Minut jätettiin.. En jaksa elää
Minut jätettiin pari päivää sitten ihan yllättäin, en tiedä miten tästä pääsee yli kun sattuu niin perkeleesti. Ihmiset sanoo että aika parantaa vaan ei oo ketään kuka auttaisi kun ei oo hirveästi ystäviäkään. Ainiin ja nähdään pakolla joka päivä koska sama työpaikka. Oltiin 9 kuukautta yhdessä ja saatiin aikaan paljon muistoja, nyt en vaan tiedä miten jatkaisin eteenpäin kun en jaksaisi edes elää.
Kommentit (64)
Yritä pitää huolta että joka päivä on jotain ohjelmaa, ettet yksinäsi uppoa liian syvälle. Pääset kyllä paljon parempaan jamaan jo muutamassa kuukaudessa, nyt pitää vaan sinnitellä!
Jos sinulla ei ole ystävää jolle purkaa tunteita, kokeile kirjoittaa päiväkirjaa.
Minkä ikäinen olet ap? Mulla oli tuollainen tilanne, kun olin 19v. Siis että seurustelin 9 kk ja olin aivan hullun lailla rakastunut ja meidän piti mennä naimisiin ja kaikkea. Mies oli kyllä englantilainen ja suhde katkesi, kun tulin Suomeen ja hän ei voinut jäädä tänne. Luulin, että asiat järjestyvät ja että voidaan jatkaa, mutta hänpä löysikin toisen. Mä uskoin kuolevani, itkin ja itkin ja itkin ja olin varma, etten koskaan voi löytää ketään, kenet huolisin hänen tilalleen, vaikka itsellä ottajia olis ollutkin.
No kyllä löysin aika piankin miehen, jonka kanssa sitten perustin perheen ja tuo 9 kk:n suhde unohtui samantien, vaikka olin ollut varma, etten voisi ketään ikinä rakastaa kuten häntä. Mutta kyllä rakastin, paljon enemmän.
Sinäkin löydät ihan varmasti sen oikean - tuo mies ei ollut se oikea, jos kerran lähti!
<3 tsemppiä!
Mulla samoja fiiliksiä kuin sulla. Mut jätettiin toukokuun lopussa ja se oli ihan järkyttävää. Vieläkin sitä miettii, että eikö koskaan saa olla toisen lähellä enää. Ikävä on musertava. Luulin, että hän ois se oikea mulle. Tuntuu, että en koskaan tässä maailmassa voi rakastaa ketään toista.
Hyviä nämä tsemppausviestit täällä, antaa helpotusta. Itseluottamusta peliin ja ajattelua, että ei mun rakkaus kuulu sellaiselle joka ei sitä osaa arvostaa.
20v, hyvä että sinulle kävi hyvin ja löysit uuden, paremman ja onnellisen parisuhteen :) -av
Toivut vielä, usko minua. Paras kosto on näyttää, että menestyt. Tsemppiä Sinulle!
Tulee hetki jolloin huomaat hymyileväsi, etkä hetkeen ajattele tätä miestä. Siitä eteenpäin on helpompaa.
Kerää kaikki itsetunnon rippeet ja puhu..puhu..kirjoita (omat ajatukset selkiävät) jos jaksat lähde lenkille,ulos,baanalle..
Ai anteeksi, en oikeen ymmärrä näitä av/ap lyhenteitä kun harvoin mä tänne mammapalstalle keskusteluja luon. :D -ap
Samat on linjat...t. se kenen mies ei tienny haluuko jatkaa suhdetta ja pysty puhumaan vasta illalla.
En oikeesti tiiä miten pystyn jaksaa tai elää just nyt, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö maksimillaan, ja paniikki ottaa vallan että miten tästä nyt, onko mulla edes vaihtoehtoja muuhuin kuin vain päätyä pahimpaan.. Jos tuntisin edes sitä surullisuutta ahdistuneisuuden ja paniikin sijasta, mutta ei.. nyt se on vain kuin olisi naru kaulassa kireällä eikä pysty hengittämään. Pelkään tän pahan olon seurauksena oikeasti päätyväni siihen pahimpaan, tuntuu niin spontaanilta kun ahdistaa vaan eikä saa sitä loppumaan. Mulla on kissa, mä en tiedä mitä sille kävis jos mulle kävis jotain ja haluisin sillekin vain pelkkää kaikkea hyvää :( en usko pystyväni nukkumaan, ja aika vaan matelee, mietin vain miten jaksan edes tunnin päähän kun kaikki tuntuu niin pahalta
Vierailija kirjoitti:
Humalassa väärin jaettu pilu taas.
Onneksi ei ole väärin kirjoitettu.:DDDDD
Hyvä että olet hengissä edelleen!