Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdehelvettiä 18 vuotta takana
23.08.2016 |
Ollaan aivan loppu mieheni kanssa toisiimme ja koko tilanteeseen. Tuntuu että kaikki on loppu. Ei jakseta edes riidellä enää. Molemmilla omat elämät, ei olla onnellisia. Lapset kärsivät.
Kuinka irrottautua? Mies ei halua erota koska nyt helppoa kun hoidan kaiken, talouden, lapset jne. En vaan enää kestä edes ukon pärstää!! Rakkaus on loppu. Itkettää ja masentaa. Täys floppi koko avioliitto.
Kommentit (45)
Et sä siihen ukon lupaa tai allekirjoitusta tarvitse. Ajattele niin, että kun ukko pois kuormasta, reki on paljon kevyempi. Niin se käy.
Eli jätä erohakemus ja tarvittaessa etsi vuokra-asunto ja lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.
Kuka tässä puhuu miehen vaihtamisesta? Oletko joku läheisriippuvainen vai?
lapset kärsii enemmän jos eroatte...
siitä (erosta) vasta sotku alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.
Netflixissä on muuten norjalainen tv-sarja Dag, ajattelin aluksi että tuo on komedia, mutta sitten kun katsoin kolme tuotantokautta, huomasinkin että täyttä draamaahan tämä sarja on.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että otat eron. Paperit käräjäoikeuteen. Menet pankkiin. Suostumus mieheltä myyntiin. Ota yhteyttä kiinteistövälittäjään... Siitä se alkaa rullaamaan eteenpäin. Tsemppiä!
Mulla 17-vuoden avioliitto. Mies ei missään nimessä halua erota. Onkin tsempannut jo vuoden verran aika hyvin omaa käytöstään.
Mut mä en meinaa päästä millään yli useista pettämisistä, ilkeilystä, työnarkomanista, menojen rajoittamisesta, raivoamisesta ja huutamisesta, valehtelusta.
Oon jotenki herännyt ajatukseen, että mun elämästä mennyt monta vuotta hukkaan. Miksi olin niin kiltti ja joustin aina. Olen itkenyt avioliiton aikana niin paljon, että pienen järven sais kyynelistä.
Ja kuitenkin miksi eroaminen on niin vaikeaa? Tietty jos ei olisi lapsia...niin sitä vois vaan häipyä. Toisaalta olisi helpompaa jos mies häipyisi jonkun hutsunsa kanssa. Tunnen itseni etten lankeaisi enään takaisin ottamaan. Pahimpina hetkinä toivoin et se kuolis vaikka auto-onnettomuudessa...mut sit ajattelen lasten kannalta. Kuitenkin on lapsille rakas isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on liian lyhyt vietettäväksi huonossa parisuhteessa. Mieluummin sitten vaikka yksin. Lapset saavat hunon mallin parisuhteisiinsa perheessä jossa toinen lyö ja rällää ja toinen nielee ja alistuu.
Miten jaksoit noin kauan?
Itselle riitti 7 vuotta. Elämän tuhlaamista olla huonossa liitossa noin kauan, lapset kärsii molemmissa vaihtoehdoissa joten vähän itsekäs pitää olla ja tehdä niinkuin itselleen on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset? Mikä pitää vielä yhdessä? Onko toivoa? Haluatko erota?
Terve ihminen sanoo että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Läheisriippuvainen sanoo että parempi olla huonossa suhteessa kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde vaatii työtä. Jos sen jättää huomiotta, niin käy juuri noin.
Ehkä jotain on vielä pelastettavissa, tai sitten ei. Teistähän se vain on kiinni.
Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.
Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Ei se elämä välttämättä vaihtamalla miestä parane. Päinvastoin joudut luopumaan koko perheen juhlapyhistä jne. Ajattele vaikka ensimmäistä joulua ilman lapsia. Kyllä se ankeaa on.
Kuka tässä puhuu miehen vaihtamisesta? Oletko joku läheisriippuvainen vai?
Yhäreitä miehenkipeempiä naisia ei ole olemassakaan.
Olisi kiva kuulla miehen versio asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.
Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.
Ap
Mieti nyt oikeasti kannattaako tämä ainoa elämä uhrata tuollaiseen?? Lapset ymmärtävät ja kärsivät tuollaisesta kammottavasta ilmapiiristä todella paljon - puhumattakaan siitä minkälaisen parisuhteen mallin saavat omaan elämäänsä.... En missään tapauksessa odottaisi enää hetkeäkään. Viis ukon marinasta jos ei kuitenkaan tee ongelmille mitään!
Toki ero vie voimia hetken, mutta omaisuuden jako tehdään vain kerran. Me aikoinaan teimme irtaimen jaosta exceliin listan jonka tuttavamme todistivat, kumpikin sai osuutensa (tai no, annoin miehelle kaiken muun paitsi lasten tavarat ja omat tavarani). Asunnon myyntiin voi mennä aikaa mutta jos ukkosi haluaa anna hänen lunastaa mökki itselleen (tai päinvastoin). Huonommaksi ei ainakaan voi tilanne muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Lapset koululaisia. Mies kerjää ja jankuttaa että en lähtisi. Vaikeaa on. Lisäksi kiva mökki ja paljon yhteisiä tuttuja, joista luopuminen tuntuu surulliselta. Meillä ollut paljon vaikeuksia, pettämistä, valehtelua ym...ei siis mitään pieniä ongelmia.
Oon vaan aivan uupunut kaikkeen, kulissien pystyssäpitoon. Lasken vuosia, että nuorin olisi 18v. Siihen vielä 7 vuotta. Ehkä pakko vaan jaksaa. Mies pilasi elämäni ja vei uskon rakkauteen.
Ap
Minusta et voi kyllä noin yksioikoisesti sanoa, että mies pilasi elämäsi. Tai tietenkin voit jos olet keila. Jos olet, niin älä ole enää ja ota se ero. Päätä itse miten elämäsi menee.
Mökki on vain tavaraa, kiinteistö. Mieti mitä ikävöit kiikkustuolissa enemmän: hyvää elämää, tekemättä jätettyjä asioita vai tavaraa. Ei kai mökistä voi nauttia, jos seura on paskaa?
Ehkä joku päivä sinulla on oma kiva mummonmökki tai siirtolapuutarha, kuten anopillani. Hän on tyytyväinen. Hän oli 20 vuotta liitossa, joissa mielestään oli 10 liikaa ja olisi pitänyt häipyä jo aikaisemmin pojan kanssa. Ymmärrän oikein hyvin, kun olen appiukkoani tavannut. Itserakkaampaa ja epäluotettavampaa ihmistä ei voi maa päällään kantaa. Tai sitten voi. Anoppi on kieltänyt antamasta puhelinnumeroaan ja osoitetta appiukolle. Hän ei voi sietää entistään.
Moni katuu sitä, että tuhlasi niinkin kauan lyhyen elämänsä hyviä vuosia. Usko pois, ero nyt kannattaa, jos et voi sietää koko miestä.
terv. nro 3, itse hyvässä liitossa mutta joitain eronneita ystäviä.
Alue: Aihe vapaa
Se riittää että sä haluat erota. Pane toimeksi vaan. Avioeron saa vaikkei toinen haluaisikaan.