Olenko omituinen, kun en halua antaa 2-vuotiastamme äidilleni yöksi kylään?

Äitini haluaisi lapsemme hiihtolomalla yökylään, mutta asuu reilu puolen tunnin matkan päässä. Enkä ole yhtään halukas niin kauas lasta antamaan. Siis haluaa lapsen " kokonaan itselleen" , minä kävisin tuomassa ja sitten hakemassa. Muistelen vain omaa lapsuuttamme. Äidilläni ei mikään pitkä pinna ole koskaan ollut. Ja kaikkihan tietää millaista taaperon kanssa on. Ei se uni tule aina käskystä, yöllä heräilee, syö suttaillen jne.



Eli toisaalta en raski pientä sinne antaa ja olla itsekään lapsesta erossa. Toisaalta taas pelottaa, että entä jos äidiltäni palaakin käämit. Vaikka kuinka sanoisi, että kyllä hänen hermot kestää, niin en ole varma kuitenkaan.



Äitini mielestä olen kummallinen, kun en lasta mummolaan anna. Kun mekin aina lapsena oltiin viikkokausia isovanhemmilla. Ja nyt sanoi, että hänen siskonsa poikakin antoi vasta kuukauden ikäisen yöksi hoitoon. Ja tuo oli kyllä taas minun silmissäni kummallista...