Masennus pois ryhtiliikkeellä...? Uskooko joku oikeasti, että se menee niin?

Kyllä siihen ryhtiliikkeeseen monikin saattaa uskoa. Ei se mitään auta masentunutta. Masennuksesta voi kyllä toipua ja tervehtyä täysin, mutta saattaa mennä sairastessa montakin vuotta.

Masennuspainotteinen bipolaarihäiriö, jonka takia noudatan säännöllisiä ja terveitä elämäntapoja. Syön monipuolisesti, ulkoilen, nukun hyvin (lukuunottamatta kausiluontoista unettomuutta). Jännä, kun ei sittenkään helpota. Ja arvatkaas vaan, tahtoisinko olla terve, jos voisin! Ehei, lääkkeet ovat ainoa apu, kun pahaksi äityy.

Masennus on todellakin sairaus. Ja tappava sellainen.

Masentunutta ei ymmärrä kuin toinen masentunut.

Muiden on helppo jaella neuvioja.

Sekoittavat omaan tavalliseen huonoon päiväänsä ja päästelevät sammakoita. Toki asenteella on merkitystä, mutta usein sairaus on vahvempi kuin mikään asenne, ja sekös vasta masentaakin. Harvoin ihminen osaa kuvitella itsensä toisen asemaan edes auttavasti.

No mä olen saanut saman neuvon ihan sairaanhoitajalta. Mulla siis epäiltiin masennusta. Myöhemmin selvis että se olikin kilpirauhasen vajaatoiminta mikä mulla oli. Oireethan on aika samat. Saamattomuus, väsymys ja alakulo. Mulla lisäksi rytmihäiriöt. Hoitsu oli sitä mieltä, että laihdutus ja ulkoilu auttaa. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä reippailemaan. Siitä se lähtee ja laihtumisen myötä masennuskin kaikkoaa. Kuuntelin aika hämmästyneenä.

Myöhemmin lääkäri totes labroja katsoessaan, että ei ihme jos sydän menee väärää tahtia ja väsyttää. Tuumas vaan, että laihdutuksen ja kuntoilun voin aloittaa sitten kun lääkitys on saatu kunnolla alkuun ja olotila parantunut. Sillä hetkellä ei ole tarvi rasittaa itseään yhtään enempää kuin on pakko.

Väitätkö että terveelliset elämäntavat ei helpottaisi masentunutta?

Masennus menee pois, kun antaa tarpeeksi aikaa itselleen ja lepää. Samalla miettii tärkeimpiä asioita jatkon kannalta, kuten lepo ja syöminen. Hankkii sen verran tietoa, että osaa syödä masennusta poistavasti. Kasviksia, proteiineja, kivennäis-, hiven- ja suojaravintoaineita.  Vaikea päästä sängystä ylös jos ruokavalio on sipsipussi, pannullinen kahvia ja tupakkaa! Auringonvaloa tai kirkasvalolamppu. Tavoitteena avata ikkuna ja ikkunaverho. Villasukat, kynttilän valoa, kirja, musiikkia, hiljaisuutta, suklaatakin.

Olen itse ollut masentunut reilu 5 vuotta ja kyllä se aikaisin herääminen ja ulkoilu on aina oloa parantanut. Itseänikin nämä kommentit ärsyttää, mutta ärsyttää myös se, että välillä masentuneet ei suostu edes kokeilemaan tällaisia ihan tavallisia asioita. Väittäisin, että kenellä vaan on ja tulee olemaan huono olo jos makaa koko päivän, ei käy ulkona ja nukkuu miten sattuu.

Itse vietin sellaista elämää vuosia, mutta sitten eräässä hoitokodissa mut "pakotettiin" heräämää ajoissa, ulkoilemaan ja tekemään jotain, kyllä se lopulta alkoi tehota.

Olen myös sitä mieltä, että suurimmalla osalla masennuslääkkeet ei toimi, eikä niitä kannattaisi aloittaa kuin pakon edessä.

Voi kuulostaa karulta, mutta oma paranemiseni oli ihan muusta kun lääkkeistä kiinni.

