Hyviä naisia on vaikeaa löytää
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Kommentit (197)
Minäkin voisin etsiä samanlaista miestä. Olen yli nelikymppinen hyvin säilynyt, kun harrastan kuntoilua. Yksi huomionarvoinen seikka on mainittava eli jossain lähitulevaisuudessa muutan maaseudulle, jossa on henkinen ja synnyinkotini.
Miesten ongelma on se, että se finninaamaisinkin ylipainoinen mammansa pilalle paapoma mies tahtoo missimittaisen julmetun kauniin naisen eikä ole valmis mihinkään kompromissiin. Se tavistyttö, joka ei ehkä joka päivä ole viimeisen päälle meikattu ja jolla on pari kiloa ylipainoa, mutta joka on tervepäinen ja tavallinen ahkera suomalainen ja joka haluaisi kivan ja kestävän miessuhteen, ei kelpaa, koska hän ei ole riittävän kaunis ja hyväkroppainen. Näitä taviksia on kuitenkin 99 prosenttia naisista, sanoin miestaviksia on 99 prossaa miehistä. Mutta mutta kun molemmat osapuolet tahtovat siitä yhden prosentin osuudesta omansa niin tulee pieni kohtaanto-ongelma.
Ap. Minkä ikäistä etsit? Mistä päin?
Onko ok, jos naisella on kaksi kiloa ylipainoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
TÄMÄN VUODEN AIKANA 40 DEITEILLÄ???????????????????????????????????????
Ja otat siis ensitreffeillä jo selkoa miesten varallisuudesta mahdollisine ulosottoineen?
En ihmettele jos et miestä löydä. Kuka tahansa vittuuntuisi työ-, kelvollisuus-, lääkitys- ja varallisuushaastattelustasi niin, että jopa valehtelisi asioistaan päästäkseen sinusta eroon.
Tai sitten koko kirjoituksesi oli taas kerran palstan miesviha-huuhaata , kaikkine tuttuine fraaseineen.
Veikkaan jälkimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Minä en taida tuntea ketään ihmistä, en miestä tai naista, jolla ei olisi jotain noista vioista jossain määrin. Tai jos siis hiljaisuus ja rauhallisuus menee tuohon "outo tuppisuu" -kategoriaan. Tunnen myös paljon outoja ja äänekkäitä ihmisiä, mm. minä itse. :D
Eli ap:n ihannenainen olisi siis...?
- syvällinen
- pitää asiat omana tietonaan
- psyykkisesti terve
- toiset huomioonottava
- omasta taloudestaan huolehtiva
- sivistynyt
- maltillinen alkoholinkuluttaja tai täysin raitis, joka ei viihdy bileissä
- sosiaalinen
Eli aika täydellinen ihminen pitäisi olla. Jotkut noista kulkevat käsi kädessä, mutta esim. tuo, että olisi hyvin sosiaalinen ihminen, muttei yhtään viihdy bileissä, eipä ole vielä tullut sellaista vastaan. Ne, jotka eivät tykkää istua iltaa hyvässä seurassa välillä pelleillen ja perseillen jopa kaikennäköistä täysin junttia, ovat sitten niitä outoja hissukoita.
Myös tuo, ettei saisi olla koskaan esim. sairastanut masennusta tai mitään muita psyykkisiä ongelmia, on aika karsiva tekijä. Toki minä tällaisiakin naisia tunnen, mutta suurin osa on niitä outoja hissukoita ja yksi on sosiaalinen juntti, joka mm. heittää pieruvitsejä ja saattaa röyhtäistä seurassa kovaäänisesti todeten perään "anteeksi naisellisuuteni". :D
Syvällisiä ja tärkeissä asioissa toiset huomioonottavia on suurin osa tuntemistani ihmisistä. Ja ne oudot hissukat on usein myös aika sivistyneitä ja hyvätapaisia.
Mutta juu, mietin nyt tarkkaan ap, mikä näistä ominaisuuksista olisi sellainen, jota voisit kompromissina sietää. Vai väitätkö itse olevasi kaikkea tuota? Sivistynyt, sosiaalinen selvin päin, jne.?
