Lapsi ei halua harrastaa... kaikki keinot käytetty

Uinti on hyva harrastus tuon ikaiselle, ja hyodyllinen. Tsekkaa uimatunnit paikallisessa hallissa. 

Myos musiikki tunnit voi aloittaa 5 vuotiaana. Puoli tuntia viikossa riittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei halua harrastaa mitään.

Ollaan kokeiltu kaikki satubaletista rytmiseen voimisteluun, teline- ja trampoliinivoimisteluun. Uimahypystä nykytanssiin ja ratsastukseen. Cheertreeeihin ei halua mennä edes kokeilemaan.

Mikä avuksi?

Mä kyllä ymmärrän ap:n huolen. Olen todella kiitollinen siitä, että omat lapseni ovat liikunnallisia, koska ihan oikeasti: pohja koko loppuelämän fyysiselle kunnolle ja terveydelle rakennetaan lapsuudessa. Sen vaan näkee yleensä ihan suoraan jo teini-ikäisestä saati sitten aikuisesta, jos kysymyksessä on ihminen, joka ei ole koskaan harrastanut kunnolla urheilua. Ja sitä köyryselkää, pihtipolvia ja yleistä velttoutta ei enää aikuisena korjaa yhtään mikään.

En tiedä miten motivoida lasta, mutta sen ymmärrän, miksi vanhempi haluaisi lapsensa harrastavan liikunnallisia asioita.

juu pakottaminen on toooosi hyvä keino. sitten ihmettelet miksei penska teininä halua tehdä mitään liikuntaan liittyvää

Anna lapsesi olla!! Muistan miten pahalta itse tuntui kun en lapsena ollut missään hyvä eikä niin ollen halunnut harrastaa, vaikka vanhemmat tarjosi mahdollisuuksia. Lisäksi, on muitakin harrastuksia kuin urheilu!!

Vierailija kirjoitti:

Itse on urheillut lapsesta lähtien ja myös kilpatasolla. Kyllä lapseni pitää urheilla myös, mahdollisuuksien mukaan sitten kilpailla.

Lapsi täyttää syksyllä 5, pian pitäisi aloittaa EDES JOKIN urheilu, saa päätyä mihin lajiin tahansa, mutta ylläolevat ovat niin monipuolisia, että niistä on vain hyötyä tulevaisuuden harrastuksessa. Mutta ongelma on että lasta ei kiinnosta mikään :(

-ap

Porvoolaisiako olette?

Meillä poika ei innostunut mistään harrastuksesta. Koitti jääkiekkoa, jalkapalloa, salibandya yms. Nyt ei harrasta mitään ja asia on ihan ok. Liikkuu kuitenkin muuten kavereiden kanssa.

Tyttö taas on innostunut tanssista ja voimistelusta.

Totta, että esim. voimistelu pitää aloittaa pienenä, jos meinaa huipulle. Mutta kyllä minusta kertoo aika paljon se jos lapsi ei lajista innostu. Ei hänestä myöskään silloin siinä tule hyvää. Jos pienenä ei ole sitä innostusta niin ei sitä ole sitten myöhemminkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse on urheillut lapsesta lähtien ja myös kilpatasolla. Kyllä lapseni pitää urheilla myös, mahdollisuuksien mukaan sitten kilpailla.

Lapsi täyttää syksyllä 5, pian pitäisi aloittaa EDES JOKIN urheilu, saa päätyä mihin lajiin tahansa, mutta ylläolevat ovat niin monipuolisia, että niistä on vain hyötyä tulevaisuuden harrastuksessa. Mutta ongelma on että lasta ei kiinnosta mikään :(

-ap

saanko arvata:kyseessä on esikoinen /ainut lapsi? Sori vaan ap mutta sun pitäisi nyt vaan relata vähän. kohta 5v on TOSI PIENI eikä minkään harrastuksen aloittamisella ole yhtään kiire!

