Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä periytyvä sairaus olisi sellainen jonka vuoksi jättäisit tekemättä lapsia?

Vierailija
25.08.2016 |

Olisiko sillä merkitystä millainen todennäköisyys on sille että lapsi olisi sairas?

Kommentit (47)

Vierailija
21/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hiv, vaikka onkin tauti.

Vierailija
22/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hemofilian kohdalla voisin harkita...

Homofilian*

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ymmärrä perheitä, joissa on 3-4 neuropsykiatrisista oireista/sairauksista (adhd, asperger, tourette ym.) kärsivää lasta. Kun niitä nuorimpia on vasta suunniteltu, vanhempien lasten on täytynyt olla sen ikäisiä, että oireet ovat tulleet jo esille. Minä en vaan ymmärrä miten uskaltavat ottaa tuon riskin ja miten jaksavat pyörittää arkeaan :o Meillä on yksi aspergerlapsi ja välillä kyllä mietin, että olisi kiva jos olisi toinen, normaali lapsi, mutta todennäköisyys saada toinen aspergerlapsi on käsittääkseni n. 30 %. Meidän ainokaisemme on suht helppo lapsi, mutta entäpä jos syntyisi toinen aspergerlapsi ja hänellä olisi tosi vaikeita ongelmia...

Vierailija
24/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Akne

Vierailija
25/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono käytös, junttius.

Itse olen raskaana ja minulla on määrittelemätön geenivirhe, joka 50% todennäköisyydellä periytyy lapselleni ja jonka sain vanhemmaltani. Elämääni on kuulunut muutama iso leikkaus toipumisineen, mutta se on ollut todella hyvää ja olen saanut paljon aikaan. Perinnöllisyysneuvonnan asiakkaana olen oppinut, että meillä kaikilla on huonoja geenejä, suurin osa ei vain tiedä omistaan.

Vierailija
26/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jossa ihmisen luut murtuvat pienestäkin kosketuksesta. Ärsyttää eräs nainen, joka teki tarkoituksella lapsia, vaikka tiesi että tässä sairaudessa on helvetin iso periytymisriski- kuka normaalijärkinen tahtoisi, että lapsellaan on suurella todennäköisyydellä tuollainen ongelma??

Os imperfecta? Vai mikä? Noita on monen tasoisia, myös lieviä. Ehken kyllä silti itse lisääntyisi jos olisi ko sairaus.

Vakavampia os imperfecta muotoja sairastava ei ikinä pääse lisääntymään, kun kuolee kohtuun tai pian syntymän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Av-riippuvuus

Vierailija
28/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periytyvä dominantti sairaus, joka invalidisoi monen aika pahasti. Olen huomannut, että kaikki ovat tehneet silti lapsia. Oikein tai väärin. Halu saada lapsi on niin valtavan voimakas. (Kippee ei sais adoptiolastakaan ja ei olis hakuprosessiin varaa)

Ite sain diagnoosin, kun on jo lapset. En tiennyt koko taudista mitään.

Tarkoittaako dominantti sitä että kaikilla lapsillasi on tauti ja saavat taudin vaikka perivät tautigeenit  vain sinulta , ei myös  mieheltäsi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi vakava masennus. Masennus periytyy aika suurella todennäköisyydellä, ja ilmeisesti asiaa pahentaa, jos masentunutta vanhempaa ei ole hoidettu kunnolla. Uskoisin, että mitä vakavampi, sitä todennäköisemmin hoito epäonnistuu.

Olen perinyt, öö, keskivaikean masennuksen, enkä missään nimessä haluaisi omalle lapselleni tästä vieläkin pahempaa versiota. En osaa sanoa, olisinko itse halunnut syntyä tällaiseksi, jos olisin saanut valita, synnynkö.

Anteeksi sekavuus, tämä on kipeä asia ja lisäksi kykyni tunneilmaisuun on muutenkin vähän huono (yllätys yllätys).

Vierailija
30/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Dominantti on niin, että puolet lapsistani saa tämän. Jos miehellänkin olisi tämä, jokainen lapsi saisi tämän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

INCL on yksi sellainen, että se olisi musertava. Tietty olis oltava se yksi lapsi, jotta selviäisi tuon taudin olemassaolo, mutta lisää en uskaltaisi missään tapauksessa hankkia.

ALS on yksi

Vierailija
32/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuolemaanjohtava sairaus

Vihannekseksi tekevä sairaus

Jatkuvaa kipua ja tuskaa tekevä sairaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Öö, miten lapsettomuus voi periytyä? Subfertiliteetti kyllä voi eli vaikeus saada lapsia mutta ei täysi lapsettomuus...

