Minut jätettiin.. En jaksa elää
Minut jätettiin pari päivää sitten ihan yllättäin, en tiedä miten tästä pääsee yli kun sattuu niin perkeleesti. Ihmiset sanoo että aika parantaa vaan ei oo ketään kuka auttaisi kun ei oo hirveästi ystäviäkään. Ainiin ja nähdään pakolla joka päivä koska sama työpaikka. Oltiin 9 kuukautta yhdessä ja saatiin aikaan paljon muistoja, nyt en vaan tiedä miten jatkaisin eteenpäin kun en jaksaisi edes elää.
Kommentit (64)
Voimia! Aikansa ottaa, mutta kyllä siitä pääsee yli ja on entistä vahvempi sitten! Minä olen ollut pari vuotta sinkkuna melkein kahdenkymmenen vuoden suhteessa olemisen jälkeen ja alan todella tykätä tästä elämästä! En vaihtaisi vanhaan huonoon suhteeseen. Uuteen parempaan kyllä! :)
Olen käytettävissä toimintapainotteiseen laastarisuhteeseen!
t. pula-ajan Tsoots Kluuni
Sama tilanne mulla, mutta 18 vuotta yhdessä ja kesällä tuli shokkiuutinen toisensa perään, kun mies ihastui toiseen ja lopulta jätti erohakemuksen. Asuu nyt samantien uuden naikkosensa kanssa ja vänkää elatuksista ja yhteisen talon ylläpitoasioista ym. Itse olen työtön ja loppututkintoa vaille, lisäksi krooninen sairaus sulkee osan töistä pois, niin siinähän nyt elättää meitä, kunnes ero tulee viralliseksi. Olin niin shokissa 2 kuukautta, että kokeilin jo elämäni päättämistäkin. Eli hae ihmeessä apua ihan terveyskeskuksesta tai päivystyksestä ennen kuin teet mitään typerää. Kunnan psykiatriselle hoitajalle pääsee yleensä aika helposti, nukahtamislääkkeistä voisi olla apua aluksi. Pelkkä keskustelukin auttaa löytämään omia voimavaroja ja suuntaamaan ajatuksia valoisampiin aikoihin. Muista: teillä ei ole lapsia, jotka joutuvat kärsimään. Olet vielä iloinen jossain vaiheessa, ettette pahemmin ehtineet toisiinne retkahtaa. Suhteessa luottamus ja kunnioitus on pitkällä aikavälillä jopa tärkeämpiä kuin rakkaus, koska rakkaus ilmenee luottamuksena ja kunnioituksena. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Hoida siis itsesi hyvään kuntoon: nuku, syö, ulkoile, tapaa ystäviä... Sitten vaan haku päälle!
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon, itsemurha ei ole ratkaisu ja löydät vielä jotain paljon parempaa!
Surullista mutta asiat on hyväksyttävä
Sä tuut pärjämään! Usko pois! Ties kuule löydät pian jotain mikä oikeasti mullistaa sun maailman ja elämän niin että unohdat pian entiset..
Pärjäile!
Tällä hetkellä tuntuu vain että haluaisin luovuttaa koko elämän suhteen sillä olen ihan yksin ja koko ajan uusia vastoinkäymisiä.. -av
Päivä, tunti, minuutti kerralaan,eteenpäin! Näin olen itse päässyt eteenpäin!
Kaikki vaan tuntuu niin hankalaalta ja ajatuksetkaan ei kulje -av
Been there, done that. Olimme yhdessä parisen vuotta, mies jätti tekstarilla. Sama työpaikka. Aluksi ei paljoa naurattanut. Löysin itsestäni ylpeyden: minähän en miesten perään itke (ainakaan hänen nähtensä). Syvällä sisimmässä tuntui kamalalle, olin palasina. Puolisen vuotta meni ja pääsin asiasta suurimmalta osalta ohi. Suurimman tyydytyksen toi, kun mies näki minun voivan hyvin ja nauttivan elämästäni. Kävin muutaman kerran vanhojen (miespuoleisten) ystävieni kanssa lounaalla (he hakivat minut työpaikan pihasta) yms. Ero ei (muka) vaikuttanut minuun suuremmin, elämä jatkuu. Nyt olen kuullut, että mies kaipaa minua ja aikaa, kun olimme yhdessä. Voi, kuinka ikävää! Itse teki valinnan aikanaan ja minä selviydyin voittajana!
Joo hengissä ollaan :D välillä vaan tuntuu pahemmalta mutta yritän keksiä muuta tekemistä kuin miettiminen, välillä vaan pysähdyn ja ajatukset palaa -av
Kukaan ihminen ei ole itsemurhan arvoinen eli kellekään ei saa antaa sellaista valtaa omaan elämäänsä että tekisi tuosta syystä itsarin. Ei kannata oikeesti, miehiä on kuin kaloja vedessä. Hae uutta työpaikkaa.