Ei mene noin. Jos masennusta aiheuttavat asiat eivät poistu elämästä niin ei masennuskaan.

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö että terveelliset elämäntavat ei helpottaisi masentunutta?

Eihän kukaan sellaista väitä. Masentunut ei vain pysty miettimään minkäänlaisia terveellisiä elämäntapoja. Vaikka kuinka joku olisi käskemässä ryhdistäytyä.

No itselläni auttoi (vähensi oireita) kun aloitin pienet kävelylenkit metsässä/pururadalla. Missään nimessä ei voi mitään älytöntä hikijumppaa tehdä. Se vie kropan ihan ylikierroksille. Lisäksi syön b-vitamiinia lääkkeiden lisäksi. Nyt on vähennetty lääkitys minimiin ja tarkoitus on lopettaa syksyn aikana kokonaan

8: toimii ehkä johonkin syysmasennukseen, mutta antamasi neuvot eivät nosta serotoniinitasoja. Matala serotoniinitaso aiheuttaa masennusta, eikä villasukat ja kynttilät sitä nosta.

Tokihan liikunta, ulkoilu ym. tukee toipumista ja vaatii se itsensä pakottamista, mutta ei yksin "ottamalla vaan itseä niskasta" auta. Mulla ainakin on auttanut lääke+terapia. Lääkkeet kun on alkaneet puremaan niin on jaksanut aloittaa ulkoilun jne. Terapiasta on ollut myös apua vasta kun lääkkeet alkaneet toimia.

Masennushan on ollut viimevuosina muotia. Mitään pieniäkään normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä ei saisi olla, vaan kaiken pitäisi olla juuri niin kuin itse haluaa. 'Masentunut' ystäväni koittaa härskillä tavalla käyttää muita ihmisiä hyväkseen, kun ei kuulemma kestä pettymyksiä. Mitään myötätuntoa ei ole tai ymmärrystä siitä, että joskus voi jollakin muullakin olla vaikea tilanne elämässä. Aina vaan minäminäminä...

Vierailija kirjoitti:

Masennushan on ollut viimevuosina muotia. Mitään pieniäkään normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä ei saisi olla, vaan kaiken pitäisi olla juuri niin kuin itse haluaa. 'Masentunut' ystäväni koittaa härskillä tavalla käyttää muita ihmisiä hyväkseen, kun ei kuulemma kestä pettymyksiä. Mitään myötätuntoa ei ole tai ymmärrystä siitä, että joskus voi jollakin muullakin olla vaikea tilanne elämässä. Aina vaan minäminäminä...

Tässä ketjussa ei ole kyse tästä sinun mainitsemasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö että terveelliset elämäntavat ei helpottaisi masentunutta?

Ei helpota. Parempi vain maata peiton alla ja vetää pizzaa ja tissutella sidukkaa ja istua partsilla tupakalla

itse asiassa kaikki tutkimukset ja åsykologit ja psykiatrit sanovat, että niin se menisi: masennus TODELLA lähtisi ryhtiliikkeellä - ulos lähtemisellä, positiivisella ajattelulla, rutiinien luomisella ja sitkeällä noudattamisella - jos sen pystyisi tekemään. Nuo pikku jutut - kun niitä tekee kaikkia ja sitkeästi ja jatkuvasti parin kuukauden ajan - TODELLA mnuuttavat aivokemiaa niin, että masennus häviää.

Vika on siinä, että koska masennus on olennaiselta osaltaan saamattomuutta aiheuttava aivokemian tila, masentunut ei oma-aloitteisesti, ilman tukea, terapiaa ja lääkitystä pysty tekemään tuota ryhtiliikettä. Siihen tarvitaan sitten hoitohenkilökunta tai lääke avuksi. Mutta siis masennuksen psykiatrinen tai psykologinen hoito on käytännössä sitä joku paapoo potilasta tuon ryhtiliikkeen tekemisessä, kunnes homma alkaa sujua itseltäkin.

