on vielä hormoonitkin jylläämässä ja lisäämässä herkkyyttä ottaa itseensä aiheettomat syytökset.
Avarra vähän ajatusmaailmaasi, se miten sinä reagoisit ei ole mikään mitta sille mikä on aito ja oikea reaktio.
No ehti tulla tuon kommentin jälkeen mieleeni, että ehkä 7 tosiaan on ihminen joka kehtaakin muille jaella omia erinomaisia neuvojaan.
Ja kun terkka sanoikin jotain parantamisen varaa, niin loukkaantui! Ei ollutkaan vaan että eihän nyt toistn avusta pidä loukkaantua.
Kuitenkin näin takuulla itse ajattelee, kun itse menee kertomaan muille omia parannusehdotuksiaan. Kuvottava ihmistyyppi, nuo hänen kaltaisensa ovat loukanneet minua useamman kerran. Kaikki me varmaan ymmärrämme, että 7 kuviossa olisi parantamisen varaa, mutta kaikki varmaan myös ymmärtävät, että ehkäpä hän ei voi enää niille valinnoilleen mitään. On 5 lapsen yrittäjä-yh, joista yksi vieläpä vauva, aika paska tilanne.
Niin nytpä näkee miten "kivaa" on kun joku tulee siihen kertomaan, että sun ois syytä parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai joudun suorittamaan, koska näin monen lapsen kanssa se on sitä! Nyt hoidan lapset ja ehkä 10v päästä mulla on jo omaakin aikaa. En ala häpeilemään sitä, että jaksan aika paljon ja koti on hyvässä kunnossa. Jää aikaa touhuta lastenkin kanssa. Tuo sun kommentti on oikeesti aika säälittävä, ettei oikein ymmärrä mistään mitään.....
Lapset ehkä arvostais enemmän rentoa äitiä kuin äitiä, joka tarjoilee ravitsemuksellisesti optimaalista ruokaa.
Ainakin kun ovat lapsia eivätkä vielä ymmärrä mistään paljon mitään. Sen sijaan aikuisena tajuavat kyllä, jos se äidin "rentous" on ollut vain laiskuutta ja sitä, että haluaa mennä joka asiassa siitä missä aita matalin. Pahimmissa tapauksissa lapsilla näkee yhä enemmän vakavia terveysongelmia sen takia, että vanhemmat ovat olleet "rentoja" kavereita lapsilleen.
Kyllä lapset ymmärtävät vanhemman henkisestä tasosta paljon ja kärsivät, jos joku optimaalinen ravinto menee lapsen näkemisen edelle. Et näe lasta jos väität, ettei lapsi ymmärrä mitään.
Kyllä lapset ymmärtävät vanhemman henkisestä tasosta paljon ja kärsivät, jos vanhemmalle on ylivoimaista huolehtia lapsen hyvästä ravitsemuksesta JA siitä, että lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi.
En usko, että kärsivät siitä, jos ruoka ei ole optimaalista ravintoa. Mutta henkisestä laiminlyönnistä kärsivät aivan varmasti.
Mistä ajatus että siistissä, terveellistä ruokaa ja aikaisia nukkumaanmenoja jne tarjoavassa kodissa ei nähdä/kohdata lasta terveellä tavalla?
Monestakin syystä. Voi olla vanhempi henkisesti sairas, tai ylikuormittunut koska on ahminut itselleen 5 lasta ja yrittäjyyden.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla koti aina tip top kunnossa voi olla se seuraus, että siihen menee päivittäin aikaa niin paljon että se on jo oikeasti pois lapsilta tai äidiltä, jonka pitäisi olla päiväunilla vauvan kanssa yön valvomisen jälkeen.
TV:stä tuli joskus sarja sairaalloysusta siivoajista ja hanstraajista, kultainen keskitie lienee hyvä.
Itse asiassa siihen kodin siivoukseen ei edes mene paljon aikaa, kun paikat ovat aina tiptop, eikä siivousta tarvitse aloittaa kaaoksen raivaamisesta.
