Onko ihan hullua miettiä yrittäjyyttä näillä yksityiskohdilla?
Mulla on vakityö, mutta siellä on runsaasti ongelmia ja ihmiset jatkuvasti pitkillä sairauslomilla uupumisten takia. Haluaisin siis pois sieltä ennenkuin sairastun itsekin. Voisin alkuun pyytää virkavapaata vaikkapa vuodeksi, että näen miten yritys alkaa kannattamaan.
Olen miettinyt kovasti käsityöyrittäjyyttä. Olen ihan hyvä käsitöissä ja tehnyt jonkin verran käsityötilauksia tuttaville. Haluaisin alkaa tekemään näitä juttuja kokopäiväisesti. Voisin työskennellä kotoa käsin, ei menisi mitään tilavuokria tms. Materiaalia ja työvälineitä mulla on kertynyt omasta takaa sen verran, että pääsisin alkuun. Palkaksi mulle riittäisi se, että saisin lapsille ruuan ja katon pään päälle (asunto on velaton, mutta sähkömaksut yms). Olen ottanut selvää, että pahimmassa tapauksessa rahallista apua saisi alkuvaiheessa sosiaalitoimistosta, jos muuta tuloa ei ole.
Olen jo ottanut selvää kilpailijoista, joita ei täällä Suomessa juurikaan ole. Netin kautta ei samanlaista tuotetta löydy, jota minä möisin. Olen käynyt myös Suomen suurimmilla käsityöalan messuilla, eikä sielläkään ole ollut samaa mitä minä tekisin. Olen suunnitellut markkinoinnin, tuotteet, joita myyn jne. Myyntikanavina olisi nettikauppa plus kiertäisin messuilla ja myyjäisissä yms tapahtumissa. Ajattelin myös että laittaisin oman kaupan Etsyyn tms, jolloin myyntiä voisi olla ulkomaita myöten. Tuotteen hintakin on suunnilleen selvillä. Olen tässä työni ohessa pikkuhiljaa tehnyt tuotteita varastoon, jotta aloitusvaiheessa olisi myytävää.
Mikään muu mua ei siis pidättele, kuin huoli siitä, mistä saan rahaa alkuvaiheessa kun myyntiä ei vielä ole riittävästi. Mutta sama uhka kai se on kaikilla, jotka yritystä aloittelee. Uskallanko? Kuulostaako mun suunnitelmat ihan hulluilta vai oisko tässä oikeasti järkeä?
Olen valmis tekemään töitä yritykseni eteen, enkä kuvittele sen olevan ruusuilla tanssimista. Mutta saisin tehdä työtä jota rakastan, saisin tehdä työtä pääosin kotona, olisin vastuussa vain itselleni, saisin tehdä itsenäistä työtä. Nämä kaikki houkuttelevat todella paljon, kun vaakakupissa toisella puolella on vakituinen, mutta hyvin kuluttava ja sairas työ joka ennemmin tai myöhemmin vie mun terveyden. Ja olen kyllä etsinyt muuta työtä, mutta lähistöllä ei ole vaan vaatisi muuttoa kauemmas. En haluaisi repäistä lapsia irti koulusta ja tutusta ympäristöstä plus että tykkään muutenkin kodistamme jne.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Muista huomioida henkilökohtaisen tuloverotuksen lisäksi myös arvonlisävero. Jokaisen tuotteen hinnasta arvonlisävero lohkaisee pois ison siivun ja vähentää sinun saamaa katetta. Alvien jälkeen menee tietysti sitten vielä tulovero.
Ei arvonlisävero mitään lohkaise, koska sitä ei koskaan tuloksi lasketakaan vaan lisätään laskutettavaan summaan. Se vain kiertää yrittäjän kautta.
Olennaisempaa on muistaa, että jos tuote on suunnattu yksityisille kuluttajille, niin alvin vaikutus hintaan on merkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjäksi ryhtyminen oli elämäni pahin virhe, mieti vielä kerran....
Itse arvostan yrittäjiä paljon enemmän kuin työntekijöitä saati virkamiehiä. Ongelma on siinä, että yrittäjillä ei ole ympärillään samanlaista suoja- ja tukiverkostoa, joka on rakennettu virkamiehille ja työntekijöille. On kuitenkin syytä muistaa, että jokaisen yrityksen takana on yrittäjä ja vain nämä yrittäjät luovat uusia työpaikkoja.
