Pienituloiset suurperheelliset: Oletteko koskaan laskeneet paljon yksi lapsi maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillain työttömillä mamuperheillä ei ole ongelmia hankkia isoa lapsilaumaa?

Mä luulen että heillä ongelmana ei ainakaan ole alko toisinkuin useimmilla suomalaisilla vastineillansa ja mamunaiset ei tuhlaa rahoja tatuointeihin tai koiriin niinkuin suomi-yh-mammat tuntuu usein tekevän.

Ja tuo, valitetaan et ei oo ikinä rahaa ja sossukin on paska ja koko suomi paska maa ja seuraavalla viikolla laitetaan faceen kuva uudesta satoja auroja maksavasta tatuoinnista :D Ei kaikki pienituloiset tietenkään sellaisia ole mutta tiedän useammankin. Siinä voisi jo itse lotota että miestäköhän johtuu että rahaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu. Ei sitä itse tarvitse maksaa. Yhteiskunta maksaa. Tehkäähän ahkerasti töitä, että saatte meidän lasten kulut maksettua!

Mitäs jos en jaksa. Muutan ulkomaille ja kaikki muutkin työtä tekevät tekee saman liikkeen. Siinäpähän mietit millä elätät pentusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu. Ei sitä itse tarvitse maksaa. Yhteiskunta maksaa. Tehkäähän ahkerasti töitä, että saatte meidän lasten kulut maksettua!

Mitäs jos en jaksa. Muutan ulkomaille ja kaikki muutkin työtä tekevät tekee saman liikkeen. Siinäpähän mietit millä elätät pentusi.

haen rahaa sossusta.

Vierailija kirjoitti:

Se rahansäästö on vähän niin ja näin. Meillä useita lapsia ja vuositulot isommat. Nyt menee rahaa lapsiin, mutta ilman niitä ylimääräinen menisi varmaan hienompaan autoon, ravintoloihin ja muuhun kivaan. Ei se "säästö" tilille jäisi. Ja en todellakaan laske mitä lapsiin menee, käytän heihin rahaa ihan mielelläni. Olisimme toki jättäneet lapsiluvun pienemmäksi, jos olisi ruvennut tiukkaa tekemään, mutta peruselämän ja satunnaisen ekstran pystymme maksamaan ja se riittää.

Eli ette ole pienituloisia. Teillä on varaa lapsiinne.

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoitan paljon sitä rahaa "säästyisi" jos niitä lapsia ei tehtailisi niin paljon? Tuli tuosta yhdestä toisesta ketjusta mieleen, sinne oli linkitetty taloussanomien juttu vuodelta 2009 jossa kerrotaan että yksi lapsi tulisi maksamaan vanhemmilleen 18 vuoden aikana 90 000 euroa. Toki varmaan aina vähemmän per lapsi jos lapsia on useita kun tavaroita voidaan kierrättää/ansionmenetys ei kasva yhtä paljon jokaisesta lapsesta jne mutta onhan tuo iso summa

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2009/06/23/taman-verran-lapsi-maksa…

Meillä kahden aikuisen talous, yhteenlasketut bruttotulot tällä hetkellä noin 65 000/vuosi eikä näillä tuloilla olisi varaa kuin yhteen koska pitää myös miettiä sitä että jos jompikumpi jää työttömäksi, sairastuu vakavasti tms.

Ilman muuta. Tiedän kaikkien muidenkin hinnan, mutta en arvoa.  Paljonkos Sinä maksat ja kenelle?

Suomessahan on erittäin vähän nykyään perheitä joissa on paljon lapsia, ne on suurin osa lessuja joilla tehtaillaan kersoja, niitten elättämisestä en tiedä, mutta en usko että 90 000€ per kersa maksaa.

2-3 lasta on normaali, ja keskimäärin suomalaiset ei tee niinkään paljon lapsia, suomalaisten määrä on vähenemään päin ollut jo vuosikymmeniä. Suomen väkiluvun lisääntyminen on ulkomaalaisten tulokkaiden varassa, kantasuomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy.

