Lue keskustelun säännöt.
Kuka jaksaa scifiä ja fantasiaa?
24.08.2016 |
Oikeasti, kuka jaksaa pelätä kaksi tuntia jotakin kumipukuista avaruushirviötä?
Tai jännätä kolme ylipitkää elokuvaa, kymmenen tuntia, kun jotkut keskiaikaiset kääpiöt kävelevät paikasta A paikkaan B hävittämään jotakin helvetin sormusta koska - tätä on vaikea kirjoittaa naama peruslukemilla - se sormus nyt vain on paha? Ja välillä tottakai tapellaan niin helvetin tosissaan kuminaamarihirviöiden ja tietokoneella tehtyjen otusten kanssa.
Puhumattakaan sitten starwarsista, ehkä jänniä robotteja ja avaruusaluksia pikkupojille, mutta että joku aikuinen siitä innostuu, voi morjens.
Se Game of jotakin, pornoa ja itsetarkoituksellista synkistelyväkivaltaa.
Ja sitten pitää joka paikassa viljellä niistä napattuja meemejä, ostella paitoja ja mukeja...
Ei niissä ole mitään oikeaa! Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen!
Huoh. Että jaksaa rasittaa kun mies on nörtti.
Kommentit (92)
Pari esimerkkiä
Stanislaw Lem: "Solaris", teemoja: itsemurha, syyllisyys, mielenterveyden menettäminen
Philip K. Dick: "Hämärän vartija", teemoja: huumausaineet, riippuvuus, yhteiskunnan toiminta päihdeongelmaisten suhteen
J.R.R. Tolkien: "Taru Sormusten Herrasta", joitakin teemoja: sota, yksittäisen ihmisen vastuu teoistaan ja ympäröivästä maailmasta, addiktio/kiusaus, vallanhimo
George Orwell: "Vuonna 1984", teemoja: yhteiskuntakritiikki kirjoittamisen ajan Neuvostoliittoa kohtaan, politiikka, diktatuuri, semantiikka
Eli siis rima on ehkä ap:lle turhan korkealla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Pitäkää nörtit se historianne. Ja pilkatkaa vain salkkareita, täykkäreitä ja Kardashianeja, mutta ainakin ne ovat sellaista mitä todellinen elämä voi olla.
Tosin teillehän todellinen elämä on vieras käsite.
En varsinaisesti yllättynyt, että et maininnut kirjoja. :D
Vierailija kirjoitti:
Pari esimerkkiä
Stanislaw Lem: "Solaris", teemoja: itsemurha, syyllisyys, mielenterveyden menettäminen
Philip K. Dick: "Hämärän vartija", teemoja: huumausaineet, riippuvuus, yhteiskunnan toiminta päihdeongelmaisten suhteen
J.R.R. Tolkien: "Taru Sormusten Herrasta", joitakin teemoja: sota, yksittäisen ihmisen vastuu teoistaan ja ympäröivästä maailmasta, addiktio/kiusaus, vallanhimo
George Orwell: "Vuonna 1984", teemoja: yhteiskuntakritiikki kirjoittamisen ajan Neuvostoliittoa kohtaan, politiikka, diktatuuri, semantiikka
Eli siis rima on ehkä ap:lle turhan korkealla...
Puhumattakaan Star Trekistä, jossa käsiteltiin monia sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä mitä siihen aikaan kun sarja tuli ensimmäistä kertaa ulos ei voinut missään muussa genressä käsitellä ollenkaan moralisoivan ympäristön, kommunismipelon ja kylmänsodan takia. Sarjan kirjottanut on itsekin myöntänyt jossain haastattelussa, että olisi halunnut käsitellä samoja juttuja realistisemmassakin genressä, mutta se ei ollut hänen elinaikanaan mahdollista.
Hömppä formaatissa pystyy tiettyjä juttuja käsittelemään paljon realistisemmin kuin mitä realistsemmassa genressä pystyy. Veikkaampa vaan, että fantasiassa ta scifissä pystyisi nykyäänkin käsittelemään monia vaikkapa terrorismiin tai muihin tabuaiheisiin liittyviä puolia realistisemmin kuin tekemällä saman realistisempaan formaattiin.