Ei ei ei... odotan sitä, että nainen on
- ei arvota toisia ensisijaisesti materian perusteella
- kiinnostuu miehistä luonteen, ei materiaalisten seikkojen tai statuksen perusteella
- ei puhu paskaa selän takana, on rehellinen ihminen
- psyykkisesti terve
- ottaa toiset huomioon
- ei käytä miestä elintasonsa nostamiseen. Se ei ole ongelma jos naisen elämässä on työttömyyttä
- ainoa kiinnostuksenkohde ei ole tosi-tv-hömppä, vaan seuraa myös mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Mikään suuri historiaharrastaja tai muu ei tarvitse olla.
- joka viikonloppu ei ole pään kiskomista täyteen, mikään raitis ei tarvitse olla
- omaa jokseenkin normaalit kommunikointitaidot, mikään social butterfly ei tarvitse olla
Outoa kun mulla on useampi miespuolinen kaveri, jotka täyttävät joka kohdan, mutta eivät ole todellakaan mitään täydellisiä ihmisiä. Kuitenkin mun listani on muka liian vaativa?
ap
Onpa tosiaan outoa.
Minä taas en edes tunne sellaisia naisia jotka vetäisivät päätään täyteen.
Jos jotkut ottavat muutkin huomioon niin juuri naiset eivät niinkään miehet.
Kommunikointi on nimenomaan naisilla yleisemmin hallussa , miehillä löytyy puutteita, tulee mieleen heti monta esimerkkiä mutta palstan puitteissa en nyt ala niitä kirjoitella.
En tunne yhtään naista joka olisi miesten perässä elintason noston takia.
Kaikki toivovat tasavertaista kumppania.
Mitä pinnallisuuteen tulee niin enpä usko että miehet ovat siitä sen vapaampia kuin naisetkaan.
Miehille naisen ulkonäkö on erittäin tärkeää ja he ovat valmiita hyväksymään vaikka mitä jos nainen on kaunis.
Ellei ole , niin eipä mikään hyvä luonteessa ja käytöksessä sitä kompensoi.
Sinä ap joko et tunne juurikaan naisia tai sitten etsit vääristä piireistä/ paikoista tai sitten olet juuri tuollainen pinnallinen joka näkee vain ne kauneimmat joilla on varaa olla prinsessa ainakin sinua kohtaan kun et riitä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
TÄMÄN VUODEN AIKANA 40 DEITEILLÄ???????????????????????????????????????
Ja otat siis ensitreffeillä jo selkoa miesten varallisuudesta mahdollisine ulosottoineen?
En ihmettele jos et miestä löydä. Kuka tahansa vittuuntuisi työ-, kelvollisuus-, lääkitys- ja varallisuushaastattelustasi niin, että jopa valehtelisi asioistaan päästäkseen sinusta eroon.
Tai sitten koko kirjoituksesi oli taas kerran palstan miesviha-huuhaata , kaikkine tuttuine fraaseineen.
Veikkaan jälkimmäistä.
Olipas aika ikävä ja asenteellinen kommentti sinulta. En ole keneltäkään koskaan kysellyt varallisuudesta ta lääkityksestä tms. Nuo ovat asioita, joita mies on minulle kysymättä oma-aloitteisesti kertonut. Ollaan esim juteltu yleisellä tasolla siitä että nykyään elämä on silleen kovaa, että moni masentuu, ja siinä ohessa mies on kertonut että itsekin on masentunut. Tai jos mies on viestitellessä väittänyt että on työelämässä niin saatan alkaa puhua töissä käymisestä yleisesti ja kysäistä vaikka että onko sinulla kiva työ tai pitkä työmatka tms. Normaalia jutustelua. En minä haastattele enkä tenttaa ihmisiä.
Naisilla sama ongelma miesten kanssa :D pitää löytää se helmi sikojen joukosta. Itsellä ei vielä ole tullut vastaan kymmenistä treffeistä huolimatta, ja välillä turhauttaa, mutta aina sitä vaan jaksaa uudestaan lähteä ulos.
