Minut jätettiin.. En jaksa elää
Minut jätettiin pari päivää sitten ihan yllättäin, en tiedä miten tästä pääsee yli kun sattuu niin perkeleesti. Ihmiset sanoo että aika parantaa vaan ei oo ketään kuka auttaisi kun ei oo hirveästi ystäviäkään. Ainiin ja nähdään pakolla joka päivä koska sama työpaikka. Oltiin 9 kuukautta yhdessä ja saatiin aikaan paljon muistoja, nyt en vaan tiedä miten jatkaisin eteenpäin kun en jaksaisi edes elää.
Kommentit (64)
Älä nyt höpsi, ihan varmasti jaksat elää.
Vierailija kirjoitti:
Jos saisit sellasen vaihtoehdon että mies edelleen olisi pakotettuna sun kans vaikka ei haluaisi valitsisitko tän vaihtoehdon?-En minäkään.Tämä ajatus helpotti mua ja ajattelin et etiäpäin on elävän mieli.Surra saa mutta samalla hyväksyä totuus.
Miksi totuuden pitää olla se, että aina saa turpiinsa rakkaussuhteissa? Paskin neuvo ikinä tää sun "neuvo". Kun varmaan kelpaat monille, niin helppoahan sun on noin suhtautua.
Miksi ap kutsuu itseään aihe vapaaksi? No oli miten oli, minä tulin jätetyksi puolisen vuotta (vähän päälle) sitten, en ehkä täysin yllättäen, olimmehan riidelleetkin siinä. Uskoin rakastavani häntä yli kaiken, uskoin vakavissani, että me kuulumme yhteen, vaikka suhde ei toiminutkaan sitten kun eksä ei enää jaksanut esittää ihanaa. No, siinä kävin aivan pohjalla, juttelin miesten kanssa, oleskelin omissa oloissani. Lopulta silmäni aukesivat, tajusin etten kaipaa mitään miehiä. Aloin rakastamaan ikiomaa elämääni, en tiedä mitä tapahtui. Ehkä miesten huomio auttoi tajuamaan, että olen viehättävä ja ihana nainen. Aivan hetki sitten tapasin uuden miehen, joka täyttää moninaiset kriteerini, eli en todellakaan tyytynyt johonkin. Tunteet ovat vahvat molemmin puolin ja onpahan rakkaudestakin ehditty jo puhumaan, näinkin pian :) Eksän kanssa en enää koskaan yrittäisi mitään, oli tilanne mikä hyvänsä. Muistan kuinka masentavaa oli katsella toisen hapanta naamaa aamusta iltaan ja hermostua uusavuttomuuteen. Miksi alentuisin sellaiseen enää. Näin on hyvä<3
Suunnaton tuska