Jos ihmiset harrastaisivat enemmän kulttuuria ja olisivat kiinnostuneita siitä he saattaisivat huomata, että kulttuurissa ja leffoissa on muitakin puolia kun ne kuminaamarit ja fantasia typeryydet. Nörtti ainakin osittain olen tunnustan. :D
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Minä katson sekä scifiä ja fantasiaa että historiallista pukudraamaa. Katsoin kerran myös yhden jakson Kardashianeja, ja kyllä sekin viihteestä meni. En ymmärrä, miksi jostain genrestä tykkääminen sulkisi pois muista genreistä nauttimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari esimerkkiä
Stanislaw Lem: "Solaris", teemoja: itsemurha, syyllisyys, mielenterveyden menettäminen
Philip K. Dick: "Hämärän vartija", teemoja: huumausaineet, riippuvuus, yhteiskunnan toiminta päihdeongelmaisten suhteen
J.R.R. Tolkien: "Taru Sormusten Herrasta", joitakin teemoja: sota, yksittäisen ihmisen vastuu teoistaan ja ympäröivästä maailmasta, addiktio/kiusaus, vallanhimo
George Orwell: "Vuonna 1984", teemoja: yhteiskuntakritiikki kirjoittamisen ajan Neuvostoliittoa kohtaan, politiikka, diktatuuri, semantiikka
Eli siis rima on ehkä ap:lle turhan korkealla...
Puhumattakaan Star Trekistä, jossa käsiteltiin monia sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä mitä siihen aikaan kun sarja tuli ensimmäistä kertaa ulos ei voinut missään muussa genressä käsitellä ollenkaan moralisoivan ympäristön, kommunismipelon ja kylmänsodan takia. Sarjan kirjottanut on itsekin myöntänyt jossain haastattelussa, että olisi halunnut käsitellä samoja juttuja realistisemmassakin genressä, mutta se ei ollut hänen elinaikanaan mahdollista.
Hömppä formaatissa pystyy tiettyjä juttuja käsittelemään paljon realistisemmin kuin mitä realistsemmassa genressä pystyy. Veikkaampa vaan, että fantasiassa ta scifissä pystyisi nykyäänkin käsittelemään monia vaikkapa terrorismiin tai muihin tabuaiheisiin liittyviä puolia realistisemmin kuin tekemällä saman realistisempaan formaattiin.
Jos ihmiset harrastaisivat enemmän kulttuuria ja olisivat kiinnostuneita siitä he saattaisivat huomata, että kulttuurissa ja leffoissa on muitakin puolia kun ne kuminaamarit ja fantasia typeryydet. Nörtti ainakin osittain olen tunnustan. :D
Yhtä legendaarinen tabu-aiheiden käsittelyssä oli Whedonin "Buffy The Vampire Slayer". Meni VUOSIA ennekuin yksikään toinen TV-sarja uskalsi edes sivuta kouluampumisia. Buffyssä aiheesta oli kokonainen jakso.
Muita esimerkkejä on lukemattomia.
Monet sarjat kuvaavat kuoleman tapahtuman ja sen jälkeisen surun. Välissä saattaa vilahtaa parin sekunnin pätkä kun se uutinen jysähtää omaiselle. Kukaan ei ennen BTVS:ää ollut kuvannut tätä shokkitilaa kokonaisen jakson ajan (jakso: "The Body") eikä varsinkaan näin käsittämättömän realistisesti (jaksossa useat kohtaukset vääristyneissä väreissä, kamera kohdistuu väärin ja kuvassa näkyy puolikkaita ihmisiä, musiikkia on vasta jakson lopussa). Whedon saavutti tässä jotain sellaista, etten ole pystynyt katsomaan tuon ko. osan kuin kerran omien kokemusteni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari esimerkkiä
Stanislaw Lem: "Solaris", teemoja: itsemurha, syyllisyys, mielenterveyden menettäminen
Philip K. Dick: "Hämärän vartija", teemoja: huumausaineet, riippuvuus, yhteiskunnan toiminta päihdeongelmaisten suhteen
J.R.R. Tolkien: "Taru Sormusten Herrasta", joitakin teemoja: sota, yksittäisen ihmisen vastuu teoistaan ja ympäröivästä maailmasta, addiktio/kiusaus, vallanhimo
George Orwell: "Vuonna 1984", teemoja: yhteiskuntakritiikki kirjoittamisen ajan Neuvostoliittoa kohtaan, politiikka, diktatuuri, semantiikka
Eli siis rima on ehkä ap:lle turhan korkealla...
Puhumattakaan Star Trekistä, jossa käsiteltiin monia sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä mitä siihen aikaan kun sarja tuli ensimmäistä kertaa ulos ei voinut missään muussa genressä käsitellä ollenkaan moralisoivan ympäristön, kommunismipelon ja kylmänsodan takia. Sarjan kirjottanut on itsekin myöntänyt jossain haastattelussa, että olisi halunnut käsitellä samoja juttuja realistisemmassakin genressä, mutta se ei ollut hänen elinaikanaan mahdollista.
