Lue keskustelun säännöt.
Kuka jaksaa scifiä ja fantasiaa?
24.08.2016 |
Oikeasti, kuka jaksaa pelätä kaksi tuntia jotakin kumipukuista avaruushirviötä?
Tai jännätä kolme ylipitkää elokuvaa, kymmenen tuntia, kun jotkut keskiaikaiset kääpiöt kävelevät paikasta A paikkaan B hävittämään jotakin helvetin sormusta koska - tätä on vaikea kirjoittaa naama peruslukemilla - se sormus nyt vain on paha? Ja välillä tottakai tapellaan niin helvetin tosissaan kuminaamarihirviöiden ja tietokoneella tehtyjen otusten kanssa.
Puhumattakaan sitten starwarsista, ehkä jänniä robotteja ja avaruusaluksia pikkupojille, mutta että joku aikuinen siitä innostuu, voi morjens.
Se Game of jotakin, pornoa ja itsetarkoituksellista synkistelyväkivaltaa.
Ja sitten pitää joka paikassa viljellä niistä napattuja meemejä, ostella paitoja ja mukeja...
Ei niissä ole mitään oikeaa! Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen!
Huoh. Että jaksaa rasittaa kun mies on nörtti.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin joku samanlainen kuin minä.
Et voisi enempää olla asian ytimessä.
Joskus mietin pitäisikö ryhtyä kirjailijaksi ja nyhtää mielikuvitukettomilta hölmöiltä rahat pois.
Voisi kirjoittaa mittavanan kirjasarjan jostakin penispäisistä mamelukeista jotka syöksevät kuumaa ripulia otsastaan.
Siitä voisi tehdä myös kännykkäpelin. Niitä mamelukkeja pitäisi siivilällä ottaa kiinni ja läpsiä takapuolelle kärpäslätkällä samalla kun lausuu loitsun. Sitten ne eivät enää ruiskisi toisten päälle.
Pistähän töpinäksi. Jotenkin sekä Ap että sinä vaikutatte aivan julmetun teräviltä yksilöiltä, joten homman pitäisi hoitua sulta vuoden loppuun mennessä.
Ketjun paras kommentti :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaston spefihyllyyn on viime vuosina ilmestynyt suomiscifiä ym. kummaa kiitettävässä määrin. Meillä tuntuu olevan näitä "elämättömiä ihmisraunioita" enemmänkin, ja tuotteliaita vielä. Emme enää olekaan sosialistisen inhorealismin luvattu maa.
Jos minä olisin erehtynyt perustamaan perheen ap:n kaltaisen tyhjäpäisen ja kontrolloivan tylsän tavisakan kanssa niin minäkin pakenisin fantasian pariin.
Jokainen voi rajata omaa maailmaansa juuri niin kuin itse haluaa.
Tarkovskin Solariksen joku tuolla mainitsikin. Kyseessä on siis korkeakulttuuri ja taide-elokuva.
Kokonaisen genren vieroksunta on yhtä älyllistä kuin lause: "Minä vihaan jazzia" tai "Minä vihaan klassista musiikkia". Toki sellainenkin mielipide on aivan sallittu, mutta sen lausujaa ei voida varsinaisesti pitää älykkönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin monessakin fantasiasarjassa paljon enemmän kosketuspintaa oikeaan elämään kuin salkkareissa ja realityssa. Kukin katsokoon, mitä tykkää.
Ongelma ei ole scifi tai vastaavat vaan se että suurin osa naisista on ihan saapelin tylsää porukkaa.Käy jo työstä yrittää pysyä hereillä niiden kertoessa seiskapäivää lehden juonen käänteistä ja loputtomista ihmis suhde sekoiluista.Pitää ilolla kyllä sanoa että osasta nuorempaa polvea on tulossa kiinnostavampaa tilalle.Naiset tehkää jotain teidän loputtomalle tylsyydelle,please
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin erehtynyt perustamaan perheen ap:n kaltaisen tyhjäpäisen ja kontrolloivan tylsän tavisakan kanssa niin minäkin pakenisin fantasian pariin.
Samaa olin tulossa sanomaan, jotenkin hirveästi käy sääliksi ap:n miestä. Apn ajattelun taso vaikuttaa superlattealta, ilmiöitä ja nyansseja ymmärtämättömältä. Defenssit ojossa hyökätään kaikkea vastaan, mihin ymmärrys ei riitä. En jaksaisi.
Se on voi voi ettet näe elokuvaa vaan näyttelijät pelle puvuissa hillumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tuntuu olevan niin kuiva että sitä muuttus muumioks jos samaan huoneeseen astuis.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen, lapselliseltahan nuo tuntuu. Muuuutta toisaalta, samaahan se on esim. ooppera ja suuri osa teatteriakin: hölmöjä juonenkäänteitä ja yliampuvia pukuja. Ja muukin taide. Ja urheilu. Lopultahan ne on vain tapoja tappaa liikaa aikaa ja viihdyttää itseään. Turha moralisoida, kukin tekee mistä tykkää.
Sinä et kyllä tosiaankaan tiedä mitä taide on tai mistä siinä on kyse, ihan sääliksi käy tuollainen ajattelu.
Lapsellisia tarinoita lapsenmielisille tai muuten vaan kehityksessä jälkeenjääneille, joilla on aikuisuuden ihmeet vielä kokematta. Ymmärrän jos vielä teininä lukee jotain fantasiaa, mutta jos yli kolmekymppinen sitä harrastaa, niin todennäköisesti aika säälittävä tyyppi kyseessä, joka ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi.