Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?
27.08.2016 |
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja ajauduin epäonnisiin ja epätyydyttäviin parisuhteisiin, jotka onneksi olivat usein lyhyitä. Niitä tulee vanhempana ja vähän viisaampana muisteltua aika ristiriitaisin tuntein.
Yksi, jota juuri itsekseni päivittelin oli sinänsä hurmaava nuori mies, joka käytännössä muutti luokseni ensimmäisten treffien jälkeen. Hänellä oli ihmeellinen taito esittää vääryyttä kärsivää uhria ja jollain ilveellä huomasin, että tuo kavereiden nurkissa joitakin viikkona majaillut heebo asuikin yhtäkkiä opiskelijayksiössäni.
Miehellä oli työssäkäynnistä huolimatta krooninen rahapula ja päädyin vielä maksamaan opintotuestani ja pienistä säästöistäni asumiskulumme ja vielä lainaamaan hänelle rahaa "elämiseen" eli suomeksi sanottuna baareissa käymiseen. Meillä oli keskenämme kuitenkin aika kivaa, joten jotenkin siedin tätä sankaria useamman kuukauden. Lemppasin hänet ulos vasta, kun sattuman kautta selvisi, että hänellä oli on-off tyttöystävä toisella paikkakunnalla ja on-vaihetta oli jo lämmitelty jonkin aikaa. Tämän luokse hän kai sitten seuraavaksi lähti kitaroineen ja paria nyssäkkää olallaan kantaen. Kukahan onnellinen häntä tällä hetkellä majoittaa?
Kertokaa kokemuksianne - varmaan näitä epätäydellisempiä kumppaneita on sattunut muidenkin kohdalle!
Kommentit (189)
Itseäni paljon tyhmempi mies joka luuli olevansa minun joku pomo ja omistaja.
Vertaili koko ajan kaikkia naisia ja arvosteli.
Luuli olevansa joku maailman paras ja hyväsydämisin ihminen.
Itkeä tihrusti vähän väliä.
Ei tajunnut hygieniasta yhtään mitään.
Ei varmaan osannut kunnolla edes lukea.
Kyllä olen ollut itselleni pitkään vihainen kun sekaannuin moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisia, pettäväisiä, ahneita, peliriippuvaisia, alko-ongelmaisia, surkeita "rakastajia", todellisuudentajuttomia jne...
Ressukoita siis. Enää en jaksa, viitsi tai halua.
Seiskää luuserit omilla jaloillanne älkääkä mun:)
Suhde latinomiehen kanssa. Alueella paljon matkustelleena olin tietoinen miehiin liittyvistä stereotypioista, siitä, että uskollisuutta on turha odottaa ja että kaverit menevät kaiken edelle. Mies vakuutteli, ettei ole tällainen pettävä illat kaupungilla luuhaava miekkonen vaan uskollinen ja perhekeskeinen. Vuoden liehittelyn ja deittailun jälkeen päätin antaa vakavalle suhteelle mahdollisuuden ja muutimme yhteen. Miehen mainostamaan "perhekeskeisyyttä" kesti kuukauden, jonka jälkeen mies alkoi viettää kaikki illat kavereilla. Kuvioissa oli mukana myös toisia naisia, näin kuulin jälkikäteen. Jos hän joskus jäi illaksi kotiin, roikkui hän puhelimessa koko illan. Erosimme aloitteestani alle puolen vuoden kuluttua. Miehen versio tapahtuneesta on, että olen hullu kontrolloiva akka.
Ihanan terapeuttinen ketju.
Mun eka oli patologinen valehtelija ja psykopaatti, jonka kohdalla ei pitänyt lopulta paikkansa edes ilmoittamansa ikä. Opiskeli lääketiedettä, oli laskuvarjojääkäri ja teki töitä armeijalle, mutta salaisia juttuja joista ei voi puhua. Hys hys. Kontrolloi ja alisti mua täysin, en ollut mitään. Hänessä ei ollut koskaan mitään vikaa, syy aina minussa. Oli hyvin väkivaltainen, uhkaili jatkuvasti ja noiden piirteiden vuoksi en uskaltanut lähteä ennen kuin oli tilanne, että hommassa ei ole kyse enää pelkästään minun elämästä ja terveydestä. Todellisuudessa tyyppi oli mt-eläkeläinen, tarkkaa diagnoosia en kuullut koskaan, mutta eiköhän se ollut skitsofrenia.