Kuulostele ja tarkkaile mitä kiinnostuksen kohteita lapsella on ja tarjoa sen mukaisia kokemuksia. Käykää konsertissa, teatterissa, urheilukilpailuja katsomassa, jne jne... kyllä ne omat harrastukset sitten ajan kanssa löytyy. Liikuntaa tuon ikäinen voi harrastaa ihan vaan perheen kanssa: uimahallia, pyörälenkkejä, luistelua, pieniä vaelluksia jne. syntyy siinä samalla positiivinen suhde liikuntaan.

Meillä on nyt 14-vuotias jalkapalloilija joka aloitti 9-vuotiaana ja 13-vuotias pianisti joka aloitti vuosi sitten. Yhdessä käydään vieläkin uimassa ja luistelemassa. Ja harrastukset on itse valittuja, rakkaita asioita lapsille, joista he saavat todella paljon iloa ja uusia kavereita.

niin että anna lapsesi olla nyt ihan rauhassa äläkä pingota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei halua harrastaa mitään.

Ollaan kokeiltu kaikki satubaletista rytmiseen voimisteluun, teline- ja trampoliinivoimisteluun. Uimahypystä nykytanssiin ja ratsastukseen. Cheertreeeihin ei halua mennä edes kokeilemaan.

Mikä avuksi?

Mä kyllä ymmärrän ap:n huolen. Olen todella kiitollinen siitä, että omat lapseni ovat liikunnallisia, koska ihan oikeasti: pohja koko loppuelämän fyysiselle kunnolle ja terveydelle rakennetaan lapsuudessa. Sen vaan näkee yleensä ihan suoraan jo teini-ikäisestä saati sitten aikuisesta, jos kysymyksessä on ihminen, joka ei ole koskaan harrastanut kunnolla urheilua. Ja sitä köyryselkää, pihtipolvia ja yleistä velttoutta ei enää aikuisena korjaa yhtään mikään.

En tiedä miten motivoida lasta, mutta sen ymmärrän, miksi vanhempi haluaisi lapsensa harrastavan liikunnallisia asioita.

Ja liikkuahan ei voi kun ohjatussa harrastuksessa 1-2 kertaa viikossa?

Meillä ainankin lapset liikkuu kavereiden kanssa pihalla. Hyppivät trampoliinilla, käyvät pelaamassa jalkapalloa, jääkiekkoa, heittämässä frisbeetä, uimassa.

Meillä on 13-v poika, jonka harrastuksena on lähinnä tietokoneella oleilu. Seuraa vlogaajia, katselee youtube videoita, pitää yhteyttä kavereiden kanssa. Alle kouluikäisenä oli jonkin aikaa liikuntaleikkikoulussa, muutaman kerran muskarissa, pari kertaa painikerhossa, vesipeuhu-ryhmässä. Ekaluokkalaisena oli yhden lukukauden judossa. Valokuvaamisesta oli jossain vaiheessa innostunut, mutta ei enää siitäkään.

Mä löysin oman cheerharrastukseni vasta yläkoulussa, vaikka tulihan sitä alakoulussakin soitettua erästä instrumenttia ja käytyä tanssissa yms., nuo eivät kuitenkaan olleet sellaisia _the_ harrastuksia. Älä siis pakota vaan anna itse päättää omasta harrastuksesta, ehdottele välillä vaikka eri lajeja muttä älä painosta!

Eihän tää ap nyt voi olla tosissaan! Ei kai 5vuotiaan tarvitse mitään harrastaa. Tietty tärkeetä, että liikkuu, mutta eikös ihan hyvää ja monipuolista liikuntaa kaikkien urheilulajien pohjaksi tule pihalla juoksentelusta, kiipeilystä, pyöräilystä, uimisesta yms. normaaleista asioista joita varmaan urheilullisena perheenä teette yhdessä?!

Oma lapseni harrasti tuon ikäisenä taitoluistelua kolme kertaa viikossa, eteni siinä hyvin ja kahdeksan vuotiaana treenejä taisi olla kuusi kertaa viikossa. 11-vuotiaana lopetti...

