Muutettiin poikaystävän kanssa viikko sitten yhteen. Miten saan hänet edes korjaamaan omat jälkensä?

Onnea vaan valitsemallesi uralle.

Itse otin sellaisen miehen, jota ei tarvitse kouluttaa. Helpompaa, kun ei tästä tarvitse riidellä.

Aika paha jos viikon jälkeen tulet tänne kyselemään neuvoja miten puhua miehellesi.

Vastasit jo itse. Keskustele, älä nalkuta. Ja päätä myös, että sinä et ole vastuussa kotinne siivoamisesta, vaikka se sun työ oliskin. Vai maksaako mies siitä sulle palkkaa? Miksi mies pääsisi täysin vapaaksi oman kotinsa asioista?

Ei näkyny merkkiäkään vetelyydestä ennen yhteen muuttoa? Vai oliko tyypin kämpässä aina hohtavaa, koska esim äiskä kävi siivoomassa ja pesemässä pyykit?

No tee, kuten täällä aina neuvotaan. Älä korjaile hänen jälkiään ja anna sotkut olla, jos hän ei tee niille mitään.

Lähde siitä, että molemmat tekee, mitä on sovittu. Älä ala taloudenhoitajaksi, menetät vain omat hermosi.

Säännöt heti selviksi. Keskustelet hänen kanssaan ja ilmoitat, että kumpikin muuttaa omiin osoitteisiin jos perseily jatkuu.

Aika huonosti menee, että viikon jälkeen jo pitää rueta sanomaan asioista. Eikö tosiaan teillä keskusteltu asioista ENNEN yhteenmuuttoa?

Onneksi mulla on mies, jonka kanssa pystyi asioista puhumaan ja sopimaan ennen muuttoa. Osasi hoitaa kotia, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsensa yksinkin. Ei ole tarvinnut kouluttaa. Kahden vuoden yhteisasumisen aikana olen huomauttanut vain yhdestä asiasta, kengillä kävelystä sisällä. Sekin meni perille kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit jo itse. Keskustele, älä nalkuta. Ja päätä myös, että sinä et ole vastuussa kotinne siivoamisesta, vaikka se sun työ oliskin. Vai maksaako mies siitä sulle palkkaa? Miksi mies pääsisi täysin vapaaksi oman kotinsa asioista?

Mulla on osa-aikatyö ja mies on töissä keskimäärin 10h päivässä joten ymmärrän että ajallisesti mulla on enemmän aikaa tehdä niitä kotitöitä eikä se siivoaminen vie päivässä niin paljoa aikaa, mutta ärsyttää eniten kun kaikki jää niille sijoilleen mihin on laskettu tavara.

Pari kertaa olen asiasta maininnut niin silloin on vienyt tiskit koneeseen mutta ei muuten ole vienyt. Pikku juttuja nuo on, mutta niiden avulla mies osallistuu riittävästi kotitöihin eikä teetä mulle lisähommia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Säännöt heti selviksi. Keskustelet hänen kanssaan ja ilmoitat, että kumpikin muuttaa omiin osoitteisiin jos perseily jatkuu.

Näin just. Ja ennen kaikkea pidät sanasi, etkä uhkaile tyhjää. 

Et tietenkään voi päättää kodin siisteystasosta yksin, teidän on yhdessä sovittava, mikä on riittävä taso. Ja kuka tekee mitäkin. Mutta perusolettamus on, että aikuinen mies huolehtii astiansa tiskiin ja vaatteensa pyykkikoppaan ilman että asiasta olisi edes sovittu!

Mä tein joskus alkuaikoina niin että siivosin kaikki miehen vaatteet mitkä ei ollu pesukoneessa tai likapyykkikopissa tmv jätesäkkiin. Ku alko vaatteet loppuun niin alko sen osalta siivouski kiinnostaa.

7 vuoden jälkeen saa vieläkin välillä nalkuttaa pyykeistä ja tiskeistä :-D! Mies ei onneks ota asiaa nalkutuksena.

Imuroinnin ja lattianpesun hoidan aina itse, olen siinä vähän tarkka:-D!!

Heikko provo keksi uusia provoja näitä samoja provoja tulee jo oikein liukuhihnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasit jo itse. Keskustele, älä nalkuta. Ja päätä myös, että sinä et ole vastuussa kotinne siivoamisesta, vaikka se sun työ oliskin. Vai maksaako mies siitä sulle palkkaa? Miksi mies pääsisi täysin vapaaksi oman kotinsa asioista?

Mulla on osa-aikatyö ja mies on töissä keskimäärin 10h päivässä joten ymmärrän että ajallisesti mulla on enemmän aikaa tehdä niitä kotitöitä eikä se siivoaminen vie päivässä niin paljoa aikaa, mutta ärsyttää eniten kun kaikki jää niille sijoilleen mihin on laskettu tavara.