En ymmärrä sitä vinkumista että yheiskunnalle maksaa lapset niin ja niin paljon, aina ne on maksaneet, miettikää isoja ikäluokkia, silloin elämä oli köyhää, ja hyvin pärjäsivät.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen maksaa eniten. Nuoremmat saavat vaatteet, lelut, vauvantarvikkeet perityvästi. Eniten rahaa menee varmaan ruokaan, vaippoihin ja harrastuksiin.

Toki on tärkeää muistaa ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena, vaatteita voi paikata, niitä voi tehdä itse, on olemassa urheilupaikkoja mihin pääsee ilmaiseksi, kirjastot ja uimahallit käyttöön.

Asioista voi aina itse tehdä hankalaa jos haluaa. Tuolle joka ihmetteli ettei hygieniatuotteisiin ole joillain varaa, väitän että siinä kohtaa on elämänhallinta pielessä. Ensin maksetaan vuokra, sitten ostetaan ruoka, mukaanlukien hygieniatarvikkeet, ja sitten aletaan miettimään vaatetusta ja harrastuksia. Jos on 7 lasta, niin pelkästään niillä lapsilisillä saa jo vuokran maksettua ja siihen päälle tulee mahdolliset palkat/tuet.

Minä inhoan tällaisia vastauksia. Oletus tuntuu olevan, että vauva ja taapero maksavat eniten ja siitä isommat menevät ilmaiseksi, kun on ilmainen peruskoulu. Ei se noin mene.

Olen itse köyhän perheen lapsi, meitä oli neljä lasta ja kaikesta oli pulaa. Kirjasto oli todellinen henkireikä, samoin koulun ilmaiset harrastukset, mutta nykyään niistäkin joutuu maksamaan materiaalimaksun ja aika harvassa koulussa niitä on enää kattavasti. Uimahalliin päästiin todellakin vain satunnaisesti eikä se minusta ole mikään vaihtoehto. Meidän lähiuimahallissamme 7-15-vuotiaat maksavat 4 euroa/kerta eli kerran viikossa käynti tekisi kuukausitasolla 16 euroa/lapsi (nyt emme puhu taaperoista, ne ovat yllättävän halpoja, eivät käytä kännykkää ja voivat olla niissä parsituissa kuteissa valittamatta). 7-vuotiaani harrastaa jalkapalloa kaksi kertaa viikossa ja päälle pelit ja maksaa kuukausitasolla 20 euroa. Samalla harrastusmäärällä uimahalli tulisi melkein tuplasti kalliimmaksi.

Kuinka moni teini on tyytyväinen parsittuihin kirpparivaatteisiin? Vaikka kuinka yrittäisi säästää teinin tarpeista, niin ainakaan kenkiä ei löydy helpolla ja kokojakin on heikosti. Teineillä tuppaa olemaan sitä omaa makuakin eli ainakaan kovin onnellinen teini ei olisi kyseessä. Minä häpesin omia markettikuteitani (kirppareita oli heikonlaisesti tuohon aikaan) ja sitä, että kaikki vaatteeni käytettiin puhki parhaimmillaan jopa viisikin vuotta (ostettiin isoina ja käytettiin niin pitkään kun pystyi peittämään tärkeimmät paikat). Koulu-urani aikana minulla oli kaksi reppua ja kaksi talvitakkia. Ja jos ei tullut selväksi, niin vaikka meillä oli rakkautta ja ilmaisia harrastuksia, niin minä en ollut onnellinen. Raha ei tee onnelliseksi mutta ei tee sen puutekaan.

Vaikka vauvat ovat halpoja ja tarvikkeita löytyy pilvin pimein kirppareilta, niin ne teinit eivät ole. Syövätkin moninkertaisesti ja ollakseen onnellisia, tarvitsevat joka vuosi uudet vaatteet. Kännykkäkin olisi hyvä löytyä ja jos teini jatkaa lukioon, niin lukiokirjat ja läppäri maksavat maltaita.

