Lapsi ei halua harrastaa... kaikki keinot käytetty

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Aika monessakin paikassa näyttäis olevan jo sellaisia 3-5 -vuotiaiden ryhmiä, mm täällä:

http://cheer.northernlights.fi/harrastaminen-kilpaileminen/joukkueet/

Vierailija kirjoitti:

Itse on urheillut lapsesta lähtien ja myös kilpatasolla. Kyllä lapseni pitää urheilla myös, mahdollisuuksien mukaan sitten kilpailla.

Lapsi täyttää syksyllä 5, pian pitäisi aloittaa EDES JOKIN urheilu, saa päätyä mihin lajiin tahansa, mutta ylläolevat ovat niin monipuolisia, että niistä on vain hyötyä tulevaisuuden harrastuksessa. Mutta ongelma on että lasta ei kiinnosta mikään :(

-ap

Mä olen puhunut asian lapselle jotakuinkin niin, että tässä on esim "sähly" - jokaisen meistä kuuluu harrastaa jotain liikuntaa ainakin kerran viikossa, nyt voit itse miettiä mut haluat koulun alkaessa ruveta harrastamaan mutta jos et mitään itse keksi niin sitten menet tuonne sählyyn. Ja mikä se onkin niin kun vuodeksi on maksettu ja sitouduttu niin se vuosi myöskin harrastetaan. Vähitellen lapset on oppineet, että paras nyt vaan löytää joku mikä itseä kiinnostaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Ei ne pikkuiset stuntteja tee, pikkucheerleadereiden treenit on enemmän juoksentelua ja kuperkeikkoja yms tanssia, mutta se olisi pehmeä alku telinevoikalle. Ja joukkuelajista saa kavereita

-ap

Telinevoimistelua? Miksi? Ai niin kun äitikin...

Tähän on kyllä pakko kysyä, että miksi ei? telinevoimistelu on kiistatta loistava pohja lähes kaikille lajeille ja ihan aikuisten edustusjoukkueet käyttävät telinevoimistelua oheisharjoitteena, olen itse opettanut aikanaan telinevoikkaa Jokerien ja HIFK:n A-junnuille.

Temppukoulu on mitä mainioin eka harrastus lapselle. Siitä voi sitten suunnata muualle tai jatkaa lajin parissa.

Tietty ap:n metodi, jossa tähdätään ilmeisesti sitten kilpatelinevoimisteluun pakon kautta ei oikein toimi.

Meillä myös raahattu ties mihin harrastuksiin pienestä pitäen ja nyt on onnellinen teini kun ei enää tarvitse kokeilla harrastaa mitään muuta kuin tapailla kavereita ja tehdä kaikenlaista tietokoneiden kanssa. 

Mä toivoin tyttärestäni liikunnallista, koska en itse ole koskaan ollut, mutta nyt olen luovuttanut. En halua väkisin pakoittaa. Hän ei pidä edes koulun liikuntatunneista, enempi tykkää piirtää ja pelata videopelejä. Olkoot oma onnellinen itsensä :)

Kokeile vaan kaikkea. Ihan kaikkea, luulen että sieltä joskus löytyy joku mieleinen. Myös ei-urheiluharrastuksia, kuten partiota tai soittotunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän on 5-vuotiaille tarjolla cheerleader-ryhmiä?

Ei ne pikkuiset stuntteja tee, pikkucheerleadereiden treenit on enemmän juoksentelua ja kuperkeikkoja yms tanssia, mutta se olisi pehmeä alku telinevoikalle. Ja joukkuelajista saa kavereita

-ap

Telinevoimistelua? Miksi? Ai niin kun äitikin...

Tähän on kyllä pakko kysyä, että miksi ei? telinevoimistelu on kiistatta loistava pohja lähes kaikille lajeille ja ihan aikuisten edustusjoukkueet käyttävät telinevoimistelua oheisharjoitteena, olen itse opettanut aikanaan telinevoikkaa Jokerien ja HIFK:n A-junnuille.

Temppukoulu on mitä mainioin eka harrastus lapselle. Siitä voi sitten suunnata muualle tai jatkaa lajin parissa.

Tietty ap:n metodi, jossa tähdätään ilmeisesti sitten kilpatelinevoimisteluun pakon kautta ei oikein toimi.

Juuri siksi ei, koska se ei ole lapsen valinta, vaan äidin.

Kuinka moni sun huippuoppilaistasi on niitä, joiden äiti on lajin valinnut ja lapsi on siellä kun on pakko? Vai onko he niitä, jotka eivöt edisty ja vähän häiritsevät muita?