Pari kertaa olen asiasta maininnut niin silloin on vienyt tiskit koneeseen mutta ei muuten ole vienyt. Pikku juttuja nuo on, mutta niiden avulla mies osallistuu riittävästi kotitöihin eikä teetä mulle lisähommia.

Ap

Nimenomaan se, että jokainen huolehtii omat jälkensä, on taottava heti kättelyssä selväksi. Muuten voitte sopia, miten kotityöt jaetaan.

Miehen logiikkaa on, että jos on jotain mielenkiintoisempaa tekemistä ei ehdi siivota ja siivota ei tarvitse "koko ajan" vaan kerran viikossa riittää. Miehen ajatusmallin mukaan hän on siis itse siisti ja naisen nalkutus on turhaa.

Voi voi... uutta av-mamma sukupolvea pukkaa

Sopikaa yhdessä miten teillä asiat tehdään ja sitten teette niin. 

Ei sun tarvitse nalkuttaa, eikö mies osaa pitää omia lupauksiaan? Mikä semmoinen mies edes on...

Mäkin toivon vastausta palstan miehiltä tähän. Mitä voit tehdä kun astiat ei päädy tiskikoneeseen, ei edes tiskipöydälle ja likaiset vaatteet jäävät lattialle, pesukonetta ei voi täyttää, pyörittää, laittaa kuivumaan eikä tyhjentää kaappiin? Ruokaa on oppinut sillointällöin kokkaileen, kun oppi, jos ei auta niin se on einesruokaa päivälliseksi. Kokkauksen jäljet vaan jää pöydälle....

Itsensä toistaminen on niin turhauttavaa eikä läävässäkään halua asua.

Ja ei tartte aloittaa miten varmasti tekee muita asioita, asutaan kerrostalossa, joten ei ole mitään lumenluontia, ruohonleikkuuta tai autonkorjaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan valitsemallesi uralle.

Itse otin sellaisen miehen, jota ei tarvitse kouluttaa. Helpompaa, kun ei tästä tarvitse riidellä.

Sama täällä, mieheni oli asuntu vuosia omillaan ennenkuin muutimme yhteen, joten arjen pyörittäminen oli hänellä jo silloin näpeissä. Kaikilla ei ole näin hyvä tuuri, mutta olen painottanut lapsillemme, että aina pitää asua yksin ennenkuin muuttaa parisuhteeseen. Arjen hallinta (kodinhoito, talousasiat jne) on ehkä keskeisin kansalaistaito. 

Mutta kun tilanne on nyt tuo:

ensinnäkin, sano, että olet työssä siivooja, mutta et kotona. Toivottovasti tuo oli muuten avomieheltäsi "humoristinen" heitto

käykää läpi välttämättömät kotihommat ja jakakaa ne sen mukaan, mitä kukin haluaa ja osaa tehdä. Tämä on toiminut meillä jo parikymmentä vuotta. Arki toimii ja kummallekin jää omaa aikaa. Mutta jos miehesi sanoo, että hän vaihtaa auronrenkaat ja sinä teet kaiken muun, niin älä suostu. Tehkää yhteisen kodin töistä yhteisiä, ei niin, että kukin hoitaa vain omansa. Jos mies vie omat astiansa koneeseen, hän voi samalla viedä sinunkin. Kiittäkää toisianne

jos sanot rauhallisesti, "vietkö nuo astiat tiskikoneeseen" ja mies kokee sen nalkuttamiseksi, niin se on hänen mielipiteensä nalkuttamisesta. Loputon, tympeä, ilkeä jäkätys, huokailu ja silmien pyörittely on nalkuttamista

hauku appesi ja anoppisi, jotka ovat kasvattaneet poikansa noin. Tee se silmäkkäin, älä FB:ssä tai hauku netissä vieraille. :)

Kamalaa sanoa mutta olen huomannut että tuo periytyy lapsuuden kodista. Kun olemme vierailulla miehen vanhemmilla niin pyykit voi jättää kylpyhuoneen lattialle, koska kyllä äiti me laittaa ja omia sotkuja ei tarvitse siivota eikä kukaan (lue äiti) pyydä niitä korjaamaan. Minä olen tottunut siihen että kaikki korjataan heti ja jokainen itse nostaa vaikka sen yhden oman sukkansa lattialta. Tarvitseeko sanoa, että yhteenmuuttaminen oli hieman haastavaa.

Kasvata pojasta mies, mikä on vahemmilta jääny tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei näkyny merkkiäkään vetelyydestä ennen yhteen muuttoa? Vai oliko tyypin kämpässä aina hohtavaa, koska esim äiskä kävi siivoomassa ja pesemässä pyykit?

Asunnossa oli siistiä, mies on usein tehnyt ruokaa, yms kun asuttiin ennen virallista yhteenmuuttoa käytännöllisesti katsoen yhdessä ja siivonnut jälkensä. Nyt kun muutettiin yhteiseen asuntoon niin siivous on loppunut, ruokaa on pari kertaa tehnyt. Ja "miestentöitä" yms kun mulla ei tietotaito/voimat riitä.