On ihan ymmärrettävää, ettei lapsi halua harrastusta, jossa säännölliset treenit, sillä ne sitovat paljon ja rajoittavat elämää. Helpompi vaan viettää aikaa spontaanisti ja satunnaisesti kavereiden kanssa.

Voin ap sanoa, että sä et saa tehtyä siitä sun lapsesta kilpaurheilijaa, ellei hän itse palavasti sitä halua. Voit pakottaa ja lahjoa ja kiristää ja kyllähän se siellä treeneissä sitten käy kun se väkisin viedään. Mutta jos se ei huvita, niin ei siinä kehity. Hakkaat vaan turhaan päätäsi seinään ja tuhlaat rahasi turhaan.

Meillä on kaksi kilpaurheilijaa ja yksi "harrastamaton". Löytyy myös se 5-vuotiaana kilparyhmässä taitoluistellut, luistelee edelleen 13-vuotiaana. Avainsana on se, että hän rakastaa sitä. Pienenä oli melkein mahdotonta saada esim. luistinradalta pois, väkisin piti raahata. On aina rakastanut kilpailemista ja hyvin, hyvin harvoin on ollut hankalaa lähteä treeneihin. Se oli yksinkertaisesti jo pienenä sitä, mitä hän kaikkein mieluiten teki (leikin lisäksi)

Sitten on kuopus, joka ei ole ikinä halunnut tosissaan harrastaa mitään. Pienenä oli arka menemään mihinkään ryhmiin ja ei kertakaikkiaan innostu mistään tiukan ohjelmoidusta harrastuksesta. Nyt 10-vuotiaan on ensimmäistä kertaa ollut innostunut noista ryhmässä tapahtuvista toiminnoista. Pelaa koulun kerhossa sählyä (kun melkein kaikki luokkakaveritkin menivät sinne) ja pelaa tennistä pari kertaa viikossa. Kaikki välitunnit pelaavat fudista.

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, eivät edes saman perheen sisällä. Ja varsinkaan heidän ei tarvitse seurata vanhempien jalanjälkiä. Liikkukaa yhdessä ja katsokaa löytyisikö mieleinen harrastus muualat kuin liikunnasta. Pakko ei ole harrastaa yhtään mitään, varsinkaan 5-vuotiaan lapsen.

Jaa tää olikin provo.

Vierailija kirjoitti:

Itse on urheillut lapsesta lähtien ja myös kilpatasolla. Kyllä lapseni pitää urheilla myös, mahdollisuuksien mukaan sitten kilpailla.

Lapsi täyttää syksyllä 5, pian pitäisi aloittaa EDES JOKIN urheilu, saa päätyä mihin lajiin tahansa, mutta ylläolevat ovat niin monipuolisia, että niistä on vain hyötyä tulevaisuuden harrastuksessa. Mutta ongelma on että lasta ei kiinnosta mikään :(

-ap

:) hehe hyvä provo tää. 

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Aika kuvaavaa, että lapsi on 5v ja _kaikki_ keinot on käytetty. Mahtaa olla ahdistava ilmapiiri, ainakin tässä asiassa. Kyseessä on kuitenkin pikkulapsi, jonka päätyö on leikki ja kasvaminen, ei tavoitteellinen harrastus.

Jospa lapsi aistii pakon ja lyö hanttiin ahdistuksen ja pelon vuoksi?

Ja kovin on tyttömäisiä juttuja. Jos pitäisikin olla painia, judoa, alamäkipyöräilyä tai capoeiraa?

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Ei ne pikkuiset stuntteja tee, pikkucheerleadereiden treenit on enemmän juoksentelua ja kuperkeikkoja yms tanssia, mutta se olisi pehmeä alku telinevoikalle. Ja joukkuelajista saa kavereita

-ap

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Ja uimahyppyä? Hyvä jos osaa vielä uida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Ei ne pikkuiset stuntteja tee, pikkucheerleadereiden treenit on enemmän juoksentelua ja kuperkeikkoja yms tanssia, mutta se olisi pehmeä alku telinevoikalle. Ja joukkuelajista saa kavereita

-ap

Telinevoimistelua? Miksi? Ai niin kun äitikin...