Parisuhdehelvettiä 18 vuotta takana

Vierailija kirjoitti:

Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.

Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.

Ap

Meillä nuorin just saman ikäinen. Mä luulen et meillä ero tulee viimeistään kun lapset täysi-ikäisiä (oon toi 8 viesti). Ajattelen ihan samalla lailla, et mies pilannu mun elämän. Mihinkään rakkauksiin en enään usko. Just kävin sp-testeissä ja ajattelin mitä helvettiä mä teen täällä! Erossa en voi neuvoa kun itsekkään tiedä mitä pitäis tehdä. Tsemmpiä Ap.

Vierailija kirjoitti:

Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.

Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.

Ap

Teit siis lapsia parisuhdehelvettiin? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.

Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.

Ap

Mieti nyt oikeasti kannattaako tämä ainoa elämä uhrata tuollaiseen?? Lapset ymmärtävät ja kärsivät tuollaisesta kammottavasta ilmapiiristä todella paljon - puhumattakaan siitä minkälaisen parisuhteen mallin saavat omaan elämäänsä.... En missään tapauksessa odottaisi enää hetkeäkään. Viis ukon marinasta jos ei kuitenkaan tee ongelmille mitään!

Toki ero vie voimia hetken, mutta omaisuuden jako tehdään vain kerran. Me aikoinaan teimme irtaimen jaosta exceliin listan jonka tuttavamme todistivat, kumpikin sai osuutensa (tai no, annoin miehelle kaiken muun paitsi lasten tavarat ja omat tavarani). Asunnon myyntiin voi mennä aikaa mutta jos ukkosi haluaa anna hänen lunastaa mökki itselleen (tai päinvastoin). Huonommaksi ei ainakaan voi tilanne muuttua.

Kiitos. Olet oikeassa. Ainut elämäni :((

Ap

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Miksi ihmeessä odottaisit vielä vuosia?? Mikä on se syy, oikeasti? Mieti!

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Ystäväni lapset sanoivat ystävälleni eron jälkeen että eron olisi pitänyt tulla jo ajat sitten. Koululaisia olivat, suhteessa ei ollut väkivaltaa tai edes pettämistä. Ei ne lapsetkaan ole idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.

Oletko joku läheisriippuvainen, koska ajattelet näin kierosti?

Eihän tässä olla miestä vaihtamassa vaan jatkamassa elämää ILMAN miestä. Toivottavasti! Luulen, että eron jälkeen Ap nauttii elämästään lasten kanssa ja välillä itsekseen täyden teolla ja uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.

Oletko vakavissasi? Ei taida aloittajalla olla joulut tai muut juhlapyhät mielessä. Parisuhde lisää onnellisuutta vain silloin, kun se on onnellinen. 

Tästä muuten näkee, että naiset ovat kehittymättömiä lapsia vielä +35 ikävuodenkin jälkeen. Miehet ovat pilanneet elämän ja itse ei ole vaikuttanut mihinkään millään lailla, sysätään vastuu omasta elämästä ja sen epäonnistumisesta kokonaan itseltä pois muiden harteille. Miksi? Koska naiset ovat vain nukkeja, joiden puolesta muut tekevät päätökset ja kantavat vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Sitäkö, että avioeron saamista pitäisi vaikeuttaa, kun naiset ovat alkaneet olla aloitteellisia erossa? Huh huh. Kyllä kait se nyt on niin, että jos ei ole onnellinen, on parempi erota. Miksi viettäisin ainutkertaisesta elämästäni vuosia ihmisen kanssa, josta en välitä. Ei elämä eroon kaadu. Se jatkuu, mutta juuri se sama puoliso ei vaan ole enää rinnalla. Mitäs sitten. Yksinkin voi elää ja uusia kumppaneita voi etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Sitäkö, että avioeron saamista pitäisi vaikeuttaa, kun naiset ovat alkaneet olla aloitteellisia erossa? Huh huh. Kyllä kait se nyt on niin, että jos ei ole onnellinen, on parempi erota. Miksi viettäisin ainutkertaisesta elämästäni vuosia ihmisen kanssa, josta en välitä. Ei elämä eroon kaadu. Se jatkuu, mutta juuri se sama puoliso ei vaan ole enää rinnalla. Mitäs sitten. Yksinkin voi elää ja uusia kumppaneita voi etsiä.