Ehkäpä ap kokee suurten yhteiskunnallisten teemojen koskettavan "todellista elämäänsä" yhtä vähän kuin avaruushirviöiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Pitäkää nörtit se historianne. Ja pilkatkaa vain salkkareita, täykkäreitä ja Kardashianeja, mutta ainakin ne ovat sellaista mitä todellinen elämä voi olla.
Tosin teillehän todellinen elämä on vieras käsite.
Eihän niitä kukaan ole pilkannut, mutta ennenaikainen defenssireaktiosi on mielenkiintoinen.
Niin muuten onkin, eli noiden katsojalla on huono omatunto, sillä hän tajuaa itsekin noiden olevan roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ateisti ja luen yksinomaan tietokirjoja, seuraan tiedeblogeja, olen lähes ylirationaalinen. Scifi ja fantasia uppoaa minuun. Ne ovat täyttä satua ja sen vuoksi niistä voi nauttia ilman, että rasittaa omaa rationaalista ajatteluaan. Näinhän ei ole esim. joidenkin historiallisten romaanien kohdalla, joissa koko ajan miettii ja peilaa todellisiin tapahtumiin ja huomaa ehkä virheitä jne. Scifi ja fantasia on minulle ihanaa aivot narikkaan -viihdettä. Tosi en kovin usein ehdi katsomaan mutta Tolkien ja Star Wars on kestosuisikkeja. Ai että kuinka odotan uutta leffaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti ja luen yksinomaan tietokirjoja, seuraan tiedeblogeja, olen lähes ylirationaalinen. Scifi ja fantasia uppoaa minuun. Ne ovat täyttä satua ja sen vuoksi niistä voi nauttia ilman, että rasittaa omaa rationaalista ajatteluaan. Näinhän ei ole esim. joidenkin historiallisten romaanien kohdalla, joissa koko ajan miettii ja peilaa todellisiin tapahtumiin ja huomaa ehkä virheitä jne. Scifi ja fantasia on minulle ihanaa aivot narikkaan -viihdettä. Tosi en kovin usein ehdi katsomaan mutta Tolkien ja Star Wars on kestosuisikkeja. Ai että kuinka odotan uutta leffaa!
Sinä pidät scifistä ja fantasiasta tasan samasta syystä kuin ap inhoaa niitä: teillä ei ole tarinanlukutaitoa, kykyä (tai halua) nähdä syvempiä teemoja ja tarkoituksia mytologian pinnan läpi. Tarina on arvoton, jos se ei ole yhdellä lukemalla 100% totta.
Joku yrittää tosissaan haastaa riitaa lukijoiden kanssa. Aiheella ei väliä kunhan pääsisi riitelemään. Autoilua ei vielä tänää ole yrittänyt aiheekseen mutta varmaan jo kohta... 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari esimerkkiä
Stanislaw Lem: "Solaris", teemoja: itsemurha, syyllisyys, mielenterveyden menettäminen
Philip K. Dick: "Hämärän vartija", teemoja: huumausaineet, riippuvuus, yhteiskunnan toiminta päihdeongelmaisten suhteen
J.R.R. Tolkien: "Taru Sormusten Herrasta", joitakin teemoja: sota, yksittäisen ihmisen vastuu teoistaan ja ympäröivästä maailmasta, addiktio/kiusaus, vallanhimo
George Orwell: "Vuonna 1984", teemoja: yhteiskuntakritiikki kirjoittamisen ajan Neuvostoliittoa kohtaan, politiikka, diktatuuri, semantiikka
Eli siis rima on ehkä ap:lle turhan korkealla...
Puhumattakaan Star Trekistä, jossa käsiteltiin monia sellaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä mitä siihen aikaan kun sarja tuli ensimmäistä kertaa ulos ei voinut missään muussa genressä käsitellä ollenkaan moralisoivan ympäristön, kommunismipelon ja kylmänsodan takia. Sarjan kirjottanut on itsekin myöntänyt jossain haastattelussa, että olisi halunnut käsitellä samoja juttuja realistisemmassakin genressä, mutta se ei ollut hänen elinaikanaan mahdollista.
Hömppä formaatissa pystyy tiettyjä juttuja käsittelemään paljon realistisemmin kuin mitä realistsemmassa genressä pystyy. Veikkaampa vaan, että fantasiassa ta scifissä pystyisi nykyäänkin käsittelemään monia vaikkapa terrorismiin tai muihin tabuaiheisiin liittyviä puolia realistisemmin kuin tekemällä saman realistisempaan formaattiin.
