Millaisia olette alkoholistien lapset?

8 olutta äsken kahteen tuntiin työpäivän ja kiekkotreenien jälkeen. Kaikki kohdallaan, mutta maistuu aina välillä. Toimitusjohtaja. Janottaa vaan - geenit vie. Huomenna töihin. Sellaista.

Olen alkoholin kohtuukäyttäjä, voin juhlia viinan kanssa tai ilman. Ihmiset pitävät minua avoimena ja helposti lähestyttävänä mutta todellisuudessa minä en ole likikään niin avoin kuin he luulevat. Luotan vain harvoihin ja valittuihin, ja taustalla on kyllä sellainen ikuinen epävarmuus minulle luvattujen asioiden toteutumisesta. Siis tapaamisten jne. 

Mutta lähtökohtaisesti pyrin luottamaan ihmisiin, mutta kaikkea itsestäni en avaa enkä luota tosiaan kuin harvoille.

Pidän tärkeänä sitä että pidän lupaukseni lapsilleni ja koen suunnatonta syyllisyyttä jos jotain asiaa en voikaan toteuttaa. Toki en myöskään mahdottomuuksia heille lupaa ja kerron kyllä syyn jos en lupaa jotain ollenkaan. On se sitten rahan puute tai muu.

En koe olevani alkoholistin lapsi, vaikka sellainen olenkin. Syynä varmastikin on se että äitini oli vahva nainen joka ei juonut, vaan piti kaiken kasassa. En ole uhriutunut, en väitä elämäni vastoinkäymisiä isäni ryyppäämisen ja väkivaltaisuuden syyksi, elämässä nyt vaan tapahtuu asioita ja ne käsitellään ja asioista päästään yli.  Vanhaan ei kannata jäädä ruikuttamaan, erityisesti jos se tarkoittaa asioihin jämähtämistä. Koen olevani vahva selviämään elämän vastoinkäymisistä silloin kun  niitä tulee, olen myös avoin näyttämään hempeämmän puolen itsestäni. Mulla on mieletön huumorintaju ja valtavan avoin sydän auttamaan avun tarpeessa olevia, mutta pienikin vinkki siihen että apu menee kankkulan kaivoon, saa tyyppi jäädä omilleen. 

Olen ylempi toimihenkilö, teen hallinnossa hommia.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkoholin kohtuukäyttäjä, voin juhlia viinan kanssa tai ilman. Ihmiset pitävät minua avoimena ja helposti lähestyttävänä mutta todellisuudessa minä en ole likikään niin avoin kuin he luulevat. Luotan vain harvoihin ja valittuihin, ja taustalla on kyllä sellainen ikuinen epävarmuus minulle luvattujen asioiden toteutumisesta. Siis tapaamisten jne. 

Mutta lähtökohtaisesti pyrin luottamaan ihmisiin, mutta kaikkea itsestäni en avaa enkä luota tosiaan kuin harvoille.

Pidän tärkeänä sitä että pidän lupaukseni lapsilleni ja koen suunnatonta syyllisyyttä jos jotain asiaa en voikaan toteuttaa. Toki en myöskään mahdottomuuksia heille lupaa ja kerron kyllä syyn jos en lupaa jotain ollenkaan. On se sitten rahan puute tai muu.

En koe olevani alkoholistin lapsi, vaikka sellainen olenkin. Syynä varmastikin on se että äitini oli vahva nainen joka ei juonut, vaan piti kaiken kasassa. En ole uhriutunut, en väitä elämäni vastoinkäymisiä isäni ryyppäämisen ja väkivaltaisuuden syyksi, elämässä nyt vaan tapahtuu asioita ja ne käsitellään ja asioista päästään yli.  Vanhaan ei kannata jäädä ruikuttamaan, erityisesti jos se tarkoittaa asioihin jämähtämistä. Koen olevani vahva selviämään elämän vastoinkäymisistä silloin kun  niitä tulee, olen myös avoin näyttämään hempeämmän puolen itsestäni. Mulla on mieletön huumorintaju ja valtavan avoin sydän auttamaan avun tarpeessa olevia, mutta pienikin vinkki siihen että apu menee kankkulan kaivoon, saa tyyppi jäädä omilleen. 

Olen ylempi toimihenkilö, teen hallinnossa hommia.