Se lapsi on halvin alle 5-vuotiaana ja kallein 17-vuotiaana. Jos tehtailee monta lasta peräkanaa, niin parhaimmillaan voi niitä 7-17-vuotiaita olla perheessä 10 kappaletta. Siinä ei auta kierrätetyt vaunut tai halvalla ostetut vaippapaketit, kun mietitään kahdelle lukiolaiselle kirjoja ja läppäriä ja kolmelle yläasteikäiselle ja viidelle ala-asteikäiselle vaatteita, kenkiä, urheiluvarusteita, polkupyöriä, luistimia, suksia, kännyköitä jne. Usein noita varusteita tarvitaan yhtä aikaa eli peruskierrätys ei toimi ja esim. luistimet saattavat mennä yhdelle pari kolme vuottakin (minä sain 12-vuotiaana uudet luistimet, joita käytän tänäkin päivänä) mutta pikkuveljelleni hankittiin yläastetta varten joka vuosi uudet, kun jalka kasvoi niin vauhdilla.

En ole materialisti mutta sen verran realisti, että tajuan, että se lapsi ansaitsee enemmän kuin vain hengissä pysymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen maksaa eniten. Nuoremmat saavat vaatteet, lelut, vauvantarvikkeet perityvästi. Eniten rahaa menee varmaan ruokaan, vaippoihin ja harrastuksiin.

Toki on tärkeää muistaa ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena, vaatteita voi paikata, niitä voi tehdä itse, on olemassa urheilupaikkoja mihin pääsee ilmaiseksi, kirjastot ja uimahallit käyttöön.

Asioista voi aina itse tehdä hankalaa jos haluaa. Tuolle joka ihmetteli ettei hygieniatuotteisiin ole joillain varaa, väitän että siinä kohtaa on elämänhallinta pielessä. Ensin maksetaan vuokra, sitten ostetaan ruoka, mukaanlukien hygieniatarvikkeet, ja sitten aletaan miettimään vaatetusta ja harrastuksia. Jos on 7 lasta, niin pelkästään niillä lapsilisillä saa jo vuokran maksettua ja siihen päälle tulee mahdolliset palkat/tuet.

Minä inhoan tällaisia vastauksia. Oletus tuntuu olevan, että vauva ja taapero maksavat eniten ja siitä isommat menevät ilmaiseksi, kun on ilmainen peruskoulu. Ei se noin mene.

Olen itse köyhän perheen lapsi, meitä oli neljä lasta ja kaikesta oli pulaa. Kirjasto oli todellinen henkireikä, samoin koulun ilmaiset harrastukset, mutta nykyään niistäkin joutuu maksamaan materiaalimaksun ja aika harvassa koulussa niitä on enää kattavasti. Uimahalliin päästiin todellakin vain satunnaisesti eikä se minusta ole mikään vaihtoehto. Meidän lähiuimahallissamme 7-15-vuotiaat maksavat 4 euroa/kerta eli kerran viikossa käynti tekisi kuukausitasolla 16 euroa/lapsi (nyt emme puhu taaperoista, ne ovat yllättävän halpoja, eivät käytä kännykkää ja voivat olla niissä parsituissa kuteissa valittamatta). 7-vuotiaani harrastaa jalkapalloa kaksi kertaa viikossa ja päälle pelit ja maksaa kuukausitasolla 20 euroa. Samalla harrastusmäärällä uimahalli tulisi melkein tuplasti kalliimmaksi.

Kuinka moni teini on tyytyväinen parsittuihin kirpparivaatteisiin? Vaikka kuinka yrittäisi säästää teinin tarpeista, niin ainakaan kenkiä ei löydy helpolla ja kokojakin on heikosti. Teineillä tuppaa olemaan sitä omaa makuakin eli ainakaan kovin onnellinen teini ei olisi kyseessä. Minä häpesin omia markettikuteitani (kirppareita oli heikonlaisesti tuohon aikaan) ja sitä, että kaikki vaatteeni käytettiin puhki parhaimmillaan jopa viisikin vuotta (ostettiin isoina ja käytettiin niin pitkään kun pystyi peittämään tärkeimmät paikat). Koulu-urani aikana minulla oli kaksi reppua ja kaksi talvitakkia. Ja jos ei tullut selväksi, niin vaikka meillä oli rakkautta ja ilmaisia harrastuksia, niin minä en ollut onnellinen. Raha ei tee onnelliseksi mutta ei tee sen puutekaan.