Jos ihmiset harrastaisivat enemmän kulttuuria ja olisivat kiinnostuneita siitä he saattaisivat huomata, että kulttuurissa ja leffoissa on muitakin puolia kun ne kuminaamarit ja fantasia typeryydet. Nörtti ainakin osittain olen tunnustan. :D
Tämä on aidan toisella puolella tehty, mutta yhteiskunnallisia ongelmia sekin tarkastelee:
https://en.wikipedia.org/wiki/Kin-dza-dza!
Itse pidän sitä loistavana elokuvana.
Olen yli viisikymppinen nainen ja pidän fantasiasta ja scifistä paljon, olen aina pitänyt, lapsesta saakka. Pidän myös monista muista genreistä, suosikkini ovat kuitenkin edellä mainitut. Luen paljon ja joskus myös katson elokuvia ja sarjoja. Ap. taisi kuitenkin olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä jaksan. oisin varmaan jo ajat sitten tappanut itseni ellen olisi ruvennut lukemaan, katsomaan ja pelamaan kyseisiä asioita. salkkarit ja karttaperhe ovat perseestä
sitä paitsi ammattini vaatii kyseisten asioiden tietämystä :)
Kuulostaa hyvältä ammatilta?=) Kertoisitko, mikä se on? Kirjastotyöntekijä? Teet pelejä?
Jospa ap olikin se vaimon tosikkomaisuuteen tuskastunut mies?
Hmmm. Se on kyllä oikeastaan ihan hyvä kysymys, miksi aikuiset ihmiset tykkäävät fantasiasta ja scifistä. Minäkin, 49-vuotias nainen, joka olen aina ollut aika kovakin elokuvafriikki, ja tv-toimittajana hyvin perillä visuaalisesta kerronnasta ja esim. elokuvaleikkauksesta.
Kai se on sama kuin minkä tahansa genreen kanssa. Kun pääsee "sisälle" johonkin lajityyppiin ja oppii tuntemaan sen kuvastoa, tietämys itsessäänkin palkitsee. Huomaat lajinsisäisiä viittauksia, ja hokaat, miten elokuvissa on kehitelty ja varioitu lajille tyypillisiä konventioita.
En minä sitä paitsi vertaa edes jotakin LOTR:ia vaikkapa American Beautyyn tai Citizen Kaneen, jotka ovat myös suosikkejani. Vertaan sitä muihin saman lajin edustajiin.
LOTR on aivan loistava kirja. Tolkien on kehittänyt sitä varten mm. oman haltijakielen, jossa on vaikutteita suomestakin. Sellainen perinpohjaisuus ja uraa uurtava tarina ovat ihailun arvoisia. Eivätkä elokuvaversiotkaan ole mitään huonoja, joskin niihin tietysti on ollut pakko typistää tarinaa aika lailla (vaikka kokonaiskesto on edelleen huikea).
Tai vaikkapa Marvel-supersankarielokuvat, jotka ovat monen halveksumaa massaviihdettä - mutta helvetin HYVIN tehtyjä lajinsa edustajia ja siksi arvostuksen ansaitsevia.
Sitä paitsi teemat ovat kuitenkin fantasia- ja scifileffoissakin täysin universaaleja, joten ei niissä nyt oikeasti ole aiheena jonkun sormuksen tuhoaminen, vaan hyvän ja pahan taistelu, ystävyys ja itsensä ylittäminen.
Ihan oikean elämän asioita niissä fantasia- ja scifijutuissakin käsitellään, eri keinoin vain. Mutta esim. Sormusten herran teemat ovat huomattavasti suurempia kuin mitä Kardashianeista saa irti. Scifin kautta taas voidaan käsitellä aivan realistisia tulevaisuudenkuvia ja esimerkiksi niihin liittyviä moraalisia ongelmia. Itse taas olen kyllästynyt suomalaisen kirjallisuuden arkirealismiin. Kun kerran on mahdollista antaa mielikuvituksen lentää mihin suuntaan vain, niin miksi kertoa tarinoita vain keski-ikäisistä suomalaisista miehistä keski-ikäisen suomalaismiehen ongelmineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ateisti ja luen yksinomaan tietokirjoja, seuraan tiedeblogeja, olen lähes ylirationaalinen. Scifi ja fantasia uppoaa minuun. Ne ovat täyttä satua ja sen vuoksi niistä voi nauttia ilman, että rasittaa omaa rationaalista ajatteluaan. Näinhän ei ole esim. joidenkin historiallisten romaanien kohdalla, joissa koko ajan miettii ja peilaa todellisiin tapahtumiin ja huomaa ehkä virheitä jne. Scifi ja fantasia on minulle ihanaa aivot narikkaan -viihdettä. Tosi en kovin usein ehdi katsomaan mutta Tolkien ja Star Wars on kestosuisikkeja. Ai että kuinka odotan uutta leffaa!