Vierailija
34/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai mikään tauti periydy yksi yhteen, eli jos molemmilla on, niin se mahdollisuus on 100%? Tuttavaperheessä sairaus, joka perityy vain pojille, eli mahdollisuus silti pojillakin oli 50%. Ja heillä on yksi terve poika, toinen kuoli ihan vauvana. Minun veljelläni oli periytyvä sairaus, jonka geeni täytyy saada molemmilta, jotta sairaus ilmenee. Todennäköisyyden mukaan yksi neljästä lapsesta sairastuu, kaksi on kantajia ja yksi on terve( ei kantaja). Tosin se on vain todennäköisyys, ja voi olla hyvä tai huono tuuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä perheitä, joissa on 3-4 neuropsykiatrisista oireista/sairauksista (adhd, asperger, tourette ym.) kärsivää lasta. Kun niitä nuorimpia on vasta suunniteltu, vanhempien lasten on täytynyt olla sen ikäisiä, että oireet ovat tulleet jo esille. Minä en vaan ymmärrä miten uskaltavat ottaa tuon riskin ja miten jaksavat pyörittää arkeaan :o Meillä on yksi aspergerlapsi ja välillä kyllä mietin, että olisi kiva jos olisi toinen, normaali lapsi, mutta todennäköisyys saada toinen aspergerlapsi on käsittääkseni n. 30 %. Meidän ainokaisemme on suht helppo lapsi, mutta entäpä jos syntyisi toinen aspergerlapsi ja hänellä olisi tosi vaikeita ongelmia...

Toisaalta nuokin ovat voineet periytyä vanhemmilta, jotka puolestaan itse ovat voineet jäädä ilman tarvitsemaansa diagnoosia ja siten puutteellisella elämänhallinnallaan ehkä "ajautua" tekemään muutaman neurokirjolasta.

Toisaalta kun ihmisillä on taipumusta kiksauttaa uutta elämää alulle itsensä kaltaisten tyyppien kanssa, esim kaksi lievästi neuropsykiatrisesti haasteellista tyyppiä saattaa tietämättään saada "tuplaongelmaisia" lapsia.

Itsehän olen hyvin suurella todennäköisyydellä perinyt ADHD:n (kiitos äiti!). Toisaalta tunnen vetoa muihin neurokirjolaisiin (tuplaongelmariski, hui), toisaalta minua hirvittää ajatus lisääntymisestä yhtään kenenkään kanssa. En koe itseäni ihan niin vammaiseksi, että mielestäni olisi epäeettistä lisääntyä. Ymmärrän toki, miksi joku ei halua tehdä tyyliin viittä kaltaistani lasta. On tämä sen verran raskasta. Varsinkin jos suvussa ei aiemmin ole ollut, eikä pysty ymmärtämään lasta. Itse kokisin aika helpoksi itseni kaltaisen "vajakin", koska tiedän jo, mitä tämä on ja miten sen kanssa toimitaan.

Tässä on vielä boonuksena aika hankalia rajanvetoja, onko oikein kontrolloida muiden ihmisten (sairaat, vammaiset) lisääntymistä ja että missä liian vaikean sairauden tai vamman raja menee. Näin itse vammaiseksi identifioituvana koen loukkaavaksi, jos meidät kokonaan todetaan kelvottomiksi vanhemmuuteen. Toisaalta ei voi koskaan tietää, josko se oma ongelma rävähtääkin kohtuuttoman vaikeassa muodossa seuraavaan sukupolveen (tai ei periydy ollenkaan).

Pahoittelen mahdollisesti tursahtanutta ja vaikeaselkoista viestiäni.

Vierailija
36/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

sh kirjoitti:

Ehdottomasti skitsofrenia. Periytyy todella herkästi

"Periytyy todella herkästi" :D Vaatii geenien lisäksi ympäristötekijöiden myötävaikutusta ja periytyvyys vanhemmalta lapselle 10 % todennäköisyydellä. Eli 90 % skitsofreenikkojen lapsista ei saa skitsofreniaa ja jopa 60 % skitsofreenikoista on suvuista joissa ei ole muita skitsofreenikkoja. Hoitsulla vähän faktat hukassa.

Vierailija
37/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki mitä nytkin on: migreeni ja useat mt-häröt. Ja nämä kaikki kivat sairaudet/häröt olen saanut omilta vanhemmiltani. Minä en viitsi enää levittää samoja vaivoja eteenpäin.

Vierailija
38/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä perheitä, joissa on 3-4 neuropsykiatrisista oireista/sairauksista (adhd, asperger, tourette ym.) kärsivää lasta. Kun niitä nuorimpia on vasta suunniteltu, vanhempien lasten on täytynyt olla sen ikäisiä, että oireet ovat tulleet jo esille. Minä en vaan ymmärrä miten uskaltavat ottaa tuon riskin ja miten jaksavat pyörittää arkeaan :o Meillä on yksi aspergerlapsi ja välillä kyllä mietin, että olisi kiva jos olisi toinen, normaali lapsi, mutta todennäköisyys saada toinen aspergerlapsi on käsittääkseni n. 30 %. Meidän ainokaisemme on suht helppo lapsi, mutta entäpä jos syntyisi toinen aspergerlapsi ja hänellä olisi tosi vaikeita ongelmia...

