Kuka jaksaa scifiä ja fantasiaa?
Oikeasti, kuka jaksaa pelätä kaksi tuntia jotakin kumipukuista avaruushirviötä?
Tai jännätä kolme ylipitkää elokuvaa, kymmenen tuntia, kun jotkut keskiaikaiset kääpiöt kävelevät paikasta A paikkaan B hävittämään jotakin helvetin sormusta koska - tätä on vaikea kirjoittaa naama peruslukemilla - se sormus nyt vain on paha? Ja välillä tottakai tapellaan niin helvetin tosissaan kuminaamarihirviöiden ja tietokoneella tehtyjen otusten kanssa.
Puhumattakaan sitten starwarsista, ehkä jänniä robotteja ja avaruusaluksia pikkupojille, mutta että joku aikuinen siitä innostuu, voi morjens.
Se Game of jotakin, pornoa ja itsetarkoituksellista synkistelyväkivaltaa.
Ja sitten pitää joka paikassa viljellä niistä napattuja meemejä, ostella paitoja ja mukeja...
Ei niissä ole mitään oikeaa! Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen!
Huoh. Että jaksaa rasittaa kun mies on nörtti.
Kommentit (92)
Kumipukuiset skifibeibet, mmmmmmmmm 😍
M
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Pitäkää nörtit se historianne. Ja pilkatkaa vain salkkareita, täykkäreitä ja Kardashianeja, mutta ainakin ne ovat sellaista mitä todellinen elämä voi olla.
Tosin teillehän todellinen elämä on vieras käsite.
Samaa mieltä olen, lapselliseltahan nuo tuntuu. Muuuutta toisaalta, samaahan se on esim. ooppera ja suuri osa teatteriakin: hölmöjä juonenkäänteitä ja yliampuvia pukuja. Ja muukin taide. Ja urheilu. Lopultahan ne on vain tapoja tappaa liikaa aikaa ja viihdyttää itseään. Turha moralisoida, kukin tekee mistä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Pitäkää nörtit se historianne. Ja pilkatkaa vain salkkareita, täykkäreitä ja Kardashianeja, mutta ainakin ne ovat sellaista mitä todellinen elämä voi olla.
Tosin teillehän todellinen elämä on vieras käsite.
Eihän niitä kukaan ole pilkannut, mutta ennenaikainen defenssireaktiosi on mielenkiintoinen.
No voi, voi... tietyn tyyppiset naiset on kuin kissoja. Jos avaat sanomalehden niiden on pakko tulla siihen lehden päälle istumaan koska huomiosi vaikuttaa hetkellisesti kohdistuneen johonkin muuhun kuin siihen kissaan.
Nämä "kissanaiset" v*ttuuntuu jokaisesta kumppaninsa harrastuksesta ja mielenkiinnon kohteesta ellei se satu olemaan kis... siis tämän naisen määrittelemä ja arvostama. Yleensä omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita näillä ei ole paitsi "pyöräily ja lukeminen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhalit sulle. Mitäs itse muuten katsot, historiallista pukudraamaa?
Pitäkää nörtit se historianne. Ja pilkatkaa vain salkkareita, täykkäreitä ja Kardashianeja, mutta ainakin ne ovat sellaista mitä todellinen elämä voi olla.
Tosin teillehän todellinen elämä on vieras käsite.
Salkkarit, täykkärit ja Kardashianit siis todellista elämää... Ei sinua ole mahdollista pilkata ellei satu olemaan sellainen yksilö, joka tykkää pilkata kehitysvammaisia.
Jälleen kerran kiitän taivasta naisestani, jolla on ELO-luokka shakissa ja nähnyt B5:den kokonaan useammin kuin minä.
Kerrankin joku samanlainen kuin minä.
Et voisi enempää olla asian ytimessä.
Joskus mietin pitäisikö ryhtyä kirjailijaksi ja nyhtää mielikuvitukettomilta hölmöiltä rahat pois.