Riippuu varmaan aika paljon masennuksen tilasta. Tilapäiseen alakuloon tai lievään masennukseen saattaa auttaa. Itse olen kärsinyt vakavasta masennuksesta, eikä siihen todellakaan auta mikään reippailu. Makasin sängyssä kuukausia ja pelkkä vaatteiden vaihtaminen tai suihkussa käynti oli jo saavutus. Usein ihmiset ei vaan voi ymmärtää miltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Masennus menee pois, kun antaa tarpeeksi aikaa itselleen ja lepää. Samalla miettii tärkeimpiä asioita jatkon kannalta, kuten lepo ja syöminen. Hankkii sen verran tietoa, että osaa syödä masennusta poistavasti. Kasviksia, proteiineja, kivennäis-, hiven- ja suojaravintoaineita.  Vaikea päästä sängystä ylös jos ruokavalio on sipsipussi, pannullinen kahvia ja tupakkaa! Auringonvaloa tai kirkasvalolamppu. Tavoitteena avata ikkuna ja ikkunaverho. Villasukat, kynttilän valoa, kirja, musiikkia, hiljaisuutta, suklaatakin.

Muotoilen tämän nyt niin kauniisti kuin osaan: Suksi vittuun ja ota idioottimaiset paskaneuvosi mukaasi.

Ensinnäkin, kerro mulle MITEN syödään masennusta poistavasti? Ihan totta, jos sulla kerran on siihen resepti, niin avaa ihmeessä oma neuvontapiste tai praktiikka vaikkapa toiminimellä, tahkot miljoonia helposti. Minä olen ovo-lakto-vegetaristi, syön melkein yltiöterveellisesti. Paljon kasviksia, sopivasti kuitua, proteiinia, hiilareita. Ehkä kerran kuussa pieni karkkipussi, sitäkin harvemmin alkoholia, kun joku ystävistäni saa mut väkipakolla raahattua ulos "pitämään hauskaa". Liikun ulkona ihan joka päivä, pakostakin, koska minulla on 40-kiloinen koira. Ja nyt ei puhuta mistään viiden minuutin pikapissatuksista koiralle, vaan kilometrejä kertyy useita päivittäin, niin metsässä, puistoissa kuin urbaanissa asuinympäristössäkin. Verhot vedän joka aamu niin sivuun kuin saan, ikkuna on nytkin auki. En käytä mitään lääkkeitä buranaa lukuun ottamatta, menkkojen aikaan sellainen on joskus pakollinen. En käytä huumeita. Luen ihan helvetisti, olen kirjaston kanta-asiakas, villasukkia on kaapissa kolmekin paria, musiikkia kuuntelen päivittäin, pelkästään cd-levykokoelma käsittää noin 300 levyä, vinyyleistä puhumattakaan. Olen hoikka, pukeudun tyylikkäästi ja laitan meikin ja hiukseni päivittäin.

Öisin makaan tuijottaen kattoon, en pysty nukkumaan. Hymyilen tuskin koskaan, paitsi tottakai esim. kaupassa kassaneidille ihan kohteliaisuuttani. Itken jatkuvasti. Itsemurhaa olen yrittänyt jo kerran, eikä se ollut mikään "avunhuuto", vaan oli vartista kiinni etten mennyt sitä tietä. Oli puhtaasti paskaa tuuria, että mut löydettiin ajoissa. Mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Saatan tuijottaa tyhjyyteen tunnin tekemättä mitään. KAIKKI päivittäiset asiat teen väkisin, ihan sängystä nousemisesta alkaen. Syön sitä terveysruokaa, vaikkei ole nälkä. Opiskelen itsekseni, vaikkei kiinnosta. Pidän asunnon siistinä, vaikkei kiinnosta todellisuudessa vittuakaan. Tätä on jatkunut nyt kaksi vuotta. Joten kerro mulle, se saatanan kirkasvalolamppu ja suklaako mut tästä masennuksen paska-alhosta nostaa? Psykologin diagnoosi oli vaikea-asteinen masennustila, ihan noin ohiksena. Ihan todella, haista paska, kun sulla ei selkeästikään ole minkään näköistä käsitystä mistä puhut. Joten pidä neuvosi, kiitos.