Vaikka vauvat ovat halpoja ja tarvikkeita löytyy pilvin pimein kirppareilta, niin ne teinit eivät ole. Syövätkin moninkertaisesti ja ollakseen onnellisia, tarvitsevat joka vuosi uudet vaatteet. Kännykkäkin olisi hyvä löytyä ja jos teini jatkaa lukioon, niin lukiokirjat ja läppäri maksavat maltaita.

Se lapsi on halvin alle 5-vuotiaana ja kallein 17-vuotiaana. Jos tehtailee monta lasta peräkanaa, niin parhaimmillaan voi niitä 7-17-vuotiaita olla perheessä 10 kappaletta. Siinä ei auta kierrätetyt vaunut tai halvalla ostetut vaippapaketit, kun mietitään kahdelle lukiolaiselle kirjoja ja läppäriä ja kolmelle yläasteikäiselle ja viidelle ala-asteikäiselle vaatteita, kenkiä, urheiluvarusteita, polkupyöriä, luistimia, suksia, kännyköitä jne. Usein noita varusteita tarvitaan yhtä aikaa eli peruskierrätys ei toimi ja esim. luistimet saattavat mennä yhdelle pari kolme vuottakin (minä sain 12-vuotiaana uudet luistimet, joita käytän tänäkin päivänä) mutta pikkuveljelleni hankittiin yläastetta varten joka vuosi uudet, kun jalka kasvoi niin vauhdilla.

En ole materialisti mutta sen verran realisti, että tajuan, että se lapsi ansaitsee enemmän kuin vain hengissä pysymisen.

Tuo on niin ääriesimerkki kuin olla ja voi, koska noin isot perheet Suomessa on erittäin harvinaisia, ja nekin vähät yleensä uskonnon takia tehtyjä, ei omasta halusta.

Ne vikat lapsethan tulevat jo selvästi halvemmaksi kuin ensimmäiset. Lapsilisä nousee ja kaikki lelut ja vaatteet on jo suunnilleen hankittu isommille sisaruksille. Jos saa yhteiskunnan tukia, niin suurella lapsikatraalla pääsee parempaan asemaan esim. kun kaupungin kämppää jaetaan.

Se mitä oon nähny millasta on muualla (oon asunut ulkoimailla), niin kyllähän lapsiperheet aika hyvin Suomessa pärjää. Ei tartte välttämättä olla muuta kuin keskituloinen, niin kyllähän sitä rahaa pitäs jäädä säästöön vaikka onkin kersoja hankkinut. Meillä ainakaan ei ole ollu ongelmia. Toki mä ymmärrän, et me ollaan molemmat keskituloisia, mut kyllä ulkomailla on saanut senttiä parjon enemmän venyttää, kun ollaan oltu samanlaisissa duuneissa. Toki sillon lapset oli pieniä, et kai sitä meni enemmän rahaa vaippoihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ne vikat lapsethan tulevat jo selvästi halvemmaksi kuin ensimmäiset. Lapsilisä nousee ja kaikki lelut ja vaatteet on jo suunnilleen hankittu isommille sisaruksille. Jos saa yhteiskunnan tukia, niin suurella lapsikatraalla pääsee parempaan asemaan esim. kun kaupungin kämppää jaetaan.