Näin se on , ainakin kun on elettyä elämää takana ja lapsi tai pari.
Lapsettomille sinkkunaiselle ei yleensä kelpaa 30-43v mies jolla on jo lapsi tai kaksi aiemmasta suhteestaan, sama se silti toisinkin päin.
Moni ei halua sitä uusioperheen arkea vaikka kumppani olisi kuinka ihana komea/kaunis ja miellyttävä ja muuten se ns oikea mutta lapsi tai kaksi. Muutama poikkeus saattaa löytyä, mutta melko epätodennäköistä että löytäisin tai tapaisin sellaisen.
Löytyy paljon lapsettomia 28-43v miehiä mutta vähemmän naisia.
Jokaiselle on joku jossain mutta kohtaavatko he koskaan, ei välttämättä.
Yksin elämiseenkin kuulemma tottuu , en haluaisi tottua siihen vielä 40 vuotiaana leskenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Minkä ikäistä etsit? Mistä päin?
Onko ok, jos naisella on kaksi kiloa ylipainoa?
"2 kiloa ylipainoa"
= todennäköisemmin 20-40 kiloa "normaalia ylipainoa"
ajallemme tyypillistä itsepetosta "minä olen normaali"
hah hah, miten jengi on niin sekaisin ja itsestään irti?
Kukas naisvihaaja täällä taas ulisee?
Kaksi kiloa ylipainoa on kaksi kiloa ylipainoa. Normaalipainon rajat määritellään BMI:n mukaan. Kaksi kiloa ylipainoa on kaksi kiloa yli normaalipainon virallisen ylärajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
TÄMÄN VUODEN AIKANA 40 DEITEILLÄ???????????????????????????????????????
Ja otat siis ensitreffeillä jo selkoa miesten varallisuudesta mahdollisine ulosottoineen?
En ihmettele jos et miestä löydä. Kuka tahansa vittuuntuisi työ-, kelvollisuus-, lääkitys- ja varallisuushaastattelustasi niin, että jopa valehtelisi asioistaan päästäkseen sinusta eroon.
Tai sitten koko kirjoituksesi oli taas kerran palstan miesviha-huuhaata , kaikkine tuttuine fraaseineen.
Veikkaan jälkimmäistä.
Olipas aika ikävä ja asenteellinen kommentti sinulta. En ole keneltäkään koskaan kysellyt varallisuudesta ta lääkityksestä tms. Nuo ovat asioita, joita mies on minulle kysymättä oma-aloitteisesti kertonut. Ollaan esim juteltu yleisellä tasolla siitä että nykyään elämä on silleen kovaa, että moni masentuu, ja siinä ohessa mies on kertonut että itsekin on masentunut. Tai jos mies on viestitellessä väittänyt että on työelämässä niin saatan alkaa puhua töissä käymisestä yleisesti ja kysäistä vaikka että onko sinulla kiva työ tai pitkä työmatka tms. Normaalia jutustelua. En minä haastattele enkä tenttaa ihmisiä.
Mutta obsessiivisesti etsit tuleville lapsille isää, ei ole varmaan kaikki juoksut edelleenkään juostu, tai et osaa olla yksin, kun vuoteen pitää kahlata 40 deittiä.
Totaalinen turn off.
-olen 28v
-en halua lapsia eikä niitä ole
-en ole työtön
-tykkään taiteesta, musiikista, dokumenteista yms
-en ryyppää, pari kertaa/kk alkoholia
-ei ole paljoa kavereita
-en tykkää sosiaalisista peleistä
-olen hoikka, mutta muotoja silti
-syön terveellisesti
-tykkään elämistä, en ole silti hullu eläinakka
-käyn ehkä kerran vuodessa baarissa
Ai niin. Mä sytyn vaan komeista miehistä. Siksi en löydä äijää.
