Minut jätettiin.. En jaksa elää

Humalassa väärin jaettu pilu taas.

Lakkaa kitisemästä. Ei jättämiseen kukaan kuole. Et ole eka etkä vika jätetty.

Ja ihan on oma vikasi kun työpaikalla näet jättäjää. Mitäs rupesit vehtaamaan työkaverin kanssa. Sitä saa mitä tilaa.

En edes juo usein :D -av

Olette törkeitä.

Miten sitten selvisit elämässäsi 9 kk takaiseen asti ilman häntä?

Ei ollut niin paha elämäntilanne silloin, nyt on muitakin asioita joita en vaan jaksaisi -av

Oon pahoillani. Varmasti sattuu. Ajan kanssa helpottaa, tiedän saman kokeneena.

Halaus! 💛

Koita jaksaa :) Helppoa se ei ole jos ja kun tunteita on vielä. Valitettava klisee mutta totta, aika parantaa haavat. Täytä päivät ohjelmalla (kuntosali,juoksu) tai etsi uusi harrastus. Sieltä voisi löytyä uusia ystäviä. Kaikkea hyvää syksyysi😊

Vierailija kirjoitti:

Olette törkeitä.

Ei tässä ole rajoitettu, miten saa vastata.

Osta suklaata, eineksia ja parmesania.

Raasta parmesania eineksien päälle ja laita mikroon lämpiämään.

Syö suklaata mikrotuksen ajan.

Ota parmesanille kuorrutetut einekset mikrosta, ala katsoa pukudraamaa tai mistä sarjoista nyt tykkäätkin, samalla kun mässytät eineksiä.

Toista niin pitkään kunnes eron aiheuttamat ikävät mietteet alkavat laantua.

Tarvittaessa lähde lopuksi lenkille että saat pepun taas kuosiin.

Voimia!

M

Shokki ero, varmasti tuntuu että olo on kuin halvaantunut ja mitä ihmeellisimpiä asioita pyörii mielessä.. Ja varmasti myös silloin kun olet se osapuoli, jätetty. Olet varmasti tottunut jo 9kk siihen että se toinen on siinä vierellä, mutta tuo työpaikkasuhde.. Se on aina huono homma kun eron jälkeen joudut kohtaamaan toisen väkisin. Se että on sanottu että aika parantaa, se kuule pitää paikkaansa. Alku on AINA haastavaa ja vaatii totuttelua uuteen.

Pää rohkeasti pystyyn ja otat ja keskityt nyt siihen että teet työsi ja työn jälkeen et jää yksin. Käy ystävien luona, käy ulkona..

Älä jää yksin kotiin. Klassinen ohjeistus mutta toimii hiljalleen ja auttaa aina. Kynnys on varmasti alussa ettei kiinnosta tai halu mennä... Ymmärrän sen hyvin.. Mutta yritä tehdä vaikka jotain uutta. Koe uusia asioita.

Sä selviät hengissä, pääset yli ja elämä jatkuu.. Ei varmasti se mies ollut kummoinen jos 9kk jälkeen jätti yllättäin?

Sä tulet niiiiin tapamaan uuden (vaikka nyt ajatus tuntuukin ettei ikinä) ja tuut kokemaan vielä parempia muistoja.

Älä murehdi.. Oikeasti! ❤️ Anna sen miehen mennä ja etsi parempaa, ajattele että sä ansaitset enemmän mitä se antoi sulle..

Itse olen kokenut vaikean eron, ja sen tuoman pitkän sairasloman. Mun maailma meni niin paikoiltaan. Kesti aikansa kunpääsin yli. Vaikeaa oli.. Hiton vaikeaa. Mutta kun katselen sitä aikaa taakse päin voin vaan huokasta ja ihmetellä, MITÄ HITTOA MÄ EDES AJATTELIN ? 😀 viikonloppu on tulossa, suunnittele jotain kivaa, lähde laivalle? Elokuvissa? Tai mene syömään! Tee jotain uutta ja kivaa, piristä itseäsi.. !!

Tuliko jättäminen ihan puskista? Minkä sanoi syyksi?

Voimia..

Tiedän tunteen. Sinun on vaan pakko rämpiä eteenpäin. Yhdeksän kuukauden seurustelu osoittaa kuitenkin sen että kyseessä on vielä enempi ihastusvaihe kuin rakastuminen ja ihstukset onneksi haihtuvat nopeammassa tahdissa. Koita jaksaa muutama viiko.

Jos saisit sellasen vaihtoehdon että mies edelleen olisi pakotettuna sun kans vaikka ei haluaisi valitsisitko tän vaihtoehdon?-En minäkään.Tämä ajatus helpotti mua ja ajattelin et etiäpäin on elävän mieli.Surra saa mutta samalla hyväksyä totuus.

Ymmärrän. Kun tulee jätetyksi tuntuu se samalta kuin toinen olisi kuollut. Sure rauhassa menetystäsi, sinulla on siihen oikeus. Ikävä on suuri kun toista rakastaa, muttei saa enään lähelleen eikä yhteyttä enään ole. Toinen muuttuu siitä persoonasta joka oli täysin toiseksi. Hän ei ole enään se joka oli silloin kun olitte yhdessä.

Minulla helpotti vasta kolmen vuoden päästä kokonaan enkä nykyään voi ymmärtää mitenkään miksi rakastin häntä.

Nykyään on mies aivan erillainen komea ja ihana. Perhe perustettu enkä enään ikinä ole yksin tai mulkkujen kanssa.

Eli sure rauhassa! Itke ja masentele. Lue askeleet jotka ihmiset matkaavat kun toinen kuolee, ne sinä joudut kulkemaan. Aluksi suret ja ikävöit, sitten muistelet kuinka ihanaa teillä oli, aika kultaa muistot, sitten alat vihaamaan, jonka jälkeen lopulta ihminen muuttuu sinulle yhdentekeväksi. Ja olet päässyt yli.

Jos olet alle kolmekymppinen, ette olleet aviossa, ei ollut lapsia, niin harmittelet viikon ja sitten etsit paremman. Helppo erota, jos em kriteerit täyttyy. Olitte vain 9 kk yhdessä.

Syynä se ettei kuulemma ole enään tunteita ja meillä oli paljon erimielisyyksiä "loppuvaiheessa". Kiitos piristävistä kommenteista ja saa kommentoida lisää. <3 -av

Koska jättäminen oli vain pari päivää sitten ei järkesi tajua asiasta vielä mitään vaan märehdit vain tunteita. Parin viikon päästä olet paljon viisaampi kun järki alkanut ottaa asioita taas hallintaan ja tunteet laantua.

Sitten tajuat ettei paskan perään kannata kaihota. Järki sen tajuaa ensin, tunteiden kestää tajuta se paljon kauemmin. Valitettavaa, mutta näin on ihminen rakennettu.

Koita puuhastella jotain mikä vie ajatukset pois tilanteesta. Harrasta, lue, käy leffoissa/ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette törkeitä.

Ei tässä ole rajoitettu, miten saa vastata.

Se, että vastaa tuntemattomalle ihmisille (ja vielä liittyen hänelle henkilökohtaiseen aiheeseen) ei oikeuta olemaan tyly ja röyhkeä häntä kohtaan. Mietipä nyt, että jos joku tuttusi purkaisi sydäntään sinulle kahvipöydässä, niin alkaisitko häntäkin loukkaamaan syyttelemällä kevytkenkäisyydestä, juomatavoista, ja sanomalla, että "oma moka"?

Vai onko sinulla ja kaltaisillasi itsellä niin paha olla, että pitää aiheuttaa muillekin pahaa oloa?