Kun isäsuhteista puhutaan, niin mun isäni toiminnassa oli persoonallisuushäiriöisen piirteitä vahvasti. Kun en ollut kotonakaan tottunut saamaan rakkautta ja kunnioitusta, tässä oli lopputulos. Äitini oli taas innokas miehensä palvoja ja sitä kautta hän oli ihan täysin mukana isäni törkeilyissä. Äitini oli lienee et ole mitään -kasvatuksen hedelmiä. Vanhempieni ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia, ei ainuttakaan.
Suhde varattuun, alkoi miehen valehtelulla, en jaksanut heti pyristellä irti, kun kaivoin esiin totuuden. Psykopaattinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan mulla ollut sama mitä ap:llä. Tuttu stoori. Kitara puuttui mun jampalta, mutta muuten sama.
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Miten joku VOI olla noin tyhmä? "Aika harva MIES sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännäMIESpaskojen kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
No itsetunto sinulla ainakin on karkaistua titaaniterästä. Sitä ei näköjään edes naarmuta se tosiasia, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Huolettomasti vain pyyhkäiset naisten valinnat syrjään, mitätöit ne pään seinään lyömiseksi ja lopuksi toteat vaatimattomasti olevasi "selvästi parempi" vaihtoehto. Vaikka KUKAAN nainen ei ole ilmeisesti koskaan ollut sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
No itsetunto sinulla ainakin on karkaistua titaaniterästä. Sitä ei näköjään edes naarmuta se tosiasia, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Huolettomasti vain pyyhkäiset naisten valinnat syrjään, mitätöit ne pään seinään lyömiseksi ja lopuksi toteat vaatimattomasti olevasi "selvästi parempi" vaihtoehto. Vaikka KUKAAN nainen ei ole ilmeisesti koskaan ollut sitä mieltä.
Miten niin ei ole kukaan ollut kiinnostunut? Kyllä voin rehellisesti sanoa olevani monta naisen kanssa parisuhteessa olevaa miestä parempi vaihtoehto, mutta minulla on yksi suuri heikkous, joka heikentää mahdollisuuksiani iässäni.
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Johtuiskohan siitä että isänmalli on ollut perinteinen jääräpää määrääjä joka on alistanut naisen. Tai hylkääjä. Tai vanhempien tunnekylmän avioliiton seuraamisen seuraus. Epäilen että kovinkaan moni meistä naisista ei hae naisenhakkaajaa tarkoituksella. Täydellisen parisuhteen omaavat vanhemmat on ollu aika harvalla. Sitten lisätään siihen epätäydellisyyteen vielä tää perus "älä kuvittele itsestäs liikoja"-kasvatus niin ei se kuule paljon muuta nuorelta tytöltä vaadi vähän eksyillä.
No näköjään nämä tytöt eksyilevät vielä +40 vuotiainakin. Ei tule järkeä päähän.
Yhteenvetona voi siis sanoa, että naiset on pilanneet jännämiehillä elämänsä, eivätkä sen jälkeen kykene enää parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoin. Olin neljä vuotta poikaystäväni kanssa. Aloimme seurustella kun olin 14-v ja hän 17-v. Ekat pari kk oli kivaa ja sellainen perus teinisuhde jeejee. Sitten tuli mukaan mustasukkaisuus, laiskuus (pesin 14-vuotiaana tämän pyykit, tiskasin, tein ruokaa, kävin kaupassa, koska hän ei tehnyt mitään ja asui yksin). Huoritteli minua. Löi minua. Kävi puhelimeni läpi, koska olin "epäluotettava pieni hu*ra". Laihduttaakkin olisi pitänyt, kun 165cm/47kg olin "saatanan läski". Neljä vuotta. Neljä vuotta kestin tuota. Kukaan ei puuttunut, koska valehtelin (hänen käskystä) muille, että meillä meni tooosi hyvin. Lapsikin olisi pitänyt tehdä ja mennä kijloihin, mutta siinä kohtaa pistin jarrut pohjaan ja me erottiin. Se oli keväällä ja päivittäin tulee jotain viestiä exältä, että minun pitäisi ottaa hänet takaisin.
Epäsopivin. Tutustuin kesällä yhteen aivan upeaan ihmiseen. Meillä on todella paljon yhteistä, mm; elämän arvot (tämä on tärkeä), luetaan samoja kirjoja, kuunnellaan samaa musiikkia, opiskellaan samaa alaa. Ajatellaan samalla tavalla isoista asioista. Ainoa huono puoli hänessä on se, että hän asuu Saksassa ja minä täällä Suomessa... :( Tästä syystä epäsopiva. Olen itkenyt meidän välimatkaa enemmän kuin eroa exän kanssa. Säästän lentolippuihin ja ihan vakavasti mietin, että haluaisin muuttaa Saksaan, kun valmistun.