Et varmaan edes elä niin terveellistä elämää kuin mitä vaaditaan että naisella pysyy rasvaprosentti sinun makuusi tarpeeksi alhaalla. Meidän täytyy lopettaa kokonaan leipä, sokeri, tärkkelys, ellei sit aleta high carb vegaaneiksi. Ja liikkua pitää 5 kertaa viikossa että sua ei ahdista läskit. Mut ok, sen jälkeen ei vaan enää kiinnosta sun denialismi omista ongelmistasi. Väität nyt siis ettei sulla ole mitääään mielenterveysongelmia, vihaongelmia tai raivonpuuskia? Ei lapsuuden traumoja joista johtuen haluat vain tietynlaista seksiä ym?
Miehet kun tietäisitte miten helposti nainen lihoo ja kun tietäisitte miten mahdottomat paineet meille asetetaan muutenkin. Mehän olemme vasta siirtymävaiheessa naisten sorron aikakaudelta.
Ehkä kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Joskin paljon on tuota ap:n mainitsemaa epätasapainoisuutta ihmisissä.
Ap, millaisista paikoista etsit puolisoa. Nettideitit ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
Monet ihmiset ovat liian kevytkenkäisiä.
Tsemppiä :)
Johnny Handsome kirjoitti:
Näin se on , ainakin kun on elettyä elämää takana ja lapsi tai pari.
Lapsettomille sinkkunaiselle ei yleensä kelpaa 30-43v mies jolla on jo lapsi tai kaksi aiemmasta suhteestaan, sama se silti toisinkin päin.
Moni ei halua sitä uusioperheen arkea vaikka kumppani olisi kuinka ihana komea/kaunis ja miellyttävä ja muuten se ns oikea mutta lapsi tai kaksi. Muutama poikkeus saattaa löytyä, mutta melko epätodennäköistä että löytäisin tai tapaisin sellaisen.
Löytyy paljon lapsettomia 28-43v miehiä mutta vähemmän naisia.
Jokaiselle on joku jossain mutta kohtaavatko he koskaan, ei välttämättä.
Yksin elämiseenkin kuulemma tottuu , en haluaisi tottua siihen vielä 40 vuotiaana leskenä
Kuinka lapsettomia miehiä voi olla paljon enemmän kuin naisia?
Keinohedelmöityksellä yksinhuoltajaksi ryhtyviä on kuitenkin aika vähän toistaiseksi.
On toki lapsensa hylänneitä " lapsettomia" miehiä mutta ei sekään mikään meriitti monen naisen mielestä ole. Se kertoo jotain tyypistä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
Piti ihan miettiä olenko itse kirjoittanut tämän! Olen myös 35v akateeminen nainen Helsingistä. Moni mies istuu treffeillä lähes mykkänä, loput puhuvat ensitreffeillä 80% ajasta exästään jne. Viimeisin ei tehnyt kumpaakaan mutta kiertokautta epäili juopoksi kun käyn ystävien kanssa viinillä 0-2 krt kuukaudessa juoden 2-3 lasia. :D itse tietysti koko ajan ulkona bilettämässä. Moni tahtoo vain juhlia ja matkustella, minä toivon perhettä. Alan valmistautua etten sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
Piti ihan miettiä olenko itse kirjoittanut tämän! Olen myös 35v akateeminen nainen Helsingistä. Moni mies istuu treffeillä lähes mykkänä, loput puhuvat ensitreffeillä 80% ajasta exästään jne. Viimeisin ei tehnyt kumpaakaan mutta kiertokautta epäili juopoksi kun käyn ystävien kanssa viinillä 0-2 krt kuukaudessa juoden 2-3 lasia. :D itse tietysti koko ajan ulkona bilettämässä. Moni tahtoo vain juhlia ja matkustella, minä toivon perhettä. Alan valmistautua etten sitä saa.
Kyllä se aina joku syy löytyy miksi ei kelpaa, kun ulkonäöstähän kaikessa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
TÄMÄN VUODEN AIKANA 40 DEITEILLÄ???????????????????????????????????????
Ja otat siis ensitreffeillä jo selkoa miesten varallisuudesta mahdollisine ulosottoineen?