Minä olen vain vahingoniloisesti onnellinen siitä, että 7:kin kohtasi ylempänsä, terkan, joka kehtasikin sanoa suoraan, että voisit olla hoitanut elämäsi lapsillesi säkin paremmin! Jossain kalahti omatunto soimaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tervettä jokaisen muita neuvovan ihmisen kohdata tuollainen itseään ylempi!
Ja vielä tajuta, että tältä se tuntuu, lun kerron muille (kysymättä) mikä heidän elämässään on pielessä! Hahhahaha, nauran! Sai maistaa omaa lääkettään, hihii!!
Kivikissaäiti kirjoitti:
Minä olen vain vahingoniloisesti onnellinen siitä, että 7:kin kohtasi ylempänsä, terkan, joka kehtasikin sanoa suoraan, että voisit olla hoitanut elämäsi lapsillesi säkin paremmin! Jossain kalahti omatunto soimaamaan!
Sulla on selkeästi auktoriteettiongelma, ja se on varmaan hyvä pointti tähän keskusteluun. Siis onko kyseessä samat mammat, jotka eivät ole koskaan sopeutuneet esim. koulumaailman sääntöihin ja ottamaan opettajilta ohjeita vastaan, nyt aikuisuuden kynnyksellä kiukuttelevat neuvolan ohjeita ja "sääntöjä" vastaan?
Ovatko nämä äidit ap sellaisia "aikuisia lapsia", rahat tulee yhteiskunnalta ja lääkärin ohjeita vastaan kiukutellaan kuin murkkuna äidin ohjeita vastaan? Ja jos eivät sittenkään aikuistu, vuosikymmenen päästä kiukuttelevat tenaviensa yläkoulun opettajien ohjeita vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea tätä kinastelu-ketjua kokonaan, mutta jospa ilmiö on sama kuin muissakin maailman asioissa: Eli joku porukassa koetaan paremmaksi kuin itse, ymmärretään ehkä tämän jutut/tieto leuhkimisena, tai vaikka positiivisuus koetaan siten, ettei "tuo ole kokenut elämässä mitään", kun voi siis positiivisesti suhtautua elämään. Vastareaktiona on sitten sellainen oman "rentouden" korostaminen ja että "minä en ainakaan ole tiukkapipo niinkuin tuo on", tai jutut tyyliin "mutta minäpä lähdin kotoa jo 7 vuotiaana maailmalle ja joutunut sitä ja tätä ja blaa blaa, kun ajatellaan, ettei positiivisesti elämään suhtautuva ole voinut kokea mitään vastoinkäymisiä, kaikki on vaan ollut helppoa ja saatu valmiina. Ollaan kateellisia (useimmiten turhaan) ja käännetään huonoksi se toinen, kun koetaan oma itse huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea tätä kinastelu-ketjua kokonaan, mutta jospa ilmiö on sama kuin muissakin maailman asioissa: Eli joku porukassa koetaan paremmaksi kuin itse, ymmärretään ehkä tämän jutut/tieto leuhkimisena, tai vaikka positiivisuus koetaan siten, ettei "tuo ole kokenut elämässä mitään", kun voi siis positiivisesti suhtautua elämään. Vastareaktiona on sitten sellainen oman "rentouden" korostaminen ja että "minä en ainakaan ole tiukkapipo niinkuin tuo on", tai jutut tyyliin "mutta minäpä lähdin kotoa jo 7 vuotiaana maailmalle ja joutunut sitä ja tätä ja blaa blaa, kun ajatellaan, ettei positiivisesti elämään suhtautuva ole voinut kokea mitään vastoinkäymisiä, kaikki on vaan ollut helppoa ja saatu valmiina. Ollaan kateellisia (useimmiten turhaan) ja käännetään huonoksi se toinen, kun koetaan oma itse huonoksi.