Voisi kirjoittaa mittavanan kirjasarjan jostakin penispäisistä mamelukeista jotka syöksevät kuumaa ripulia otsastaan.
Siitä voisi tehdä myös kännykkäpelin. Niitä mamelukkeja pitäisi siivilällä ottaa kiinni ja läpsiä takapuolelle kärpäslätkällä samalla kun lausuu loitsun. Sitten ne eivät enää ruiskisi toisten päälle.
Kysymykseesi "Kuka jaksaa scifiä ja fantasiaa", minä jaksan. Kun siitä on lapsesta asti ollut kiinnostunut niin mikäsi pitäisi lopettaa aikuisiällä? Sen että joku toinen löytää iloa niistä ei pitäisi sinua haitata, joten anna miehesi harrastaa rauhassa scifiä ja fantasiaa. Tuskin hänkään on rajoittamassa sitä mitä ikinä sinä sitten harrastatkaan.
N26
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin joku samanlainen kuin minä.
Et voisi enempää olla asian ytimessä.
Joskus mietin pitäisikö ryhtyä kirjailijaksi ja nyhtää mielikuvitukettomilta hölmöiltä rahat pois.
Voisi kirjoittaa mittavanan kirjasarjan jostakin penispäisistä mamelukeista jotka syöksevät kuumaa ripulia otsastaan.
Siitä voisi tehdä myös kännykkäpelin. Niitä mamelukkeja pitäisi siivilällä ottaa kiinni ja läpsiä takapuolelle kärpäslätkällä samalla kun lausuu loitsun. Sitten ne eivät enää ruiskisi toisten päälle.
Pistähän töpinäksi. Jotenkin sekä Ap että sinä vaikutatte aivan julmetun teräviltä yksilöiltä, joten homman pitäisi hoitua sulta vuoden loppuun mennessä.
"Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen" sanoo AP.
:D
Ei sulla sitten ainakaan kauhean hyvät tekstianalyysitaidot ole.
Ehkä hobitti marssii vuorelle sormuksen kanssa, mutta samalla siinä kulkee ihminen kantaen valtavaa taakkaa.
Ehkä jännät robotit huristelee avaruudessa, mutta samalla siinä pienet ihmiset oppii, että yhdessä voi voittaa isonkin pahan.
On se ainakin syvällisempää kuin se, jos joku alkoholisoitunut poliisisetä ratkoo taas yhden julman rikoksen tai joku nätti nainen saa taas unelmiensa miehen.
Mutta eihän sille mitään voi, jos ei äly riitä kuin pinnan näkemiseen.
Minä jaksan. Jos haluan tosielämää, menen ulos tai luen uutisia. Usein kuitenkin haluan vapaa-aikanani niin kauas täykkäreistä ja kardashianeista kuin mielikuvituksen avulla on mahdollista paeta.
ps. B5 oli/on parhautta!
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, kuka jaksaa pelätä kaksi tuntia jotakin kumipukuista avaruushirviötä?
Tai jännätä kolme ylipitkää elokuvaa, kymmenen tuntia, kun jotkut keskiaikaiset kääpiöt kävelevät paikasta A paikkaan B hävittämään jotakin helvetin sormusta koska - tätä on vaikea kirjoittaa naama peruslukemilla - se sormus nyt vain on paha? Ja välillä tottakai tapellaan niin helvetin tosissaan kuminaamarihirviöiden ja tietokoneella tehtyjen otusten kanssa.Puhumattakaan sitten starwarsista, ehkä jänniä robotteja ja avaruusaluksia pikkupojille, mutta että joku aikuinen siitä innostuu, voi morjens.
Se Game of jotakin, pornoa ja itsetarkoituksellista synkistelyväkivaltaa.
Ja sitten pitää joka paikassa viljellä niistä napattuja meemejä, ostella paitoja ja mukeja...
Ei niissä ole mitään oikeaa! Ei mitään liittymäpintaa todellisuuteen!
Huoh. Että jaksaa rasittaa kun mies on nörtti.