Tuo ajattelutapa on toki oikea silloin kuvioissa ei ole mukana lapsia. Mutta silloin kun on itse tehnyt sen päätöksen, että minä hankin lapsia ja kannan heistä vastuun, niin silloin lapset ovat se tärkein tekijä elämässä ainakin siihen 15 ikävuoteen saakka. Silloin päätökset tehdään ajattelemalla etunenässä lapsia, eikä mennä heti eroamaan kun ukon naama kyllästyttää ja kun mä en KESTÄ ja kun luulen, että mä olisin onnellisempi ilman tätä nykyistä perhettä. Sinä olet sen päätöksen lapsista tehnyt ja sinä kannat vastuun.

Roadwalker kirjoitti:

Tästä muuten näkee, että naiset ovat kehittymättömiä lapsia vielä +35 ikävuodenkin jälkeen. Miehet ovat pilanneet elämän ja itse ei ole vaikuttanut mihinkään millään lailla, sysätään vastuu omasta elämästä ja sen epäonnistumisesta kokonaan itseltä pois muiden harteille. Miksi? Koska naiset ovat vain nukkeja, joiden puolesta muut tekevät päätökset ja kantavat vastuun.

Tämä on totta. Normaali ihminen alkaa katsomaan elämäänsä taaksepäin ja miettimään missä meni vikaan ja asioita jotka olisi voinut tehdä toisin. Nainen puolestaan alkaa miettimään muiden tekosia ja miksi muut tekivät niin ja pilasivat elämäni.

Nainen voi olla niin paljon vastuussa koko homman pyörittämisestä että muuhun ei jää voimia.

Mielessä on ehkä kaunis kuva jota haluaa toteuttaa. Lastenkasvatus ja arjen pyörittäminen niin että kaikki toimii. Se vie helposti kaikki voimavarat.

Kyllä siinä toivoo että se joku muukin ihminen joka ikänsä puolesta luokitellaan aikuiseksi kantaisi kortensa samaan kekoon käytöksellään yms.

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Sitäkö, että avioeron saamista pitäisi vaikeuttaa, kun naiset ovat alkaneet olla aloitteellisia erossa? Huh huh. Kyllä kait se nyt on niin, että jos ei ole onnellinen, on parempi erota. Miksi viettäisin ainutkertaisesta elämästäni vuosia ihmisen kanssa, josta en välitä. Ei elämä eroon kaadu. Se jatkuu, mutta juuri se sama puoliso ei vaan ole enää rinnalla. Mitäs sitten. Yksinkin voi elää ja uusia kumppaneita voi etsiä.

Tuo ajattelutapa on toki oikea silloin kuvioissa ei ole mukana lapsia. Mutta silloin kun on itse tehnyt sen päätöksen, että minä hankin lapsia ja kannan heistä vastuun, niin silloin lapset ovat se tärkein tekijä elämässä ainakin siihen 15 ikävuoteen saakka. Silloin päätökset tehdään ajattelemalla etunenässä lapsia, eikä mennä heti eroamaan kun ukon naama kyllästyttää ja kun mä en KESTÄ ja kun luulen, että mä olisin onnellisempi ilman tätä nykyistä perhettä. Sinä olet sen päätöksen lapsista tehnyt ja sinä kannat vastuun.

Ei ap ole lapsiaan hylkäämässä. Väitän että avioero on lapsille vain hetkellinen stressi, josta lapset selviytyvät vallan hyvin, mikäli ero hoidetaan asiallisesti ja molemmat vanhemmat kantavat vastuunsa lapsista. Sen sijaan paskan parisuhteen jatkaminen sairastuttaa sekä vanhemmat että lapset pitemmällä tähtäimellä. Siinä menee monta elämää pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Ystäväni lapset sanoivat ystävälleni eron jälkeen että eron olisi pitänyt tulla jo ajat sitten. Koululaisia olivat, suhteessa ei ollut väkivaltaa tai edes pettämistä. Ei ne lapsetkaan ole idiootteja.

Olen itse avioeroperheestä, olen kokenut avioeron ja minulla on lapsia. Sanoisin että minulla on tähän asiaan vähän laajempi kosketuspinta ja näkemys kuin ystäväsi lapsilla. Lapset kärsivät lähes poikkeuksetta  enemmän erossa. Tietysti jos isä tai äiti viipyy syrjähyppyreissuillaan viikkoja ja tuhlaa perheen rahat niin ehkä silloin on parempi erota. Mutta lähtökohtaisesti ero on aina huonompi ratkaisu lasten kannalta.

Jos äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Jos äiti voi huonosti, koko perhe voi huonosti. Tämän olen nähnyt monessa perheessä, ja seurauksena on vain ongelmalapsia, jotka oireilevat pahaa oloaan.

Luultavasti kuka tahansa lapsi ottaa mieluummin onnellisen vanhemman kuin vanhemman, joka lapsen vuoksi uhrautuu ja on loppuelämänsä katkera. Parhaassa tapauksessa vanhempi vielä kuvittelee, että lapsen pitäisi arvostaa hänen tekemäänsä uhrausta. Ei kukaan lapsi halua olla syypää vanhempansa huonoon oloon/elämään.