Lisään vielä, että välttelisin tuollaisia ihmisiä oman hyvinvointini vuoksi. He ovat masentavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin keskustelussa näyttää olevan tuollainen apn tarkoittama "paska mutsi", kun osu niin arkaan paikkaan, että monilapsisen perheen äidillä voi olla homma hanskassa. Just tätä "mun koti ei ainakaan kiillä. Miks pitäis? Annan mieluumin aikaa lapsille. Tosin palstailu ei koskaan ole lapsilta pois, joten sitä voin tehdä jatkuvasti useita tunteja päivittäin. Olen rento ja cool mutsi kun syödään eineksiä! Eteinen on kurainen ja lasten tukka täynnä purkkaa, mutta se tarkoittaa vain sitä, että meillä saa olla lapsi ja elää!"
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa näyttää olevan tuollainen apn tarkoittama "paska mutsi", kun osu niin arkaan paikkaan, että monilapsisen perheen äidillä voi olla homma hanskassa. Just tätä "mun koti ei ainakaan kiillä. Miks pitäis? Annan mieluumin aikaa lapsille. Tosin palstailu ei koskaan ole lapsilta pois, joten sitä voin tehdä jatkuvasti useita tunteja päivittäin. Olen rento ja cool mutsi kun syödään eineksiä! Eteinen on kurainen ja lasten tukka täynnä purkkaa, mutta se tarkoittaa vain sitä, että meillä saa olla lapsi ja elää!"
Tarkoitat varmaan minua? En ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Minä olen vain vahingoniloisesti onnellinen siitä, että 7:kin kohtasi ylempänsä, terkan, joka kehtasikin sanoa suoraan, että voisit olla hoitanut elämäsi lapsillesi säkin paremmin! Jossain kalahti omatunto soimaamaan!
Sulla on selkeästi auktoriteettiongelma, ja se on varmaan hyvä pointti tähän keskusteluun. Siis onko kyseessä samat mammat, jotka eivät ole koskaan sopeutuneet esim. koulumaailman sääntöihin ja ottamaan opettajilta ohjeita vastaan, nyt aikuisuuden kynnyksellä kiukuttelevat neuvolan ohjeita ja "sääntöjä" vastaan?
Ovatko nämä äidit ap sellaisia "aikuisia lapsia", rahat tulee yhteiskunnalta ja lääkärin ohjeita vastaan kiukutellaan kuin murkkuna äidin ohjeita vastaan? Ja jos eivät sittenkään aikuistu, vuosikymmenen päästä kiukuttelevat tenaviensa yläkoulun opettajien ohjeita vastaan?
Numerolla 7 on auktoriteettiongelma, koska ei kyennyt ymmärtämään, ettei terkka häntä halunnut loukata, vaan ajatteli lasten parasta. Jos ei äiti ihan itse sitä kykene ajattelemaan enää hankkiessaan 5 lasta yh-yrittäjänä. No, ero on voinut tulla äskettäin, mutta luulisi avun kelpaavan.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Minä olen vain vahingoniloisesti onnellinen siitä, että 7:kin kohtasi ylempänsä, terkan, joka kehtasikin sanoa suoraan, että voisit olla hoitanut elämäsi lapsillesi säkin paremmin! Jossain kalahti omatunto soimaamaan!
Sulla on selkeästi auktoriteettiongelma, ja se on varmaan hyvä pointti tähän keskusteluun. Siis onko kyseessä samat mammat, jotka eivät ole koskaan sopeutuneet esim. koulumaailman sääntöihin ja ottamaan opettajilta ohjeita vastaan, nyt aikuisuuden kynnyksellä kiukuttelevat neuvolan ohjeita ja "sääntöjä" vastaan?
Ovatko nämä äidit ap sellaisia "aikuisia lapsia", rahat tulee yhteiskunnalta ja lääkärin ohjeita vastaan kiukutellaan kuin murkkuna äidin ohjeita vastaan? Ja jos eivät sittenkään aikuistu, vuosikymmenen päästä kiukuttelevat tenaviensa yläkoulun opettajien ohjeita vastaan?
Numerolla 7 on auktoriteettiongelma, koska ei kyennyt ymmärtämään, ettei terkka häntä halunnut loukata, vaan ajatteli lasten parasta. Jos ei äiti ihan itse sitä kykene ajattelemaan enää hankkiessaan 5 lasta yh-yrittäjänä. No, ero on voinut tulla äskettäin, mutta luulisi avun kelpaavan.