Heikkoutesi ällöttävät minua.

suhtaudun muiden ihmisten normaaliin alkoholinkäyttöön vihamielisesti. jos nään jonkun vanhemman juovan saunakaljan tai ruuan kanssa viiniä lapset pöydässä, niin aattelen että kukaan ei oikeasti pysty hallitsemaan alkoholinkäyttöään. korostan kuinka minulla on aina hauskaa ilman alkoholia. eli vähän kun olisi ikuinen naula aivoissa

Perheellinen, kohtuukäyttäjä, asiantuntijatehtävissä. Rauhallinen, sosiaalinen, ihmisystävällinen.

Vakavan masennuksen ja terapian käyneenä päässyt jaloilleni. Opiskeluihin tuli viivettä, ja tutkinnot suoritin vasta 32- ja 40-vuotiaana. Nyt elän hyvää ja tasapainoista elämää. Nautin elämästäni.

Jokin osa minussa on kuitenkin sellaista, mitä en avaa kenellekään.

Otan yleensä joka vkl 2-3 olutta, pari kk välein enemmän jos käyn viihteellä. Olen vähän syrjäänvetäytyvä, en tykkää tuppautua seuraan. Tutussa seurassa huumori lentää. Haluan myös pitää lupauksista kiinni. Pidän itseäni usein vähän huonompana kun muut. Olen aina suhteessa tottunut järjestämään itse asiat, mutta joku minussa kaipaa turvallista suhdetta, jossa minusta pidetään huolta.

Olen hieman häiriintynyt, mutta onnellinen - molemmista syytän ja kiitän ihan toisia asioita kuin isän alkoholismia.

Juon kohtuudella, ei ole ongelmaa alkon kanssa. Aina helppo lopettaa enkä juo liikaa juuri koskaan. Olen sulkeutunut, syrjäänvetäytyvä, itsetunto-ongelmainen. En luota ihmisiin. Tyypillinen läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkoholin kohtuukäyttäjä, voin juhlia viinan kanssa tai ilman. Ihmiset pitävät minua avoimena ja helposti lähestyttävänä mutta todellisuudessa minä en ole likikään niin avoin kuin he luulevat. Luotan vain harvoihin ja valittuihin, ja taustalla on kyllä sellainen ikuinen epävarmuus minulle luvattujen asioiden toteutumisesta. Siis tapaamisten jne. 

Mutta lähtökohtaisesti pyrin luottamaan ihmisiin, mutta kaikkea itsestäni en avaa enkä luota tosiaan kuin harvoille.

Pidän tärkeänä sitä että pidän lupaukseni lapsilleni ja koen suunnatonta syyllisyyttä jos jotain asiaa en voikaan toteuttaa. Toki en myöskään mahdottomuuksia heille lupaa ja kerron kyllä syyn jos en lupaa jotain ollenkaan. On se sitten rahan puute tai muu.

En koe olevani alkoholistin lapsi, vaikka sellainen olenkin. Syynä varmastikin on se että äitini oli vahva nainen joka ei juonut, vaan piti kaiken kasassa. En ole uhriutunut, en väitä elämäni vastoinkäymisiä isäni ryyppäämisen ja väkivaltaisuuden syyksi, elämässä nyt vaan tapahtuu asioita ja ne käsitellään ja asioista päästään yli.  Vanhaan ei kannata jäädä ruikuttamaan, erityisesti jos se tarkoittaa asioihin jämähtämistä. Koen olevani vahva selviämään elämän vastoinkäymisistä silloin kun  niitä tulee, olen myös avoin näyttämään hempeämmän puolen itsestäni. Mulla on mieletön huumorintaju ja valtavan avoin sydän auttamaan avun tarpeessa olevia, mutta pienikin vinkki siihen että apu menee kankkulan kaivoon, saa tyyppi jäädä omilleen. 

Olen ylempi toimihenkilö, teen hallinnossa hommia.

Heikkoutesi ällöttävät minua.

Se on sit paskempi säkä sulle.

Olen suorittaja, vaadin itseltäni aina täydellisyyttä, koen häpeää aivan naurettavista asioista, todellisia ystäviä minulla on yksi koska en päästä ihmisiä lähelle (hänellä sama tausta), ajattelen olevani b-luokan kansalainen, en usko itseeni.

Alkoholiin suhtaudun pelolla. Olin vuosikausia absolutisti, mutta sitten huomasin, että sulkeudun maailmalta. Aloin juoda maltilla ja elämä muuttui siedettävämmäksi. Vain hetkeksi. Nykyään eli 10 vuotta myöhemmin tissuttelen liian usein. Se vaivaa minua vaikka varsinaisesti humalassa en ole lähes koskaan. Häpeä toimii tässä hyvin; en kehtaa edes yksin örveltää.