En ihmettele jos et miestä löydä. Kuka tahansa vittuuntuisi työ-, kelvollisuus-, lääkitys- ja varallisuushaastattelustasi niin, että jopa valehtelisi asioistaan päästäkseen sinusta eroon.
Tai sitten koko kirjoituksesi oli taas kerran palstan miesviha-huuhaata , kaikkine tuttuine fraaseineen.
Veikkaan jälkimmäistä.
Olipas aika ikävä ja asenteellinen kommentti sinulta. En ole keneltäkään koskaan kysellyt varallisuudesta ta lääkityksestä tms. Nuo ovat asioita, joita mies on minulle kysymättä oma-aloitteisesti kertonut. Ollaan esim juteltu yleisellä tasolla siitä että nykyään elämä on silleen kovaa, että moni masentuu, ja siinä ohessa mies on kertonut että itsekin on masentunut. Tai jos mies on viestitellessä väittänyt että on työelämässä niin saatan alkaa puhua töissä käymisestä yleisesti ja kysäistä vaikka että onko sinulla kiva työ tai pitkä työmatka tms. Normaalia jutustelua. En minä haastattele enkä tenttaa ihmisiä.
Mutta obsessiivisesti etsit tuleville lapsille isää, ei ole varmaan kaikki juoksut edelleenkään juostu, tai et osaa olla yksin, kun vuoteen pitää kahlata 40 deittiä.
Totaalinen turn off.
Teet aika reippaita olettamuksia ihmisistä. En etsi obsessiivisesti mitään, mutta kyllä haluan löytää miehen jonka kanssa perustaa perhe. Eikös se ole aika normaalia ja tavallista. Juoksut on juostu jo aikoja sitten, sanoinhan että en käy baareissa ollenkaan yms. Minulla on aika matala kynnys lähteä treffeille, jos mies ehdottaa treffejä ja vaikuttaa suht ok:lta, tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja olen aika sosiaalinen. Pk-seudulla asuva riittävän kivan näköinen nainen nyt vaan saa nettideiteillä useita treffiehdotuksia joka viikko. Ei 40 deittiä vuodessa ole paljon, enkä tosiaan mene ekoilla tai tokilla deiteillä sänkyyn tai mitään sellaista, ihan kävelyllä käymistä tai kahvittelua ne on. Tunnen ihmisiä, jotka on käyneet yli sadalla nettideitillä vuodessa.
Jos pitäs löytää nainen, jolla ei olis jääny edellisten parisuhteiden traumat käsittelemättä, niin yksin jäisin ihan 100- varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tässä maassa on, mutta tuntuu että melkein kaikilla on ongelmia. Jos yrität löytää oikeasti hyvän naisen, joka ei ole pinnallinen, juoruakka, mielenterveysongelmainen, narsistinen, kiinnostunut lähinnä miehen lompakosta ja statuksesta, sivistymätön juntti, epäterveellistä elämää viettävä bilettäjä tai outo tuppisuu, niin joutuu käymään kymmenillä treffeillä.
Ja tuossahan oli vain alusavat vaatimukset. Sitten pitäisi tietysti vielä luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden sekä elämäntilanteiden osua jotenkin yksiin. Välillä tulee sellainen fiilis, että ei edes jaksa yrittää mitään vakavia suhteita, aivan jäätävä vaiva että löytää edes niitä potentiaalisia kandidaatteja. En tiedä mikä tässä maassa on vikana, kun ihmiset on niin sekaisin. Onko se se tyly ja alaspainava kasvatus sitten?
Minusta hyviä MIEHIÄ on vaikea löytää.
Kaikilla on joku ongelma. On mielenterveyspulmia, päihderiippuvutta, ei osata edes omasta hygieniasta huolehtia, moni on väkivaltainen tai narsisti, halutaan moniavioisuutta ja hyvää naissuhdetta samaan aikaan, takana rikostuomioita ja herra ties mitä muuta. Kaikki hyvät miehet on käytännössä jo varattu.