Ja sanoin siis jos ei kykene ymmärtämään lasten parasta. voihan olla, että kaikki oli hyvin, niin sitten terkkakin vain sai kuulla että kaikki on hyvin. Mutta sen sijaan 7 kertoo kiristelleensä hampaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tavallaan aika itsekäs äiti, huolehdin siitä että olen onnellinen itse. Uskon että onnellisilla vanhemmilla on onnellisia lapsia. Kuuntelen itseäni. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että koti on suht siisti, ei tip top, mutta asuttavassa kunnossa. Toiseksi meillä syödään terveellistä kotiruokaa. Ja nämä ihan sen takia, että muuten MINÄ voisin huonosti. En olisi onnellinen likaisessa kodissa, ja huono ruoka vetää mielialan ja olon tosi nopeasti huonoksi. Haluan näyttää lapsilleni itsestä huolehtimisen mallia.
Ja koska olen arkeni tyytyväinen ihminen, niin minulla on energiaa olla lapsieni kanssa, ja olen 99% ajasta hyvällä tuulella, joten meillä on kivaa. En näe tässä mitään ongelmaa, ja minun on vaikea kuvitella että joku joka antaa kaiken olla rempallaan, koti paskainen, ruokana kebabia, olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä sellaisena. Sitä koitetaan vaam vakuutella itselle että kyseessä on valittu elämäntyyli, vaikka oikea syy on laiskuus, osaamattomuus ja elämänhallinnan puute.
Tavallinen sujuva arki ei ole mitään niska limassa suorittamista, vaan se jättää enemmän energiaa muuhun olemiseen kuin kaaoksessa eläminen, joka on vähintään yhtä kuormittavaa kuin liika tiukkapipoisuus.
Ihme kommentteja saanut tuo 5 lapsen yh-yrittäjä. Minusta ei ole mitenkään outoa, että ihminen, joka on tottunut pyörittämään hektistä arkea yksin, on luonut hyvin organisoidut systeemit, joista ei lähde poikkeamaan ihan helposti raskaassakaan elämäntilanteessa - oikeastaan raskaassa elämäntilanteessa nuo rutiinit tuovat turvaa koko perheelle. Ja mitä tulee äidin oman ajan ottamiseen... useamman lapsen yksinhuoltajalla se ei ole aina edes mikään mahdollinen asia, ja voisin kuvitella, että jos ihmisellä on oma yritys, niin tavallaan se työ itsessään toimii jo henkireikänä ja omana aikana. Jotkut ihmiset vaan ovat toisia organisoituneempia ja tehokkaampia, eikä se silti tarkoita sitä että olisivat ylisuorittajia.
Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vielä, että olen törmännyt samanlaiseen huono äiti -mainostukseen muutaman ihmisen kohdalla, mutta mielestäni se on jonkinlaista kapinaa äitiyden vaatimuksia kohtaan siinä vaiheessa, kun ei enää jakseta täyttää niitä vaatimuksia, joita ulkoapäin omaksutaan. Eli vähän niin kuin haetaan vielä sitä tietä äitiydessä, jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan.
Itseäni kyllä ärsyttää, kun lähipiirissä ihmetellään jos esim lapsi menee muka niin aikaisin nukkumaan tai kiellän joskus ottamasta karkkia.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa näyttää olevan tuollainen apn tarkoittama "paska mutsi", kun osu niin arkaan paikkaan, että monilapsisen perheen äidillä voi olla homma hanskassa. Just tätä "mun koti ei ainakaan kiillä. Miks pitäis? Annan mieluumin aikaa lapsille. Tosin palstailu ei koskaan ole lapsilta pois, joten sitä voin tehdä jatkuvasti useita tunteja päivittäin. Olen rento ja cool mutsi kun syödään eineksiä! Eteinen on kurainen ja lasten tukka täynnä purkkaa, mutta se tarkoittaa vain sitä, että meillä saa olla lapsi ja elää!"
Tarkoitat varmaan minua? En ole sellainen.