Uskotko oikeasti, että koululainen ja ennen kaikkea teini olisi tyytyväinen, kun saisi kulkea sisarustensa vaatteissa vuodesta toiseen? Kenkiä ei ole hyvä kierrättää eivätkä ne kestäkään kovin monen käyttöä ja jos perheessä on pienet ikäerot ja eri sukupuolta/kokoisia lapsia, niin se kierrätys ei noin vain onnistukaan. Mitä luulet, haluaako 14-vuotias tyttö käyttää 12-vuotiaan pikkuveljen vaatteita, kun pikkuveli on hurahtanut pidemmäksi kuin hän?

Kännyköitäkin on nykyaikana hankala kierrättää kovin montaa vuotta. Minulla oli kuusi vuotta sama puhelin ja kyllä näkyi ja tuntui, että on vanha, kun ei kaikki tekstiviestit tullut perille eikä whatsapp toiminut. Ja miten kierrättää, kun lapset tarvitsevat kännykkänsä yhtä aikaa? Vai annetaanko kännykkä vain vanhimmalle? Ja miksi muuten se vanhin saa aina uusia ja muodikkaita vaatteita ja ne nuoremmat sitten vain muilta käytettyjä ja kuluneita? Eikö tuossa ole jo oikeasti vähän isompaakin epätasa-arvoa ja eriarvoista kohtelua? Miten kierrättää lasten harrastusmaksuja tai vaikkapa bussikuluja tai kaverisynttärilahjoja vai onnistuuko tämäkin vain vanhimmalle ja muut eivät saa harrastaa, käyttää bussia tai käydä kavereilla?

Niin, ja mitä tulee kaupungin vuokrakämppiin, niin niitä isoja on tarjolla erittäin vähän. Jos ei ole vapaana, niin ei ole vapaana ja jonossa saa olla vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vikat lapsethan tulevat jo selvästi halvemmaksi kuin ensimmäiset. Lapsilisä nousee ja kaikki lelut ja vaatteet on jo suunnilleen hankittu isommille sisaruksille. Jos saa yhteiskunnan tukia, niin suurella lapsikatraalla pääsee parempaan asemaan esim. kun kaupungin kämppää jaetaan.

Uskotko oikeasti, että koululainen ja ennen kaikkea teini olisi tyytyväinen, kun saisi kulkea sisarustensa vaatteissa vuodesta toiseen? Kenkiä ei ole hyvä kierrättää eivätkä ne kestäkään kovin monen käyttöä ja jos perheessä on pienet ikäerot ja eri sukupuolta/kokoisia lapsia, niin se kierrätys ei noin vain onnistukaan. Mitä luulet, haluaako 14-vuotias tyttö käyttää 12-vuotiaan pikkuveljen vaatteita, kun pikkuveli on hurahtanut pidemmäksi kuin hän?

Kännyköitäkin on nykyaikana hankala kierrättää kovin montaa vuotta. Minulla oli kuusi vuotta sama puhelin ja kyllä näkyi ja tuntui, että on vanha, kun ei kaikki tekstiviestit tullut perille eikä whatsapp toiminut. Ja miten kierrättää, kun lapset tarvitsevat kännykkänsä yhtä aikaa? Vai annetaanko kännykkä vain vanhimmalle? Ja miksi muuten se vanhin saa aina uusia ja muodikkaita vaatteita ja ne nuoremmat sitten vain muilta käytettyjä ja kuluneita? Eikö tuossa ole jo oikeasti vähän isompaakin epätasa-arvoa ja eriarvoista kohtelua? Miten kierrättää lasten harrastusmaksuja tai vaikkapa bussikuluja tai kaverisynttärilahjoja vai onnistuuko tämäkin vain vanhimmalle ja muut eivät saa harrastaa, käyttää bussia tai käydä kavereilla?

Niin, ja mitä tulee kaupungin vuokrakämppiin, niin niitä isoja on tarjolla erittäin vähän. Jos ei ole vapaana, niin ei ole vapaana ja jonossa saa olla vuosia.

En vois oikeen olla enempää samaa mieltä. Eihän kukaan lapsi oikeasti halua kulkea isoveljen tai isosiskon vanhoissa vaatteissa. Tietysti varmaan osa vaatteista voi olla semmosia, että on olleet hyvin vähällä käytöllä. Silti muoti muuttuu myös varsin nopeesti, niin sekin vaikuttaa siihen, mikä on milloinkin trendikästä. Luurit pitää hankkia kanssa parin vuoden välein, kun kyllähän ne siinä ajassa yleensä menee lapsilla jo rikkikin. Vakuutusta ei kannata ottaa, kun ne maksaa älyttömästi ja ei ne lasten puhelimet kuitenkaan mitään markkinoiden kalliimpia ole ainakaan meillä.

Alennusmyynneistä ja tarjouksista kun shoppailee vaatteita, niin kyllähän siinä säästää jo aika pitkän pennin. Jos listahinnalla aina shoppailee, niin eihän se budjetti kestä. Netti on kanssa hyvä, kun lapset tykkää ainakin meillä sieltä ite tilailla. Kauppaan niitä ei saa meidän "vanhusten" kanssa millään.

Olen syntynyt 93, ja minulla on 10 pikkusisarusta. Asun jo omillani ja minulla on mieheni kanssa yksi 3-vuotias lapsi. Olen (kiitos/ei kiitos äitini) aika hyvin perillä siitä, että miten arki rullasi rahan kanssa. Meillä on nuorimmaisen kanssa sen verran ikäeroa, että hän ei ollut syntynyt kun minä olin jo muuttanut pois, mutta siis lapsilisiä talouteen tuli n. 1000 euroa/kk. Sen päälle isän palkka ja äidin tulot (joko vanhempainraha, kotihoidontuki tai kotihoidontuki + pieni palkka jos teki osa-aikaisesti töitä). Päiväkodissa lapset ei oo ollut, eli niitä kuluja ei ollut. Ruokaan meni lapsilisien verran tai vähän yli. Meillä ei sinänsä säästelty ruuassa (kalaa oli välillä ostettuna, useimmiten kalastettuna) ja salaattia + hedelmiä ja vihanneksiakin oli tarjolla päivittäin (tosin ostettuja hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä). Syötiin perusruokaa, ja yleensä viikonloppuna tehtiin pihvejä tai muuta vähän hienompaa. Lainanlyhennys+korot+ asumiskulut vuodenajasta riippuen 900-1300.  

Päälle tietysti vakuutukset, kaksi autoa, polttoaineet, vaatekulut ym. Voin kertoa, että meillä ostettiin tosi pihistellen esim. uusia pyöriä tai vaatteita. Saatiin tutuilta kasseja joista sai penkoa vaatteita. Minulla vanhimpana oli tietysti se puoli, että omassa perheessä ei ollut ketään, keltä olisin joutunut kuteita vastaanottamaan, mutta kyllähän ne samat ehjät vaatteet kiersi tyypiltä toiselle.. Rupesin maksamaan valtaosan sisävaatteista itse 16-vuotiaana, koska äidin käyttämät rahavarat minun kuteisiin oli hyvin pienet ja kierrätyskasseissa tullut vaatteet eivät aina olleet niin ihastuttavia, että ainakaan vanhempi lapsi niitä päälleen enää haluaisi. Äiti on hyvin tarkka rahoista, ja varsinkin minua nuoremmat ovat sanoneet, että kärsivät siitä kun eivät saaneet kuin satunnaisesti uusia vaatteita. Muistan, etten monestikaan uskaltanut käydä pyytämässä esim. 20 euroa kaupunkireissulle, vaan jätin sitten menemättä jos itsellä ei ollut rahaa. Vain siksi, että äiti ääneen valitti ettei ole rahaa ja me lapset maksetaan hirveästi!

Siitä olen kiitollinen, että iskä hommasi kiitettävästi meille suksia, luistimia ja esim. mieluisia harrastusvälineitä (meiltä löytyi kotoa oikeita yleisurheilukeihäitä, kuulantyöntökuulia, turbokeihäs, kalastusvälineitä, nuorille oma soutuvene + pelastusliivit (niitä oli kyllä pienillekin) sekä saimme myös koiran jonka kanssa saimme käydä maksullisissa harrastuksissa (agility ja toko). Vanhemmat ostivat luojan kiitos myös mopot/skootterit ja myöhemmin maksoivat myös autokortit.

Luojan kiitos olemassa oli lapsilisät, sillä muuten meillä olisi varmasti tingitty myös ruuasta ja noista ostoista, mitä tehtiin meille lapsille. (Mutta äiti ja isäkään eivät juuri käyttäneet rahaa itseensä, ainakaan äiti).

Itse nykyään välillä ajattelen, että lapsilisät pitäisi poistaa, tai ainakin vaihtaa niin, että ensimmäisistä vaikka kolmesta saa enemmän, ja sitten summa pienenisi reilusti. Mutta toisaalta, ei sen lapsen vika ole, että syntyy. Loppujen lopuksi - kenen etu on tuollainen perusonnellinen lapsuus, jossa kuitenkin on jollain tasolla pulaa uusista vaatteista, kaupasta ei hevin (lue ei lähes koskaan) saa uusia pieniä iloja esim. vihkoja/pikkusälää/tarroja/leluja/pinnejä/koruja/viinirypäleitä tai muuta kalliimpaa tms. Vähän säälien katson välillä pikkusisarusteni venähtäneitä pipoja, tai saumat auenneita takkeja tms. kun niissä yritetään sitkutella mahd. pitkälle jos kyseisen vaatteen käyttökausi on jo päättymäisillään. Esim. kevättalvella jos takin sauma vähän repsottaa, niin äidin mielestä uutta ei enää kannata ostaa. Niin - rahallisesti ei välttämättä muutoin kyllä.  Kun tähän komboon lisätään vielä se, että isossa perheessä jää helposti saamatta riittävä huomio (itse en väsähtäneelle vanhemmalle enää uskaltanut omia pieniä tai isoja huolia kertoa, kun ajattelin, että niillä on tarpeeksi jo jaksamista) niin voi höh :( 

Toisaalta muistelen lapsuuttani onnellisena aikana, leivottiin paljon ja meillä oli lähistöllä asuviin isoihin perheisiin verrattuna vähän paremmin käyttökelvollisia harrastusvälineitä. Kotona oli myös turvallista. Mutta tarkemmin muistellessa nämä epäkohdatkin nousevat pintaan. Hyvä peruslapsuus, mutta paremminkin toki olisi voinut mennä. Siitä viisastuneena osaan tehdä omassa elämässäni sellaisia ratkaisuja, ettei minun lasteni tarvitsisi kärsiä ainakaan samoista asioista.

Kannattaa muistaa sekin, että jos on itse varttunut 80-luvun hyvinvointipalveluyhteiskunnassa, niin kokemus lapsuuden köyhyydestä voi olla hyvin eri mitä se on nykynuoren näkökulmasta. Tuloerot ovat kasvaneet ja toisaalta palveluita leikattu ensin 90-luvun yhteydessä ja siitä tasaisesti eteenpäin. Olen 90-luvun köyhän perheen lapsi, mutta niin vain elin rikasta harrastus- ja leirielämää lapsuuden. Sen sijaan teininä realiteetit tulivat vastaan; yhteiskunta ei enää tukenut harrastamista, harrastusten hinnat nousivat eikä harrastuksiin ollut varaa ja kokemus ulkopuolisuudesta suuri.

Jos nyt mietin niitä summia, joita laitan lasteni harrastuksiin, leiritoimintaan ja jopa terveydenhoitoon rahaa ok-tuloisena, niin paljon on muuttunut sitten omasta lapsuudestani. Vanhemmillani ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon lasten elättäminen maksaa nykyään keskituloiselta. Siis juurikin sen taaperoiän jälkeen. Oikomishoitoihin ei ole enää automaattista oikeutta, ja moni maksaakin lasten hammashoitoa omasta pussistaan. Näin esimerkkinä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa sekin, että jos on itse varttunut 80-luvun hyvinvointipalveluyhteiskunnassa, niin kokemus lapsuuden köyhyydestä voi olla hyvin eri mitä se on nykynuoren näkökulmasta. Tuloerot ovat kasvaneet ja toisaalta palveluita leikattu ensin 90-luvun yhteydessä ja siitä tasaisesti eteenpäin. Olen 90-luvun köyhän perheen lapsi, mutta niin vain elin rikasta harrastus- ja leirielämää lapsuuden. Sen sijaan teininä realiteetit tulivat vastaan; yhteiskunta ei enää tukenut harrastamista, harrastusten hinnat nousivat eikä harrastuksiin ollut varaa ja kokemus ulkopuolisuudesta suuri.

Jos nyt mietin niitä summia, joita laitan lasteni harrastuksiin, leiritoimintaan ja jopa terveydenhoitoon rahaa ok-tuloisena, niin paljon on muuttunut sitten omasta lapsuudestani. Vanhemmillani ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon lasten elättäminen maksaa nykyään keskituloiselta. Siis juurikin sen taaperoiän jälkeen. Oikomishoitoihin ei ole enää automaattista oikeutta, ja moni maksaakin lasten hammashoitoa omasta pussistaan. Näin esimerkkinä.

Tää on muuten tosi hyvä pointti. Kun olin lapsi, oli terveyskeskus ilmainen ja sieltä sai myös hoitoa. Nyt on melkein kaikilla vanhemmilla lapsilleen kalliit vakuutukset joiden päälle tulee vielä omavastuut. Silloin sai myös vanhemmat hoidon ilmaiseksi terveyskeskuksesta, nyt jos työterveys ei jotain korvaa, maksaa julkisella, jos hoitoa edes saa.

Lasten hammaslääkärit ovat kyllä yhä ilmaisia, mutta kun mun lapsuudessani ne sijaitsivat koululla ja käynti hoitui koulupäivän ohessa, nyt monessa paikassa vanhemmat joutuvat olemaan töistä pois jotta voivat kuskata.

Ainakin 90-luvulla oli lamasta huolimatta mahdollisuus saada paljon helpommin tavallisen perheen ilmaista tai erittäin edullista kotiapua lapsiperheeseen.

Päivähoitomaksuun on nousseet hurjasti ihan viime vuosina.

80-luvulla oli vielä lapsivähennys verotuksessa.

Hei ettekö ihmiset tajua että puhe siitä, mitenkä jotkut tekee liikaa lapsia on erittäin loukkaavaa! Juuri tätähän hitlerkin ajoi rotuopillaan, vain yhteiskunnan hyväosaisilla on oikeus lisääntyä. Olettepa todella julmia ja toivon että mietitte vähän mihin tuollainen ajattelu johtaa.

Kyllähän kaikki lähtee siitä, että tietää mihin rahat menee ja mistä ne tulee. Jos tätä asiaa ei hallitse, niin kyllähän siitä ongelmia seuraa. En nyt tarkoita, että kaikkien pitäs alkaa tekemään exceliä perheen tuloista ja menoista, mutta kyllä ymmärrys rahavirroista pitää kuitenkin olla. Itse aloin pari vuotta sitten maksamaan kaiken vain kortilla, niin silloin pystyin seuraamaan paljon paremmin et mihin rahat menee. Toinen juttu mitä meillä tehtiin kotona oli, että mietittiin tarkkaan, mistä kaupasta ostokset kannattaa pääosin tehdä. Meillä lähikauppa on noin 300 m päässä, mutta jo kilsan päästä löytyy isompi marketti, josta tekemällä ostoksia säästöä tulee ihan selkeesti.

Yks minkä huomannu myös tässä parin vuoden sisällä on, että netistä kannattaa ostella vaatteita ja tavaroita. Yleensä kun ostaa isomman määrän kerralla, saa myös postikulut ilmaiseksi. Mä suosittelen tätä, vaikka olin itekkin tosi skeptinen. Meillä ainakin on säästetty pitkä penni, kun ollaan alettu hankkimaan tavaraa netistä.