Asun Helsingissä ja olen 35-vuotias nainen. Olen käynyt tässä reilun vuoden aikana ainakin 40 miehen kanssa deiteillä. Kaikki on ollut nettideittejä, sillä en käy baarissa tai risteilyillä tms ja harrastukseni on yksilölajeja, työkavereihin en halua sekaantua. Minulle kelpaa mies millä koulutustasolla tahansa, mutta odotan hänen olevan fiksu, psyykkisesti ok ja sellainen jolla ei ole edellisten suhteiden vanhoja traumoja pahasti käsittelemättä, ja pitää tienata sen verran että saa omat laskunsa maksettua, minua ei tarvitse mitenkään elättää.
Muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta kaikilla on ollut joko masennuslääkitys ja masennus, pitkittynyt työttömyys (eivät ole tätä ennen treffejä kertoneet vaan väittäneet että ovat töissä), alkoholismia, pahoja velkoja suunnilleen ulosotossa, niin paha ujous ettei suunnilleen sanaa suusta ulos saa, kaipuu edelliseen suhteeseen tms. Eihän nainen voi edes harkita tällaista miestä. Fiksuja ok miehiä on tosiaan tullut vastaan muutama, mutta parien deittien jälkeen on selvinnyt, että suhdetta ei kannata jatkaa koska on niin eri haaveet elämästä (esim mies ei halua lasta ja minä haluan, mies haluaa muuttaa ulkomaille ja minä haaveilen elämästä suomessa tms).
Piti ihan miettiä olenko itse kirjoittanut tämän! Olen myös 35v akateeminen nainen Helsingistä. Moni mies istuu treffeillä lähes mykkänä, loput puhuvat ensitreffeillä 80% ajasta exästään jne. Viimeisin ei tehnyt kumpaakaan mutta kiertokautta epäili juopoksi kun käyn ystävien kanssa viinillä 0-2 krt kuukaudessa juoden 2-3 lasia. :D itse tietysti koko ajan ulkona bilettämässä. Moni tahtoo vain juhlia ja matkustella, minä toivon perhettä. Alan valmistautua etten sitä saa.
On käsittämättömän yleistä, että ainakin stadissa miehet jauhaa ekoilla deiteillä paljon exästään, joko haukkuu exää katkerana tai sitten kertoilee että exän kanssa me tehtiin aina sitä ja tätä ja exän kanssa meillä oli sellainen ja sellainen koti jne. Selkeästi siis ovat kiinni vielä edellisessä suhteessa! Ihmettelen sitä kovin. Olenkin ottanut tavaksi, että kun kohdalle osuu se poikkeus, joka ei puhu ekoilla nettideiteillä eksästään, niin hän saa suoraan tokat deitit minulta, niin hyvä piirre se on.
En halua nostaa itseäni jalustalle, vaatimaton kun olen tuon listasi lisäksi. Koen täyttäväni nuo kriteerit ja uskoakseni lisäksi muitakin hyviä puolia minusta löytyy. Huonoja puolia itsestäni voisin listata malttamattomuuden, jos saan jotain mieleen täytyisi se toteuttaa asap. Tämä malttamattomuus liittyy usein omiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Olen hillityn sosiaalinen, jos noin voi sanoa. Mutta yksi huono omsinaisuuteni sinun mielestäsi voisi olla se, että joskus uppoudun niin syvälle omiin askareihin että ulkopuolinen maailma katoaa, siltikään en pidä itseäni hiljaisena tuppisuuna vaan kaipaan myös sitä omaa aikaa kodinkin sisällä ja toivon sitä oman ajan ottamista myös kumppanilta. Joskus saa olla päiviä, että ei tarvitse sen kummemmin kommunikoida.
Mutta, en ole kedon kaunein kukka, olen tavallinen ja nätiksikin joskus haukuttu. Pidän hygieniasta huolta, pukeudun siisteihin ja ehjiin vaatteisiin mutta en seuraa muotia erityisemmin. Edustusvaimoa minusta ei siis saa, eikä pääse prassailemaan kavereille.