Voisittako kokeilla asumuseroa? Miehellä ei siihen ole sanomista jos niin haluat tehdä.

Näkisit mitä se elämä ilman miestä on ja saisit rohkeutta lisää hakea oikeaa eroa jos siltä tuntuu. Etäisyys olisi hyväksi sun tilanteessa.

Ei sinulla vieläkään ole oma elämä, kun sanoit että teillä on omat elämät. Alat vaatia mieheltä enemmän toimintaa kotiasioiden suhteen, jos haluat reissulle, niin mies hoitaa lapset, laitatte vaikka vuoroviikot menoillenne. Pettäminen tulee olla ihan sama, kumman osalta vain. Sänkyyn suostut, jos itseäsi huvittaa, ei muilloin.

Vedä ensin ihan tappiin asti se erillisyys, niin näette onko teillä enää mitään syytä olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tätä ero on paras ratkaisu kaakatusta. Lapset kärsivät AINA erossa enemmän kuin jos vanhemmat olisivat yhdessä. Eri asia sitten jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Erotkaa kun lapset ovat isoja jos on pakko erota.

Tähän mennessä helppo eroaminen on palvellut miehiä, mutta tällä hetkellä eron ottaa suurimmassa osassa tapauksia nainen ja vieläpä yksipuolisesti. Saa nähdä tuleeko avioeroprosessiin muutoksia jossain vaiheessa tältä osin.

Ystäväni lapset sanoivat ystävälleni eron jälkeen että eron olisi pitänyt tulla jo ajat sitten. Koululaisia olivat, suhteessa ei ollut väkivaltaa tai edes pettämistä. Ei ne lapsetkaan ole idiootteja.

Olen itse avioeroperheestä, olen kokenut avioeron ja minulla on lapsia. Sanoisin että minulla on tähän asiaan vähän laajempi kosketuspinta ja näkemys kuin ystäväsi lapsilla. Lapset kärsivät lähes poikkeuksetta  enemmän erossa. Tietysti jos isä tai äiti viipyy syrjähyppyreissuillaan viikkoja ja tuhlaa perheen rahat niin ehkä silloin on parempi erota. Mutta lähtökohtaisesti ero on aina huonompi ratkaisu lasten kannalta.

Se on lapsille huonompi ratkaisu, jos se toinen osapuoli ottaa ja lähtee toisen miehen/naisen vuoksi tosta vaan ja selittämättä hylkää perheensä, kuten ystävälleni kävi. Se on nähty. Lasten kannalta on ikävää, että toinen vanhempi heittää vastuunsa ja mielenkiintonsa, jos se aitoa koskaan olikaan, romukoppaan. Kuitenkaan sellaista vastuutonta lähtijää ei voi pakottaa takaisin ja kantamaan vastuuta, ihmiset eivät sanelemalla muutu, ja mitä sellaisesta pakottamisesta oikein tulisikaan, kun järjellä ajatellaan?

Mutta ero on järkevä ratkaisu, jos avioliitto on oikeasti huono, sillä perheessä pitkään vallinnut kireä ja ahdistunut ilmapiiri vaikuttaa lastenkin mielialaan, itsetuntoon ja käytösmalleihin. Minuun vaikutti se, että äiti hampain ja kynsin piti kiinni juoppo-isästäni, jolla oli myös vieraita naisia.  Koti oli yksi helvetti, kun ei voinut viedä kavereita, kun ei tiennyt, milloin faija oli selvinpäin tai oliko taas riita päällä vai mykkäkoulu. Kireällä äänellä kysytty "Otatko kastiketta", ei ole kovin innostava ilmapiiri. Istuin myöhemmin terapiassa eräänkin tunnin ja itsetuntoni oli nuorena hyvin huono, mm. oli vaikeuksia luottaa miehiin. Minusta tuli hyvin epäluuloinen luonne, ja seurustelusuhteiden muodostaminen oli pitkään vaikeaa, koska en halunnut kiintyä keneenkään.

Onneksi puolisoni ymmärsi, millaista lapsuuteni oli ollut. Hän sanoo, että hänen mutsinsa olisi pitänyt lähteä itsekkään isäukon luota jo paljon aikaisemmin. Hänestä ei ollut kovin kiva saada faijalta silloin tällöin avokämmenellä päin naamaa. Ulospäin oli komeat kulissit, sisäänpäin tyhjää ja kylmää lasilla kävelyä.

Kyllä lapset tajuavat missä mennään!