Lapsena kannattaa harrastaa liikuntaa. Luuston kasvaessa se kovettuu kovaksi, ja sitä kovemmaksi mitä enemmän se saa iskuja, eli tömähdyksistä ym. Se kovettuu noin 20-vuotiaaksi asti, pienenä enemmän ja vanhempana vähemmän. 25-vuotiaana luusto alkaa haurastua pikku hiljaa. Siinä vaiheessa riippuu se miten kovaksi luut ovat kehittyneet, että missä iässä ne alkavat olla jo liian hauraat. Jos liikkumisella lapsesta asti pystyy päättämään, ovatko luut liian hauraat jo 30-vuotiaana vaiko 70-vuotiaana. Toki perimäkin ja kalsiumin saanti vaikuttaa, mutta silti.

ap, entäpä jos lapsellasi onkin ihan erilaiset taipumukset ja kiinnostuksen kohteet kuin sinulla? Onko kova paikka, jos lapsi ei alakaan totettamaan sun särkynyttä unelmaa kilpaurheilu-urasta, vaan haluaakin vaikka soittaa jotain soitinta tai piirtää? tai kirjoittaa, sitten isompana? tai harrastaa vaikka jotain ihan muuta, vaikka roolipelejä?

yritä muistaa, että lapsesi ei ole sinä pienoiskoossa, vaan oma itsensä joka kiinnostui ehkä ihan eri asioista kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei halua harrastaa mitään.

Ollaan kokeiltu kaikki satubaletista rytmiseen voimisteluun, teline- ja trampoliinivoimisteluun. Uimahypystä nykytanssiin ja ratsastukseen. Cheertreeeihin ei halua mennä edes kokeilemaan.

Mikä avuksi?

Ohis, mutta:

ratsastus on harrastus, jota 4-vuotias ei ihan jo fyysisen kokonsa takia pysty kunnolla harrastamaan. Ponikierrokset ja leikinomainen tutustuminen hevosiin ovatkin sitten ihan eri asia..

Vierailija kirjoitti:

Itse on urheillut lapsesta lähtien ja myös kilpatasolla. Kyllä lapseni pitää urheilla myös, mahdollisuuksien mukaan sitten kilpailla.

Lapsi täyttää syksyllä 5, pian pitäisi aloittaa EDES JOKIN urheilu, saa päätyä mihin lajiin tahansa, mutta ylläolevat ovat niin monipuolisia, että niistä on vain hyötyä tulevaisuuden harrastuksessa. Mutta ongelma on että lasta ei kiinnosta mikään :(

-ap

Vaikka itse pidät urheilusta, ei lapsesi välttämättä ole pätkääkään kiinnostunut urheilusta. Koita hyväksyä se! Maailmassa on vaikka miten päljon muitakin asioita. Hän saattaa ehkä pitää musiikista, piirtämisestä tms. Kyse on sinun lapsesi harrastuksesta, ei sinun.

Toisekseen tuon ikäisellä ei ole pakko olla mitään harrastusta. Muiden lasten kanssa leikkiminen riittää vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei halua harrastaa mitään.

Ollaan kokeiltu kaikki satubaletista rytmiseen voimisteluun, teline- ja trampoliinivoimisteluun. Uimahypystä nykytanssiin ja ratsastukseen. Cheertreeeihin ei halua mennä edes kokeilemaan.

Mikä avuksi?

Mä kyllä ymmärrän ap:n huolen. Olen todella kiitollinen siitä, että omat lapseni ovat liikunnallisia, koska ihan oikeasti: pohja koko loppuelämän fyysiselle kunnolle ja terveydelle rakennetaan lapsuudessa. Sen vaan näkee yleensä ihan suoraan jo teini-ikäisestä saati sitten aikuisesta, jos kysymyksessä on ihminen, joka ei ole koskaan harrastanut kunnolla urheilua. Ja sitä köyryselkää, pihtipolvia ja yleistä velttoutta ei enää aikuisena korjaa yhtään mikään.

En tiedä miten motivoida lasta, mutta sen ymmärrän, miksi vanhempi haluaisi lapsensa harrastavan liikunnallisia asioita.

No ei kyllä pidä paikkaansa. Siis terveeseen elämään ehdottomasti kuuluu liikunta, mutta pakottamalla ei pääse mihinkään ja myöhemminkin elämässä voi löytää omat lajinsa. Mä olin lapsena lukutoukka, ei paljoa kiinnostanut urheilu, tanssitunneilla tykkäsin käydä mutta sekin oli melkoista höntsyilyä. Liikuntatunnit lusmuilin tai lintsasin ja oikeastaan niiden ja kamalien liikunnan opettajien myötä mulle kehittyi voimakas vastenmielisyys perinteisiä joukkuepelejä yms kohtaan. Olin täysi-ikäiseksi asti ihan sohvaperuna, kunnes pikkuhiljaa löysin omat lajini; kiipeilyn, juoksemisen, joogan, uimisen ja pyöräilyn. Kaikki yksilölajeja eikä lainkaan sidottuja aikataulutettuihin treeneihin tai muihin ihmisiin! Ja oon hyväkuntoinen ja hoikka nyt lähes kolmekymppisenä. :)

Liikkukaa yhdessä! 5-v on vielä niin pieni, että käykää pyöräilemässä, uimassa jne. Ymmärrän liikunnan tärkeyden ja sen, että terveet elämäntavat opitaan jo alle kouluikäisenä. Mutta harrastuksen voi lapsi aloittaa myöhemminkin, tärkeää on minusta tässä vaiheessa opettaa, että elämä ei ole vain kännykällä/pleikalla/ tabletilla jne olemista

Taas näitä lusmuvanhempia, jotka koettaa toteuttaa unelmiaan lapsillaan! Urheilukisoissa vanhempien meno on aivan käsittämätöntä: lapsia tylytetään kirosanojen ja "miks olit noin paska?! susta pitää tulla maailman paras" -huudahduksilla!

up