Toisaalta nuokin ovat voineet periytyä vanhemmilta, jotka puolestaan itse ovat voineet jäädä ilman tarvitsemaansa diagnoosia ja siten puutteellisella elämänhallinnallaan ehkä "ajautua" tekemään muutaman neurokirjolasta.

Toisaalta kun ihmisillä on taipumusta kiksauttaa uutta elämää alulle itsensä kaltaisten tyyppien kanssa, esim kaksi lievästi neuropsykiatrisesti haasteellista tyyppiä saattaa tietämättään saada "tuplaongelmaisia" lapsia.

Itsehän olen hyvin suurella todennäköisyydellä perinyt ADHD:n (kiitos äiti!). Toisaalta tunnen vetoa muihin neurokirjolaisiin (tuplaongelmariski, hui), toisaalta minua hirvittää ajatus lisääntymisestä yhtään kenenkään kanssa. En koe itseäni ihan niin vammaiseksi, että mielestäni olisi epäeettistä lisääntyä. Ymmärrän toki, miksi joku ei halua tehdä tyyliin viittä kaltaistani lasta. On tämä sen verran raskasta. Varsinkin jos suvussa ei aiemmin ole ollut, eikä pysty ymmärtämään lasta. Itse kokisin aika helpoksi itseni kaltaisen "vajakin", koska tiedän jo, mitä tämä on ja miten sen kanssa toimitaan.

Tässä on vielä boonuksena aika hankalia rajanvetoja, onko oikein kontrolloida muiden ihmisten (sairaat, vammaiset) lisääntymistä ja että missä liian vaikean sairauden tai vamman raja menee. Näin itse vammaiseksi identifioituvana koen loukkaavaksi, jos meidät kokonaan todetaan kelvottomiksi vanhemmuuteen. Toisaalta ei voi koskaan tietää, josko se oma ongelma rävähtääkin kohtuuttoman vaikeassa muodossa seuraavaan sukupolveen (tai ei periydy ollenkaan).

Pahoittelen mahdollisesti tursahtanutta ja vaikeaselkoista viestiäni.

hmmm... Minä olen ihan diagnosoidusti ADHD- ihminen, enkä todellakaan koe olevani millään lailla vammainen, pikemminkin päinvastoin. Ne ominaisuudet, mitkä kouluaikoina olivat haitallisia, ovat pikemminkin eduksi tämän hetkisessä työssäni. Lisäksi se, että ei ole koskaan pystynyt käytöksessä yltämään yleisille standardeille on aiheuttanut sen, että perusnormit ei kiinnosta pätkääkään, mikä sekin on eduksi tällä hetkellä. Toki tiedän että moni siinä kasvuprosessissa menettää itsetuntonsa ja syrjäytyy+ kapinoi, mutta meille todistetusti älykkäille ihmisille ADHD voi olla myös puhdas lahja.

Vielä tuohon, että ADHD:n olisi helppo kasvattaa toista ADHD:ta -ei välttämättä. Mulla on yksi kolmesta lapsesta myös ADHD, ja tää combo on kyllä tosi paha. Miten kasvattaa ja tukea lasta sellaisissa haasteissa, joiden kanssa itsekin on vaikea pärjätä? Lisäksi lapsen impusliivisuus, äänekkyys jne. ärsyttävät vielä tuhat kertaa enemmän, kun olen itsekin impulsiivinen ja ärsykeherkkä. Eli vaikka kuinka tiedän miksi lapsi tekee mitä tekee, ei se silti tee sitä mulle helpoksi kestää.

Vierailija
39/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Cp vamma

Vierailija
40/47 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jossa ihmisen luut murtuvat pienestäkin kosketuksesta. Ärsyttää eräs nainen, joka teki tarkoituksella lapsia, vaikka tiesi että tässä sairaudessa on helvetin iso periytymisriski- kuka normaalijärkinen tahtoisi, että lapsellaan on suurella todennäköisyydellä tuollainen ongelma??

Os imperfecta? Vai mikä? Noita on monen tasoisia, myös lieviä. Ehken kyllä silti itse lisääntyisi jos olisi ko sairaus.

Vakavampia os imperfecta muotoja sairastava ei ikinä pääse lisääntymään, kun kuolee kohtuun tai pian syntymän jälkeen.

En kai niin väittänytkään, mutta toisilla oireet on silti paljon lievemmät ja toisilla ne luut napsuu helpommin poikki.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi yhdeksän