Joo, varmasti et. Olet vain rento mutsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tavallaan aika itsekäs äiti, huolehdin siitä että olen onnellinen itse. Uskon että onnellisilla vanhemmilla on onnellisia lapsia. Kuuntelen itseäni. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että koti on suht siisti, ei tip top, mutta asuttavassa kunnossa. Toiseksi meillä syödään terveellistä kotiruokaa. Ja nämä ihan sen takia, että muuten MINÄ voisin huonosti. En olisi onnellinen likaisessa kodissa, ja huono ruoka vetää mielialan ja olon tosi nopeasti huonoksi. Haluan näyttää lapsilleni itsestä huolehtimisen mallia.
Ja koska olen arkeni tyytyväinen ihminen, niin minulla on energiaa olla lapsieni kanssa, ja olen 99% ajasta hyvällä tuulella, joten meillä on kivaa. En näe tässä mitään ongelmaa, ja minun on vaikea kuvitella että joku joka antaa kaiken olla rempallaan, koti paskainen, ruokana kebabia, olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä sellaisena. Sitä koitetaan vaam vakuutella itselle että kyseessä on valittu elämäntyyli, vaikka oikea syy on laiskuus, osaamattomuus ja elämänhallinnan puute.
Tavallinen sujuva arki ei ole mitään niska limassa suorittamista, vaan se jättää enemmän energiaa muuhun olemiseen kuin kaaoksessa eläminen, joka on vähintään yhtä kuormittavaa kuin liika tiukkapipoisuus.
Tässä ei ole mitään pahaa niin kauan kun et ala luokitella muita laiskoiksi, osaamattomiksi ja omasta syystään elämänhallinnan puutteessa oleviksi JA annat heille neuvoja tästä harhaisesta ja väärässäolevasta näkövinkkelistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut huomanneet tällaista? Olen itse nuori äiti ja kaveerannut nyt melko paljon toisten äitien kanssa. Viime aikoina on alkanut rassaamaan jatkuvat huono äiti- keskustelut.
On totta kai selvää että kukaan ei ole täydellinen äiti ja hienoa, että äidit vaihtavat keskenään kokemuksiaan ja tsemppaavat toisiaan, mutta minun äitikaveri- piirissä tämä on mennyt todella omituiseksi. Halveksutaan äitejä, jotka esim. pitävät kodin aina tip top- kunnossa, eivät lähes koskaan huuda lapsilleen, pitävät max yhden herkkupäivän viikossa; eli tekevät parhaansa lastensa kanssa. Sen sijaan hymistään hyväksyvästi ja kerrotaan naureskellen, kuinka lapset taas valvoivat yli puoleen yöhön, TV toimi taas lapsenvahtina koko viikonlopun, 5v on kulkenut viimeiset puoli vuotta liian pienissä vaatteissa kun ei ole jaksanut ostaa uusia, jne jne. Jopa jotain kilpailullisia piirteitä tuossa tuntuu olevan. Tutkimustuloksille, neuvolan ohjeille ymv. sanotaan piutpaut ja röhönaurut päälle.
Ilmeisesti joku vastailmiö ikivanhalle äitien syyllistämiselle ja ikuiselle huonolle omalletunnolle- että ei tunneta huonoa omaatuntoa mistään eikä edes yritetä? Mainittakoon, että ihan normaaleja ihmisiä nämäkin mammat muuten ovat, ja ilmiö on aika uusi.
Onko kellään ideoita kuinka näille saisi taottua järkeä päähän vai suljenko vain suosiolla korvani?
Ap taitaa olla aika yksinkertainen... Tuo on huumoria, ironiaa.
Koska ihmiset ovat erilaisia. Joku ei loukkaannu vaikka muut epäilisivät mitä, toinen loukkaantuu vaikka kuinka tietää itse totuuden ja "olevansa oikeassa".
Ehkä pienen vauvan kanssa on vielä hormoonitkin jylläämässä ja lisäämässä herkkyyttä ottaa itseensä aiheettomat syytökset.
Avarra vähän ajatusmaailmaasi, se miten sinä reagoisit ei ole mikään mitta sille mikä on aito ja oikea reaktio.