Ap jos työmenetelmäsi tai tuotteesi on uniikki, kuten kuvasit, niin kannattaa ehdottomasti hakea TEKES:in tukia yritykselle. Monet aivan päättämät yritysideat ovat saaneet satoja tuhansia TEKES-rahaa (tiedän tämän koska olen ollut konsulttina mukana niissä). TEKES-rahoilla voisit brändätä tuotettasi ja suojata sen kopioiden varalta sekä tietenkin maksaa niitä tukirahoja itsellesi palkkana jne.
Miksi et säästä rahaa alkuvaiheeseen, jos kerran asuntokin on maksettu??
Oletko ap edes virassa, jotta voisit hakea virkavapaata? Moni kun kuvittelee, että mistä tahansa työstä voi hakea "virkavapaata".
Taisi ap:n yrityskuvitelmat luhistua heti alkuunsa, kun kerran mitään laskelmia/lukuja ei näy eikä kuulu...
Olisiko puolivälin vaihtoehto mahdollinen? Esim. kolmipäiväisen viikon tekeminen työssä ja loppuviikon yrittäjyys tai pitkät palkattomat vapaat?
Suunnitelmassasi minua mietityttää myös vain yhden tuotteen myyminen. Helpoimpia asiakkaita ovat sellaiset, jotka ovat jo ostaneet, olleet tyytyväisiä ja haluavat lisää. Tarvitseeko tuotteita useita? Kuluuko se? Voitko kehittää jotain lisää tuotteen ympärille?
Itse pyörittelen juuri liikeideaa, jonka haluan olevan halpa, helposti lähestyttävä bulkkipalvelu erotuksena alan yleiselle luksuslinjalle. Sinun tuotteesi kuulostaa päinvastaiselta. Jos myyt yhtä, erikoistuotetta(?) ovatko myyjäiset sille paras paikka? Kannattaisiko lähteä hakemaan isompaa katetta ja designtyyppisempää myyntiä ja markkinointia?
Minkälaiset mahdollisuudet sinulla on kasvattaa toimintaa mahdollisen kysynnän myötä? Ts saatko helposti opetettua tuon jollekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiketoimintasuunnitelmasta laskelmineen se alkaa. Jos et sitä ole tehnyt ja ihan oikeasti lasket jo elämäsi sossun varaan, niin on ihan hullua edes miettiä. Yrittäjyyskurssille nyt ensin!
Liiketoimintasuunnitelmat ovat pääosin täyttä potaskaa (lue roskapaperia). Niihin ei kannata tuhlata aikaansa elleivät byrokraatit välttämättä halua käsiinsä roskapaperia esim. starttirahan vuoksi.
Sen sijaan olennaiset seikat ovat:
1. Onko tuotteellesi kysyntää? Tämän selvittäminen on ensimmäinen askel. Eli mihin hintaan pystyt myymään tuotteen. Tämä tieto on kullanarvoista.
2. Kuinka paljon resursseja (kustannuksia) tuotteen valmistaminen vie. Käytännössä tärkeää on erityisesti se kuinka monta tuotetta pystyt valmistamaan tietyssä ajassa (esim. päivässä). Laske oman työaikasi hinta vertaamalla sitä nykyiseen palkkaasi.
3. Jos tuotteesta saamasi hinta ylittää sen valmistamisen synnyttämät kustannukset, olet onnistunut luomaan lisäarvoa. Jos näin on, niin suuret onnittelut. Tässä tapauksessa lopeta nykyinen työsi ja ala tehdä sitä mistä todella pidät.
Heh, liiketoimintasuunnitelmat ovat mielestäsi potaskaa ja sitten luettelet asioita, jotka nimenomaan liiketoimintasuunnitelmaan kirjataan.
Niin luettelin ne olennaiset tekijät, joilla todella on merkitystä. Liiketoimintasuunnitelmat sisältävät valtavasti turhaa ja epäolennaista haihattelua eivätkä välttämättä pureudu kovinkaan syvällisesti oikeasti olennaisiin seikkoihin. Siksi ne ovat pääosin täyttä potaskaa.
