Dekkarisarjojen ärsyttävät ja kummalliset asiat

Minua ärsyttää dekkarisarjoissa eniten se, miten haluttomia haastateltavat ihmiset ovat auttamaan tutkinnassa. En tarkoita rikollisia tai muuten hämäriä hahmoja, jotka eivät tietysti halua olla poliisin kanssa tekemisissä.

Vaan sitä, että vaikka murhatun joku serkku tai työkaveri, joka on sarjassa ammatiltaan joku ihan tavallinen lääkäri tai postinkantaja, pyörittelee silmiään poliisille, huokailee, vilkuilee kelloa ja suorastaan v*ttuilee. Tämä toistuu oikeastaan joka sarjassa, melkein kaikki haastateltavat käyttäytyvät ärsyttävästi - yleensä erityisesti vielä surevat omaiset - ja minusta se on aina ollut totaalisen epärealistista. Aivan taatusti kukaan normaali ihminen ei tosielämässä käyttäydy murhatutkinnassa kuin ärtynyt murrosikäinen. Ihan jo siksikin, että olisi hyvä saada pikkukylässä riehuva murhaaja kiinni!

Äsken tuli telkkarissa Etsiväpari Shakespeare & Hathaway, ja toisen päähenkilön talo oli myyty alta tämän ollessa ulkomaanmatkalla. Talon uusi "omistaja" nakkelee niskojaan ja suunnilleen käskee painua hemmettiin, ja talon myynyt välittäjä nakkelee myös niskojaan, että sori, meidän näkökulmastamme talo oli laillisesti myyty. Suhtautuisiko kukaan tosielämässä noin kevyesti siihen, että on tietämättään osallistunut identiteettivarkauteen ja ostanut varastettua omaisuutta??