Sinä pidät scifistä ja fantasiasta tasan samasta syystä kuin ap inhoaa niitä: teillä ei ole tarinanlukutaitoa, kykyä (tai halua) nähdä syvempiä teemoja ja tarkoituksia mytologian pinnan läpi. Tarina on arvoton, jos se ei ole yhdellä lukemalla 100% totta.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Minä en perheenäitinä ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin, ja tiedonjanoni on valtava. Olisihan se kiva oppia hahmottamaan maailma kaunokirjallisuuden läpi, mutta sellaiselle ei jää aikaa. Kaunokirjallisuutta pitää lukea 10 kerftaa enemmän kuin tiedekirjallisuutta saadakseen saman informaation. Ja tietenkin asiavirheet häiritsevät ja häiritsevät todella paljon. En tarvitse kaunokirjallisuutta tukemaan filosofisia pohdintojani, sillä nämä luonnistuvat muutenkin ja keskusteluissa asiat syvenevät. Scifissä ja fantasiassa voi käsitellä hyvinkin syvempiä teemoja, kuten Star Trekissä on tehty. Ihmiset kokevat ja ajattelevat asiat todella eri tavalla ja se, että joku ei pidä kaunokirjallisuudesta ei tarkoita että ei omaisi mielikuvitusta tai tarinanlukutaitoa. Samaan lopputulokseen ja sivistyksen tasoon ja ajattelukyvyn kehittyneisyyteen voi päästä montaa eri tietä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, kuka jaksaa pelätä kaksi tuntia jotakin kumipukuista avaruushirviötä?
Tai jännätä kolme ylipitkää elokuvaa, kymmenen tuntia, kun jotkut keskiaikaiset kääpiöt kävelevät paikasta A paikkaan B hävittämään jotakin helvetin sormusta koska - tätä on vaikea kirjoittaa naama peruslukemilla - se sormus nyt vain on paha? Ja välillä tottakai tapellaan niin helvetin tosissaan kuminaamarihirviöiden ja tietokoneella tehtyjen otusten kanssa.Puhumattakaan sitten starwarsista, ehkä jänniä robotteja ja avaruusaluksia pikkupojille, mutta että joku aikuinen siitä innostuu, voi morjens.
Se Game of jotakin, pornoa ja itsetarkoituksellista synkistelyväkivaltaa.
Ja sitten pitää joka paikassa viljellä niistä napattuja meemejä, ostella paitoja ja mukeja...
Ei niissä ole mitään oikeaa! Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen!
Huoh. Että jaksaa rasittaa kun mies on nörtti.
Sun ehkä kannattaisi tulla kertomaan murheistasi mulle ja kavereille? Ei tarvi pelätä vaikka ollaan isoja miehiä. Ikähaarukka 45-50 ja harrastetaan elokuvia ja kirjallisuutta. Tarun sormusten herrasta olen lukenut viisi kertaa. Kirjastotädin hyvästä neuvosta luin ensin hobitin. Siitä on yli 30 vuotta mutta sehän on vain aikaa.
Tähtien sodan alkuperäiset kolme ovat vähän helvetin hyviä elokuvia vaikka vaikutteet on matkittu.
Elokuvat ja kirjat ovat tarinoita ja yksi tarkoitus niillä on juuri todellisuuspako. Asimovin skifi on joillekkin liian tylsää kun siinä ei ole niin toimintaa ja tiukkoja tilanteita. Toisaalta linnunradan liftarin käsikirja on ihan huippu humoristinen scifi seikkailu.
Fantasia ja scifi ovat juuri siksi hyviä että niissä mahdoton onkin mahdollista. Mielikuvituksen lentoa ilman rajoituksia. Teeppä testi kauhun kuninkaan stephen kingin tarinoilla. Lue päivällä ja yöllä, huomaat eron.
Aivan paskapuhetta että vain nörtit tykkää scifistä, fantasiasta ja kauhusta. Tavallisen elämän ohella on helvetin mukavaa heittäytyä hyvän tarinan mukaan. Kukaan ei tietääkseni pakota ketään lukemaan tai katsomaan sellaista mistä ei tykkää?
Salkkarit todellista??????????????
Se on enemmän fantasiaa kuin Star Wars