Sen sijaan, että raapustelee joitain turhia taulukoita ym. haihattelua johonkin hienoon suunnitelmaan, kannattaa sekin aika käyttää nimenomaan sen selvittämiseen löytyykö tuotteelle todellista kysyntää. Ja tämä pitää todella selvittää eikä vain esim. kirjata, että suunnitelmana on myydä ensimmäisenä vuonna 1000 kappaletta tuotetta x hintaan y ja seuraavana vuonna 2500 kappaletta hintaan y.
Tämä nimenomaan on sitä turhaa haihattelua, josta ei ole mitään todellista hyötyä.
Käsitöillä ei täällä juuri kukaan elä. Käsityöt ovat pääosin koristeita tai sitten niitä villasukkia tai muita tavaroita, joita ihminen ostaa joko kerran elämässään tai muutaman vuoden välein.
Voin olla toki väärässäkin, mutta siinä tapauksessa haluaisin kuulla millaisilla käsitöillä tässä maassa elää. Jätetään nyt design-jutut pois ja puhutaan ns tavallisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap nyt joitakin lukuja! Paljonko yhden tuotteen materiaalit maksaa? Mikä olisi suunnilleen yhden tuotteen hinta?
Täällä on ihmisiä, jotka ymmärtää yrittäjyydestä, ja olisi valmiita auttamaan ja arvioimaan suunnitelmaasi.
Taisi käydä niin, että ap itsekin huomasi, että se "ihan hyvä" tuotto ei sitten ollutkaan niin hyvä. Mukava kymppi voittoa kahdenkympin tuotteesta ei riitä, jos niitä ehtii tehdä kolme päivässä ja myytyä saa kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvää, vaikkakin hieman masentavaa luettavaa käsityöyrittäjyydestä ja sen kannattamattomuudesta. Onkohan todellisuus yhtä raadollinen? Elääkö Suomessa kukaan käsitöillään, saati voiko työtuloilla elättää myös lapsensa? Olisi mahtavaa, jos jostain löytyisi luettavaksi niitä menestystarinoitakin!
http://olipakerranyrittaja.vuodatus.net/lue/2015/02/yhden-hengen-yrityk…
Tuossa on tuotteen arvo laskettu väärin. Tpaitoja myydään kympillä prismoissakin ja ylikin. Eikä niissä ole käsintehdyn leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista huomioida henkilökohtaisen tuloverotuksen lisäksi myös arvonlisävero. Jokaisen tuotteen hinnasta arvonlisävero lohkaisee pois ison siivun ja vähentää sinun saamaa katetta. Alvien jälkeen menee tietysti sitten vielä tulovero.
Ei arvonlisävero mitään lohkaise, koska sitä ei koskaan tuloksi lasketakaan vaan lisätään laskutettavaan summaan. Se vain kiertää yrittäjän kautta.
Olennaisempaa on muistaa, että jos tuote on suunnattu yksityisille kuluttajille, niin alvin vaikutus hintaan on merkittävä.
No kyllä se nyt sikäli "lohkaisee", että se on pakko huomioida siinä hinnassa, minkä ostajilta voi veloittaa.
Totta kai se ALV:n osuus hinnasta on suoraan siitä itselle jäävästä rahasta pois. Ostaja ymmärtää vain loppuhinnan, eikä laskeskele, että tämähän on ihan edullinen jos ei ALV:in osuutta oteta lukuun.
Täältä vinkkiä: http://olipakerranyrittaja.vuodatus.net/lue/2015/02/yhden-hengen-yrityk…
Käsityöyrittäjiä on vähän juuri siksi, etteivät hommat oikein lyö leiville. Mutta kyllä joku aina joskus onnistuukin. Huolellisten ja realististen laskelmien jälkeen voi joko unohtaa ajatuksen tai ryhtyä todella kehittelemään sitä.
Anteeksi mutta aika ankeita ovat suomalaiset käsityöt. En usko varakkaiden niitä ostavan. Tuotteen täytyy olla sellainen että kelpaa kansainvälisille markkinoille, ei muuten kukaan oikeasti varakas ole kiinnostunut. Itse ainakin kierrän käsityömessut ja osastot kaukaa, ei vaan ole mitään tarpeellista itselle. Usein se on niin, että kun itse tekee tuote on omassa mielessä arvokkaampi kuin se on todellisuudessa.
Yksi tapa aloittaa juurikin tuollaisen pienen liiketoiminnan testailu likimain 100% riskittömästi on testailla sitä ensin ukko.fin kaltaisissa palveluissa.
Se joka arvostaa käsin tehdyn näköistä, tekee yleensä itse.
Se joka ei arvosta, ei siitä myöskään juuri mitään ole valmis maksamaan.
Ne, jotka sekä arvostavat itse tehtyjä mutta eivät tee itse JA ovat valmiit niistä muille maksamaan, ovat hyvin harvalukuinen joukko. Heille myymällä ei itseään elätä.
Tuotteen pitäisi olla sellainen, että käsin tekeminen antaa sille huomattavan lisäarvon (esim. mittojen mukaan taitavasti tehdyt kalusteet), ja jota ei kadun kansalainen kovin helpolla voi itse tehdä (esim. omasta mallista tehdyt jalometallikorut). Vaatteiden teko ei kannata juuri koskaan, koska se asiakaskunta joka on vaatteista valmis paljon maksamaan, yleensä vaatii myös jotain "brändiä" ja merkkiä, eikä juuri näe arvoa jonkun lähiöpirkon virkkaamilla huiveilla. Ja vaikka ap olisikin esim. todella taidokas mekkojen tekijä, niin siinä vastaan tulee markkinointi ja tuotteensa laadun tunnetuksi tekeminen. Ei kukaan maksa itsetehdystä mekosta vaikkapa 300e, jos ei ole varma, että laatu on hyvää. Ja milläs sen jossain myyjäisissä todistat.
Mä taas olen sitä mieltä että kannattaa yrittää! Mun molemmat vanhemmat yksityisyrittäjiä, kovaa hommaa mutta eivät palaisi toisten palkkalistoille enää mistään hinnasta. Alussa on tiukkaa, kaikki on hankalaa jne. Kuitenkin siitä selviää ja jos ei niin sitten takaisin töihin tms.
Elämä pitää elää nyt. Kuten sanottu, kuolinvuoteen ääreen tulevat aina ne unelmat haamuina kummittelemaan, joita et toteuttanut. Älä odota, että tämä unelmasi moittii sinua joskus sitten. :)
Tsemppiä ja onnea yrityksellesi!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta aika ankeita ovat suomalaiset käsityöt. En usko varakkaiden niitä ostavan. Tuotteen täytyy olla sellainen että kelpaa kansainvälisille markkinoille, ei muuten kukaan oikeasti varakas ole kiinnostunut. Itse ainakin kierrän käsityömessut ja osastot kaukaa, ei vaan ole mitään tarpeellista itselle. Usein se on niin, että kun itse tekee tuote on omassa mielessä arvokkaampi kuin se on todellisuudessa.
Tämä. Olen käynyt muutaman kerran käsityömessuilla ym. ja nimenomaan ankea on se sana, jolla niitä tuotteita kuvailisin. Värit ovat masentavia tai sitten jotain kirkuvaa oranssia. Mallit ja kuviot ovat vanhanaikaisia. Esillepano on suoraansanottuna tympeää, monilla on joku musta liina pöydän peittona ja tavarat vaan ladottu siihen pöydän päälle.
Modernit ja freesit tuotteet puuttuvat kokonaan. Pelkkää pöllökuosia ja harmaita villasukkia.
Laita se kauppa Etsyyn pystyyn, ala markkinoida ja katso, miten myynti lähtee sujumaan. Muutaman kymmenen myydyn tuotteen jälkeen laske, että paljonko sinulle on oikeasti jäänyt voittoa per tuote, ja millaiset kuukausitulot pystyisit sillä saamaan ilman mitään verojen, vakuutusten tmv. huomioimista. (Eli kuinka monta tuotetta pystyt kuukaudessa valmistamaan JA hoitamaan markkinoinnin, postitukset, asiakaspalautteet jne,) Jos tässä vaiheessa kuukausitulot tuntuvat siltä, että pärjäisit hyvin, niin sitten tee tarkat laskelmat. Yleensä noin 40% tuloista menee noihin lisäkuluihin.