18N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Luonteesta en tiedä, mutta he osaavat tuoda itsensä paremmin ja röyhkeämmin esille. Valitettavasti se ratkaisee ainakin nuorten naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
No itsetunto sinulla ainakin on karkaistua titaaniterästä. Sitä ei näköjään edes naarmuta se tosiasia, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Huolettomasti vain pyyhkäiset naisten valinnat syrjään, mitätöit ne pään seinään lyömiseksi ja lopuksi toteat vaatimattomasti olevasi "selvästi parempi" vaihtoehto. Vaikka KUKAAN nainen ei ole ilmeisesti koskaan ollut sitä mieltä.
Miten niin ei ole kukaan ollut kiinnostunut? Kyllä voin rehellisesti sanoa olevani monta naisen kanssa parisuhteessa olevaa miestä parempi vaihtoehto, mutta minulla on yksi suuri heikkous, joka heikentää mahdollisuuksiani iässäni.
Niin, sinä itse olet selvästi kiinnostunut itsestäsi parisuhde"materiaalina". Mutta naiset eivät. Fiksumpi saattaisi miettiä, onko todennäköisempää että kaikki naiset ovat väärässä - vai sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Luonteesta en tiedä, mutta he osaavat tuoda itsensä paremmin ja röyhkeämmin esille. Valitettavasti se ratkaisee ainakin nuorten naisten kanssa.
On teillä kyllä uskomattomia selityksiä sille, että joku toinen mies on teitä parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Ei, vaan se, että osataan vedellä oikeista naruista, että saa puhuttua naisen pyörryksiin. Luonteella ei ole tässä asiassa mitään osaa. Tai on sen verran, että luonteeltaan kusipäinen saa kyllä naisia.
Naisilla on vielä sekin kummallinen taipumus, että sellainen mies, joka tunnetusti kaataa naisia, on houkuttelevampi vaihtoehto suhteeseen, kuin mies jolla niitä suhteita ei ole. Tämäkin fakta tyrmätään heti, mutta totuus on vain toinen.
Tässä parisuhteessa itsessään ei tapahtunut mitään ihmeellistä tai outoa tai hirveää. Ysiluokalla eräs poika oli tosi ihastunut muhun. Hän käyttäytyi niinkuin oltaisiin oltu pari vaikkei oltu. No kerran sitten kysyin että onko tää susta jotain seurustelua ja hän sanoi joo. Siitä se "suhde" sitten alkoi ja olin ihan hämilläni enkä kehdannut sanoa muuta kun olin niin ujo. Pari kuukautta seurustelin säälistä tämän pojan kanssa ja kerroin lopuksi itse, että haluan olla vain kavereita. Olisin voinut sanoa tuon jo alkuun niin olisi jäänyt tuo teeskentelysuhde välistä...
Tämä ei ollut parisuhde, mutta melkein...
Tuntematon mies pokaili minua IRL, en kiinnostunut, hän "piinasi" minua siitä huolimatta, mutta lopulta pääsin eroon. Muutamaa vuotta myöhemmin kärsin tylsyydestä ja päätin kokeilla kepillä jäätä. (Kyllä naisetkin osaavat.) Jotain tapahtui ja päädyimme tällä kertaa jopa sänkyyn muutamaankin kertaan, mutta se ei ollut panosuhde, vaan tapailua. Kyrpä oli kyllä ihan hyvä, ei siinä.
Huomasin hyvin äkkiä miehen olevan henkisesti jotenkin epätasapainossa ja aivan epäsopiva minulle myös elämäntavoiltaan ja luonteeltaan ja ja ja ja... Saatoin sanoa hänelle/hänestä todella ilkeitä asioita, mutta hän jaksoi liehitellä minua aina uudestaan ja uudestaan, jopa 'eron' jälkeenkin sain muutamat puhelut eri ajankohtina. Osasi hän tosin itsekin olla ilkeä minulle.
Kammottava tapaus ja välttelen hänen kotikaupunkiaan kuin ruttoa : D Onneksi inhoan koko rumaa kaupunkia muutenkin.
Note to self: Jos et innostunut miehestä vuosia sitten, et takuulla innostu samaisesta tyypistä tulevaisuudessakaan!