Ei noissa scifi fantasia leffoissa se fantasia tai scifi ole muuta kuin kulissit se itse sisältö on pääasiassa ihmisten välisten suhteiden käsittelemistä. Eräänlaista avaruusoopperaa tai fantasiaoopperaa.
Ihmisuhde autisti ei tietenkään tajua mitä ideaa fantasiassa tai scifissa on koska ei kykene käsittämään sitä, että sisältö on 90% ihmistenvälisten suhteiden selvittelyä ja loppu 10% scifiä tai fantasiaa.
Meinasin vastata, että en minä ainakaan, mutta sitten huomasin Star Wars -kokoelmani hyllyllä. Hups.
No eihän Star Wars toki mitään scifiä olekaan.
Minä taas en käsitä sitä mielikuvituksen köyhyyttä jos ei näe muuta sisältöä scifissä ja fantasiassa kuin nuo kumipuvut ja vastaavat.
Minäkin pidän fantasiasta. Scifikin menettelee ainakin tv-sarjoissa. Koukutuin fantasiaan jo ihan lapsena, pidin suuresti Noidan veli -kirjasta ja Maria Grippin yliluonnollisista ilmiöistä. Inhosin liian realistista kirjallisuutta, jo 12-vuotiaana luin romantiikan tyylisuunnan kirjallisuutta mahtipontisine kuvauksineen ja kauhumaisine linnoineen. Pakenin mieluummin menneisyyteen tai tulevaisuuteen kuin nykyisyyteen ja fantasia avasi ihan uuden maailman. Olin jo aikuinen, kun Harry Potterit ilmestyivät mutta luin ne aivan yhtä suurella innolla kuin ne 10-vuotiaatkin. Olen itse kirjoittanut pöytälaatikkoon lukemattomia fantasiatarinoita ja historiallisia tarinoita.
Makunsa kullakin. Pidän lukemisesta ja olen lukenut kirjoja laidasta laitaan mutta koko ajan nautin vähemmän ja vähemmän realistisesta kirjallisuudesta. Netflilxistä katson oikeastaan pelkästään fantasiaa.
Niin, ja olen 40-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin vastata, että en minä ainakaan, mutta sitten huomasin Star Wars -kokoelmani hyllyllä. Hups.
No eihän Star Wars toki mitään scifiä olekaan.
Star Wars genre on virallisesti avaruusooppera eli avaruuteen sijoitettu saippuaooppera. Sen ei ole tarkoituskaan olla realistinen vaan ihmistenvälistä saippuaoopperaa. Autisti joka ei ymmärrä ihmisten tunnetiloja tai käyttäytymisääntöjä ei tietenkään saa tämänkaltaisista leffoista mitään irti kun taas sosiaalisesti lahjakkaalle ne voivat olla mitä parasta viihdettä.
minä jaksan. oisin varmaan jo ajat sitten tappanut itseni ellen olisi ruvennut lukemaan, katsomaan ja pelamaan kyseisiä asioita. salkkarit ja karttaperhe ovat perseestä
sitä paitsi ammattini vaatii kyseisten asioiden tietämystä :)
Minä jaksan.
En sit kyllä jaksa ollenkaan juuri mitään reality-sarjoja paitsi joku Top Chef ehkä, enkä romanttisia komedioita tai juuri mitään mitä telkkarias tällä hetkellä tulee.
Emmerdale oli ennen hyvää.
Scifin ja kauhun lisäksi tykkään piirretyistä.
Kai sit voi myöntää et todellisuus on perseestä ja suosin satuja, todellisuuden kanssa tekemisissä vain sen verran mitä on pakko.
(Töitä, laskut, kauppa, ruuanlaitto, siivous, plaaaaaaaaah.....)
Sinänsä kuitenkin näistä voi aina jotain oppia, joka sadussakin on aina joku pointti.
Parasta satiiria ja uusia näkökulmia yhteiskuntaan.
Ei niin irti todellisuudesta kuin ensin näyttäisi kuitenkaan.
Mammojen kulttuurivihamielisyys ei yllätä.