Ilman y-tunnusta myydyistä tuotteista saadut tulot voit ilmoittaa normaalin veroilmoituksen mukana.
Tästä seuraava askel olisi sitten muuttaa se päivätyö osa-aikaiseksi ja perustaa yritys. Siinä näkee ihan käytännössä, miten homma toimii ja millaiseksi kulurakenne muodostuu. Esim. vuoden osa-aikainen yrittäjyys näyttää hyvin, että riittääkö myynti ja millaisia kuluja ihan käytännössä tulee. Voi olla, että joudut ostamaan sellaisia palveluja, jotka kuvittelit pystyväsi tekemään itse tai esimerkiksi tuotteiden valmistus isossa mittakaavassa vaatikin erillisen työtilan, jota kotoa ei löydy.
Näillä keinoilla totesin itse, että omien tuotteideni kohdalla ei kokoaikainen yrittäjyys tule ikinä olemaan vaihtoehto. Sen sijaan päivätyön rinnalla pyörivä yritystoiminta on ihan mukava juttu ja kun on se päivätyö, niin vyötä kiristämällä oma talous kestää myös yllätykset ja huonommat myyntikaudet. (Marras-joulukuun ja tammi-helmikuun myyntilukemat poikkeavat huomattavasti toisistaan.)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen sitä mieltä että kannattaa yrittää! Mun molemmat vanhemmat yksityisyrittäjiä, kovaa hommaa mutta eivät palaisi toisten palkkalistoille enää mistään hinnasta. Alussa on tiukkaa, kaikki on hankalaa jne. Kuitenkin siitä selviää ja jos ei niin sitten takaisin töihin tms.
Elämä pitää elää nyt. Kuten sanottu, kuolinvuoteen ääreen tulevat aina ne unelmat haamuina kummittelemaan, joita et toteuttanut. Älä odota, että tämä unelmasi moittii sinua joskus sitten. :)
Tsemppiä ja onnea yrityksellesi!
Elämä on tosiaan elämistä varten, mutta epäonnistuneena yrittäjänä kyllä sanoisin, että nauttisin tällä hetkellä paljon enemmän elämästä jos olisin harkinnut vähän enemmän ennen kuin aloin yrittää. Olisi jäänyt luultavasti masennus sairastamatta ja köyhyysloukku kokematta. Voin ihan tosissani sanoa, ettei yrittäminen opettanut minulle mitään muuta kuin että yrittäminen on vaikeaa. Ja olisitte nähnyt miten valtavalla innolla ja optimismilla aloitin...
Jos tarkoitus on hankkia elämään uutta iloa ja väriä tekemällä sitä mistä tykkää, niin sitä voi tehdä myös pienimuotoisesti/sivutoimisesti, ja katsoa miten homma etenee. Ei tarvitse välttämättä töistä irtisanoutua ja laittaa niitä kaikkia kananmunia yhteen koppaan. "Jos ei niin sitten takaisin töihin" on helpommin sanottu kuin tehty tässä maailmantilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta aika ankeita ovat suomalaiset käsityöt. En usko varakkaiden niitä ostavan. Tuotteen täytyy olla sellainen että kelpaa kansainvälisille markkinoille, ei muuten kukaan oikeasti varakas ole kiinnostunut. Itse ainakin kierrän käsityömessut ja osastot kaukaa, ei vaan ole mitään tarpeellista itselle. Usein se on niin, että kun itse tekee tuote on omassa mielessä arvokkaampi kuin se on todellisuudessa.
Tämä. Varakkaat ei osta käsitöitä. Varakkaat ostaa designtuotteita, joiden tekijä on tunnettu nimi tai joiden taustalla on vahva brändi. Varakkaat haluaa, että tuotteella on arvo, joka suunnilleen säilyy esim jälleenmyyntiä ajatellen. Ja varakkaat arvostaa vaan designia, ei handicraftia.
Heh, liiketoimintasuunnitelmat ovat mielestäsi potaskaa ja sitten luettelet asioita, jotka nimenomaan liiketoimintasuunnitelmaan kirjataan.